Ensimmäinen katekismussaarna, § 37

§. 37.

Men Lutherus nytjar dessa orden icke allenast at betyga sin egen öfvertygelse om dessa Guddomeliga sanningar, utan201 ock, at visa den innerliga tröst och brinnande kärlek til sin Gud, hvarmed han anammade dem, så at han ej allenast var redo at bekänna dem för hela verlden, utan ansåg dem ock dyrare, än at han, af några plågor och förföljelser kunde förmås at neka dem; hvilka i hans hjerta upväckte en innerlig åhoga och glädjefullt bemödande, at med tacksägelse och låf, at med en oinskränkt lydnad gifva sig hel och hållen til sin Skapares tjenst, som öfverhopat honom med så många och stora välgärningar, hvarpå han här gifver Herranom Gudi et hjerteligit löfte: det är visserligen sant. Kommer då mina Åhörare! Lät oss äfven efter denna anledning pröfva vår tro. Har den icke hos många blifvit blott en död historisk tro, den man väl ej nekat, men hvilken dock i öfrigit intet värkat något hos oss. Huru kommer det til? Grymmaste vilddjur och roffoglar tämjas med välgärningar och förmås at älska sina välgörare och blifva dem trogna: Äldre och nyare händelser sätta sådant utom alt tvifvelsmål. Du otacksamma människo hjerta kan du se på sådant, utan en hård förebråelse öfver din otacksamhet. Du vist fått af din Gud långt mera godt, än någon annan af sin välgörare. Hela din varelse har du af honom, kropp och själ, ögon, öron, förnuft och all sinne. Hvad vore du utom dem, et intet, en stock eller sten. Har du sjelf kunnat förse dig med dina behof och förskaffa dig föda och kläder med mera godt du dageligen njuter? icke et sädes korn, icke en klädes trå1 tråd har du än med alt ditt bemödande kunnat frambringa, alt har du tagit af Skaparens hand. Huru många skador och olyckor har han icke afböjt? Och den största olyckan, det eviga förderfvet, som satan i syndafallet störtade oss uti, det hafver äfven den förbarmande Fadren mildeligen afböjt genom det han sände sin egen Son i verlden at blifva vår Frälsare. Vil du då icke redan låta en gång din202 döda tro genom Guds nåd få lif, och säga: Jag tror, at jag aldeles oförtjent åtnjutit otaliga stora välgärningar af min Gud och det är visserliga sant. Jag tror och bekänner med hjertans innersta blygsel och skam, at jag för alla dessa välgärningar varit emot min Gud på det högsta otacksam och fiendtelig; Ack! det är visserliga sant, och denna sanningen grämer mig alt för högt. Jag beder af innersta hjerta, at Gud för sin dyra Sons död och pina ville förlåta mig denna min faseliga otacksamhet; jag tror at han ock af sin öfversvinneliga nåd gör det. Mitt hjerta uptändes af kärlek emot denna min största välgörare; jag vil betyga den för hela verlden. Jag fattar i dag för Herranom et beslut, at i alla min öfriga livsdagar derföre tacka honom, och troligen lyda hans bud och befallningar. Jag känner en åhoga och drift hos mig, at söka värkställa detta mitt beslut, och jag betygar i dag för Gud och hans änglar, at detta är visserligen sant, och om jag längre fram i min vandel blefve någonsin emot min Gud kall och otacksam, så vil jag, at denna min bekräftelse i dag skall åter straxt upväcka mig ur min dvala. Det är visserliga sant. Amen.

1. tråd

§ 37

Mutta Luther ei käytä näitä sanoja vain vakuuttaakseen omaa uskoaan näihin jumalallisiin totuuksiin vaan201 myös osoittaakseen Jumalaansa kohtaan harrasta luottamusta ja palavaa rakkautta, joiden avulla hän on nämä totuudet omaksunut. Hän ei vain ollut valmis tunnustamaan ne koko maailmalle vaan hän näki ne myös niin kalliina, etteivät mitkään vaivat ja vainot saaneet häntä kieltämään niitä. Hänen sydämessään ne herättivät hartaan halun ja iloisen pyrkimyksen kiittää ja ylistää ja ehdottoman kuuliaisesti antautua kokonaan palvelemaan Luojaansa, joka on suonut hänelle niin monia suuria hyviä töitä. Tästä hän kiittää Herraa Jumalaa sydämestään: Tämä on varmasti totta. Tulkaa siis kuulijani! Koetelkaamme siis myös tältä pohjalta uskoamme. Eikö se olekin monella meistä jäänyt vain kuolleeksi historialliseksi uskoksi, jota ei ole haluttu kieltää, mutta joka ei ole saanut meissä mitään muutakaan aikaan. Miten tähän on tultu? Julmimmatkin villieläimet ja petolinnut kesytetään hyvillä teoilla, ja näin ne saadaan rakastamaan hyväntekijöitään ja olemaan heille uskollisia. Niin vanhemmat kuin uudemmatkin tapaukset sulkevat kokonaan pois kaiken epäilyn tästä. Sinä kiittämätön ihmissydän, voitko katsoa sellaista tuntematta ankaraa soimausta kiittämättömyydestäsi? Sinä olet varmasti saanut Jumalaltasi paljon enemmän hyvää kuin kukaan muu hyväntekijältään. Koko olentosi olet saanut häneltä, ruumiin ja sielun, silmät, korvat, järjen ja kaikki aistit. Mitä olisit ilman niitä, et mitään, puupölkky tai kivi? Oletko itse voinut hankkia itsellesi sen mitä päivittäin tarvitset, ruokaa, vaatteita ynnä muuta hyvää? Et, sillä yhtäkään viljanjyvää tai vaatteittesi rihmaa et itse ole voinut omilla ponnisteluillasi tuottaa, vaan kaiken olet saanut Luojan kädestä. Kuinka monta vahinkoa ja onnettomuutta hän onkaan torjunut, ja sen suurimman onnettomuuden, ikuisen turmeluksen, johon saatana meidät syntiinlankeemuksessa syöksi, myös sen armahtava Isä on hellästi torjunut lähettämällä Poikansa maailmaan meidän Vapahtajaksemme. Etkö siis jo antaisi edes202 kuolleen uskosi Jumalan armosta elpyä ja sanoisi: Uskon, että olen täysin ansiotta saanut osakseni lukemattomia suuria hyviä tekoja Jumalalta ja että tämä on varmasti totta. Uskon ja tunnustan hartaasti sydämeni nöyryydestä ja häpeästä, että olen kaikkien näiden hyvien tekojen suhteen ollut Herraani kohtaan hyvin kiittämätön ja vihamielinen. Voi, tämä on varmasti totta, ja tämä totuus surettaa minua aivan liiaksi. Rukoilen hartaasta sydämestäni, että Jumala kalliin Poikansa kuoleman ja kärsimyksen vuoksi antaisi minulle anteeksi tämän kauhistuttavan kiittämättömyyteni, ja minä uskon, että hän ylitsevuotavassa armossaan tekeekin niin. Minun sydämeni palaa rakkaudesta tätä suurinta hyväntekijääni kohtaan, ja haluan vakuuttaa sen koko maailmalle. Minä teen tänään Herran edessä päätöksen, että kaikkina jäljellä olevina elämäni päivinä kiitän häntä tästä ja uskollisesti tottelen hänen käskyjään ja määräyksiään. Tunnen itsessäni halun ja pyrkimyksen yrittää toteuttaa tätä päätöstäni, ja vakuutan tänään Jumalan ja hänen enkeliensä edessä, että tämä on varmasti totta. Ja jos tästä eteenpäin elämässäni olen Herraa kohtaan kylmä ja kiittämätön, niin tahdon, että tämä minun tämänpäiväinen vakuuttumiseni heti herättää minut jälleen horroksestani. Tämä on varmasti totta. Aamen.

Suom. Eero Ojanen

Unfortunately this content isn't available in English