Ensimmäinen katekismussaarna, § 32

§. 32.

Kastom ändteligen våra ögon som snarast uppå det högst underbara sättet huru han lämnat oss denna sin dyra kärlekspant. Människo slägtet var icke förr fallet i synd och råkadt i elände, förrän den eviga kärleken skyndade med löftet om denna sin dyra salighets skänk åt verlden, uti den utlåfvade qvinnones säd;2se s. 127, not 91 LINKKI hvilken glädje-tidning3glädjande nyhet i den första verlden blef lätt utspridd och behållen under de första människors höga åldrar, til des Gud förnyade det til Abraham, och sedan längre fram til de andra Patriarcherna, med nådig tilsägelse, at denna qvinnones säd skulle födas af deras barn i nedstigande slägt. Konung David blef likaledes tilsagd därom och sjöng redan i sin tid, genom Guds omedelbara ingifvelse, härliga visor om Messiæ ankomst. De heliga Propheterna beskrefvo den tydeligare, utmärkte sjelfva åratalet då han skulle födas och förutsade härligen hans vandel, undervärk och försonings-arbete, jemte hans död, upståndelse och himmelsfärd, hvarige182nom han redan i gamla Testamentet så noga utmärktes, at en upmärksam, som lefde i Frälsarens tid kunde däraf nogsamt igenkänna honom. Men sjelfva hans ankomst til oss tycker jag, at den helige Apostelen Paulus med få ord aldratydeligast beskrifver, då han säger til de Galater: Tå tiden vardt fullkommen, sände Gud sin Son, föddan af qvinno, gjordan under lagen, på thet han skulle förlossa them som under lagen voro, Cap. 4:4,5. Tiden var vid pass 4 000 år efter verldenes skapelse inne, då denna dyra gåfva, Guds egen och enfödde Son, af den himmelske Fadren sändes ned til oss på jorden at frälsa hela människoslägtet. Denne Guds Son antog då mandom i Jungfru Mariæ lif, efter ängelens bebådelse, hvilken obegripeliga hemlighet Evangelisten Johannes märkeligen beskrifver med dessa tre ord: ordet vardt kött, Cap. 1:14. Han föddes hit som et ringa barn, växte up i mycken ringhet, blef af den himmelska Fadren vid hans dop på det nogaste utvist, och beviste genom sin allvetenhet och många stora underverk, at han var en Guds Son i människo skeppelse, och blef såsom vår löftesman för vår skuld offrad på korset, men efter fulländad försoning segrade öfver döden och djefvulen, och är allaredan gången tilbaka til183 sin himmelske Fader. Men här är icke stället at gå in i någon längre betraktelse af detta hans för oss högstsaliga vistande på jorden; den hörer til den andra Artikelen i vår Trosbekännelse. Vi omnämne den allenast här med några ord för at rätt igenkänna den himmelske Fadrens dyra gåfva, at den ingalunda blott stannat i ord och löften, utan at den til vår salighet är oss värkeligen gifven ifrån himmelen, och at han varit här och uträttat det stora värf, hvartil han oss blifvit skänkt af sin himmelska Fader.

1. qvinnones säd: Hänvisar till 1 Mos 3:15 där Gud talar till ormen efter att Adam och Eva ätit av den förbjudna frukten. I Karl XII:s bibel (1703) lyder stället ”Och Jagh skal sättia fiendskap emellan tigh och qwinnona / och emellan tina sädh och hennes sädh: Then samme skal söndertrampa titt hufwud / och tu skalt stinga honom i hans hääl.” Löftet om ”qwinnones säd” har tolkats som ett löfte om Jesus.
2. glädjande nyhet

§ 32

Luokaamme lopuksi katseemme pikaisesti siihen erittäin ihmeelliseen tapaan, jolla hän on meille antanut kalliin rakkauden panttinsa. Ihmissuku oli tuskin langennut syntiin ja joutunut kurjuuteen, kun jo ikuinen rakkaus kiirehti lupaamaan kalliin autuuden lahjansa maailmalle, luvatussa naisen siemenessä.4luvatussa naisen siemenessä: Alkutekstin löftet om qvinnones säd viittaa 1. Moos. 3:15, jossa Jumala puhuu käärmeelle sen jälkeen kun Aadam ja Eeva olivat syöneet kiellettyä hedelmää. Kohtaa on tulkittu niin, että siemen on tässä vertauskuva suvulle, josta on aikanaan syntyvä Jeesus. Ruotsin säd voi tarkoittaa sekä kylvettävää siementä että satoa ja myös jälkeläistä. Vuoden 1992 suomennoksessa aikaisemmisssa suomennoksissa käytetty ”siemen” on korvattu sanalla ”suku”: ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” Tämä ilouutinen levisi laajalle ensimmäisessä maailmassa ja se säilyi pitkään, kiitos ensimmäisten ihmisten korkean iän, kunnes Jumala uudisti sen Abrahamille ja sitten myöhemmin muille patriarkoille armollisesti lisäten, että tämä naisen jälkeläinen syntyisi heidän lapsistaan alenevassa polvessa. Kuningas Daavidille kerrottiin tästä myös, ja hän lauloi jo aikanaan Jumalan välittömästä innoituksesta kauniita lauluja Messiaan tulosta. Pyhät profeetat kuvasivat sitä selvemmin ja ilmoittivat jopa vuosiluvun, jolloin hän syntyisi ja kuvailivat kauniisti ennakolta hänen elämäänsä, ihmetekojaan ja sovitustyötään, samoin hänen kuolemaansa, ylösnousemustaan ja taivaaseenastumistaan.182 Näin hänet tuotiin esille niin hyvin jo Vanhassa Testamentissa, että tarkkaavainen Vapahtajan aikana elänyt ihminen saattoi siitä hyvin tunnistaa hänet. Mutta hänen tulemisensa meidän luoksemme on luullaksemme apostoli Paavali muutamalla sanalla kaikkein selvimmin ilmoittanut, kun hän sanoo galatalaisille: Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi Gal. 4:4–5. Aikaa maailman luomisesta oli kulunut 4 000 vuotta, kun taivaallinen Isä lähetti tämän kalliin lahjan, Jumalan oman ja ainoan Pojan tänne maan päälle pelastamaan koko ihmissuvun. Tämä Jumalan Poika sai neitsyt Marian kohdussa ihmisen hahmon, kuten enkeli oli ennustanut, minkä käsittämättömän salaisuuden apostoli Johannes painokkaasti tavoittaa näissä kolmessa sanassa Sana tuli lihaksi Joh. 1:14. Hän syntyi tänne vähäisenä lapsena, kasvoi hyvin vaatimattomissa oloissa ja kasteessa taivaallinen Isä ilmaisi hänet mitä selkeimmin. Kaikkitietävyydellään ja monilla suurilla ihmeteoillaan hän osoitti, että hän oli Jumalan Poika ihmisen hahmossa, ja hänestä tuli takaajamme, joka meidän vuoksemme uhrattiin ristillä, mutta joka täydellisen sovitustyön jälkeen voitti kuoleman ja paholaisen ja on jo mennyt takaisin183 taivaallisen Isänsä luo. Mutta tässä ei ole oikea paikka tarkastella lähemmin hänen meille niin äärettömän autuasta vaellustaan maan päällä, se kuuluu uskontunnustuksemme toiseen pääkohtaan. Mainitsemme siitä tässä vain muutamalla sanalla tunteaksemme oikein taivaallisen Isän kalliin lahjan, joka ei suinkaan jäänyt vain sanoiksi ja lupauksiksi, vaan joka meidän autuutemme vuoksi todella annettiin taivaasta. Hän on ollut täällä ja suorittanut sen suuren tehtävän, jota varten taivaallinen Isä hänet meille tänne lahjoitti.

1. luvatussa naisen siemenessä: Alkutekstin löftet om qvinnones säd viittaa 1. Moos. 3:15, jossa Jumala puhuu käärmeelle sen jälkeen kun Aadam ja Eeva olivat syöneet kiellettyä hedelmää. Kohtaa on tulkittu niin, että siemen on tässä vertauskuva suvulle, josta on aikanaan syntyvä Jeesus. Ruotsin säd voi tarkoittaa sekä kylvettävää siementä että satoa ja myös jälkeläistä. Vuoden 1992 suomennoksessa aikaisemmisssa suomennoksissa käytetty ”siemen” on korvattu sanalla ”suku”: ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.”

Unfortunately this content isn't available in English