Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 26
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 28
§ 27
Mutta asian painavuus vaatii meitä vielä lähemmin tarkastelemaan Jumalan kaitselmusta suhteessa sen erilaisiin kohteisiin. Jo sanotusta nähdään selvästi, että Jumalan kaitselmus kattaa yleisesti kaikki luodut oliot. Sen ulkopuolelle ei ole suljettu mitään, mistä viisas mies sanoo: Itse hän on luonut niin ylhäiset kuin alhaiset, ja yhtäläisesti hän pitää kaikista huolen Viisauden kirja 6:7. Apostoli Paavali sanoo Kristuksesta: Hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla Hepr. 1:3. Se ulottuu siten myös enkeleihin, eikä vain hyviin, jotka aina näkevät Jumalan kasvot Matt. 18:10 ja suorittavat hänen käskyjään Ps. 91:11, vaan myös pahoihin, koska nekin ovat Jumalan hallinnan alaisia. Tämä nähdään Job 1:12, jossa Jumala antoi Saatanalle luvan vahingoittaa Jobia, ja erityisesti siinä, miten saastaiset henget kysyvät Jeesukselta, Jumalan Pojalta, oliko hän tullut tänne kiduttamaan niitä ennen määräaikaa Matt. 8:29. Tästä voidaan selvästi päätellä, että Jumala on se, joka sekä säästää että kiduttaa niitä. Huomaamme kuitenkin helposti, että ihminen on erityisellä tavalla tämän Jumalan ihmeellisen huolenpidon kohteena. Tästä kertovat järjenlahjat, joiden ansiosta ihminen on nostettu muiden luotujen yläpuolelle jo luomisessa. Siitä kertoo erityisesti se hänelle suotu suuri aateluus, että hän oli Jumalan kaltainen. Mutta kaikkein eniten siitä kertoo hänen armollinen vaivannäkönsä (puhuaksemme Jumalasta nyt ihmisen tapaan), että kun tämä samankaltaisuus syntiinlankeemuksessa menetettiin, hän antoi palauttaa sen lupauksellaan naisen siemenestä,1 ja tämän lupauksen hän täytti antamalla ainoan poikansa kuolemalle, joka lunasti meidät kaikki synnin kauheasta kurjuudesta. Jumalallisen ilmoituksensa sanoilla hän johtaa meitä takaisin pahuuden pimeydestä autuuden tielle. Eikä tämä hellä huolenpito edes ulotu vain uskoviin vaan myös jumalattomiin, niin kuin apostoli Paavali sanoo: Jumala tahtoo, todella, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden 1. Tim. 2:4, ja Pietari vakuuttaa myös: Herra ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät 2. Piet. 3:9, mihin hän tarjoaa heille myös armon ja kyvyn. Juuri siksi hän on kärsivällinen myös jumalattomia kohtaan, niin että hän antaa, kuten Vapahtajamme itse sanoo, aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille Matt. 5:45. Yhtään vähäisemmäksi ei jää Jumalan lapsille Jumalan sanassa moneen kertaan todistettu ja sangen lohduttava totuus, että hän kaikkein hellimmin huolehtii heistä. Sen voimme ensinnäkin päätellä suuresta muutoksesta, joka heille tapahtui vanhurskauttamisessa. He olivat aiemmin, niin kuin kaikki jumalattomat, vain Herran pitkämielisyyden varassa 2. Piet. 3:9. Pahuudessaan he olivat eronneet Jumalastaan ja heidän syntinsä olivat kääntäneet Jumalan kasvot pois heidän luotaan Jes. 59:2. Mutta koska Jumala Jeesuksen tähden otti pois kaikki heidän syntinsä, he saivat menetetyn lapsenoikeutensa takaisin, ja Jumala sulki heidät hellin sydämin isälliseen syleilyynsä Room. 8:17. Toiseksi me näemme tämän selvästi siitä läheisestä yhteydestä, joka uskossa heidän ja heidän Jumalansa välillä syntyi, kun heidät vartettiin todelliseen viinipuuhun, Kristukseen Joh. 15:5, ja he saivat hänestä juoda elämän mehua autuudekseen. Koko Pyhä Kolminaisuus yhdistyy heidän kanssaan, täyttää heidät armollaan ja rakkaudellaan ja johtaa heitä Joh. 14:23. Lopetamme tämän kolmanneksi vielä ihanimpiin Jumalan Hengen todistuksiin, jota Raamattu tästä Jumalan hellimmästä huolenpidosta lapsiaan kohtaan antaa. Jotten vaivaisi teitä, rakkaat kuulijat, tänään liiaksi, esitän niistä vain muutamia. Daavid sanoo: Mutta Herran silmä on niiden yllä, jotka pelkäävät häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa, siis hänen antamaansa erityiseen armoon ja varmaan apuun Ps. 33:18. Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä, hän sanoo toisessa kohdassa, eikä heidän perintöosansa koskaan häviä. He eivät kärsi puutetta kovinakaan aikoina, nälän päivinä heillä on kyllin syötävää Ps. 37:18–19. He ovat saaneet Herralta lupauksen, että hän antaa enkeleilleen käskyn varjella heitä, missä he ikinä kulkevat, ja enkelit kantavat heitä käsillään, etteivät he loukkaa jalkaansa kiveen2 Ps. 91:11–12. Sillä hän on lähettänyt ne palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden Hepr. 1:14. Siksi Daavid puhuikin tästä Herran huolenpidosta hädässään lohdullisesti ja sanoi: Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani Ps. 40:18. Ja ylistetty olkoon Herra, joka on antanut tämän suuren lohdun kaikille lapsilleen! Vihdoin, neljänneksi, uskovat saavat vahvistuksen tästä hellästä huolenpidosta omien ja toistensa kokemuksien kautta. Koko Pyhä kirja on täynnä ihanimpia esimerkkejä siitä, miten hän siunasi patriarkkoja, miten hän auttoi Joosefia ja korotti tämän, miten ihmeellisesti hän johdatti kansansa pois Egyptistä autiomaan halki luvattuun maahan suurten ihmetekojen saattelemana, miten hän ruokki profeetta Eliaa korppien avulla, jotka toivat hänelle ravintoa, ja huolehti Sarpatin leskestä, niin että jauhot eivät loppuneet hänen vakastaan eikä öljy hänen ruukustaan vähentynyt kalliina aikana 1. Kun. 17:6,16. Miten ihmeellisesti hän varjeli Sadrakia, Mesakia ja Abed-Negoa tulipätsissä Dan. 3, Danielia leijonien luolassa, ja monia muita. Uuden Testamentin vanhin kirkkohistoria tarjoaa yhtä runsaasti suuria todisteita siitä, miten Jumala ihmeellisesti pitää huolta omistaan, eikä niitä puutu tarkkaavaiselta Jumalan lapselta meidänkään aikanamme, vaikka toiset eivät niitä näekään tai arvosta niitä. Uskovalle vahvimmat todisteet ovat kuitenkin hänen itsensä kohdalla. Kuinka monesti onkaan Jumala ihmeellisesti suojellut ja varjellut häntä ja huolehtinut hänen hyvästään ajallisessa mielessä, silloin kun hän itse ei ole ymmärtänyt sitä tehdä. Mutta aivan erityisesti hän on apostoli Paavalin tavoin kokenut hengellisessä mielessä laupeuden ja sen, miten Jumala on hänelle osoittanut laupeutensa ja pitkämielisyytensä rikkaudet 1. Tim. 1:16. Nähkää siis, rakkaani Herrassa, miten vahvoin perustein ja suuren todistajien joukon kera Hepr. 12:1 uskoville annetaan järkkymätön varmuus Jumalan erityisestä ja armollisesta huolenpidosta hänen rakkaita lapsiaan kohtaan.
