Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Ensimmäinen saarna

Ensimmäinen katekismussaarna, § 24

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 24

Toinen tähän uskonkappaleeseen kuuluva suuri Jumalan hyvä työ on ylläpito, josta Luther sanoo selityksissään: Minä uskon, että hän kaiken sen, jonka hän ensimmäisessä luomisessa on antanut minulle ja muille luoduille olioille, hän pitää jatkuvasti yllä.1 Eikä se ole mitään muuta kuin suuren ja kolmiyhteisen Jumalan kaikkivaltiasta työtä, jonka kautta hän joko jo ensimmäisessä luomisessa käsittämättömässä viisaudessaan asetti kaikille luomilleen olioille kyvyn säilyttää se tila, jonka kukin niistä luomisessa oli saanut, tai yhtä suuren viisauden ja mahdin avulla yhä joka päivä varjelee olioita häviämiseltä ja tuholta. Tästä kaikki eivät ole samaa mieltä:2 osa haluaa väittää, että ylläpito on joka hetki uutta luomista, koska ilman tätä jumalallista hyväntekoa luodut oliot eivät säilyisi hetkeäkään vaan palaisivat suoraa päätä alkuperäiseen olemattomuuteensa. Toiset taas väittävät, että edelliset haluavat arvottomalla tavalla vähätellä luomista, sillä väittäessään ylläpidon olevan joka hetki uutta luomista he samalla väittävät, että kaikkivaltias mestari olisi ollut kyvytön antamaan olioille niiden olemassaolon lisäksi myös pysyvyyden. He menevät vielä pitemmälle halutessaan osoittaa tähän sisältyviä järjettömyyksiä ja väittävät, että niin kuin kappaleet itsessään eivät saa mitään aikaan, niin ne olemisensa kerran kaikkivaltiaalta saatuaan eivät voisi sitä myöskään menettää, ilman vastaavanlaista kaikkivaltiutta. Mutta on tämän kanssa kuinka tahansa, niin kumpikaan ajattelutapa ei millään tavalla vähättele sitä ylläpitoon sisältyvää armoa, josta puhumme. Sillä molemmissa tapauksissa meidän olemassaolomme riippuu yksinomaan vain meidän Jumalastamme, vaikka sen tapa jäisikin salaisuudeksi, jota järkemme ei kykene täällä kuolevaisuudessa saamaan selville. Kun ajattelemme vain sitä, kuinka niin lukemattomat asiat meidän maapallollamme ovat säilyneet useita vuosituhansia, kuinka lukemattomat kasvit ja puut joka vuosi kuolleet ja toiset ovat taas tulleet tilalle, kuinka lukemattomien eläinten joukosta miljoonat joka vuosi kuolevat antaakseen tilaa uusille tulokkaille, ja kuitenkaan kaiken tämän myötä mikään kasvi- ja eläinmaailman tai vesieliöiden suku ei ole hävinnyt. Ja kun erityisesti ajattelemme, miten hän on ylläpitänyt ihmissukua, luonut meidät äitimme kohdussa, saattanut meidät ulos maailmaan, säilyttänyt koko sukumme ja turvannut meidät itse kunkin tuholta. Kun siis, minä sanon, katselemme kaikkea tätä, meidän täytyy ihmetellen tunnustaa kaikkivaltiaan ylläpitävä käsi, joka ei suinkaan ole kaukana yhdestäkään meistä, niin kuin apostoli Paavali vakuuttaa Ateenan pakanoille, sillä hänessä me elämme, liikumme ja olemme Ap. t. 17:27–28. Ja kautta koko Raamatun näemme, että Jumala ei tässä maailman ylläpitämisessä milloinkaan ole pelkkä katselija, vaan hän on alati läsnä lakkaamatta vaikuttaen. Kuulkaamme vain, mitä Jumalaa pelkäävä ja ahdistettu Job sanoo hänestä: Kaikki ne tietävät tämän, hän sanoo ensin luomisesta: Herra itse on kaiken tehnyt, ja sitten ylläpidosta: hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki. Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää. Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene Job 12:9–10, 13–14.


  1. Vähä katekismus (1999) (mukailtu)
  2. Tästä kaikki eivät ole samaa mieltä: Alkutekstissä ”Härutinnan äro alla af enahanda tanka”, mikä on ilmeisesti virhe. Suomennokseen on lisätty puuttuva kieltosana.

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: