Ensimmäinen katekismussaarna, § 23

§. 23.

Ändteligen få vi ej heller förbigå at nämna något om Guds stora ändamål med verldenes skapelse; Han är oförnekeligen i sig sjelf det fullkomligen lycksaligaste väsende, som hvarken behöfver kreaturen eller deras tjenst; ej heller kunne vi ingå uti hans vishets djup, at där forska hans förborgade afsigter med denna verldenes skapelse. Men det vete vi af hans uppenbarade ord, at hufvud ändamålet därmed har varit hans äras och stora Namns förhärligande ibland sina skapade kreatur; ty så säger han: Jag Herren, thet är mitt namn, och jag skall icke gifva mina äro enom androm ej heller mitt lof afgudomen. Es. 42:8. Man säger i et vanligit ordspråk: värket beprisar sin mästare. Så är det ock med verlden; den är en öppen bok, hvaruti Guds stora egenskaper stå för våra ögon nog tydeligen afmålade. Hans outgrundeliga visdom ses i hela verldenes och alla des delars sammansättning, hans allmagt i det, at kunna af intet gifva så oräkneliga ting varelse och152 egenskaper, hans öfversvinneliga godhet märkes tydeligen deraf, at han gjordt alt ganska godt i den fullkomligaste ordning och sammanstämmelse. Derföre säger David om himlarna, at de förtälja Guds ära och fästet förkunnar hans händers verk. Ps. 19:2. Ja han i sin andagts ifver upmuntrar dem alla til Guds lof. Ps. 148:3,4,5, och säger: låfver honom sol och måne, låfver honom alla skinande stjernor, låfver honom i himlar alt omkring, men hvarföre? Han svarar: The skola låfva Herrans namn, ty han bjuder så varder thet skapat. Men huru är det möjeligt? Ting utan känsla, lif och förnuft kunna ju icke känna sin Skapare, än mindre låfva honom? Nej de kunna det icke, men Gud hafver just derföre satt dem jordenes förnuftiga inbyggare för ögonen, at de genom samma tingens betragtande skola likasom samla tilsammans alt Guds låf i sina hjertan och derifrån frambära detta hela naturens välluktande rökvärk för sin och hela verldenes Skapare. Det är således genom oss, som han förnämligast vil vinna sitt ändamål. Måtte då ej någon så nedrig finnas bland oss, som qväfver detta kreaturens låf-rop til sin Skapares ära i sitt hjerta, eller offrar det åt några afgudar.

§ 23

Lopuksi emme saa myöskään jättää sanomatta jotain Jumalan suurista tarkoituksista maailman luomisessa. Hän on kieltämättä itsessään täydellisesti onnellisin olento, hän ei tarvitse luotuja eikä niiden palveluksia. Me emme myöskään yllä hänen viisautensa syvyyteen, jotta voisimme tutkia hänen kätkettyjä tarkoituksiaan maailman luomisessa. Mutta hänen ilmoitetusta sanastaan tiedämme, että hänen päätarkoituksensa oli hänen kunniansa ja suuren nimensä kirkastaminen luomiensa olentojen keskuudessa, sillä näin hän sanoo: Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville Jes. 42:8. Yleisessä sananlaskussa sanotaan: työ tekijäänsä kiittää. Näin asia on myös maailman suhteen, sillä se on avoin kirja, jossa Jumalan suuret ominaisuudet ovat meidän silmillemme selkeästi kuvattuna. Hänen suunnaton viisautensa näkyy koko maailman ja kaikkien sen osien koostumuksessa, hänen kaikkivaltiutensa on siinä, että hän tyhjästä kykenee niin lukemattomille olioille antamaan olemassaolon ja152 ominaisuudet, ja hänen ylitsevuotava hyvyytensä näkyy selvästi siinä, että hän tehnyt kaiken niin hyvin täydellisimmässä järjestyksessä ja kokonaisuutena yhteensopivasti. Siksi Daavid sanoo, että taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Ps. 19:2. Hartautensa vallassa hän vieläpä rohkaisee niitä kaikkia kiittämään Jumalaa Ps. 148:3–5 ja sanoo: Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kirkkaat tähdet! Ylistäkää häntä, korkeimmat taivaat. Mutta miksi? Hän vastaa: Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hän on ne käskyllään luonut. Mutta kuinka se on mahdollista? Tunteettomat, elottomat ja järjettömät oliothan eivät kai voi tuntea Luojaansa, saati sitten ylistää häntä? Eivät voikaan, mutta juuri siksi Jumala on asettanut ne maan järkevien asukkaiden silmien eteen, jotta he näitä samoja olioita tarkastelemalla voisivat ikään kuin koota yhteen kaiken Jumalan kiitoksen sydämessään ja siitä tuottaa koko luonnon hyväntuoksuisen suitsutuksen omalle ja koko maailman Luojalle. Hän siis pyrkii saavuttamaan tämän tarkoituksensa ensi sijassa meidän kauttamme. Kunpa meidän joukossamme ei olisi ketään niin alhaista, että hän tukahduttaisi sydämessään tämä luotujen ylistyshuudon Luojansa kunniaksi tai uhraisi sitä millekään epäjumalille.

Unfortunately this content isn't available in English