Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Ensimmäinen saarna

Ensimmäinen katekismussaarna, § 19

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 19

Ensimmäinen suuri hyvä teko on siis luominen; suuren kaikkivaltiaan Jumalan työ, jolla hän aikojen alussa on tyhjästä tuottanut koko maailman ja kaiken mitä siinä on, ja antanut kaikille olioille niiden olemassaolon ja ominaisuudet. Olemme edellä, käsitellessämme Jumalaa yleensä, osoittaneet kuinka nämä meille tässä maailmassa näkyvät aineelliset asiat eivät mitenkään voi itse olla oman olemassaolonsa syy, vaan syy tulee etsiä ja löytää pelkästään Jumalasta. Niiden alkuperä ei myöskään voi olla ikuisuudessa, sillä koska niiden muutokset ja vaihtelut saavat aikaan sen mitä me varsinaisesti kutsumme ajaksi, ja nämä aina edellyttävät asioiden olemassaoloa, jota niillä taas ei ole eikä voi olla oman itsensä kautta, niin täytyy olla jokin hetki, jolloin ne ovat saaneet olemassaolonsa ja josta aika vasta on saanut alkunsa. Tätä maailmansyntyä eivät maalliset viisaat ole vielä voineet ilman ilmoituksen apua saada selville, mutta meille se Jumalan kiitos on selvää, sillä pyhän Raamattumme ensimmäisellä rivillä lukee: Alussa Jumala loi taivaan ja maan 1. Moos. 1:1. Mikään muu kuin hän ei ole voinut olla tämän suuren ja käsittämättömän taidokkaan rakennelman alkuunsaattaja. Kukaan ei ole kyennyt osoittamaan tällaiselle suurtyölle ketään muuta taitavaa mestaria. Hänet tunnustavatkin kaikkien kristittyjen lisäksi myös kaikki juutalaiset ja turkkilaiset. Siksi voinemmekin huudahtaa ja tunnustaa: Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot, maan ja kaiken mitä sen päällä on, meret ja kaiken mitä niissä on. Sinä annat kaikelle elämän. Kumartaen rukoilevat sinua taivaan tähtien joukot Neh. 9:6. Tämä suuri Jumalan ulkopuolella tapahtuva työ lankeaa perustellusti kaikille jumalallisen olemuksen kolmelle persoonalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Tässä mielessä Isästä sanotaankin hän on Isänä kaikkien isien yläpuolella taivaissa ja maan päällä1 Ef. 3:15, koska kaikki oliot ovat hänestä, niin kuin sama apostoli toisaalla sanoo: Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin 1. Kor. 8:6. Pojasta evankelista Johannes todistaa aivan selvästi: Kaikki syntyi sen voimalla,2 siis varsinaisen sanan, joka on Jumalan Poika, kuten edellä on osoitettu. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä Joh. 1:3. Pyhästä Hengestä todistaa muuan Jobin ystävä, Elihu, joka sanoo: Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän Job 33:4. Mutta on myös monia raamatunkohtia, joissa tämä työ liitetään kahteen jumaluuden persoonaan samalla kertaa, Isään ja Poikaan, kuten Ef. 3:9: Jumala, siis Isä, on luonut kaiken Jeesuksen Kristuksen kautta.3 Ja sama apostoli sanoo Hepr. 1:2: Pojan välityksellä Jumala on luonut maailmat.4 Pojasta eli Ikuisesta Sanasta ja Pyhästä Hengestä taas sanotaan Ps. 33:6: Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot. Jos koetamme tarkemmin selvittää, mitä ja missä järjestyksessä kukin jumaluuden persoona on luomisessa tehnyt, niin luulenpa, että se ylittää kokonaan ymmärryksemme ja kykyjemme rajat, etenkään kun ilmoitus ei valota meille tätä salaisuutta sen tarkemmin kuin mitä Jumalan Henki on kirjoituttanut näiden kolmen persoonan vaikutusten järjestyksestä Room. 11:36: Hänestä, siis Isästä, hänen kauttaan, siis Pojasta ja häneen eli Pyhässä Hengessä on kaikki.5

Mutta miksi koko tämä kolmiyhteisyyden suuri hyvänteko uskontunnustuksessamme itse asiassa katsotaan Isän eli ensimmäisen persoonan työksi? Siihen toteamme, että se tapahtuu vain kolmiyhteisyyden persoonien välisen järjestyksen vuoksi, tai vielä selvemmin sanottuna: Kun kolmiyhteisen Jumalan hyviä tekoja jaetaan kolmen eri persoonan kesken, katsotaan luomisen perustellusti kuuluvan ensimmäiseen persoonaan, koska se on ensimmäinen toimi ja hyvä teko, jonka Jumala on tehnyt itsensä ulkopuolella, kun taas lunastustyö kuuluu monessakin suhteessa erityisesti toiselle persoonalle, pyhitys taas jumaluuden kolmannelle persoonalle.


  1. kääntäjän suomennos
  2. 1992/muokattu
  3. 1776/muokattu. Vastaavaa ilmausta ei ole vuosien 1938 ja 1992 suomennoksissa.
  4. 1992/muokattu
  5. 1992/muokattu

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: