Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 16
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 18
§ 17
Tämän Pyhän Kolminaisuuden suurista ja monipuolisista toimista, joita ilmoitetussa sanassa meille kuvataan, näemme suuren osan olevan sellaisia, että ne liitetään milloin yhteen, milloin toiseen jumaluuden persoonaan, ja toisinaan yhtä lailla useampaan persoonaan. Toiset taas liitetään vain yhteen persoonaan ja muut jätetään ulkopuolelle. Edellisiin näemme kuuluviksi miltei kaikki ne teot, jotka tapahtuvat Jumalan ulkopuolella. Luomisesta sanotaan, että ei ainoastaan Isä Jumala ole luonut kaikkea, vaan myös ikuinen Sana ja Pyhä Henki ovat tehneet sen, niin kuin kuningas Daavid sanoo: Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa hengellä tähtien joukot1 Ps. 33:6. Itse sovitustyöstä, joka muuten on varsinaisesti toisen persoonan asia, sanotaan, että Jumala taivaallinen Isä antoi ainoan Poikansa Joh. 3:16, ja apostoli Paavali sanoo: Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi2 Gal. 4:4–5. Ja vaikka kääntymyksen saa varsinaisesti aikaan kolmas persoona, sanotaan meidän kuitenkin uudestisyntymässä tulevan taivaallisen Isän lapsiksi Gal. 3:26 ja veljiksi ja siskoiksi Vapahtajamme Jeesuksen kanssaperillisinä Room. 8:17. Tämä tunnustetaan yhdellä kertaa myös toista ja kolmatta persoonaa koskevaksi, kun apostoli sanoo: Teidät on tehty vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta 1. Kor. 6:11. Ja uskovista ei sanota kääntymyksen jälkeen vain, että Kristus asuu heidän sydämissään, kun he uskovat Ef. 3:17, ja että he ovat Pyhän Hengen temppeli 1. Kor. 6:19, jossa Pyhä Henki asuu 1. Kor. 3:16. Vapahtaja sanoo myös, että ei ainoastaan Isä rakasta heitä vaan sekä Isä että Poika ja Pyhä Henki, koko Pyhä Kolminaisuus tulee heidän luokseen ja jää heidän luokseen asumaan Joh. 14:23. Jumalan Henki osoittaa apostoli Paavalin kautta tämän näissä suurissa ja pyhissä toimissa vallitsevan persoonien välisen järjestyksen, niin että Isä tekee kaiken Pojan kautta Pyhässä Hengessä Room. 11:36. Toisessa paikassa hän sanoo: Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin – – – Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu 1. Kor. 8:6.
Mutta tässä kolminaisuudessa on myös sellaisia pyhiä tehtäviä, jotka kuuluvat kullekin persoonalle erikseen, eikä niitä mainita toisten kohdalla, mutta jotka kuitenkin tapahtuvat Jumalassa. Meille ne usein ovat tuttuja tuskin muuten kuin nimeltä, nimittäin, että ikuinen Isä on ikuisuudesta synnyttänyt Pojan eli toisen persoonan. Poika taas on se, joka sallii itsensä syntyvän Isästä, ja Pyhästä Hengestä tunnustamme, että hän lähtee iankaikkisuudessa Isästä ja Pojasta. Kuningas Daavid esittää Ps. 2:7 Jumalan itsensä antaman ilmoituksen ja hänen nimenomaisen käskynsä mukaan, miten taivaallinen Isä puhuu Pojalleen: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, minkä takia Pojasta sanotaan: hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana Miika 5:1. Tämän iankaikkisuudesta syntymisen kautta hän on saanut persoonan nimensä ja häntä kutsutaan Pojaksi, eikä vain kaikkien Uuden testamentin pyhien kirjoittajien teksteissä, vaan myös taivaallinen Isä itse tekee näin, kaksi eri kertaa, nimittäin ensin hänen kasteensa yhteydessä Matt. 3:17 ja sitten hänen kirkastumisessaan, Matt. 17. Hän myös itse useaan kertaan antaa itselleen tämän nimen. Mutta kolmas persoona eroaa muista siten, että hän saa alkunsa Isästä ja Pojasta. Sillä Jeesus sanoo nimenomaan Joh. 15:26, että hän lähtee Isän luota, ja vaikka Raamatussa ei nimenomaisesti sanota, että hän lähtee myös Pojasta, niin tämä tulee kuitenkin asiaa vähänkin tarkasteltaessa täysin selväksi. Vapahtaja kutsuu häntä Matt. 10:20 Isän Hengeksi, joka puhuu hänen apostoleissaan, Paavali kutsuu häntä sekä Jumalan että Kristuksen Hengeksi Room. 8:9 ja sanoo, että Isä Jumala on lähettänyt Poikansa Hengen sydämeemme Gal. 4:6. Vapahtaja taas sanoo, että tulee lähettämään hänet uskovilleen Isän luota Joh. 15:26, mistä käy selväksi, että hän on sekä Isän että Pojan Henki, jonka Isä ja Poika lähettävät. Hän myös lähtee yhtä lailla molempien luota, sillä Vapahtaja sanoo selvästi: Minä ja Isä olemme yhtä Joh. 10:30. Mutta jos joku kysyy minulta lisää näiden persoonien tuntomerkeistä, mitä on iankaikkisuudesta synnyttäminen, syntyminen ja lähteminen, ja miten ne tapahtuvat jumaluudessa, niin vastaan avomielisesti: en tiedä, en ymmärrä. Ja kun meidän laajasti oppineet teologimme ovat kirjoittaneet näistä aiheista isoja kirjoja hienoimpine jaotteluineen, niin kaiken heidän oppinsa lopputulokseksi kuitenkin jää, että he eivät tiedä. Mutta minä elän iloisessa toivossa, että kerran saan avoimin silmin nähdä tämän suuren salaisuuden, ainakin iloisesti katsella sitä tulevassa ikuisuudessa. Voi kunpa mieluummin pyrkisimme saavuttamaan tämän toivon ja huolellisesti sitä vaalimaan kuin puuhastelemaan hyödyttömissä tutkimuksissa ikuisuuden pohjattomasta syvyydestä.
Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 16
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 18
paikat:
Raamatunkohdat:
Aiheet: