Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Suomen maatalous

Suomen maatalous, § 31

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

597

§ 31

Kaupankäynnistä on syytä panna erityisesti merkille, että se vaatii mitä suurinta nopeutta eikä sen takia siedä vähimpiäkään esteitä eikä pakkotoimia kootessaan joka suunnalta rahaa ja omaisuuksia liiketoimintaa huolellisesti ja tarmokkaasti ylläpitäville ihmisille ja levittäessään hyvinvointia syrjäisimmillekin seuduille ja nostattaessaan siten tuhansittain uusia ihmisolentoja sinne, missä aiemmin on asunut vain peikkoja ja villieläimiä. Ja tässä asiassa oman voiton tavoittelu on ainoa suurimpiakin pyöriä pyörittävä voima, eikä sen lisäksi tarvita mitään muita toimia.

Suurin osa Euroopan hallitsijoista on kuitenkin uskonut pääsevänsä samaan tavoitteeseen tuhansien erilaisten esteiden ja kieltojen avulla. Valitetaan kauppataseen alijäämäisyyttä ja otetaan kotimaisten tavaroiden valmistus muutamien harvojen henkilöiden erioikeudeksi ja painostetaan tavaroiden myyjiä liian alhaisilla määrähinnoilla; sallitaan tavaroiden tilaaminen ulkomailta, mutta kielletään rahan vieminen maasta niiden maksamiseksi; alamaiset johdetaan verisiin ja kalliisiin sotiin ja maksetaan kustannukset paperilipuilla,1 jotka pakostakin jossakin vaiheessa menettävät jonkin osan nimellisarvostaan, mistä syytetään omaa voittoaan tavoittelevia kansalaisia; halutaan pitää kurssin kehitys hallinnassa ja siinä samassa lisätään lippujen määrää tuhansilla. Puhutaan väestön kasvun lisäämisestä, mutta sidotaan ihmisten kädet ja jalat mitä ankarimmilla kielloilla tehdä tai yrittää jotakin muuta kuin vanhat tutut tavat ja ammattikuntajaon periaate määräävät.

Kuinka pitkään siis pitääkään jo kauan kuolemaan tuomittuna olleen maakaupan lojua lain kaltereiden takana vankilassaan nimismiesten, viskaalien, tullimiesten, aksiisioikeuksien ja maistraattien vartioimana, vaikka se ei tee muuta kuin levittää maalaisten ja kaupunkilaisten tuottamia tavaroita kaikkialle valtakunnan kaukaisimpiinkin kolkkiin, keksii usein uusia elinkeinoja ja lisää maan tuottoa voimakkaan kysynnän takia joskus satojakin prosentteja.

Uusimmista säädöksistämme luemme useistakin Pohjanmaalle perustetuista vapaamarkkinoista,2 jotka voivat jossakin määrin tuottaa hyötyä joillekin paikkakunnille. Mutta kuinka pitkälle niistä on apua, kun painavia tavaroita, voita, viljaa, tervaa, hartsia, tärpättiä, potaskaa ja lisäksi tukkipuita, laadultaan erilaisia puusta valmistettuja tuotteita ym. on kuljetettava 6–10 peninkulman etäisyydeltä samalla kertaa myytäväksi? Kuka voi silloin598 muistaa, mitä kaikkea hän tarvitsee? Kuka pystyy samalla kertaa tyydyttämään kaikki tarpeensa, kun näitä markkinoita pidetään vain 2–3 kertaa vuodessa? Ei, kaupan on oltava vilkkaampaa, jotta väestö ja tavaramäärä kasvaisivat.

Vuodesta 1776 saakka, jolloin Göteborgin kuninkaallinen tiede- ja kirjallisuusseura julisti kirjoituskilpailun maakaupasta, tämä asia on ollut todistettuna Ruotsin koko lukevan yleisön silmien edessä,3 eikä kukaan ole voinut tai halunnut väittää tulosta vastaan. Eikö sitten jo näin kauan kestänyt hiljaisuus ole täysin riittävä todiste totuuden ja sen hyödyllisyyden puolesta?


  1. alamaiset johdetaan verisiin ja kalliisiin sotiin ja maksetaan kustannukset paperilipuilla: Viitataan Kustaa III:n Venäjän-sotaan 1788–90 sekä ns. ”fahnehjelmeihin”, seteleihin, joita Porvoossa toiminut sotakomissariaatti laski liikkeelle armeijan rahanpuutteen helpottamiseksi.
  2. Vuonna 1788 Kustaa III antoi määräyksen kaikkien yksityisten markkinoiden lakkauttamisesta. Vasta 4.10.1798 annettiin päätös markkinoiden tulevasta järjestämisestä, ja se pantiin toimeen vuoden 1802 alusta. Monissa Pohjanmaan kaupungeissa alettiin nyt pitää uusia vapaamarkkinoita.
  3. Vuodesta 1776 saakka, ... yleisön silmien edessä: viitataan Maakauppa-kirjoitukseen

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Alkukieli

597

§ 31.

Hvad handelen beträffar är det i högsta måtton märkvärdigt, at den fordrar aldrastörsta snabbhet, och derföre icke tål det aldraminsta hinder eller tvång, då den ifrån alla håll samlar pengar och ägodelar för dem som med försichtighet och drift sätta handelen i gång, och utsprider välmågan til de aldra aflägsnaste trachter och derigenom tilskapar tusende tals nya varelser af menniskor där gastar och vildiur förut bodt, och här är egna vinsten allena den som utan all annan åtgärd sätter de största hiul i rörelse.

Men nu hafva större delen af Europas Regenter trodt sig vinna samma ändamål med tusende slags hinder och förbåd. Man klagar öfver underbalance,4 och man drager inrikes tilvärkningar under få personers privilegier, och med underpriser tvingar varu säljare: man tillåter varors inskrifning,5 och förbiuder at föra ut pengar at betala dem med: man leder undersåtare i blodiga och kost[sam]ma krig och betalar kostnaderna med papers poletter,6 som förr eller sednare måste förlora mera eller mindre af deras påteknade värde, och man skyller sådant på egennyttiga medborgare: man vill styra cours och med det samma öker tusende tals antalet af poletterna: man talar om Folkökning såsom den där bör befordras, och man binder händer och fötter på dem, med hårdaste förbud at intet göra eller röra sig med något annat än hvad den gamla slenterjan7 och Skrå principen föreskrifva.

Huru länge skall då den i långliga tider til döden dömda Landthandelen ligga i sitt fängelse, under Lagen, bevakad af Länsmän, Fiscaler, tullbetiente, Accisrätter och Magistrater, som intet annat gör än utsprider Landt- och Stadsmanna varor altomkring til Rikets aflägsnaste vråar, uptäcker ofta nya närings grenar och förökar Landets afkastningar genom en trägen efterfrågan stundom til flera hundrade proCent.

Vi läsa uti våra nyaste Författningar om åtskilliga i Öster botn inrättade Frimarknader,8 som i sin mån kunna på några ställen gagna. Men huru långt vill man hinna med dem, då tunga varor, Smör, Spannemål, tiära, harts, Terpentin, pottaska,9 utom timmer, gröfre och finare trävaror med flera skola på 6 a 10 mil på en gång samlas til marknads platser? hvem kan då598 komma i hog alla sina behofver? hvem är på en gång i stånd at lösa dem alla, och sådant allenast 2 a 3 gångor om året. Nei handelen behöfver mera lif om folk och varor skola tilväxa.

Alt sedan 1776 då Kongl. Vetenskaps och Vitterhets Samhället i Götheborg upgaf frågan om Landthandel10 har den legat bevist för hela Svenska allmänhetens ögon, utan at en enda kunnat eller velat vederlägga den. Skall då icke redan en så långvarig tystnad vara fult bevis för sanningen och nyttan deraf?


  1. underskott i handelsbalansen
  2. beställande från utlandet
  3. man leder undersåtare i blodiga och kost[sam]ma krig och betalar kostnaderna med papers poletter: åsyftar Gustav III:s ryska krig 1788–1790 och så kallade ”fahnehielmare”, sedlar eller anvisningar som under kriget utfärdades av finska fältkommissariatet i Borgå för att lätta arméns penningbrist.
  4. slentrianen, inrotade vanan
  5. i Öster botn inrättade Frimarknader: År 1788 beordrade Gustav III att alla privata marknader skulle upphöra. Först den 4 oktober 1798 gavs beslutet om hur marknaderna skulle arrangeras i framtiden och förordningen trädde i kraft 1802. I många österbottniska städer ordnade man nu nya frimarknader.
  6. kaliumkarbonat, tillverkades av aska från lövträd och användes vid tillverkning av såpa, glas, krut, färgämnen och läkemedel
  7. Kongl. Vetenskaps ... frågan om Landthandel: se Chydenius Lanthandel

Suomi

597

§ 31

Kaupankäynnistä on syytä panna erityisesti merkille, että se vaatii mitä suurinta nopeutta eikä sen takia siedä vähimpiäkään esteitä eikä pakkotoimia kootessaan joka suunnalta rahaa ja omaisuuksia liiketoimintaa huolellisesti ja tarmokkaasti ylläpitäville ihmisille ja levittäessään hyvinvointia syrjäisimmillekin seuduille ja nostattaessaan siten tuhansittain uusia ihmisolentoja sinne, missä aiemmin on asunut vain peikkoja ja villieläimiä. Ja tässä asiassa oman voiton tavoittelu on ainoa suurimpiakin pyöriä pyörittävä voima, eikä sen lisäksi tarvita mitään muita toimia.

Suurin osa Euroopan hallitsijoista on kuitenkin uskonut pääsevänsä samaan tavoitteeseen tuhansien erilaisten esteiden ja kieltojen avulla. Valitetaan kauppataseen alijäämäisyyttä ja otetaan kotimaisten tavaroiden valmistus muutamien harvojen henkilöiden erioikeudeksi ja painostetaan tavaroiden myyjiä liian alhaisilla määrähinnoilla; sallitaan tavaroiden tilaaminen ulkomailta, mutta kielletään rahan vieminen maasta niiden maksamiseksi; alamaiset johdetaan verisiin ja kalliisiin sotiin ja maksetaan kustannukset paperilipuilla,11 jotka pakostakin jossakin vaiheessa menettävät jonkin osan nimellisarvostaan, mistä syytetään omaa voittoaan tavoittelevia kansalaisia; halutaan pitää kurssin kehitys hallinnassa ja siinä samassa lisätään lippujen määrää tuhansilla. Puhutaan väestön kasvun lisäämisestä, mutta sidotaan ihmisten kädet ja jalat mitä ankarimmilla kielloilla tehdä tai yrittää jotakin muuta kuin vanhat tutut tavat ja ammattikuntajaon periaate määräävät.

Kuinka pitkään siis pitääkään jo kauan kuolemaan tuomittuna olleen maakaupan lojua lain kaltereiden takana vankilassaan nimismiesten, viskaalien, tullimiesten, aksiisioikeuksien ja maistraattien vartioimana, vaikka se ei tee muuta kuin levittää maalaisten ja kaupunkilaisten tuottamia tavaroita kaikkialle valtakunnan kaukaisimpiinkin kolkkiin, keksii usein uusia elinkeinoja ja lisää maan tuottoa voimakkaan kysynnän takia joskus satojakin prosentteja.

Uusimmista säädöksistämme luemme useistakin Pohjanmaalle perustetuista vapaamarkkinoista,12 jotka voivat jossakin määrin tuottaa hyötyä joillekin paikkakunnille. Mutta kuinka pitkälle niistä on apua, kun painavia tavaroita, voita, viljaa, tervaa, hartsia, tärpättiä, potaskaa ja lisäksi tukkipuita, laadultaan erilaisia puusta valmistettuja tuotteita ym. on kuljetettava 6–10 peninkulman etäisyydeltä samalla kertaa myytäväksi? Kuka voi silloin598 muistaa, mitä kaikkea hän tarvitsee? Kuka pystyy samalla kertaa tyydyttämään kaikki tarpeensa, kun näitä markkinoita pidetään vain 2–3 kertaa vuodessa? Ei, kaupan on oltava vilkkaampaa, jotta väestö ja tavaramäärä kasvaisivat.

Vuodesta 1776 saakka, jolloin Göteborgin kuninkaallinen tiede- ja kirjallisuusseura julisti kirjoituskilpailun maakaupasta, tämä asia on ollut todistettuna Ruotsin koko lukevan yleisön silmien edessä,13 eikä kukaan ole voinut tai halunnut väittää tulosta vastaan. Eikö sitten jo näin kauan kestänyt hiljaisuus ole täysin riittävä todiste totuuden ja sen hyödyllisyyden puolesta?


  1. alamaiset johdetaan verisiin ja kalliisiin sotiin ja maksetaan kustannukset paperilipuilla: Viitataan Kustaa III:n Venäjän-sotaan 1788–90 sekä ns. ”fahnehjelmeihin”, seteleihin, joita Porvoossa toiminut sotakomissariaatti laski liikkeelle armeijan rahanpuutteen helpottamiseksi.
  2. Vuonna 1788 Kustaa III antoi määräyksen kaikkien yksityisten markkinoiden lakkauttamisesta. Vasta 4.10.1798 annettiin päätös markkinoiden tulevasta järjestämisestä, ja se pantiin toimeen vuoden 1802 alusta. Monissa Pohjanmaan kaupungeissa alettiin nyt pitää uusia vapaamarkkinoita.
  3. Vuodesta 1776 saakka, ... yleisön silmien edessä: viitataan Maakauppa-kirjoitukseen

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: