Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 24
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 26
§ 25
Näihin esteisiin voitaneen vielä lisätä rasitus, joka kohdistuu lampuoteihin tai osaviljelijöihin,1 jotka joutuvat maksamaan vuokrana peräti puolet sadostaan kartanonomistajalle ja vastaamaan lisäksi kaikista tilan veroista ja maksuista ja vuotuisista korjaustöistä.
Tuskinpa pystytään kiistämään sitä, että tuollaiset ehdot ovat perin ankaria, mutta monet kuitenkin suoriutuvat niistä säästäväisyydellään ja uutteruudellaan, tosin nämä esikuviksi kelpaavat ovat harvinaisia. Joillakin seuduilla heitä on kuitenkin enemmän kuin toisilla, mikä riippuu siitä, missä määrin ylellisyyden tavoittelu on päässyt tunkeutumaan yhteisen kansan keskuuteen. Tällä perusteella voidaan kuitenkin ymmärtää, miten pitkälle maataloutta voidaan harjoittaa kannattavasti.
Tässä yhteydessä joudun myös mainitsemaan sen kalliiksi käyvän maksun, jota suuri osa tilallisista joutuu tietyillä Suomen seuduilla maksamaan ns. syytinkinä paitsi iäkkäille vanhemmilleen, isä- ja äitipuolilleen tai appivanhemmilleen, kun nämä luopuvat tilan hoidosta, myös täysin vieraille ihmisille tilan ostettuaan. Ostajat eivät voi sanoutua irti tästä velvoitteesta; se voi jopa vain manttaalin kahdeksasosan kokoisella tilalla merkitä 5–6 tynnyrillistä viljaa, 6–8 häkillistä eli talvikuormaa heinää sekä usein vielä tupakkaa ja rahaerää, ja591 tämä voi pienillä tiloilla olla viljelijälle merkittävän iso taakka tilan kaikkien muiden rasitusten lisäksi.
Nämä ovat tärkeimmät esteet, jotka kahlehtivat niin suomalaisen kuin ruotsalaisenkin maamiehen uutteruutta, ja mikäli vedotaan mihin tahansa muihin syihin, ne ovat väistämättä joko varsin tiiviissä yhteydessä näihin ja juontuvat siis pohjimmiltaan säädöksistä tai ovat luonteeltaan pikemminkin paikallisia ja koskevat tilannetta vain joissakin pitäjissä eivätkä asioiden yleistä tilaa. Turhaanpa suomalaista talonpoikaa syytellään toimettomuudesta enemmän kuin muita, kunhan kahleet irrotetaan. Mutta ellei tätä tapahdu, vaan Kuninkaallinen Talousseura luulee voivansa joillakin muilla keinoilla ja ehkä jopa uusilla rajoituksilla auttavansa meidän suomalaista talouselämäämme nousuun, kokemus joutuu tulevaisuudessa osoittamaan sekä ihmisten että tuotetun tavaran määrän vähenevän vuosi vuodelta. Onhan nimittäin surkeata nähdä, miten kaikkein hyödyllisimmätkin yritykset alkavat kuihtua heti, kun niiltä viedään vapaus ja ne alistetaan säädösten alaisuuteen, ja ajan mittaan kuolevat pois.
§ 25.
Til dessa hinder må väl ännu läggas den svåra tyngd, som trycker Lambönder eller hälften brukare,2 som af sin års afkastning nödgas aflämna hela ena hälften til Gårds innehafvaren och därjämte stå för alla hemmanets utskylder och årliga reparationer.
Man kan väl aldrig neka, at sådana vilkor äro nog svåra, men det gifvas doch flera, som genom sin sparsam- och trägenhet draga sig igenom, men de blifva doch rara efterdömen. I vissa Landsorter doch flera än uti andra, alt som yppigheten mera eller mindre fått tränga sig in ibland menigheten, hvaraf man doch kan inse huru långt et jordbruk möjeligen kan löna sig.
Här bör jag äfven vidröra den dryga afgift, som en stor del hemmans ägare på vissa orter i Finland måste betala under namn af syting3 ei allenast til sina gamla föräldrar, stiufföräldrar4 eller Svärföräldrar, då de öfvergifva hemmans bruket, utan ock til villfrämmande när de genom köp blifvit ägare deraf, och få ei afsäga sig denna skyldigheten; den kan på små hemmans delar til och med af 1/8 mantal upgå til 5 a 6 tunnor säd, 6 a 8 skrindar eller vinter lass höö och ofta tobak och pengar til, som591 på små hemmans delar utom alla hemm[an]ens öfriga tyngder utgör en betydelig börda på jordbrukaren.
Dessa äro de hufvudsakeligaste hinder som fiätra så väl Finska som Svenska Landtmannens idoghet, och ehvad andra orsaker ock förebäras så måste de antingen stå i närmaste förbund med dessa, och således hafva sina grundorsaker i författningarna, eller äro de mera enskilta som kunna röra en eller annan Sochn, men ei allmänheten; ty fåfängt må man beskylla Finska bonden mera än någon annan för ovärksamhet, om allenast banden lossas. Men sker det åter icke, utan Kongl. Hushålls Sälskapet tror sig genom några andra steg, och til äfventyrs genom nya inskränkningar uphielpa vår Finska Hushållning så skall en framtida ärfarenhet bevisa at både folk- och varumängden skola årligen förminskas; ty det är ömkeligit at se huru de aldra nyttigaste företaganden så snart de från sin frihet blifva brachta under författningar börja at tvina af och efter hand dö ut.
§ 25
Näihin esteisiin voitaneen vielä lisätä rasitus, joka kohdistuu lampuoteihin tai osaviljelijöihin,5 jotka joutuvat maksamaan vuokrana peräti puolet sadostaan kartanonomistajalle ja vastaamaan lisäksi kaikista tilan veroista ja maksuista ja vuotuisista korjaustöistä.
Tuskinpa pystytään kiistämään sitä, että tuollaiset ehdot ovat perin ankaria, mutta monet kuitenkin suoriutuvat niistä säästäväisyydellään ja uutteruudellaan, tosin nämä esikuviksi kelpaavat ovat harvinaisia. Joillakin seuduilla heitä on kuitenkin enemmän kuin toisilla, mikä riippuu siitä, missä määrin ylellisyyden tavoittelu on päässyt tunkeutumaan yhteisen kansan keskuuteen. Tällä perusteella voidaan kuitenkin ymmärtää, miten pitkälle maataloutta voidaan harjoittaa kannattavasti.
Tässä yhteydessä joudun myös mainitsemaan sen kalliiksi käyvän maksun, jota suuri osa tilallisista joutuu tietyillä Suomen seuduilla maksamaan ns. syytinkinä paitsi iäkkäille vanhemmilleen, isä- ja äitipuolilleen tai appivanhemmilleen, kun nämä luopuvat tilan hoidosta, myös täysin vieraille ihmisille tilan ostettuaan. Ostajat eivät voi sanoutua irti tästä velvoitteesta; se voi jopa vain manttaalin kahdeksasosan kokoisella tilalla merkitä 5–6 tynnyrillistä viljaa, 6–8 häkillistä eli talvikuormaa heinää sekä usein vielä tupakkaa ja rahaerää, ja591 tämä voi pienillä tiloilla olla viljelijälle merkittävän iso taakka tilan kaikkien muiden rasitusten lisäksi.
Nämä ovat tärkeimmät esteet, jotka kahlehtivat niin suomalaisen kuin ruotsalaisenkin maamiehen uutteruutta, ja mikäli vedotaan mihin tahansa muihin syihin, ne ovat väistämättä joko varsin tiiviissä yhteydessä näihin ja juontuvat siis pohjimmiltaan säädöksistä tai ovat luonteeltaan pikemminkin paikallisia ja koskevat tilannetta vain joissakin pitäjissä eivätkä asioiden yleistä tilaa. Turhaanpa suomalaista talonpoikaa syytellään toimettomuudesta enemmän kuin muita, kunhan kahleet irrotetaan. Mutta ellei tätä tapahdu, vaan Kuninkaallinen Talousseura luulee voivansa joillakin muilla keinoilla ja ehkä jopa uusilla rajoituksilla auttavansa meidän suomalaista talouselämäämme nousuun, kokemus joutuu tulevaisuudessa osoittamaan sekä ihmisten että tuotetun tavaran määrän vähenevän vuosi vuodelta. Onhan nimittäin surkeata nähdä, miten kaikkein hyödyllisimmätkin yritykset alkavat kuihtua heti, kun niiltä viedään vapaus ja ne alistetaan säädösten alaisuuteen, ja ajan mittaan kuolevat pois.
Unfortunately this content isn't available in English
§ 25.
Til dessa hinder må väl ännu läggas den svåra tyngd, som trycker Lambönder eller hälften brukare,6 som af sin års afkastning nödgas aflämna hela ena hälften til Gårds innehafvaren och därjämte stå för alla hemmanets utskylder och årliga reparationer.
Man kan väl aldrig neka, at sådana vilkor äro nog svåra, men det gifvas doch flera, som genom sin sparsam- och trägenhet draga sig igenom, men de blifva doch rara efterdömen. I vissa Landsorter doch flera än uti andra, alt som yppigheten mera eller mindre fått tränga sig in ibland menigheten, hvaraf man doch kan inse huru långt et jordbruk möjeligen kan löna sig.
Här bör jag äfven vidröra den dryga afgift, som en stor del hemmans ägare på vissa orter i Finland måste betala under namn af syting7 ei allenast til sina gamla föräldrar, stiufföräldrar8 eller Svärföräldrar, då de öfvergifva hemmans bruket, utan ock til villfrämmande när de genom köp blifvit ägare deraf, och få ei afsäga sig denna skyldigheten; den kan på små hemmans delar til och med af 1/8 mantal upgå til 5 a 6 tunnor säd, 6 a 8 skrindar eller vinter lass höö och ofta tobak och pengar til, som591 på små hemmans delar utom alla hemm[an]ens öfriga tyngder utgör en betydelig börda på jordbrukaren.
Dessa äro de hufvudsakeligaste hinder som fiätra så väl Finska som Svenska Landtmannens idoghet, och ehvad andra orsaker ock förebäras så måste de antingen stå i närmaste förbund med dessa, och således hafva sina grundorsaker i författningarna, eller äro de mera enskilta som kunna röra en eller annan Sochn, men ei allmänheten; ty fåfängt må man beskylla Finska bonden mera än någon annan för ovärksamhet, om allenast banden lossas. Men sker det åter icke, utan Kongl. Hushålls Sälskapet tror sig genom några andra steg, och til äfventyrs genom nya inskränkningar uphielpa vår Finska Hushållning så skall en framtida ärfarenhet bevisa at både folk- och varumängden skola årligen förminskas; ty det är ömkeligit at se huru de aldra nyttigaste företaganden så snart de från sin frihet blifva brachta under författningar börja at tvina af och efter hand dö ut.
§ 25
Näihin esteisiin voitaneen vielä lisätä rasitus, joka kohdistuu lampuoteihin tai osaviljelijöihin,9 jotka joutuvat maksamaan vuokrana peräti puolet sadostaan kartanonomistajalle ja vastaamaan lisäksi kaikista tilan veroista ja maksuista ja vuotuisista korjaustöistä.
Tuskinpa pystytään kiistämään sitä, että tuollaiset ehdot ovat perin ankaria, mutta monet kuitenkin suoriutuvat niistä säästäväisyydellään ja uutteruudellaan, tosin nämä esikuviksi kelpaavat ovat harvinaisia. Joillakin seuduilla heitä on kuitenkin enemmän kuin toisilla, mikä riippuu siitä, missä määrin ylellisyyden tavoittelu on päässyt tunkeutumaan yhteisen kansan keskuuteen. Tällä perusteella voidaan kuitenkin ymmärtää, miten pitkälle maataloutta voidaan harjoittaa kannattavasti.
Tässä yhteydessä joudun myös mainitsemaan sen kalliiksi käyvän maksun, jota suuri osa tilallisista joutuu tietyillä Suomen seuduilla maksamaan ns. syytinkinä paitsi iäkkäille vanhemmilleen, isä- ja äitipuolilleen tai appivanhemmilleen, kun nämä luopuvat tilan hoidosta, myös täysin vieraille ihmisille tilan ostettuaan. Ostajat eivät voi sanoutua irti tästä velvoitteesta; se voi jopa vain manttaalin kahdeksasosan kokoisella tilalla merkitä 5–6 tynnyrillistä viljaa, 6–8 häkillistä eli talvikuormaa heinää sekä usein vielä tupakkaa ja rahaerää, ja591 tämä voi pienillä tiloilla olla viljelijälle merkittävän iso taakka tilan kaikkien muiden rasitusten lisäksi.
Nämä ovat tärkeimmät esteet, jotka kahlehtivat niin suomalaisen kuin ruotsalaisenkin maamiehen uutteruutta, ja mikäli vedotaan mihin tahansa muihin syihin, ne ovat väistämättä joko varsin tiiviissä yhteydessä näihin ja juontuvat siis pohjimmiltaan säädöksistä tai ovat luonteeltaan pikemminkin paikallisia ja koskevat tilannetta vain joissakin pitäjissä eivätkä asioiden yleistä tilaa. Turhaanpa suomalaista talonpoikaa syytellään toimettomuudesta enemmän kuin muita, kunhan kahleet irrotetaan. Mutta ellei tätä tapahdu, vaan Kuninkaallinen Talousseura luulee voivansa joillakin muilla keinoilla ja ehkä jopa uusilla rajoituksilla auttavansa meidän suomalaista talouselämäämme nousuun, kokemus joutuu tulevaisuudessa osoittamaan sekä ihmisten että tuotetun tavaran määrän vähenevän vuosi vuodelta. Onhan nimittäin surkeata nähdä, miten kaikkein hyödyllisimmätkin yritykset alkavat kuihtua heti, kun niiltä viedään vapaus ja ne alistetaan säädösten alaisuuteen, ja ajan mittaan kuolevat pois.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 24
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 26
paikat: Suomi
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: