Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 21
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 23
§ 22
Taloudellisen toimintamme esteeksi on seitsemänneksi myös mainittava kuninkaalliselle majesteetille ja kruunulle maksettavat raskaat maksut, jotka kasvavat vuosi vuodelta sekä valtakunnan jo hankkiman valtavan velan että monenmoisilla nimikkeillä kerättyjen uusien maksujen takia, joista mainittakoon tullien korotukset, myllymaksut ja salpietariverot1 jne., jne., niin että alamaiset väistämättä lopulta läkähtyvät taakan alle.
Paitsi tuhoisa sota, tällaista voi tuskin aiheuttaa muu kuin virkamieskunnan alituinen kasvu, jolloin valtioruumiin yläosa paisuu niin valtavan suureksi, etteivät jalat jaksa sitä kannattaa.
Varsin hyvin tunnetaan kaikkein armollisimman kuninkaamme suorittamat monet merkittävät virkojen lakkautukset, mutta niiden vaikutukset eivät ole suinkaan vielä ehtineet vaikuttaa veroa maksaviin alamaisiin, ja niin kauan kun nähdään ensinnäkin kaikkien virkamiesten lasten kapuavan täyttä vauhtia ylös onnen portaita ja vähäisemmänkin väen jälkeläisten pyrkivän pontevasti ylöspäin voidakseen kellua ylimpänä pinnalla niin kuin öljy, on tuskin toivoa mistään tuntuvasta supistuksesta. En mitenkään edes epäile sitä, etteikö armollinen kuningas ole pystyttänyt patoja näiden etenemään pyrkivien nuorten virtoja vastaan, mutta ne voivat työntyä tuollaisen patorakennelman ohi niin monenmoisia pieniä puronuomia pitkin, että vähän voitaneen saada aikaan. Kuningas Kaarle XI oli yksinvaltias: hän uskalsi, hän pani toimeen, mutta hän – – – Miksi meidän kuitenkaan pitäisi menettää toivoamme? Olemme varmastikin vajonneet valtakunnan velkoihin korvia myöten, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että jos Svean kansa pääsisi vapaaksi vankeudestaan ja muista siteistä, tämä kansa kapuaisi vielä ylös tästä rotkosta, mutta muussa tapauksessa nousu näyttää täysin mahdottomalta.
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 21
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 23
paikat:
Henkilöt: Kaarle XI
Raamatunkohdat:
Aiheet: