Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 1
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 3
§ 2
Monet tuomitsevat rahvaan vetelyyden aivan väärin perustein. Kun useiden maakuntien läpi kulkeva vaeltaja näkee seutuja, joilla rahvas työskentelee ahkerasti kehruutyössä, eivät pelkästään naiset, vaan paikka paikoin miehetkin, ja saapuu sitten toisille seuduille, joilla hän ei tätä näe, hän tuomitsee kärkkäästi niiden väen laiskottelijoiksi, koska he eivät harjoita tuota sangen hyödyllistä käsityötä, ja antaa tuomionsa selvittämättä, millainen on tarpeellisten raaka-aineiden saatavuus ja paljonko kysyntää ja markkinoita tällaisten käsitöiden tuotteille on sekä millaisia muita askareita ja töitä he voivat tehdä. Jos hän havaitsee, että jollakin paikkakunnalla miehet ajavat rimoja ja ohuita piiruja joka päivä kaiken talvea ja lähtevät aamulla liikkeelle jo klo 2 valmistamaan kaikenlaisia puuastioita, hän tuomitsee laiskureiksi kaikki, jotka eivät toimi samalla tavalla, vaikka kaikilla ei kuitenkaan ole samanveroisia metsiä käytettävissään eikä mahdollisuuksia saada tuollaisia puuvalmisteita myydyksi. Jos hän osuu seudulle, jolla rahvas hoitaa hedelmäpuita tai viljelee kaalia, herneitä, nauriita ja muita juureksia, ja saapuu sitten toiselle seudulle, jolla mitkään hedelmäpuut eivät menesty eikä maaperä sovellu kasvimaan pitämiseen tai jolla ei ilmene tuollaisten tuotteiden kysyntää, hän syyttää asukkaita laiskoiksi, koska he eivät toimi samalla tavalla. Joissakin rannikkopitäjissä kulkija näkee laivanrakennustaidon kehittyneen niin korkealle tasolle, että rakentajat kykenevät kilpailemaan kaupunkien laivanveistämöiden parhaiden kirvesmiesten kanssa, mutta näkee halua tähän puuttuvan sisämaan asukkailta ja sellaisista rannikkopitäjistäkin, joiden väestöä ei ole koskaan harjaannutettu tuollaisiin töihin. Hän saapuu tasangolle, jolla isojako on toimitettu ja kaikki uurastavat lapio kourassa saadakseen pelto- ja niittysarkansa viivasuoriksi ja viljelläkseen niitä hyvin, mutta havaitsee pian toisella seudulla, että pellot, joilla isojakoa ei ole toimitettu, ovat mitä pahimmassa sekasorrossa ja useimmiten huonosti hoidettuja. Silloin hän ylistää toisten uutteruutta ja paheksuu toisten laiskuutta. Jossakin pitäjässä kulkija näkee, että kiviset maat on raivattu kauniiksi peltolaikuiksi, jotka on ympäröity 2–3 kyynärää korkeilla kiviaidoilla, eikä näe mitään merkkejä ahkeruudesta eikä työhalusta toisessa pitäjässä, jonka väestö ei tiedä mitään tuollaisesta peltoviljelystä. Halutaan, että kaikki tekevät kaikkea, vaikka se on568 mahdotonta, ja sen takia rahvasta usein syytetään laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä. Onko siis mikään ihme, että tuollaiset matkakuvausten kirjoittajat voivat kuvailla mitä uutterinta rahvasta kelvottomaksi ja laiskaksi?
§ 2.
Många dömma om en Allmoges tröghet af helt oriktiga Grunder; den som vandrar genom flera Provincier, där han ser en Allmoge på ena stället syslosätta sig med trägen spå[n]ad,1 ei allenast Qvinnokönet, utan ock på somliga ställen Männerna, och han kommer til en annan Landsort och sakna[r] detta, så dömmer han den sednare straxt för lätja, emedan den försummar en så nyttig slögd, utan at pröfva hvad tilgångar de här kunde hafva på nödiga råämnen, och hvad åtgånger och efterfrågningar gifvas til dessa slögders afsättning, och hvad andra öfningar och arbeten de kunna syslosätta sig med. Han märker i en Landsort männerna köra lächter2 och spiror3 alla sina vinter dagar och kl 2 om morgonen i rörelse at lägga alleha[n]da sla[gs] trä käril,4 han dömmer alla andra för lätting[a]r, som ei göra på samma sätt, då likväl andra ei äga sådana skogar at tilgripa eller någon afsättning på sådana trä arbeten. Han träffar ett Landskap där allmogen syslosätter sig antingen med trägårdar eller frambringandet af kål, ärter, rofvor och rötter,5 han trä[der] i ett annat landskap där inga fruchträn bärga sig, och en otienlig jordmån hindrar all kryddgårds skötsel, eller ock där ingen frågar efter sådant, och han beskyller dem för lata, då de försumma sådant. Han ser några Sochnar vid siö kanten6 vara så upöfvade uti Fartygs bygnaden, at de trotsa7 bästa timmer män på Stadshvarfven, han saknar denna åhoga hos öfverbyggare,8 eller ock strandsochnar där folket aldrig blifvit öfvade deruti. Han kommer in på en storskiftad slättmark, där alla fikas9 med spadan i handen, at få sina åker och änges delar snör rätt stälda och väl brukade, men blir snart varse annorstädes oskiftade åkrar stå i största oordning och oftast vanskötta, han rosar den enas flit och fördömmer de andras lätja. Han finner en stenig mark i den ena Sochnen uptagen til vakra åker fält, med 2 a 3 alnars sten murar inhägnade, och i en annan där folket är aldeles ovant vid sådant åkerbruk saknar han all flit och åhoga. Man vill at alla skola göra alt, hvilcket likväl blifver568 omöjeligit, och derföre blir en allmoge ofta beskyld för lätja och hoglöshet; och hvad under då, at sådana resebeskrifvare kunna afmåla den idogaste allmoge för dålig och lat.
§ 2
Monet tuomitsevat rahvaan vetelyyden aivan väärin perustein. Kun useiden maakuntien läpi kulkeva vaeltaja näkee seutuja, joilla rahvas työskentelee ahkerasti kehruutyössä, eivät pelkästään naiset, vaan paikka paikoin miehetkin, ja saapuu sitten toisille seuduille, joilla hän ei tätä näe, hän tuomitsee kärkkäästi niiden väen laiskottelijoiksi, koska he eivät harjoita tuota sangen hyödyllistä käsityötä, ja antaa tuomionsa selvittämättä, millainen on tarpeellisten raaka-aineiden saatavuus ja paljonko kysyntää ja markkinoita tällaisten käsitöiden tuotteille on sekä millaisia muita askareita ja töitä he voivat tehdä. Jos hän havaitsee, että jollakin paikkakunnalla miehet ajavat rimoja ja ohuita piiruja joka päivä kaiken talvea ja lähtevät aamulla liikkeelle jo klo 2 valmistamaan kaikenlaisia puuastioita, hän tuomitsee laiskureiksi kaikki, jotka eivät toimi samalla tavalla, vaikka kaikilla ei kuitenkaan ole samanveroisia metsiä käytettävissään eikä mahdollisuuksia saada tuollaisia puuvalmisteita myydyksi. Jos hän osuu seudulle, jolla rahvas hoitaa hedelmäpuita tai viljelee kaalia, herneitä, nauriita ja muita juureksia, ja saapuu sitten toiselle seudulle, jolla mitkään hedelmäpuut eivät menesty eikä maaperä sovellu kasvimaan pitämiseen tai jolla ei ilmene tuollaisten tuotteiden kysyntää, hän syyttää asukkaita laiskoiksi, koska he eivät toimi samalla tavalla. Joissakin rannikkopitäjissä kulkija näkee laivanrakennustaidon kehittyneen niin korkealle tasolle, että rakentajat kykenevät kilpailemaan kaupunkien laivanveistämöiden parhaiden kirvesmiesten kanssa, mutta näkee halua tähän puuttuvan sisämaan asukkailta ja sellaisista rannikkopitäjistäkin, joiden väestöä ei ole koskaan harjaannutettu tuollaisiin töihin. Hän saapuu tasangolle, jolla isojako on toimitettu ja kaikki uurastavat lapio kourassa saadakseen pelto- ja niittysarkansa viivasuoriksi ja viljelläkseen niitä hyvin, mutta havaitsee pian toisella seudulla, että pellot, joilla isojakoa ei ole toimitettu, ovat mitä pahimmassa sekasorrossa ja useimmiten huonosti hoidettuja. Silloin hän ylistää toisten uutteruutta ja paheksuu toisten laiskuutta. Jossakin pitäjässä kulkija näkee, että kiviset maat on raivattu kauniiksi peltolaikuiksi, jotka on ympäröity 2–3 kyynärää korkeilla kiviaidoilla, eikä näe mitään merkkejä ahkeruudesta eikä työhalusta toisessa pitäjässä, jonka väestö ei tiedä mitään tuollaisesta peltoviljelystä. Halutaan, että kaikki tekevät kaikkea, vaikka se on568 mahdotonta, ja sen takia rahvasta usein syytetään laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä. Onko siis mikään ihme, että tuollaiset matkakuvausten kirjoittajat voivat kuvailla mitä uutterinta rahvasta kelvottomaksi ja laiskaksi?
Unfortunately this content isn't available in English
§ 2.
Många dömma om en Allmoges tröghet af helt oriktiga Grunder; den som vandrar genom flera Provincier, där han ser en Allmoge på ena stället syslosätta sig med trägen spå[n]ad,10 ei allenast Qvinnokönet, utan ock på somliga ställen Männerna, och han kommer til en annan Landsort och sakna[r] detta, så dömmer han den sednare straxt för lätja, emedan den försummar en så nyttig slögd, utan at pröfva hvad tilgångar de här kunde hafva på nödiga råämnen, och hvad åtgånger och efterfrågningar gifvas til dessa slögders afsättning, och hvad andra öfningar och arbeten de kunna syslosätta sig med. Han märker i en Landsort männerna köra lächter11 och spiror12 alla sina vinter dagar och kl 2 om morgonen i rörelse at lägga alleha[n]da sla[gs] trä käril,13 han dömmer alla andra för lätting[a]r, som ei göra på samma sätt, då likväl andra ei äga sådana skogar at tilgripa eller någon afsättning på sådana trä arbeten. Han träffar ett Landskap där allmogen syslosätter sig antingen med trägårdar eller frambringandet af kål, ärter, rofvor och rötter,14 han trä[der] i ett annat landskap där inga fruchträn bärga sig, och en otienlig jordmån hindrar all kryddgårds skötsel, eller ock där ingen frågar efter sådant, och han beskyller dem för lata, då de försumma sådant. Han ser några Sochnar vid siö kanten15 vara så upöfvade uti Fartygs bygnaden, at de trotsa16 bästa timmer män på Stadshvarfven, han saknar denna åhoga hos öfverbyggare,17 eller ock strandsochnar där folket aldrig blifvit öfvade deruti. Han kommer in på en storskiftad slättmark, där alla fikas18 med spadan i handen, at få sina åker och änges delar snör rätt stälda och väl brukade, men blir snart varse annorstädes oskiftade åkrar stå i största oordning och oftast vanskötta, han rosar den enas flit och fördömmer de andras lätja. Han finner en stenig mark i den ena Sochnen uptagen til vakra åker fält, med 2 a 3 alnars sten murar inhägnade, och i en annan där folket är aldeles ovant vid sådant åkerbruk saknar han all flit och åhoga. Man vill at alla skola göra alt, hvilcket likväl blifver568 omöjeligit, och derföre blir en allmoge ofta beskyld för lätja och hoglöshet; och hvad under då, at sådana resebeskrifvare kunna afmåla den idogaste allmoge för dålig och lat.
§ 2
Monet tuomitsevat rahvaan vetelyyden aivan väärin perustein. Kun useiden maakuntien läpi kulkeva vaeltaja näkee seutuja, joilla rahvas työskentelee ahkerasti kehruutyössä, eivät pelkästään naiset, vaan paikka paikoin miehetkin, ja saapuu sitten toisille seuduille, joilla hän ei tätä näe, hän tuomitsee kärkkäästi niiden väen laiskottelijoiksi, koska he eivät harjoita tuota sangen hyödyllistä käsityötä, ja antaa tuomionsa selvittämättä, millainen on tarpeellisten raaka-aineiden saatavuus ja paljonko kysyntää ja markkinoita tällaisten käsitöiden tuotteille on sekä millaisia muita askareita ja töitä he voivat tehdä. Jos hän havaitsee, että jollakin paikkakunnalla miehet ajavat rimoja ja ohuita piiruja joka päivä kaiken talvea ja lähtevät aamulla liikkeelle jo klo 2 valmistamaan kaikenlaisia puuastioita, hän tuomitsee laiskureiksi kaikki, jotka eivät toimi samalla tavalla, vaikka kaikilla ei kuitenkaan ole samanveroisia metsiä käytettävissään eikä mahdollisuuksia saada tuollaisia puuvalmisteita myydyksi. Jos hän osuu seudulle, jolla rahvas hoitaa hedelmäpuita tai viljelee kaalia, herneitä, nauriita ja muita juureksia, ja saapuu sitten toiselle seudulle, jolla mitkään hedelmäpuut eivät menesty eikä maaperä sovellu kasvimaan pitämiseen tai jolla ei ilmene tuollaisten tuotteiden kysyntää, hän syyttää asukkaita laiskoiksi, koska he eivät toimi samalla tavalla. Joissakin rannikkopitäjissä kulkija näkee laivanrakennustaidon kehittyneen niin korkealle tasolle, että rakentajat kykenevät kilpailemaan kaupunkien laivanveistämöiden parhaiden kirvesmiesten kanssa, mutta näkee halua tähän puuttuvan sisämaan asukkailta ja sellaisista rannikkopitäjistäkin, joiden väestöä ei ole koskaan harjaannutettu tuollaisiin töihin. Hän saapuu tasangolle, jolla isojako on toimitettu ja kaikki uurastavat lapio kourassa saadakseen pelto- ja niittysarkansa viivasuoriksi ja viljelläkseen niitä hyvin, mutta havaitsee pian toisella seudulla, että pellot, joilla isojakoa ei ole toimitettu, ovat mitä pahimmassa sekasorrossa ja useimmiten huonosti hoidettuja. Silloin hän ylistää toisten uutteruutta ja paheksuu toisten laiskuutta. Jossakin pitäjässä kulkija näkee, että kiviset maat on raivattu kauniiksi peltolaikuiksi, jotka on ympäröity 2–3 kyynärää korkeilla kiviaidoilla, eikä näe mitään merkkejä ahkeruudesta eikä työhalusta toisessa pitäjässä, jonka väestö ei tiedä mitään tuollaisesta peltoviljelystä. Halutaan, että kaikki tekevät kaikkea, vaikka se on568 mahdotonta, ja sen takia rahvasta usein syytetään laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä. Onko siis mikään ihme, että tuollaiset matkakuvausten kirjoittajat voivat kuvailla mitä uutterinta rahvasta kelvottomaksi ja laiskaksi?
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 1
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 3
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: