Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 37
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 39
§ 38
Edellä on jo riittävästi tuotu esiin, miten onnettomassa asemassa Suomen samoin kuin Ruotsinkin alamaiset ovat maatulliemme kaikelle kaupankäynnille aiheuttaman vaikean ahdingon takia. Jotta kauppa voisi olla edes jossakin määrin vapaata, nämä orjuuden pesäpaikat on kerta kaikkiaan hävitettävä. En suinkaan halua vähentää kruunun tuloja, sillä niiden määrähän varmasti ajan mittaan kasvaa maan sisäisen tullivirkakunnan palkkasumman verran, sitä mukaa kuin vanhat virkamiehet poistuvat kuoleman kautta tai heidät siirretään muihin tehtäviin, ja kun kaikki tullirakennusten, tulliaitojen ja niiden puomien ym. ylläpitämisestä aiheutuvat menot jäävät pois. Mutta miten jäljelle jäävä osuus jaetaan maksajien kesken, on kysymys, joka on tähän saakka aina kaatanut koko ehdotuksen ja kaatanee sen vielä tulevaisuudessakin, ellei suurempaan yksimielisyyteen päästä.
Minun vilpittömän käsitykseni mukaan valtakunnan suuresti kunnioitettujen säätyjen pitäisi ottaa koko maatullien tuottama tulo kiinteäksi summaksi arvioituna budjettiin erityisenä kruunulle perittävänä suostuntaverona, jonka maksaminen jaetaan suostuntaverojen tavanomaisten perusteiden mukaisesti säätyjen ja henkilöiden kesken.
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 37
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 39
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: