Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 1
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 3
§ 2
Monet tuomitsevat rahvaan vetelyyden aivan väärin perustein. Kun useiden maakuntien läpi kulkeva vaeltaja näkee seutuja, joilla rahvas työskentelee ahkerasti kehruutyössä, eivät pelkästään naiset, vaan paikka paikoin miehetkin, ja saapuu sitten toisille seuduille, joilla hän ei tätä näe, hän tuomitsee kärkkäästi niiden väen laiskottelijoiksi, koska he eivät harjoita tuota sangen hyödyllistä käsityötä, ja antaa tuomionsa selvittämättä, millainen on tarpeellisten raaka-aineiden saatavuus ja paljonko kysyntää ja markkinoita tällaisten käsitöiden tuotteille on sekä millaisia muita askareita ja töitä he voivat tehdä. Jos hän havaitsee, että jollakin paikkakunnalla miehet ajavat rimoja ja ohuita piiruja joka päivä kaiken talvea ja lähtevät aamulla liikkeelle jo klo 2 valmistamaan kaikenlaisia puuastioita, hän tuomitsee laiskureiksi kaikki, jotka eivät toimi samalla tavalla, vaikka kaikilla ei kuitenkaan ole samanveroisia metsiä käytettävissään eikä mahdollisuuksia saada tuollaisia puuvalmisteita myydyksi. Jos hän osuu seudulle, jolla rahvas hoitaa hedelmäpuita tai viljelee kaalia, herneitä, nauriita ja muita juureksia, ja saapuu sitten toiselle seudulle, jolla mitkään hedelmäpuut eivät menesty eikä maaperä sovellu kasvimaan pitämiseen tai jolla ei ilmene tuollaisten tuotteiden kysyntää, hän syyttää asukkaita laiskoiksi, koska he eivät toimi samalla tavalla. Joissakin rannikkopitäjissä kulkija näkee laivanrakennustaidon kehittyneen niin korkealle tasolle, että rakentajat kykenevät kilpailemaan kaupunkien laivanveistämöiden parhaiden kirvesmiesten kanssa, mutta näkee halua tähän puuttuvan sisämaan asukkailta ja sellaisista rannikkopitäjistäkin, joiden väestöä ei ole koskaan harjaannutettu tuollaisiin töihin. Hän saapuu tasangolle, jolla isojako on toimitettu ja kaikki uurastavat lapio kourassa saadakseen pelto- ja niittysarkansa viivasuoriksi ja viljelläkseen niitä hyvin, mutta havaitsee pian toisella seudulla, että pellot, joilla isojakoa ei ole toimitettu, ovat mitä pahimmassa sekasorrossa ja useimmiten huonosti hoidettuja. Silloin hän ylistää toisten uutteruutta ja paheksuu toisten laiskuutta. Jossakin pitäjässä kulkija näkee, että kiviset maat on raivattu kauniiksi peltolaikuiksi, jotka on ympäröity 2–3 kyynärää korkeilla kiviaidoilla, eikä näe mitään merkkejä ahkeruudesta eikä työhalusta toisessa pitäjässä, jonka väestö ei tiedä mitään tuollaisesta peltoviljelystä. Halutaan, että kaikki tekevät kaikkea, vaikka se on mahdotonta, ja sen takia rahvasta usein syytetään laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä. Onko siis mikään ihme, että tuollaiset matkakuvausten kirjoittajat voivat kuvailla mitä uutterinta rahvasta kelvottomaksi ja laiskaksi?
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 1
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 3
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: