Alkukieli
§. 22.
I Wästergöthland drifwes handaslögder och wäfnader med flit: där blyges icke gubben sitta wid spinråcken: där fås knifwar, skålar, talrikar, band, skällor, saxar och andra waror til bättre pris än annorstädes. Hwad är orsaken? Landet äger den rättighet, at inbyggaren får fara hwart han wil, at säl22ja sina waror. Där hafwer Borås-stad af ålder fått idka gårdfar i handel omkring hela Riket; det är frihet, at i gårdarna få fara och tilhandla sig waror och sälja sina til andra.
Som ingen Province i Riket ägt utom denna en sådan frihet, så trotsar jag äfwen, at i någon kunna wisa den idoghet, som finnes hos dess inbyggare. Således är klart, at här antingen fliten gjort frihet eller friheten flit.
För några år tilbaka tilwerkades i Wästerbotten, Helsingland och Wäster-Norrland en myckenhet stolar och spånråckar, och såldes de förra til 9 à 12 Dal. Dussinet, de senare til 6 à 9 Daler stycket. Nu hafwa dessa tilwerkningar genom några förbud emot afsättningen til stor del afstannat, och ser det ut, at inbyggarena torde snart få köpa dem af andra.
Utmed sjökanten i Österbotten är folket i rörelse både winter och sommar; men 30 à 40 mil uppe uti landet, där inga städer finnas, är de flästas wintersyssla, at sofwa och göra Pertor, så mycket som de bränna. Warorna hafwa inga köpare, därföre finnes ej eller af dem at sälja.
Omkring Björneborg, Raumo och Nystad, är Allmogen nästan outtröttelig at slögda af trä. Arbetaren är redan klock. 1 och 2 om natten i full rörelse, at förfärdiga allahanda träkäril hela wintren igenom, och är därföre i stånd at föryttra dem til drägeligare pris, än någon i hela Finland, fast många andra äga ej allenast bättre tilgång på skogar utmed sjökanten, utan äfwen kunnige arbetare i detta handtwerk. Lät oss söka up orsaken härtil. Det är aldeles omöjeligt, at en sådan flit kunnat upkomma och hållas wid magt, utan fri Exportation.
Ofwannämde städer hafwa af ålder ägt den frihet, at med spiror, läckter och trä-käril segla inom Östersjön. Stapel-städerna hafwa ofta sökt betaga dem denna deras förmån, som dock til denna stund ej lyckas welat: nu förse dessa städer icke allenast23 flera utländska platser med slika waror, utan äfwen til en del sjelfwa Stockholm för et måtteligt pris, och sådant, at de nästan undersälja alla andra.
Men hade förbudet gått för sig, skulle nödwändigt afsättningen blifwit inskränkt, och följakteligen i samma mon tilwerkningen. Inskränkt tilwerkning, gör nödwändigt lediga händer och dyr Wara, och om det någon gång blifwer möjeligt, at andra städer få hindra dessa afsättningar, eller dessa at hindra arbetare en fri tilwerkning, så är det så wisst, som twå gånger twå är fyra, at Stockholm måste få köpa dyrare träkäril än förr: dessa städer minska sin rörelse, landet sina inbyggare och förtjänst, och Riket sakna sin winst.
- med flit: idogt, ivrigt
- gårdfar i handel: Gårdfarihandel, att resa runt och sälja främst hantverksprodukter men även andra varor. Gårdfarihandel var förr ett privilegium för allmogen i vissa härad i Västergötland samt för borgarna i Borås och Ulricehamn.
- spinnrockar
- kusten
- pärtor, torra, späntade trästickor som användes för belysningsändamål
- rakvuxna, kvistfria stockar av olika dimensioner
- långa, smäckra, rektangulärt sågade eller huggna trästycken, vanligen av större bredd än tjocklek
- frånta
- Björneborg, Raumo och Nystad
Suomi
§ 22
Länsi-Götanmaalla harjoitetaan ahkerasti käsityöammatteja ja kutomista, eivätkä ukot häpeä siellä istua rukin ääressä. Sieltä saa puukkoja, kulhoja, lautasia, nauhoja, kulkusia, saksia ja muita tavaroita edullisempaan hintaan kuin muualta. Mistä se johtuu? Maakunnan asukkaalla on oikeus liikkua myymässä22 tavaroitaan missä haluaa. Boråsin kaupungilla on vanhastaan oikeus harjoittaa kulkukauppaa koko maassa. Vapautta on se, että saa kulkea taloissa ostamassa tavaroita ja myymässä omiaan muille.
Koska muilla maakunnilla ei ole ollut tällaista vapautta, kiistän että niissä voisi osoittaa olevan länsigötalaisten kaltaista ahkeruutta. On siis selvää, että siellä on joko uutteruus synnyttänyt vapauden tai vapaus uutteruuden.
Joitakin vuosia sitten Länsipohjassa, Hälsinglandissa ja Västernorrlandissa tehtiin runsaasti tuoleja ja rukkeja, ja edellisiä myytiin 9–12 taalerilla tusina ja jälkimmäisiä 6–9 taalerilla kappale. Niiden valmistus on nyt joidenkin myyntikieltojen vuoksi suurimmaksi osaksi loppunut ja näyttää siltä, että asukkaat joutuvat pian ostamaan niitä muilta.
Pohjanmaan rannikolla ihmiset touhuavat kesät talvet, mutta 30–40 peninkulman päässä sisämaassa, missä ei ole kaupunkeja, useimpien työnä on talvisin nukkua ja repiä päreitä niin paljon kuin niitä poltetaan. Tavaroilla ei ole ostajia eikä niitä siksi ole myytävänäkään.
Porin, Rauman ja Uudenkaupungin seutujen rahvas veistää lähes väsymättömästi puuta. Työntekijät ovat jo kello yhdeltä tai kahdelta yöllä täydessä touhussa. Koko talven he valmistavat kaikenlaisia puuastioita ja pystyvät siksi myymään niitä kohtuullisempiin hintoihin kuin kukaan koko Suomessa, vaikka monella muulla rannikkoalueella on käytettävissä enemmän metsiä ja lisäksi vielä tämän käsityön taitajiakin. Etsikäämme syytä tähän. On täysin mahdotonta, että moinen ahkeruus olisi voinut syntyä ja säilyä ilman vapaata vientiä.
Mainituilla kaupungeilla on ollut vanhastaan vapaus purjehtia Itämerellä lastinaan piiruja, rimoja ja puuastioita. Tapulikaupungit ovat usein yrittäneet viedä näiden kaupunkien edun, mutta toistaiseksi se ei ole ottanut onnistuakseen. Nyt nämä kaupungit eivät ainoastaan vie23 kyseisiä tavaroita moniin ulkomaisiin satamiin, vaan Tukholmaankin kohtuuhintaan, jopa lähes kaikkia muita halvemmalla.
Jos sen sijaan olisi annettu myyntikielto, olisi se väistämättä supistanut menekkiä ja siis samassa määrin valmistusta. Tuotannon supistumisen seurauksena on auttamatta toimettomia käsiä ja kalliita tavaroita. Jos toiset kaupungit pystyvät joskus estämään kyseisten tavaroiden myynnin tai nämä kaupungit kieltämään työntekijöiltä vapaan valmistuksen, niin yhtä varmasti kuin kaksi kertaa kaksi on neljä, Tukholma joutuu ostamaan puuastiat entistä kalliimmalla. Kyseisten kaupunkien liiketoiminta vähenee, maa menettää asukkaita ja tuloja ja valtakunta jää ilman voittoaan.
- Joidenkin Västergötlandin kihlakuntien rahvaalla sekä Boråsin ja Ulricehamnin porvareilla oli vanhastaan oikeus käydä kulkukauppaa.
- Pori, Rauma ja Uusikaupunki
Englanti
§ 22
In Västergötland, handicrafts and weaving are diligently pursued: there an old man is not ashamed to sit at a spinning-wheel; knives, bowls, plates, ribbons, bells, scissors and other wares are available there at more favourable prices than elsewhere. What is the cause of that? Inhabitants of that province have the right to travel wherever they wish to sell22 their wares. There the town of Borås has for a long time past been permitted to practise peddling throughout the kingdom. That means freedom to go from farm to farm, buying goods and selling one’s own to others.
As no other province in the kingdom has possessed such a liberty, I also doubt that any other can display such industriousness as exists among its inhabitants. It is thus clear that here either industriousness has created liberty or liberty industriousness.
A few years ago, large quantities of chairs and spinning-wheels were produced in Västerbotten, Hälsingland and Västernorrland, of which the former were sold for between 9 and 12 daler a dozen, the latter for between 6 and 9 daler each. Now these manufactures have largely ceased, owing to certain prohibitions against their sale, and it looks as if the inhabitants will soon have to buy them from others.
Along the coast of Ostrobothnia, people are active during both winter and summer; but 30 or 40 mil inland, where there are no towns, the occupation of the majority during the winter is to sleep and to cut as many splinter torches as they need for lighting. As there are no buyers for those wares, none are made for sale.
Around Pori (Björneborg), Rauma (Raumo) and Uusikaupunki, the country people are almost indefatigable in woodworking. The worker is already hard at work by one or two in the morning producing all kinds of wooden vessels throughout the winter and is therefore able to dispose of them at a more reasonable price than anyone else in Finland, although many others have not only better access to forests along the coast but also workers skilled in this craft. Let us establish the reason for this. It is quite impossible that such industriousness could have arisen and been maintained without the freedom to export.
The above-mentioned towns have for a long time past enjoyed the right to sail round the Baltic Sea with spars, laths and wooden vessels. The staple towns have often sought to deprive them of that privilege of theirs, although they have not succeeded so far; these towns now supply not only23 several foreign places with such goods at a moderate price but even to a degree Stockholm itself, and in such a manner that they undercut almost everyone else.
Had the ban succeeded, however, sales would inevitably have been reduced, and consequently, to the same extent, production. Reduced production inevitably produces unemployment and dear commodities, and should it ever become possible for other towns to prevent those sales or for these towns to deprive workers of the freedom to produce, it is as certain as that two and two make four that Stockholm would have to pay more for wooden vessels than before, that these towns would reduce their business and the country its population and income, and that the kingdom would be deprived of its profit.
- Västergötland is a county in south-west Sweden known for its tradition in textilemaking.
- Västerbotten, Hälsingland and Västernorrland are three counties in the north of today’s Sweden.
- these towns: i.e. Pori, Rauma and Uusikaupunki.
