Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 20
Seuraava jakso: Kansallinen voitto, § 22
§ 21
Tavaroita ei milloinkaan valmisteta, ellei niitä tarvita ja kysytä. Tarpeet ilmaantuvat itsestään, ne ovat moninaisia ja aikaansaavat täten itsestään elinkeinoja ja tuotteita, jotka sitten myydään tarvitseville. Jos tarvitsevaa estetään ostamasta tavaraa, se jää valmistajan käsiin, muodostuu hänelle rasitukseksi ja saa päälleen mustan leiman, jossa lukee: Hukkaan heitettyä hikeä ja vaivaa.
Tällainen lyö uutteruuden tainnoksiin. Tässä on köysi, jolla työntekijän kädet sidotaan selän taakse; tässä on juoma, jolla saadaan aikaan kehnoja ja unitautisia kansalaisia.
Yksikään kansakunta ei voi olla ahkera niin kauan kuin mainitut sanat pysyvät sen valmistamissa tuotteissa, eikä niitä voi pyyhkiä pois ennen kuin jokainen halukas saa valmistaa tavaraa ja myydä sitä tarvitsevalle.
En halua vedota muiden valtojen tarjoamiin esimerkkeihin, koska oma isänmaani on tässä kumoamaton todiste, ja vetoan siihen sitäkin rohkeammin, koska sen tilanne tunnetaan parhaiten. Tuskin kukaan voi ajatella asiaa surkuttelematta isänmaani onnettomuuksia.
Ruotsalaisten ahkeruus on kuin huonosti hoidetussa pellossa kasvava laiho. Siellä täällä on joitakin reheviä tuppaita, mutta suurin osa on näivettynyt ja sato vastaa hädin tuskin kylvöä.
§. 21.
Waror tilwerkas aldrig, utan at de behöfwas och efterfrågas: behofwen röja sig sjelf: de äro mångfaldiga, och bringa således sjelfmant näringar och tilwerkningar på banen1, som sedan komma at försäljas til behöfwande. Hindras den som tarfwar, at få köpa en Wara, stannar den i tilwerkarens hand, ligger honom til last och får en swart stämpel på sig, hwaruti läses orden: Förspilda swett och möda.
Detta blifwer et hugg i idoghetens bälte2. Här är snöret, som binder arbetarens händer bakom dess rygg, och den dryck, som gör dåliga och sömnsjuka medborgare.
Ingen Nation kan wara flitig, så länge detta märkespråk3 står på dess tilwerkningar, och det kan aldrig utplånas, förrän waran får tilwerkas af hwem som wil, och säljas til den som behöfwer hänne.
Jag wil icke åberopa mig til bewis härpå andra magters exempel: mitt egit Fädernesland är därpå et oemotsägeligt witne, hwilket jag med så mycket större dristighet4 åberopar mig, som beskaffenheten däraf är bäst bekant, och ingen, utan at ömma öfwer dess olyckor, lärer kunna tänka däruppå.
Swenska idogheten liknar en gröda på illa ansad åker. Här och där stå några frodiga tappar; men det mästa är bårttwinat, och gifwer knapt utsädet igen.
§ 21
Tavaroita ei milloinkaan valmisteta, ellei niitä tarvita ja kysytä. Tarpeet ilmaantuvat itsestään, ne ovat moninaisia ja aikaansaavat täten itsestään elinkeinoja ja tuotteita, jotka sitten myydään tarvitseville. Jos tarvitsevaa estetään ostamasta tavaraa, se jää valmistajan käsiin, muodostuu hänelle rasitukseksi ja saa päälleen mustan leiman, jossa lukee: Hukkaan heitettyä hikeä ja vaivaa.
Tällainen lyö uutteruuden tainnoksiin. Tässä on köysi, jolla työntekijän kädet sidotaan selän taakse; tässä on juoma, jolla saadaan aikaan kehnoja ja unitautisia kansalaisia.
Yksikään kansakunta ei voi olla ahkera niin kauan kuin mainitut sanat pysyvät sen valmistamissa tuotteissa, eikä niitä voi pyyhkiä pois ennen kuin jokainen halukas saa valmistaa tavaraa ja myydä sitä tarvitsevalle.
En halua vedota muiden valtojen tarjoamiin esimerkkeihin, koska oma isänmaani on tässä kumoamaton todiste, ja vetoan siihen sitäkin rohkeammin, koska sen tilanne tunnetaan parhaiten. Tuskin kukaan voi ajatella asiaa surkuttelematta isänmaani onnettomuuksia.
Ruotsalaisten ahkeruus on kuin huonosti hoidetussa pellossa kasvava laiho. Siellä täällä on joitakin reheviä tuppaita, mutta suurin osa on näivettynyt ja sato vastaa hädin tuskin kylvöä.
§ 21
Commodities are never produced unless they are needed and in demand. The needs reveal themselves; they are manifold and thus automatically bring into being occupations and products that are then sold to those who require them. If those who need to buy a commodity are prevented from doing so, it remains in the hands of its producer, becomes a burden to him, and is branded with a black stamp that reads: Wasted sweat and toil.
That deals a blow to industriousness. This is the cord that ties the worker’s hands behind his back and the potion that produces bad and somnolent citizens.
No nation can be industrious as long as that stamp remains on its products, and it can never be removed until the commodity may be produced by whomever so wishes and be sold to whomever needs it.
I will not cite as proof of this the example of other states: my own fatherland is an irrefutable witness to it, which I invoke all the more boldly as its condition is most familiar and no one is likely to be able to consider it without lamenting its misfortunes.
Swedish industriousness resembles a crop on a badly tended field. Here and there a few lush stands grow, but most of it has withered away and will barely replace the seedcorn.
§. 21.
Waror tilwerkas aldrig, utan at de behöfwas och efterfrågas: behofwen röja sig sjelf: de äro mångfaldiga, och bringa således sjelfmant näringar och tilwerkningar på banen5, som sedan komma at försäljas til behöfwande. Hindras den som tarfwar, at få köpa en Wara, stannar den i tilwerkarens hand, ligger honom til last och får en swart stämpel på sig, hwaruti läses orden: Förspilda swett och möda.
Detta blifwer et hugg i idoghetens bälte6. Här är snöret, som binder arbetarens händer bakom dess rygg, och den dryck, som gör dåliga och sömnsjuka medborgare.
Ingen Nation kan wara flitig, så länge detta märkespråk7 står på dess tilwerkningar, och det kan aldrig utplånas, förrän waran får tilwerkas af hwem som wil, och säljas til den som behöfwer hänne.
Jag wil icke åberopa mig til bewis härpå andra magters exempel: mitt egit Fädernesland är därpå et oemotsägeligt witne, hwilket jag med så mycket större dristighet8 åberopar mig, som beskaffenheten däraf är bäst bekant, och ingen, utan at ömma öfwer dess olyckor, lärer kunna tänka däruppå.
Swenska idogheten liknar en gröda på illa ansad åker. Här och där stå några frodiga tappar; men det mästa är bårttwinat, och gifwer knapt utsädet igen.
§ 21
Tavaroita ei milloinkaan valmisteta, ellei niitä tarvita ja kysytä. Tarpeet ilmaantuvat itsestään, ne ovat moninaisia ja aikaansaavat täten itsestään elinkeinoja ja tuotteita, jotka sitten myydään tarvitseville. Jos tarvitsevaa estetään ostamasta tavaraa, se jää valmistajan käsiin, muodostuu hänelle rasitukseksi ja saa päälleen mustan leiman, jossa lukee: Hukkaan heitettyä hikeä ja vaivaa.
Tällainen lyö uutteruuden tainnoksiin. Tässä on köysi, jolla työntekijän kädet sidotaan selän taakse; tässä on juoma, jolla saadaan aikaan kehnoja ja unitautisia kansalaisia.
Yksikään kansakunta ei voi olla ahkera niin kauan kuin mainitut sanat pysyvät sen valmistamissa tuotteissa, eikä niitä voi pyyhkiä pois ennen kuin jokainen halukas saa valmistaa tavaraa ja myydä sitä tarvitsevalle.
En halua vedota muiden valtojen tarjoamiin esimerkkeihin, koska oma isänmaani on tässä kumoamaton todiste, ja vetoan siihen sitäkin rohkeammin, koska sen tilanne tunnetaan parhaiten. Tuskin kukaan voi ajatella asiaa surkuttelematta isänmaani onnettomuuksia.
Ruotsalaisten ahkeruus on kuin huonosti hoidetussa pellossa kasvava laiho. Siellä täällä on joitakin reheviä tuppaita, mutta suurin osa on näivettynyt ja sato vastaa hädin tuskin kylvöä.
§ 21
Commodities are never produced unless they are needed and in demand. The needs reveal themselves; they are manifold and thus automatically bring into being occupations and products that are then sold to those who require them. If those who need to buy a commodity are prevented from doing so, it remains in the hands of its producer, becomes a burden to him, and is branded with a black stamp that reads: Wasted sweat and toil.
That deals a blow to industriousness. This is the cord that ties the worker’s hands behind his back and the potion that produces bad and somnolent citizens.
No nation can be industrious as long as that stamp remains on its products, and it can never be removed until the commodity may be produced by whomever so wishes and be sold to whomever needs it.
I will not cite as proof of this the example of other states: my own fatherland is an irrefutable witness to it, which I invoke all the more boldly as its condition is most familiar and no one is likely to be able to consider it without lamenting its misfortunes.
Swedish industriousness resembles a crop on a badly tended field. Here and there a few lush stands grow, but most of it has withered away and will barely replace the seedcorn.
Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 20
Seuraava jakso: Kansallinen voitto, § 22
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: