Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 1
Seuraava jakso: Kansallinen voitto, § 3
4
§ 2
Kansakunta on joukko ihmisiä, jotka ovat liittyneet yhteen tavoitellakseen omaa ja jälkeläistensä hyvinvointia korkeimman vallan suojeluksessa ja virkamiesten avustuksella.
Ihminen voi hyvin silloin, kun hän tyydyttää tarpeitaan ja mukavuudenhaluaan tavaroilla, kuten niitä yleisen puhetavan mukaan kutsumme. Luonto synnyttää ne, mutta ilman työtä emme pääse koskaan hyötymään niistä.
On monenlaisia tarpeita, eikä kukaan ole pystynyt ilman toisten apua hankkimaan edes välttämättömiä tarvikkeita, ja tuskin on yhtäkään kansakuntaa, joka ei olisi tarvinnut toista. Itse Kaikkivaltias on tehnyt sukukuntamme sellaiseksi, että meidän on autettava toisiamme. Jos tämä keskinäinen avunanto kansakunnan sisällä tai sen ulkopuolella estetään, silloin rikotaan luontoa vastaan.
Kun vaihdamme tavaroita keskenämme, sitä kutsutaan kaupankäynniksi. Yleisesti haluttuihin ja vastaanotettuihin tavaroihin kuuluvat kulta ja hopea, ja niistä tehtyjä erikokoisia leimattuja palasia sanotaan rahoiksi, jotka ovat muiden tavaroiden arvon mittapuita.
Mikään tavara ei ole sellainen, ettei sitä voisi kaupanteolla vaihtaa näihin metalleihin, eikä mitään voida myöskään saada ilman niitä, ellei ostajalla ole muita myyjän haluamia tavaroita. Sitä rahamäärää, joka tavarasta on maksettava, sanotaan tavaran arvoksi.
Rahamäärää, jolla vientitavaroiden arvo ylittää tuontitavaroiden arvon, kutsutaan aiheellisesti kansalliseksi voitoksi, ja se summa, jolla tuonti ylittää arvoltaan viennin, merkitsee aina tappiota kansakunnalle. Pienempää tappiota suhteessa suurempaan sanotaan suhteelliseksi voitoksi, ja vastaavasti, jos suurempi olisi saatavissa, sitä pienempää voittoa kutsutaan tappioksi.
4
§. 2.
Nation är en mängd af människor, som förenat sig, at i skygd under1 högsta Magten, genom tilhjelp af Ämbetsmän, få söka sin och sina efterkommandes wälmågo.
Människan mår wäl, då hon njuter sina nödtorfter och beqwämligheter, hwilka efter wårt allmänna talesätt få namn af waror. Naturen är den, som framalstrar dem; men de komma oss aldrig til gagns utan arbete.
Behofwen äro mångahanda, och ingen har gifwits, som utan andras tilhjelp kunnat förwärfwa sig hälst2 det nödwändiga, och knapt någon Nation, som icke tarfwat3 den andra. Allmagten har sjelf gjort wårt slägte sådant, at wi skole hjelpas åt. Hindras detta gemensama biträde inom Nation, eller utom hänne, så sker det emot Naturen.
När wi byte dessa waror oss imellan, får det namn af handel, och de slags waror, som allmänt åstundas och emottagas, äro gull och silfwer, hwaraf större eller mindre stämplade delar kallas penningar, som blifwa måttstocken til andra warors wärde.
Ingen Wara är sådan, at den icke kan genom handel omwäxlas uti dessa Metaller, och ingen kan heller fås, i brist på andra för säljaren begärliga waror, utom dem: och den myckenhet af penningar, som för waran måste ärläggas, kallas dess wärde.
Hwad de utgående warors wärde öfwerstiger de inkommandes, kallas rätteligen Nationens winst, och hwad de inkommandes går öfwer deras wärde, som föras ut, blifwer altid dess förlust. Men en mindre förlust emot en större kallas relative dess winst, och på lika sätt får en mindre winst då en större kan ärnås, namn af förlust.
4
§ 2
Kansakunta on joukko ihmisiä, jotka ovat liittyneet yhteen tavoitellakseen omaa ja jälkeläistensä hyvinvointia korkeimman vallan suojeluksessa ja virkamiesten avustuksella.
Ihminen voi hyvin silloin, kun hän tyydyttää tarpeitaan ja mukavuudenhaluaan tavaroilla, kuten niitä yleisen puhetavan mukaan kutsumme. Luonto synnyttää ne, mutta ilman työtä emme pääse koskaan hyötymään niistä.
On monenlaisia tarpeita, eikä kukaan ole pystynyt ilman toisten apua hankkimaan edes välttämättömiä tarvikkeita, ja tuskin on yhtäkään kansakuntaa, joka ei olisi tarvinnut toista. Itse Kaikkivaltias on tehnyt sukukuntamme sellaiseksi, että meidän on autettava toisiamme. Jos tämä keskinäinen avunanto kansakunnan sisällä tai sen ulkopuolella estetään, silloin rikotaan luontoa vastaan.
Kun vaihdamme tavaroita keskenämme, sitä kutsutaan kaupankäynniksi. Yleisesti haluttuihin ja vastaanotettuihin tavaroihin kuuluvat kulta ja hopea, ja niistä tehtyjä erikokoisia leimattuja palasia sanotaan rahoiksi, jotka ovat muiden tavaroiden arvon mittapuita.
Mikään tavara ei ole sellainen, ettei sitä voisi kaupanteolla vaihtaa näihin metalleihin, eikä mitään voida myöskään saada ilman niitä, ellei ostajalla ole muita myyjän haluamia tavaroita. Sitä rahamäärää, joka tavarasta on maksettava, sanotaan tavaran arvoksi.
Rahamäärää, jolla vientitavaroiden arvo ylittää tuontitavaroiden arvon, kutsutaan aiheellisesti kansalliseksi voitoksi, ja se summa, jolla tuonti ylittää arvoltaan viennin, merkitsee aina tappiota kansakunnalle. Pienempää tappiota suhteessa suurempaan sanotaan suhteelliseksi voitoksi, ja vastaavasti, jos suurempi olisi saatavissa, sitä pienempää voittoa kutsutaan tappioksi.
4
§ 2
A nation is a multitude of people who have combined in order, under the protection of the Sovereign Power and with the aid of officials, to pursue their own well-being and that of their descendants.
Human beings feel well when they possess their necessities and comforts, which are referred to in common parlance as goods. It is nature that generates these, but they never become useful to us without labour.
The needs are manifold, and no one has ever been able, without the help of others, to acquire the minimum of necessities, while there is hardly a nation that has no need of another. The Almighty Himself has made our species such that we ought to cooperate. Should such mutual assistance be obstructed within or beyond a nation, it is contrary to nature.
When we exchange these commodities among ourselves it is termed commerce, and the kinds of commodities that are generally desired and received are gold and silver, of which larger or smaller stamped portions are called money, which becomes the measure of the value of other commodities.
No commodity is such that it cannot be converted through trade into these metals, nor can any be obtained without them in the absence of other commodities desired by the vendor; and the amount of money that must be paid for the commodity is called its value.
The amount by which the value of exported commodities exceeds that of imported ones is rightly called the profit of the nation, and the amount by which the value of the imported ones surpasses that of those that are exported always constitutes its loss. But a smaller loss compared with a larger one is, relatively speaking, called its profit, and in the same way a lesser profit obtained when a larger one is possible is termed a loss.
4
§. 2.
Nation är en mängd af människor, som förenat sig, at i skygd under4 högsta Magten, genom tilhjelp af Ämbetsmän, få söka sin och sina efterkommandes wälmågo.
Människan mår wäl, då hon njuter sina nödtorfter och beqwämligheter, hwilka efter wårt allmänna talesätt få namn af waror. Naturen är den, som framalstrar dem; men de komma oss aldrig til gagns utan arbete.
Behofwen äro mångahanda, och ingen har gifwits, som utan andras tilhjelp kunnat förwärfwa sig hälst5 det nödwändiga, och knapt någon Nation, som icke tarfwat6 den andra. Allmagten har sjelf gjort wårt slägte sådant, at wi skole hjelpas åt. Hindras detta gemensama biträde inom Nation, eller utom hänne, så sker det emot Naturen.
När wi byte dessa waror oss imellan, får det namn af handel, och de slags waror, som allmänt åstundas och emottagas, äro gull och silfwer, hwaraf större eller mindre stämplade delar kallas penningar, som blifwa måttstocken til andra warors wärde.
Ingen Wara är sådan, at den icke kan genom handel omwäxlas uti dessa Metaller, och ingen kan heller fås, i brist på andra för säljaren begärliga waror, utom dem: och den myckenhet af penningar, som för waran måste ärläggas, kallas dess wärde.
Hwad de utgående warors wärde öfwerstiger de inkommandes, kallas rätteligen Nationens winst, och hwad de inkommandes går öfwer deras wärde, som föras ut, blifwer altid dess förlust. Men en mindre förlust emot en större kallas relative dess winst, och på lika sätt får en mindre winst då en större kan ärnås, namn af förlust.
4
§ 2
Kansakunta on joukko ihmisiä, jotka ovat liittyneet yhteen tavoitellakseen omaa ja jälkeläistensä hyvinvointia korkeimman vallan suojeluksessa ja virkamiesten avustuksella.
Ihminen voi hyvin silloin, kun hän tyydyttää tarpeitaan ja mukavuudenhaluaan tavaroilla, kuten niitä yleisen puhetavan mukaan kutsumme. Luonto synnyttää ne, mutta ilman työtä emme pääse koskaan hyötymään niistä.
On monenlaisia tarpeita, eikä kukaan ole pystynyt ilman toisten apua hankkimaan edes välttämättömiä tarvikkeita, ja tuskin on yhtäkään kansakuntaa, joka ei olisi tarvinnut toista. Itse Kaikkivaltias on tehnyt sukukuntamme sellaiseksi, että meidän on autettava toisiamme. Jos tämä keskinäinen avunanto kansakunnan sisällä tai sen ulkopuolella estetään, silloin rikotaan luontoa vastaan.
Kun vaihdamme tavaroita keskenämme, sitä kutsutaan kaupankäynniksi. Yleisesti haluttuihin ja vastaanotettuihin tavaroihin kuuluvat kulta ja hopea, ja niistä tehtyjä erikokoisia leimattuja palasia sanotaan rahoiksi, jotka ovat muiden tavaroiden arvon mittapuita.
Mikään tavara ei ole sellainen, ettei sitä voisi kaupanteolla vaihtaa näihin metalleihin, eikä mitään voida myöskään saada ilman niitä, ellei ostajalla ole muita myyjän haluamia tavaroita. Sitä rahamäärää, joka tavarasta on maksettava, sanotaan tavaran arvoksi.
Rahamäärää, jolla vientitavaroiden arvo ylittää tuontitavaroiden arvon, kutsutaan aiheellisesti kansalliseksi voitoksi, ja se summa, jolla tuonti ylittää arvoltaan viennin, merkitsee aina tappiota kansakunnalle. Pienempää tappiota suhteessa suurempaan sanotaan suhteelliseksi voitoksi, ja vastaavasti, jos suurempi olisi saatavissa, sitä pienempää voittoa kutsutaan tappioksi.
4
§ 2
A nation is a multitude of people who have combined in order, under the protection of the Sovereign Power and with the aid of officials, to pursue their own well-being and that of their descendants.
Human beings feel well when they possess their necessities and comforts, which are referred to in common parlance as goods. It is nature that generates these, but they never become useful to us without labour.
The needs are manifold, and no one has ever been able, without the help of others, to acquire the minimum of necessities, while there is hardly a nation that has no need of another. The Almighty Himself has made our species such that we ought to cooperate. Should such mutual assistance be obstructed within or beyond a nation, it is contrary to nature.
When we exchange these commodities among ourselves it is termed commerce, and the kinds of commodities that are generally desired and received are gold and silver, of which larger or smaller stamped portions are called money, which becomes the measure of the value of other commodities.
No commodity is such that it cannot be converted through trade into these metals, nor can any be obtained without them in the absence of other commodities desired by the vendor; and the amount of money that must be paid for the commodity is called its value.
The amount by which the value of exported commodities exceeds that of imported ones is rightly called the profit of the nation, and the amount by which the value of the imported ones surpasses that of those that are exported always constitutes its loss. But a smaller loss compared with a larger one is, relatively speaking, called its profit, and in the same way a lesser profit obtained when a larger one is possible is termed a loss.
Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 1
Seuraava jakso: Kansallinen voitto, § 3
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: