Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 9
Seuraava jakso: Kansallinen voitto, § 11
§ 10
Vientipalkkiot eivät puolestaan aiheuta ainoastaan edellä mainittuja haittoja, vaan lisäksi paljon merkittävämpiä epäkohtia: kansalaisilta veloitetaan kaksinkertaisesti palkkiosumman määrä ja he siirtävät ison osan palkkiosta ulkomaalaisten taskuun. Tämä voi vain huolettaa jokaista isänmaataan rakastavaa kansalaista.
Myyjä tavoittelee aina korkeinta hintaa tavaralleen. Omistaja sopii myyvänsä tavaran esimerkiksi 6 riikintaalerilla ulkomaalaiselle ja ottaa siitä hyvästä vastaan 2 riikintaalerin palkkion ja saa siten tavarastaan 8 riikintaaleria.
Jos sitten joku ruotsalainen haluaa ostaa saman tavaran, hänen on kiistämättä maksettava myyjälle sama summa, joka tuli myynnistä ulkomaalaiselle, siis 8 riikintaaleria. Muussa tapauksessa myyjä näkisi kärsineensä kaupasta tappiota.
Näin ulkomaalainen saa vientipalkkion ansiosta ostaa 2 riikintaaleria halvempaan hintaan ja ruotsalainen joutuu tässä yhteydessä maksamaan kaksinkertaisesti, ensiksi 2 riikintaaleria rahastoon, josta helpotetaan ulkomaalaisen ostotapahtumaa ja toiseksi 2 riikintaaleria myyjälle, jotta hän ei saisi tappiota.
Tämän täytyy johtaa myös siihen, että ulkomaalainen voi käydä meidän tuotteillamme edullisinta kauppaa meidän12 itsemme kanssa. Jatkan edellä esittämälläni pikku esimerkillä: ulkomaalainen voi saman tien myydä 6 riikintaalerilla ostamansa ruotsalaiset manufaktuurituotteet 25 prosentin voitolla jollekin ruotsalaiselle 7 1/2 riikintaalerilla, jolloin ruotsalainen tekee 1/2 riikintaaleria eli 8 1/3 prosenttia1 paremman kaupan kuin ostaessaan omasta tehtaan myymälästä. Siten ostajia riittää aina.
Kun ulkomaalaisen 33 1/3 prosenttia edullisempaan ostohintaan lisätään hänen myynnistä saamansa 25 prosenttia, se merkitsee että hän saa 58 1/3 prosentin voiton2. Se muodostuu pelkästään vientipalkkioista: ilman niitä tämä voitto ei olisi ollut olemassakaan tai mahdollinen. Tätä totuutta ei ole todistettu vain ajattelun tasolla, vaan kokemus on moninkertaisesti vahvistanut sen.
Voisin paljastaa pienen kaupankäyntisuunnitelman, jolla Ruotsi voisi ansaita useita tuhansia muutamista ulkomaisista vientipalkkioista, mutta pelkään että niin tehdessäni herättäisin toiset horroksestaan. He voisivat ruveta tukkimaan joitakin salaisia väyliä, joita ei huomata kauppataseessa, vaikka ne tällä hetkellä todellakin pitävät vajeen loitolla.
Siksi toivon aivan vilpittömästi, että Englanti ja muutkin kansakunnat eivät ainoastaan säilyttäisi vientipalkkioitaan, vaan myös lisäisivät niitä huomattavasti kaikissa niissä tavaroissa, joista me joudumme maksamaan. Isänmaamme voisi sitä vastoin päästä näistä palkkioista ja lisäksi niistä kahleista, jotka estävät meitä vapaasti ja uutterasti verottamasta naapureitamme
§. 10.
Men Exportations-Præmierna hafwa ej allenast ofwannämda olägenheter, utan tillika dem, som äro långt mera betydande: här beskattas medborgare dubbelt emot den ärlagda Præmie-summan och sticka en stor del däraf i utlänningens händer, hwilket ej annat kan än öma en och hwar, som blifwit kär i sitt Fädernesland.
Säljaren söker altid högsta priset för sin Wara. Ägaren accorderar bårt den samma, til exempel, för 6 R:daler til utlänningen; men undfår 2 R:dal. i belöning därföre, och gör sig således 8 R:dal. för sin Wara.
Wil nu en Swensk man tilhandla sig samma Wara, är onekeligt, at han måste betala säljaren det samma, som han förtjenar på det, som til utlänningen blifwit försåldt, nämligen 8 R:dal. annars räknar han sig hafwa förlorat på denna handel.
Således njuter utlänningen 2 R:dal. bättre köp för Exportations-Præmiernas skul, och en inhemsk Man blifwer därigenom dubbelt taxerad, nämligen: 2 R:dal. til Fonden, at lindra utlänningens inköp och 2 R:daler til säljaren, at hålla honom skadeslös.
Härigenom måste äfwen hända, at utlänningen med wåra tilwerkningar kan drifwa den fördelaktigaste handel hos oss12 sjelfwa. Jag blifwer wid mitt lilla anförde exempel: De Swenske Manufactur-waror, som såldes til utlänningen för 6 R:dal. kan han med en winst af 25 ProCent straxt på stället sälja til en Swensk man för 7 1/2 R:daler, som då får 1/2 R:dal. eller 8 1/3 ProCent3 bätre köp, än utur egen Fabriks-bod, hwarföre köpare aldrig kunna tryta.
Lägger man då utlänningens 33 1/3 ProCent bättre inköp tilsammans med de på försälgningen wundna 25 ProCent, gör det för honom en winst af 58 1/3 ProCent4, utwerkad blott genom Exportations-Præmierna, som annars aldrig hade gifwits til5 eller blifwit möjelig. Ej eller är detta en blott i tankarne bewister sanning, utan äfwen af förfarenheten mångfaldigt bestyrkt.
Jag wore i stånd, at uptäcka en liten Handels-plan, som kunde ränta Swerige flera tusende, på några utländska Export-Præmier, om jag ej befarade, at wäcka andra up utur sin dwala, då de til äfwentyrs sökte at tilsluta några lönn-ådror6, som utan at kunna märkas på Handels-balancen, nu werkeligen mota wår underwigt.
Jag önskar därföre helt upriktigt, at Ängelsmän och andra Nationer ej allenast måtte få behålla sina Export-Præmier, utan ock at de måtte märkeligen ökas på alla de waror, som kunna på oss debiteras; men at Fosterlandet däremot må blifwa dem qwitt, jämte de band, som hindra oss, at fritt och flitigt få skatta wåra grannar.
§ 10
Vientipalkkiot eivät puolestaan aiheuta ainoastaan edellä mainittuja haittoja, vaan lisäksi paljon merkittävämpiä epäkohtia: kansalaisilta veloitetaan kaksinkertaisesti palkkiosumman määrä ja he siirtävät ison osan palkkiosta ulkomaalaisten taskuun. Tämä voi vain huolettaa jokaista isänmaataan rakastavaa kansalaista.
Myyjä tavoittelee aina korkeinta hintaa tavaralleen. Omistaja sopii myyvänsä tavaran esimerkiksi 6 riikintaalerilla ulkomaalaiselle ja ottaa siitä hyvästä vastaan 2 riikintaalerin palkkion ja saa siten tavarastaan 8 riikintaaleria.
Jos sitten joku ruotsalainen haluaa ostaa saman tavaran, hänen on kiistämättä maksettava myyjälle sama summa, joka tuli myynnistä ulkomaalaiselle, siis 8 riikintaaleria. Muussa tapauksessa myyjä näkisi kärsineensä kaupasta tappiota.
Näin ulkomaalainen saa vientipalkkion ansiosta ostaa 2 riikintaaleria halvempaan hintaan ja ruotsalainen joutuu tässä yhteydessä maksamaan kaksinkertaisesti, ensiksi 2 riikintaaleria rahastoon, josta helpotetaan ulkomaalaisen ostotapahtumaa ja toiseksi 2 riikintaaleria myyjälle, jotta hän ei saisi tappiota.
Tämän täytyy johtaa myös siihen, että ulkomaalainen voi käydä meidän tuotteillamme edullisinta kauppaa meidän12 itsemme kanssa. Jatkan edellä esittämälläni pikku esimerkillä: ulkomaalainen voi saman tien myydä 6 riikintaalerilla ostamansa ruotsalaiset manufaktuurituotteet 25 prosentin voitolla jollekin ruotsalaiselle 7 1/2 riikintaalerilla, jolloin ruotsalainen tekee 1/2 riikintaaleria eli 8 1/3 prosenttia7 paremman kaupan kuin ostaessaan omasta tehtaan myymälästä. Siten ostajia riittää aina.
Kun ulkomaalaisen 33 1/3 prosenttia edullisempaan ostohintaan lisätään hänen myynnistä saamansa 25 prosenttia, se merkitsee että hän saa 58 1/3 prosentin voiton8. Se muodostuu pelkästään vientipalkkioista: ilman niitä tämä voitto ei olisi ollut olemassakaan tai mahdollinen. Tätä totuutta ei ole todistettu vain ajattelun tasolla, vaan kokemus on moninkertaisesti vahvistanut sen.
Voisin paljastaa pienen kaupankäyntisuunnitelman, jolla Ruotsi voisi ansaita useita tuhansia muutamista ulkomaisista vientipalkkioista, mutta pelkään että niin tehdessäni herättäisin toiset horroksestaan. He voisivat ruveta tukkimaan joitakin salaisia väyliä, joita ei huomata kauppataseessa, vaikka ne tällä hetkellä todellakin pitävät vajeen loitolla.
Siksi toivon aivan vilpittömästi, että Englanti ja muutkin kansakunnat eivät ainoastaan säilyttäisi vientipalkkioitaan, vaan myös lisäisivät niitä huomattavasti kaikissa niissä tavaroissa, joista me joudumme maksamaan. Isänmaamme voisi sitä vastoin päästä näistä palkkioista ja lisäksi niistä kahleista, jotka estävät meitä vapaasti ja uutterasti verottamasta naapureitamme
§ 10
Export bounties have not only the above-mentioned disadvantages, however, but also far more serious ones: citizens are here taxed twice the amount of the bounty that is paid and hand over a large proportion of that to foreigners, which cannot but concern anyone who has any sense of patriotism.
The vendor always seeks the highest price for his commodity. The owner agrees to sell it to a foreigner at 6 riksdaler, for instance, but receives 2 riksdaler as a subsidy for it and thus earns 8 riksdaler for his commodity.
If a Swede should wish to purchase the same commodity, he will indubitably have to pay the vendor the same that he earns from what he has sold to a foreigner, namely 8 riksdaler, or else the vendor will regard himself as having lost on the transaction.
The foreigner thus enjoys a purchase price that is 2 riksdaler lower due to the export bounties, while a local man is doubly taxed, namely 2 riksdaler to the fund to reduce the cost of purchase to the foreigner and 2 riksdaler to indemnify the vendor.
This must also enable the foreigner to conduct a very advantageous trade in our products among12 ourselves. I shall extend the simple example above: The Swedish manufactures that were sold to the foreigner for 6 riksdaler can immediately be sold by him, at a profit of 25 per cent, for 7½ riksdaler to a Swede, who will then be able to buy them for ½ a riksdaler, or 8⅓ per cent less9 than from the manufacturer’s retail shop, so that there will never be a lack of buyers.
If one then adds the 33⅓ per cent advantage on the foreigner’s purchase price to the 25 per cent gained on his sales, it will produce a profit of 58⅓ per cent for him,10 due merely to the export bounties, which would never otherwise have arisen or been possible. Nor is that simply a theoretically demonstrated truth, as it has also been proved in practice many times over.
I would be able to reveal a little business plan that could earn Sweden several thousand from some foreign export bounties if I did not fear to awaken others from their slumbers, when they might seek to close some of the loopholes that at present, without showing up in the trade figures, actually reduce our deficit.
I therefore hope quite sincerely that the English and other nations will not only retain their export bounties but also that they may be significantly increased on all those commodities that can be sold to us, while our own country will, on the contrary, get rid of them, together with the fetters that prevent us from freely and actively exploiting our neighbours.
Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 9
Seuraava jakso: Kansallinen voitto, § 11
paikat: Ruotsi
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: