Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 25
Seuraava jakso: Kansallinen voitto, § 27
§ 26
Kauppias, joka voi harjoittaa vapaata kauppaa, huolehtii mitä moninaisimmista asioista: tavaran liikuttelu voittoa tavoitellen pitää hänet joka hetki työn touhussa. Jos joku yrittää voittaa liikaa, hän saa kanssakilpailijoita, jotka jakavat voiton ja auttavat kansalaisia pääsemään omavaltaisesta kiskomisesta. Kaikkien on silloin tyydyttävä siihen, että kustakin tavarasta saatava voitto on pienempi, mutta oman toimeentulon takia on tavaroita pidettävä sitäkin ahkerammin liikkeessä.
Silloin rahaan korko alenee, ja ruvetaan hakeutumaan myös vähäisempiin elinkeinoihin, joita ei korkeiden rahankorkojen aikana voida vähemmän kannattavina edes harkita tai harjoittaa. Sanalla sanoen: monopoleja, vekselikeinottelua tai kansallista tappiota ei voi milloinkaan syntyä ilman lain suojaa. Mutta kun ne ovat kerran päässeet juurtumaan, lait pitävät niitä hyvin yllä.
Koska maa- ja tapulikaupungeilla on merkillinen eronsa, ulkomaalaisia estetään hakemasta tavaroita suuresta osasta satamia ja maksamasta niistä käteisellä. Niitä on tarjottava tapulikaupunkien asukkaille, ja elleivät nämä halua maksaa, niitä ei saa millään keinoin myydyksi. Ahkeruus menettää suuren osan kannustimestaan, tuotanto vähenee ja rahaa alkaa virrata maasta. Siinä sitä on kunnon kansallista voittoa.
Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 25
Seuraava jakso: Kansallinen voitto, § 27
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: