Kokkolassa 7. huhtikuuta 1790
S.t1 Korkeasti kunnioitettu rakas veli.
Olen erityisellä ilolla saanut lehdestä vahvistuksen sille yksityiselle ilmoitukselle, jonka mukaan hänen kuninkaallinen majesteettinsa on nimittänyt sinut kolmanneksi teologian professoriksi.2 Onnittelen sinua sydämeni pohjasta tästä kunniakkaasta virasta ja kuninkaallisesta armosta. Tulet nyt entistä loistavammin esille suomalaisessa yliopistossamme, mutta myös velvollisuutesi muuttuvat paljon merkittävimmiksi. Sinulle on uskottu valtakunnan opiskelevan nuorison suuren osan ohjaaminen, paitsi tuntemaan kallis uskontomme ja siinä ilmenevät taivaalliset totuudet, myös kunnioittamaan sitä ja sisäistämään se, ja samalla uskollisesti noudattamaan sen pyhiä määräyksiä. Sinun tehtävänäsi on myös muovata heistä Herran säädöksien taitavia sanansaattajia ja samalla herättää heissä halu ja palava into levittää ja laajentaa Vapahtajamme Jeesuksen elävää tuntemusta ja hänen pyhitettyjä moraalisia opetuksiaan. Yleisesti ottaen nuoriso on taipuvaista ja aiemmin heidän parissaan saavuttamasi luottamuksen ansiosta he ovat täysin sinun käsissäsi. Ajattelutapasi, kunnioituksesi Jumalan oppia kohtaan, ahkeruutesi sen juurruttamiseksi ja edistämiseksi, viisautesi sielujen ohjaamisessa, jopa elin- ja seurustelutapasi, kaikilla niillä on vaikutuksensa heihin, ja muutaman vuoden kuluttua he ovat hajautuneina eri puolille isänmaata ja levittävät samoja vaikutteita ja toteuttavat samanlaista uskonharjoitusta kuulijoittensa joukossa. Miten moninaisiksi, miten laajoiksi ja erittäin tärkeiksi muodostuvatkaan velvollisuutesi tämän kaiken takia. Et voi olla tunteeton Vapahtajasi kysyessä: Rakastatko minua?3 Johon vastaat yhtä hellästi ja rehellisesti kuin Pietari, ja siksi et voi kieltäytyä ruokkimasta hänen lampaitaan, mikäli se on sinun vallassasi. Kateederista pitämäsi luennot, joita johdattaa tämä into ja koko sydämen lämpö, tekevät vääjäämättä varmoja valloituksia, saavat kestävyyttä oman johdonmukaisen käytöksesi kautta ja vaikuttavat siinä määrin kuin itse panet ne käytäntöön niiden kahden kalliin lammaslauman4 parissa, jotka sinulle on uskottu. Silloin sinun ei suinkaan tarvitse valittaa kuten Juvenalis: Paenituit me vanae sterilisque cathedrae.5 Olkoon se kaukana minusta, että hyvää tarkoittavilla neuvoillani haluaisin luoda sinusta ihmisvihaajan tai vanhanaikaisen tekopyhän patriarkan. Haluaisin vain ehkäistä sen kylmyyden, laiminlyömisen ja holtittomuuden, joka usein tarttuu uskontomme isiin heti kun he ovat saavuttaneet päämääränsä, ja toivoisin vielä, että myös oma aikakautemme saisi mainita joitakin Walleniuksia ja Björklundeja.6 Kunnioitan leiviskääsi, ahkeruuttasi, lahjojasi, tiedän miten helppo sinun on työskennellä, tunnen hellyytesi piikkiöläisiäsi kohtaan, opettavaiset rippikoulusi jne. Kaikella sillä olet saavuttanut koko luottamukseni. Rakastan sinua läheisenä sukulaisena, ja perheemme on jo saanut kunniaa sinun kauttasi. Mutta paljon suuremman kunnian annan sille, että minulla on sisarenpoika, joka valvoo suomalaista Siioniamme7 ja alkaa tosissaan pystyttää sen sortuneita muureja; sen suhteen toivotan sinulle kärsivällisyyttä ja paljon siunausta. Tämä antaumus viranhoidossa merkitsee jo täällä suuria palkintoja. Jalo sisäinen tyydytys on meille suuri palkka, ja kuulijoittemme hellä rakkaus siitä, että näemme vaivaa valistaaksemme heitä, ei voi muuta kuin ilahduttaa sydäntä. Yleinen luottamus voi myös ajoittain parantaa olojamme ja laskea perustan uusille kunniasijoille.
Oli hieman yllättävää, että kun pyynnöstä olin lähettänyt nuottini sillä vakuutuksella, että ne kaikki ostettaisiin kunhan hieman laskisin ostohintaa, ja kun olin laskenut sitä noin 50 prosenttia, niin vasta sitten alettiin pohtia otetaanko ne, ja ostaja määrää vielä niiden arvon. Jos Röringin8 hajallaan olevat ja köyhät perilliset suostuivat luovuttamaan vainajan omaisuuden 10 prosentilla sen arvosta, siitä ei tule lakia sille, jonka ei ole pakko myydä. Tehdään nyt niin, että jos niitä ei oteta, niin olkoot, ja minun täytyy tyytyä siihen hintaan minkä arvoisa seura haluaa tarjota. Mutta kun olen lähettänyt ne edellä mainituin ehdoin, niin en enää ota niitä takaisin. Ne saa ennemmin vaikka polttaa, jos niistä ei ole hyötyä kenellekään. Pyydän nöyrimmin maksuosoitukseni lunastamista herra notaari Chytraeukselta.9 Rahat lähetetään, kun saan tietää paljonko olen velkaa. Hellimmät terveiset rouva sisarelle10 ja sisar Anna Heddalle.11 Minulla on kunnia olla arvoisan veljeni nöyrä palvelija Anders Chydenius.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
Henkilöt: Björklund Chytraeus, Henric Junius Juvenalis, Decimus Pietari Runeberg, Anton Ludvig Röring, Anders Röring, Johan Tengström, Anna Hedvig Tengström, Catharina (Caisa) Magdalena Tengström, Jacob Wallenius
Raamatunkohdat:
Aiheet: