[1]
Kokkolassa 4. helmikuuta 1784
Rakkain veljeni.
Johannes1 toi juuri äsken minulle kirjeeseesi sisältyvän ilahduttavan uutisen, johon hän ei Öjaan2 suunnatun perintämatkansa takia itse ollut ehtinyt vastata. Hän on ottanut kirjeesi postista ja avannut sen, siksi kiirehdin nyt laatimaan sinulle vastauksen, mutta se ei lähde yksin matkaan, vaan sitä saattelevat tuhannet onnittelut kaikilta ystäviltä ja sukulaisilta, jotka ottavat hyvin läheisesti osaa onneesi. Ja kun tämä toimi tuo mukanaan papinviran ja pastoraatin hoidettavaksi, toivon sinulle[2] siihen paljon armoa ja voimia itse ylimmältä paimenelta, kuten myös että sinusta tulee toimelias ja menestyvä ohjaaja pappiskandidaateillemme.
Salli minulle vielä tähän liittyen yksi käytännön miete. Tunnen sinut niin hyvin: sinulla on kovin hyvä sydän. Voit osoittaa hyväsydämisyyttä omaisuutesi ja ahkeruutesi kautta tai muilla tavoilla niille, joille järkesi mukaan sitä haluat. Mutta jos suositaan ystäviä, tukijoita ja heidän lapsiaan siinä määrin, että virkoihin saadaan joko idiootteja, tuhlareita tai irstaita nuorukaisia, sitä ei minun käsitykseni mukaan tule kutsua hyveeksi vaan syystäkin heikkoudeksi, jolla on surkeat seuraukset. Oma virkamme muuttuu sen kautta halveksittavaksi, ja meidän katsotaan toimivan puolueellisesti. Nämä ovat filosofisia perusteluja, mutta teologiset ovat vahvempia. Äärimmäisen irstas pappi ei koskaan vahingoita Kristuksen seurakuntaa niin paljon kuin se, joka päästää muutaman tusinan susia ja ryöväreitä Jeesuksen lammaslaumaan. Joudummeko johonkin vastuuseen teoistamme? Ah! Niin täytyy olla, miten vaikeaa onkaan ollut sillä, joka siten on myötävaikuttanut koko Siionin tuhoon tai jättänyt tekemättä[3] sen, minkä hänen olisi täytynyt tai minkä hän sittenkin olisi voinut tehdä tämän estämiseksi. Ja tämä pelkästään sen mielessään kantamansa tekosyyn nojalla, että hän koki velvollisuudekseen palvella tuota tai tätä. Minusta tämä periaate on hyvin yleispätevä. Virkoja ei ole, tai ainakaan niiden ei tule olla, perustettu jaettaviksi suosionosoituksina, vaan ne ovat niitä varten, joiden arvioidaan voivan ja haluavan arvokkaimmin hoitaa niitä. Mikäli muuta tapahtuu, se on epäoikeudenmukaista. Siksi virkoja jakavan virkamiehen tulee näiltä osin olla kuin Brutus,3 sankari, joka ei tässä asiassa tunne sen enempää sukua kuin ystäviä, ellei se sitten tapahdu siinä tarkoituksessa, että heitä saatetaan ja rohkaistaan taitoon ja hyveeseen. Menen vielä pitemmälle: Jos otaksumme, että laki on puolueeton, niin uuden hallitusmuotomme sanat ”Kuninkaalla on oikeus armahtaa”4 tarkoittavat samaa kuin ”Kuninkaalla on oikeus tehdä vääryys”, toisin sanoen leimata toinen rikolliseksi ja vapauttaa toinen. Jos laissa on vääryys tai se on epäoikeudenmukainen, niin se tulee korjata eikä käyttää sitä puolueellisesti. Sanot kai: Minulla ei ole asemassani vielä mitään tekemistä ylennysten kanssa. Mutta minä vastaan: Sinusta tulee jo asemasi kautta hieman merkittävä. Sinun on heti annettava opiskelijoiden ymmärtää, että heidän ei koskaan tule pyytää sinulta suositusta kirkollisiin virkoihin, elleivät he ole taitavia ja hyveellisiä. Mutta mitä merkitystä sillä on? Oli merkitystä tai ei, niin sinulla ei ainakaan ole mitään osuutta epäoikeudenmukaisuudessa, ja minä vakuutan: Ukko voi olla miten riidanhaluinen tahansa, mutta kun on rehellinen ja urhollinen lausunnoissaan niin niitä kuunnellaan. – Tiedän, että sinä uskollisuutesi ja ahkeruutesi takia tulet[4] pääosin ohjaamaan useimpia teologian opiskelijoita. Se on ollut niin halveksuttu nimitys5 akatemiassamme, että kukaan ei ole halunnut tulla kutsutuksi siten, ellei nyt joku turkulainen tai satakuntalainen. Mutta osoita heille, että se on korkein arvonimi, minkä ylioppilas voi saada. Kohota heidän sielunsa uurastamaan sen eteen, että he kantaisivat sitä oikein. Sano laiskureille, irstaille tyhmyreille ja puhumattomille rehellisesti, ellet voi auttaa heitä, että heidän tulee valita toinen elämänura jne., jne.
Anteeksi veljeni, että vaivaan sinua kiukuttelullani. Tiedäthän entuudestaan, että kynäni on pureva, enkä vanhoilla päivillänikään vielä osaa ohjata sitä. Mutta jos tietäisit, miten suuresta rakkaudesta sinua kohtaan kirjoitan, niin et kai pahastuisi. Sillä rakastan sinua hyvin suuresti, ja iloitsen syvästi kun olen saanut sinut siihen asemaan, johon olen sinua jo kauan toivonut, ja siksi odotan ehkä liian paljon sinulta. Mutta vaikka kaikki kiukutteluni ei muuhun kelpaisikaan, niin on se ainakin todisteena siitä, että ahkeroin innolla sen viran puolesta jossa olen, enkä pidä sitä pelkkänä elatuskeinona kuten moni aikamme maalliset papit. Rakkaaseen kirjeeseesi, joka on täynnä korulauseita ja kiitoksia, minun pitäisi nyt vastata samalla mitalla. Mutta tällä paperilla ei ole enempää tilaa, eikä se sinua juurikaan hyödytä. Riittänee kun sanon, että täällä olosi oli meille erittäin mieluisaa ja että kaipaamme sinua paljon. Pidä sanasi, älä ole kauan poissa luotani.
Uskollinen enosi ja palvelijasi
Anders Chydenius
Suom. Veli-Matti Pussinen
[1]
Gamla Carleby d:n 4: Febr: 1784.
Min Käraste Bror.
Nu på stunden hemtade Johannes6 til mig inneliggande fägnesamma nyhet, den han sielf för sin upbörds resa til öjarna7 ei hant expediera; Han har uttagit ditt bref ifrån påsten och öpnat det; jag skyndar derföre at nu affärda8 det til dig, men ei ensamt, utan beledsagat med tusende gratulationer ifrån alla wänner och slächtingar, som taga en ganska9 nära del i din lycka. Och som denna sysla medförer Prästa ämbetet och curam Pastoralem10 önskar jag dig[2] dertil mycken nåd och krafter af sielfwa den öfwersta Herden, såsom ock at blifwa en wärksam och lyckelig11 handledare för wåra Ministerii Candidater.12
Tillåt mig ännu göra härwed en practisk reflexion. Jag känner dig altför wäl, du har ett ganska godt hierta, det må du utöfwa af din egendom, af din flit13 med mera emot dem du förnuftigt wis will; men at göra gracer14 emot wänner, Gynnare och deras barn i det man drager antingen idioter, slösare, och liderliga ynglingar in uti ämbetet bör efter min tancka så mycket mindre få namn af dygd, som det med rätta bör kallas en swaghet, men af bedröfweliga fölgder. Wårt eget ämbete blifwer derigenom förachteligit, och wi anses göra efter wäld,15 dessa äro argumenta Philosophica,16 men theologica äro starckare. En extremt liderlig präst skadar aldrig så mycket Christi församling, som den hwilcken släpper några tiåg17 ulfwar och röfware i Jesu fåra hiord. Gifwes något answar för wåra gerningar, ach! det måste ju gifwas, huru swårt måste den hafwat, som således bidragit til hela Zions18 förderf, eller ur acht låtit[3] hwad han likwäl deraf bordt eller kunnat mota, blott under den förewänning i sitt sinne, jag war skyldig at tiena den eller den. Jag är mycket generel i denna principe. Ämbeten äro, åtminstone böra de intet wara inrättade at utdelas såsom gracer, utan åt dem som wärdigast tros kunna och wilja bestrida dem; sker annorlunda är det orätwisa; derföre bör en tienster utdelande ämbetsman i denna delen wara Brutus en hielte,19 som känner i denna wägen hwarcken slächt eller wänner, om ei det, at förmå och upmuntra dem til skickelighet och dygd. Än mera: jag går så långt, at orden i wår nya Regerings Form: Konungen äger nåd göra20Konungen äger nåd göra: Åsyftar RF 1772 § 9: ”Kongl. Maj:t allena tilkommer at göra Nåd, återgifva Ära, Lif och Gods i alla brott, som ej uppenbarligen strida emot Guds klara ord.” NB. om wi supponera21 lagen wara billig, är det samma som K:22 äger orätt göra: h.e. slå den ena brotsliga23 och befria den andra. Är lagen orätt el:r obillig så bör den rättas, men ei manna mån24 brukas. Du säger wäl: jag har i min post ännu intet at göra med befordningar, men jag swarar du blir redan genom din post något betydande. Du bör straxt låta Studerande förstå, at de utan skickelighet och dygd aldrig må begära din föreskrift til ordines sacros;25 men hwad gäller den? den må gälla hwad den will, så har du åtminstone ingen del i orätwisan, och jag försäkrar, Gubben26 må wara huru grälig27 han will, när man är redelig och hielte modig i sina ytranden winna de gehör. – Jag wet at du genom din trohet och flit kom[4]mer at hufwudsakeligen handleda de flästa Theol: studioser det har warit wed wår academie et så förachteligt namn at ingen har welat antaga sig det om ei någon aboit el:r satacundense,28 Men wisa dem, at det är det största heders namn som en student kan få. Uphöi deras siäl at winlägga sig om at rätt wara det. Lättingar, liderliga stupida29 och mållösa30 säg ärligen til, om du ei kan hielpa dem, at de wälja annat vitæ genus,31 etc. etc.
För låt min Bror at jag beswärar dig med mitt gräl.32 Du wet ju af gammalt, at min penna är bitande, jag kan ännu på gamla dagar intet styra den; men om du wiste utaf huru mycken Kärlek til dig jag skrifwer, så toge du det wist icke illa upp; ty jag älskar dig altför högt, och gläds innerligen då jag fått dig i den station33 jag redan länge önskat, och wäntar derföre kanske för mycket af dig; Men om och alt mitt gräl ei duger til annat tienar det åtminstone til bewis deraf, at jag nitälskar för det ämbete jag bekläder, och anser det ei med många wår tids Pastores Seculares34 för en blott födekrok. Dit K.35 bref fult med granlåt och tacksejelsen borde jag nu betala med samma mynt; men hwarcken är här mera rum på papperet, eller är du särdeles belåten därmed. Nog af din närwaru war oss ganska angenäm, och wi sakna dig mycket. Håll ord, blif ei länge borta ifrån Din
trogna morbror och t:re36
Anders Chydenius
[1]
Kokkolassa 4. helmikuuta 1784
Rakkain veljeni.
Johannes37 toi juuri äsken minulle kirjeeseesi sisältyvän ilahduttavan uutisen, johon hän ei Öjaan38 suunnatun perintämatkansa takia itse ollut ehtinyt vastata. Hän on ottanut kirjeesi postista ja avannut sen, siksi kiirehdin nyt laatimaan sinulle vastauksen, mutta se ei lähde yksin matkaan, vaan sitä saattelevat tuhannet onnittelut kaikilta ystäviltä ja sukulaisilta, jotka ottavat hyvin läheisesti osaa onneesi. Ja kun tämä toimi tuo mukanaan papinviran ja pastoraatin hoidettavaksi, toivon sinulle[2] siihen paljon armoa ja voimia itse ylimmältä paimenelta, kuten myös että sinusta tulee toimelias ja menestyvä ohjaaja pappiskandidaateillemme.
Salli minulle vielä tähän liittyen yksi käytännön miete. Tunnen sinut niin hyvin: sinulla on kovin hyvä sydän. Voit osoittaa hyväsydämisyyttä omaisuutesi ja ahkeruutesi kautta tai muilla tavoilla niille, joille järkesi mukaan sitä haluat. Mutta jos suositaan ystäviä, tukijoita ja heidän lapsiaan siinä määrin, että virkoihin saadaan joko idiootteja, tuhlareita tai irstaita nuorukaisia, sitä ei minun käsitykseni mukaan tule kutsua hyveeksi vaan syystäkin heikkoudeksi, jolla on surkeat seuraukset. Oma virkamme muuttuu sen kautta halveksittavaksi, ja meidän katsotaan toimivan puolueellisesti. Nämä ovat filosofisia perusteluja, mutta teologiset ovat vahvempia. Äärimmäisen irstas pappi ei koskaan vahingoita Kristuksen seurakuntaa niin paljon kuin se, joka päästää muutaman tusinan susia ja ryöväreitä Jeesuksen lammaslaumaan. Joudummeko johonkin vastuuseen teoistamme? Ah! Niin täytyy olla, miten vaikeaa onkaan ollut sillä, joka siten on myötävaikuttanut koko Siionin tuhoon tai jättänyt tekemättä[3] sen, minkä hänen olisi täytynyt tai minkä hän sittenkin olisi voinut tehdä tämän estämiseksi. Ja tämä pelkästään sen mielessään kantamansa tekosyyn nojalla, että hän koki velvollisuudekseen palvella tuota tai tätä. Minusta tämä periaate on hyvin yleispätevä. Virkoja ei ole, tai ainakaan niiden ei tule olla, perustettu jaettaviksi suosionosoituksina, vaan ne ovat niitä varten, joiden arvioidaan voivan ja haluavan arvokkaimmin hoitaa niitä. Mikäli muuta tapahtuu, se on epäoikeudenmukaista. Siksi virkoja jakavan virkamiehen tulee näiltä osin olla kuin Brutus,39 sankari, joka ei tässä asiassa tunne sen enempää sukua kuin ystäviä, ellei se sitten tapahdu siinä tarkoituksessa, että heitä saatetaan ja rohkaistaan taitoon ja hyveeseen. Menen vielä pitemmälle: Jos otaksumme, että laki on puolueeton, niin uuden hallitusmuotomme sanat ”Kuninkaalla on oikeus armahtaa”40 tarkoittavat samaa kuin ”Kuninkaalla on oikeus tehdä vääryys”, toisin sanoen leimata toinen rikolliseksi ja vapauttaa toinen. Jos laissa on vääryys tai se on epäoikeudenmukainen, niin se tulee korjata eikä käyttää sitä puolueellisesti. Sanot kai: Minulla ei ole asemassani vielä mitään tekemistä ylennysten kanssa. Mutta minä vastaan: Sinusta tulee jo asemasi kautta hieman merkittävä. Sinun on heti annettava opiskelijoiden ymmärtää, että heidän ei koskaan tule pyytää sinulta suositusta kirkollisiin virkoihin, elleivät he ole taitavia ja hyveellisiä. Mutta mitä merkitystä sillä on? Oli merkitystä tai ei, niin sinulla ei ainakaan ole mitään osuutta epäoikeudenmukaisuudessa, ja minä vakuutan: Ukko voi olla miten riidanhaluinen tahansa, mutta kun on rehellinen ja urhollinen lausunnoissaan niin niitä kuunnellaan. – Tiedän, että sinä uskollisuutesi ja ahkeruutesi takia tulet[4] pääosin ohjaamaan useimpia teologian opiskelijoita. Se on ollut niin halveksuttu nimitys41 akatemiassamme, että kukaan ei ole halunnut tulla kutsutuksi siten, ellei nyt joku turkulainen tai satakuntalainen. Mutta osoita heille, että se on korkein arvonimi, minkä ylioppilas voi saada. Kohota heidän sielunsa uurastamaan sen eteen, että he kantaisivat sitä oikein. Sano laiskureille, irstaille tyhmyreille ja puhumattomille rehellisesti, ellet voi auttaa heitä, että heidän tulee valita toinen elämänura jne., jne.
Anteeksi veljeni, että vaivaan sinua kiukuttelullani. Tiedäthän entuudestaan, että kynäni on pureva, enkä vanhoilla päivillänikään vielä osaa ohjata sitä. Mutta jos tietäisit, miten suuresta rakkaudesta sinua kohtaan kirjoitan, niin et kai pahastuisi. Sillä rakastan sinua hyvin suuresti, ja iloitsen syvästi kun olen saanut sinut siihen asemaan, johon olen sinua jo kauan toivonut, ja siksi odotan ehkä liian paljon sinulta. Mutta vaikka kaikki kiukutteluni ei muuhun kelpaisikaan, niin on se ainakin todisteena siitä, että ahkeroin innolla sen viran puolesta jossa olen, enkä pidä sitä pelkkänä elatuskeinona kuten moni aikamme maalliset papit. Rakkaaseen kirjeeseesi, joka on täynnä korulauseita ja kiitoksia, minun pitäisi nyt vastata samalla mitalla. Mutta tällä paperilla ei ole enempää tilaa, eikä se sinua juurikaan hyödytä. Riittänee kun sanon, että täällä olosi oli meille erittäin mieluisaa ja että kaipaamme sinua paljon. Pidä sanasi, älä ole kauan poissa luotani.
Uskollinen enosi ja palvelijasi
Anders Chydenius
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Gamla Carleby d:n 4: Febr: 1784.
Min Käraste Bror.
Nu på stunden hemtade Johannes42 til mig inneliggande fägnesamma nyhet, den han sielf för sin upbörds resa til öjarna43 ei hant expediera; Han har uttagit ditt bref ifrån påsten och öpnat det; jag skyndar derföre at nu affärda44 det til dig, men ei ensamt, utan beledsagat med tusende gratulationer ifrån alla wänner och slächtingar, som taga en ganska45 nära del i din lycka. Och som denna sysla medförer Prästa ämbetet och curam Pastoralem46 önskar jag dig[2] dertil mycken nåd och krafter af sielfwa den öfwersta Herden, såsom ock at blifwa en wärksam och lyckelig47 handledare för wåra Ministerii Candidater.48
Tillåt mig ännu göra härwed en practisk reflexion. Jag känner dig altför wäl, du har ett ganska godt hierta, det må du utöfwa af din egendom, af din flit49 med mera emot dem du förnuftigt wis will; men at göra gracer50 emot wänner, Gynnare och deras barn i det man drager antingen idioter, slösare, och liderliga ynglingar in uti ämbetet bör efter min tancka så mycket mindre få namn af dygd, som det med rätta bör kallas en swaghet, men af bedröfweliga fölgder. Wårt eget ämbete blifwer derigenom förachteligit, och wi anses göra efter wäld,51 dessa äro argumenta Philosophica,52 men theologica äro starckare. En extremt liderlig präst skadar aldrig så mycket Christi församling, som den hwilcken släpper några tiåg53 ulfwar och röfware i Jesu fåra hiord. Gifwes något answar för wåra gerningar, ach! det måste ju gifwas, huru swårt måste den hafwat, som således bidragit til hela Zions54 förderf, eller ur acht låtit[3] hwad han likwäl deraf bordt eller kunnat mota, blott under den förewänning i sitt sinne, jag war skyldig at tiena den eller den. Jag är mycket generel i denna principe. Ämbeten äro, åtminstone böra de intet wara inrättade at utdelas såsom gracer, utan åt dem som wärdigast tros kunna och wilja bestrida dem; sker annorlunda är det orätwisa; derföre bör en tienster utdelande ämbetsman i denna delen wara Brutus en hielte,55 som känner i denna wägen hwarcken slächt eller wänner, om ei det, at förmå och upmuntra dem til skickelighet och dygd. Än mera: jag går så långt, at orden i wår nya Regerings Form: Konungen äger nåd göra56Konungen äger nåd göra: Åsyftar RF 1772 § 9: ”Kongl. Maj:t allena tilkommer at göra Nåd, återgifva Ära, Lif och Gods i alla brott, som ej uppenbarligen strida emot Guds klara ord.” NB. om wi supponera57 lagen wara billig, är det samma som K:58 äger orätt göra: h.e. slå den ena brotsliga59 och befria den andra. Är lagen orätt el:r obillig så bör den rättas, men ei manna mån60 brukas. Du säger wäl: jag har i min post ännu intet at göra med befordningar, men jag swarar du blir redan genom din post något betydande. Du bör straxt låta Studerande förstå, at de utan skickelighet och dygd aldrig må begära din föreskrift til ordines sacros;61 men hwad gäller den? den må gälla hwad den will, så har du åtminstone ingen del i orätwisan, och jag försäkrar, Gubben62 må wara huru grälig63 han will, när man är redelig och hielte modig i sina ytranden winna de gehör. – Jag wet at du genom din trohet och flit kom[4]mer at hufwudsakeligen handleda de flästa Theol: studioser det har warit wed wår academie et så förachteligt namn at ingen har welat antaga sig det om ei någon aboit el:r satacundense,64 Men wisa dem, at det är det största heders namn som en student kan få. Uphöi deras siäl at winlägga sig om at rätt wara det. Lättingar, liderliga stupida65 och mållösa66 säg ärligen til, om du ei kan hielpa dem, at de wälja annat vitæ genus,67 etc. etc.
För låt min Bror at jag beswärar dig med mitt gräl.68 Du wet ju af gammalt, at min penna är bitande, jag kan ännu på gamla dagar intet styra den; men om du wiste utaf huru mycken Kärlek til dig jag skrifwer, så toge du det wist icke illa upp; ty jag älskar dig altför högt, och gläds innerligen då jag fått dig i den station69 jag redan länge önskat, och wäntar derföre kanske för mycket af dig; Men om och alt mitt gräl ei duger til annat tienar det åtminstone til bewis deraf, at jag nitälskar för det ämbete jag bekläder, och anser det ei med många wår tids Pastores Seculares70 för en blott födekrok. Dit K.71 bref fult med granlåt och tacksejelsen borde jag nu betala med samma mynt; men hwarcken är här mera rum på papperet, eller är du särdeles belåten därmed. Nog af din närwaru war oss ganska angenäm, och wi sakna dig mycket. Håll ord, blif ei länge borta ifrån Din
trogna morbror och t:re72
Anders Chydenius
[1]
Kokkolassa 4. helmikuuta 1784
Rakkain veljeni.
Johannes73 toi juuri äsken minulle kirjeeseesi sisältyvän ilahduttavan uutisen, johon hän ei Öjaan74 suunnatun perintämatkansa takia itse ollut ehtinyt vastata. Hän on ottanut kirjeesi postista ja avannut sen, siksi kiirehdin nyt laatimaan sinulle vastauksen, mutta se ei lähde yksin matkaan, vaan sitä saattelevat tuhannet onnittelut kaikilta ystäviltä ja sukulaisilta, jotka ottavat hyvin läheisesti osaa onneesi. Ja kun tämä toimi tuo mukanaan papinviran ja pastoraatin hoidettavaksi, toivon sinulle[2] siihen paljon armoa ja voimia itse ylimmältä paimenelta, kuten myös että sinusta tulee toimelias ja menestyvä ohjaaja pappiskandidaateillemme.
Salli minulle vielä tähän liittyen yksi käytännön miete. Tunnen sinut niin hyvin: sinulla on kovin hyvä sydän. Voit osoittaa hyväsydämisyyttä omaisuutesi ja ahkeruutesi kautta tai muilla tavoilla niille, joille järkesi mukaan sitä haluat. Mutta jos suositaan ystäviä, tukijoita ja heidän lapsiaan siinä määrin, että virkoihin saadaan joko idiootteja, tuhlareita tai irstaita nuorukaisia, sitä ei minun käsitykseni mukaan tule kutsua hyveeksi vaan syystäkin heikkoudeksi, jolla on surkeat seuraukset. Oma virkamme muuttuu sen kautta halveksittavaksi, ja meidän katsotaan toimivan puolueellisesti. Nämä ovat filosofisia perusteluja, mutta teologiset ovat vahvempia. Äärimmäisen irstas pappi ei koskaan vahingoita Kristuksen seurakuntaa niin paljon kuin se, joka päästää muutaman tusinan susia ja ryöväreitä Jeesuksen lammaslaumaan. Joudummeko johonkin vastuuseen teoistamme? Ah! Niin täytyy olla, miten vaikeaa onkaan ollut sillä, joka siten on myötävaikuttanut koko Siionin tuhoon tai jättänyt tekemättä[3] sen, minkä hänen olisi täytynyt tai minkä hän sittenkin olisi voinut tehdä tämän estämiseksi. Ja tämä pelkästään sen mielessään kantamansa tekosyyn nojalla, että hän koki velvollisuudekseen palvella tuota tai tätä. Minusta tämä periaate on hyvin yleispätevä. Virkoja ei ole, tai ainakaan niiden ei tule olla, perustettu jaettaviksi suosionosoituksina, vaan ne ovat niitä varten, joiden arvioidaan voivan ja haluavan arvokkaimmin hoitaa niitä. Mikäli muuta tapahtuu, se on epäoikeudenmukaista. Siksi virkoja jakavan virkamiehen tulee näiltä osin olla kuin Brutus,75 sankari, joka ei tässä asiassa tunne sen enempää sukua kuin ystäviä, ellei se sitten tapahdu siinä tarkoituksessa, että heitä saatetaan ja rohkaistaan taitoon ja hyveeseen. Menen vielä pitemmälle: Jos otaksumme, että laki on puolueeton, niin uuden hallitusmuotomme sanat ”Kuninkaalla on oikeus armahtaa”76 tarkoittavat samaa kuin ”Kuninkaalla on oikeus tehdä vääryys”, toisin sanoen leimata toinen rikolliseksi ja vapauttaa toinen. Jos laissa on vääryys tai se on epäoikeudenmukainen, niin se tulee korjata eikä käyttää sitä puolueellisesti. Sanot kai: Minulla ei ole asemassani vielä mitään tekemistä ylennysten kanssa. Mutta minä vastaan: Sinusta tulee jo asemasi kautta hieman merkittävä. Sinun on heti annettava opiskelijoiden ymmärtää, että heidän ei koskaan tule pyytää sinulta suositusta kirkollisiin virkoihin, elleivät he ole taitavia ja hyveellisiä. Mutta mitä merkitystä sillä on? Oli merkitystä tai ei, niin sinulla ei ainakaan ole mitään osuutta epäoikeudenmukaisuudessa, ja minä vakuutan: Ukko voi olla miten riidanhaluinen tahansa, mutta kun on rehellinen ja urhollinen lausunnoissaan niin niitä kuunnellaan. – Tiedän, että sinä uskollisuutesi ja ahkeruutesi takia tulet[4] pääosin ohjaamaan useimpia teologian opiskelijoita. Se on ollut niin halveksuttu nimitys77 akatemiassamme, että kukaan ei ole halunnut tulla kutsutuksi siten, ellei nyt joku turkulainen tai satakuntalainen. Mutta osoita heille, että se on korkein arvonimi, minkä ylioppilas voi saada. Kohota heidän sielunsa uurastamaan sen eteen, että he kantaisivat sitä oikein. Sano laiskureille, irstaille tyhmyreille ja puhumattomille rehellisesti, ellet voi auttaa heitä, että heidän tulee valita toinen elämänura jne., jne.
Anteeksi veljeni, että vaivaan sinua kiukuttelullani. Tiedäthän entuudestaan, että kynäni on pureva, enkä vanhoilla päivillänikään vielä osaa ohjata sitä. Mutta jos tietäisit, miten suuresta rakkaudesta sinua kohtaan kirjoitan, niin et kai pahastuisi. Sillä rakastan sinua hyvin suuresti, ja iloitsen syvästi kun olen saanut sinut siihen asemaan, johon olen sinua jo kauan toivonut, ja siksi odotan ehkä liian paljon sinulta. Mutta vaikka kaikki kiukutteluni ei muuhun kelpaisikaan, niin on se ainakin todisteena siitä, että ahkeroin innolla sen viran puolesta jossa olen, enkä pidä sitä pelkkänä elatuskeinona kuten moni aikamme maalliset papit. Rakkaaseen kirjeeseesi, joka on täynnä korulauseita ja kiitoksia, minun pitäisi nyt vastata samalla mitalla. Mutta tällä paperilla ei ole enempää tilaa, eikä se sinua juurikaan hyödytä. Riittänee kun sanon, että täällä olosi oli meille erittäin mieluisaa ja että kaipaamme sinua paljon. Pidä sanasi, älä ole kauan poissa luotani.
Uskollinen enosi ja palvelijasi
Anders Chydenius
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat:
Henkilöt: Junius Brutus, Lucius Tengström, Johan (Johannes) nuorempi
Raamatunkohdat:
Aiheet: