Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Painovapausmietintö 1766

Painovapausmietintö 1766

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Luettu valtakunnan säätyjen suuressa deputaatiossa 7. elokuuta 1766.

N:o 51.

Valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen suuren deputaation kolmannen valiokunnan jatkomietintö painovapaudesta. Annettu valtiopäivillä Tukholmassa 21. huhtikuuta 1766.

Sen jälkeen kun korkea-arvoinen suuri deputaatio viime huhtikuun 7. päivänä on katsonut hyväksi kannattaa sekä valiokunnan 18. joulukuuta 1765 päivättyä mietintöä että siihen liitettyä asetusehdotusta, ja samalla pitänyt hyvänä, että valiokunnan tulisi myös ilmoittaa ajatuksensa koskien sensuuria sekä kirjapainoja ja kirjakauppaa yleisesti ottaen, ennen kuin deputaatio esittää ensiksi mainitun hyväksytyn mietinnön valtakunnan korkea-arvoisille säädyille, on valiokunta tästä syystä ottanut nämä asiakohdat harkintaansa.

Ensimmäinen kysymys, eli miten sensuurin kanssa jatkossa tulee menetellä, on ensiksi noussut valiokunnan pohdittavaksi. Asia on sitä enemmän vaatinut mitä tarkinta tutkintaa, koska valiokunnan käsityksen mukaan juuri sensuuri on pääasiallisin sille annetuista tehtävistä.

Valiokunta on siksi pyrkinyt selvittämään ne syyt, joiden takia sensoria on ennen pidetty tarpeellisena ja siinä yhteydessä on tullut esille, että

1) Sensorin tuli lukea painettavaksi aiotut käsikirjoitukset ja arvioida, sisälsivätkö ne jotakin uskonnon, hallitusmuodon ja hyvien tapojen vastaista. Sen pohjalta hänen tuli ilmoittaa kuninkaalliselle kansliakollegiolle, tuliko ne sallia painoon annettaviksi vai kieltää, sillä muuten pelättiin vahingollisten kirjoitusten leviävän yleisön pariin; 2) valvoa, oliko ulkoa tulevien kirjojen ja kirjoitusten joukossa sellaisia, joita saatettaisiin pitää valtiolle ja uskonnolle vahingollisina, ja ilmoittaa nämä kuninkaalliselle kansliakollegiolle niiden kieltämiseksi; 3) valvoa valtakunnan kirjastoja ja erityisesti täällä Tukholmassa sijaitsevaa kuninkaallista kirjastoa.

Sensori on sen lisäksi 4) ilmoittanut, että hänelle on annettu tehtäväksi jakaa kirjoittajille hyödyllisiä aiheita työstettäviksi ja tässä yhteydessä valita lahjakkuuksia sekä ohjata heitä perusteelliseen toteutukseen. Arveltiin, että tätä kautta useita yleishyödyllisiä töitä voisi tulla julkisuuteen. Lisäksi sensorin tuli kaikkialla mitä huolellisimmin huolehtia yhdenmukaisesta ortografiasta eli oikeinkirjoituksesta ruotsin kielen selkeyttämiseksi ja kaunistamiseksi.

Mutta valiokunta on myös samalla pohtinut, olisiko jotain helpompaa ja vapaan kansakunnan turvallisuuden kanssa paremmin yhteensopivaa keinoa, jolla samat tavoitteet varmemmin voitaisiin saavuttaa, kansakuntaa paremmin valaista, kirjallista toimintaa helpottaa ja edistää, sekä mikä tärkeintä, itse kansakunnan ja jokaisen kansalaisen oikeutta ja vapautta parhaiten suojata.

Tässä tarkoituksessa valiokunta on erityisesti ottanut harkintaan, eikö sekä kirjoitusten julkaisemisessa että kaikissa muissa kysymyksissä ensisijassa tulisi pitäytyä tekijään ja antaa jokaisen itse olla vastuussa omista töistään, kuitenkin niin, että hän tässä niin kuin muissakin asioissa saisi osakseen laillisen ja ruotsalaiselle miehelle kuuluvan oikeudenkäynnin.

Yleisesti ottaen ei voida kieltää, etteikö menneiden aikojen ankaran sensuurin aikana, jolloin juuri sensorilla on yhdessä kuninkaallisen kansliakollegion kanssa ollut yksinoikeus hyväksyä tai hylätä sisään jätetyt työt oman harkintansa mukaan, olisi ilmestynyt mitään sellaista, jonka nimenomaisesti voidaan sanoa olleen uskonnon, valtion ja hyvien tapojen vastaista. Lisäksi ne ovat olleet kirjailijoille sekä syyttäjiä että tuomareita, ja tätä kautta monet sellaiset työt on sittemmin nimetty joko sallituiksi tai joskus vahingollisiksikin, kuitenkin sillä erotuksella, että kuninkaallisessa kansliakollegiossa on kiellon syyt joskus hieman tarkemmin merkitty pöytä­kirjoihin. Sitä vastoin sensori on voinut tehdä saman asian yksinkertaisesti kieltäytymällä allekirjoittamasta. Mutta koskaan ei voida kiistää että tämä on monta kertaa tapahtunut ainoastaan mieltymysten ja mielivaltaisuuden pohjalta, kun muistetaan, että sensori on kieltänyt sellaisten kirjoitusten painamisen, joita kuninkaallinen kansliakollegio on pitänyt viattomina. Vastaavasti kollegio on estänyt sellaisia, joille sensori on antanut painatusluvan. Samoin on käynyt niin, että työ joka on saanut painatusluvan aikoinaan molemmilta, on silti myöhemmin vahingollisena vedetty takaisin joko sensorin tai kansliakollegion toimesta. Toisia käsikirjoituksia on puolestaan pidetty yhtenä hetkenä pimennossa, ja toisena taas päästetty yleisön nähtäville. Toiset on hyväksytty sensorin allekirjoituksella, mutta niiden vielä ollessa painossa, ne on kuitenkin kielletty siitä huolimatta, että totuudet eivät tänä aikana ole voineet muuttua eivätkä lait tai hallitustapa sinä aikana mitenkään ole vaihtuneet.

Kun valiokunta katsoo itse asiaa, käy lisäksi ilmi, että tuskin mikään kirjoitus voi olla niin varovasti laadittu, ettei sen voida sanoa antavan aihetta johonkin pahaan hallitustapaa vastaan tai osoittavan tiettyjä henkilöitä, jolloin sitä voidaan kutsua harhaanjohtavaksi, hyödyttömäksi ja vaaralliseksi. Nämä ovat ne tavalliset muotoilut, joilla sekä sensorit että kuninkaallinen kansliakollegio ovat tukahduttaneet monta työtä. Ja mikään laki ei voi olla niin selkeä, etteikö sitä voida vääristää ja tulkita väärin sadoilla eri tavoilla, kun se on syyttäjän käsissä ja syyttäjä samalla toimii tuomarina asiassa.

Lait ja niiden noudattaminen ihmisten keskuudessa ovat tosin usein mielivallan alaisina, mutta ei voi olla muuta kuin vaarallista jättää kansakunnan valo, tuo vapauden silmäterä, yhden ainoan henkilön valvontaan. Keskinäinen ajatustenvaihto, joka on ihmisten etuoikeus verrattuna viattomiin eläimiin, ei siten näytä olevan asianmukaisesti suojeltu sensuurin alaisuudessa, eikä myöskään kansalaisten oikeus toimia kansakunnan valaisijoina.

Mitä sitten tulee sensorin ulkomaisiin kirjoihin kohdistuvaan valvontaan, on valiokunnan tästä ilmoitettava, että tähän asti toimineet sensorit eivät ole käyneet mitään ulkomaista kirjeenvaihtoa, jonka kautta he olisivat voineet hankkia tarpeellista tietoa erilaisten ulkomaisten kirjojen sisällöstä. Ei myöskään ole missään määrin mahdollista yksitellen lukea niitä kaikkia, kun ne tarkastetaan pakkahuoneella tai otetaan esiin kirjakaupassa sensorin läsnä ollessa. Tästä syystä on myös käynyt niin, että lukuisia kevytmielisiä vieraskielisiä kirjoituksia on tuotu maahan ja joskus kaikeksi harmiksi mennyt myyntiin ennen kuin sensori on sen havainnut, ja sensori ja kuninkaallinen kansliakollegio ovat joissakin tapauksissa vasta myynnin aikana kieltäneet teokset. Tätä vaaraa on vaikea estää tavanomaisella tavalla. Lisäksi on huomautettava, että Tukholmassa oleskeleva sensori ei mitenkään pysty estämään vahingollisten kirjojen tuomista valtakunnan muihin tapulikaupunkeihin ja valtakunnan muiden rajojen yli kaupunkeihin, joissa ei ole konsistorioita, akatemioita ja lukioita. Tuontia valvovat siten joskus kovin kokemattomat katsastajat.

Mitä tulee sensorin valtakunnan kirjastoihin kohdistamaan valvontaan, on hänen täysin mahdoton millään tavoin puuttua niiden toimintaan lukuun ottamatta täällä Tukholmassa sijaitsevaa kuninkaallista kirjastoa. Sensorit ovat huolehtineet kuninkaallisesta kirjastosta kaikkein vähiten, mutta siltä ei puutu tarvittavaa henkilökuntaa, jos joku jossain määrin haluaa hyödyntää sitä.

Valiokunnan tiedossa ei ole, onko sensori jakanut kirjoittajille lahjakkuuden perusteella mitään aiheita käsiteltäviksi, onko tämä ollut menestyksellistä ja mitä hyötyä yleisölle tästä on ollut. Mutta valiokunta voi vakuuttaa, että Ruotsin kansakunnasta eivät oppineet ja terävät eri alojen kirjoittajat koskaan lopu, kunhan kirjallista toimintaa ei pidetä yhden tai muutaman henkilön vankina ja mikäli kirjakauppaa helpotetaan, jolloin siitä voi tulla kannattavaa, sekä mikäli kirjailijat saavat samassa suhteessa joitakin etuja ja erinomaiset lahjakkuudet näkevät nimiensä muuttuvan kuolemattomiksi. Mutta ajatusten ja järjen liikkumatilan rajoittaminen, kurjuus ja halveksunta tekevät oppineista ja tunnollisista miehistä harvinaisuuksia keskuudessamme ja heidän parhaista töistään keskinkertaisia. Kansakunta muuttuu heikoksi ja uneliaaksi. Sensorin yritykset herättää sitä ovat turhia siihen asti kun syy sairauteen poistuu.

Totuuksilla on ihmissydäntä kiehtova voima, kunhan ne vapaasti ja pakottamatta saavat säteillä sydämeen, mutta pimeys ja ennakkoluulot jättävät sen tunteettomaksi.

Lopuksi, mitä tulee oikeinkirjoituksen ja ruotsin kielen säätelyyn sensorin toimesta, on valiokunnan ensin muistutettava, että sensori ei tähän asti koskaan ole huomioinut sellaista. Tästä kaikki julkaistut1 ruotsalaiset kirjoitukset ovat jäävittömiä todisteita. Ja toden totta näyttäisi valtakunnan oikeinkirjoitustavan holhous olevan liian suuri tehtävä ainoastaan yhdelle sensorille koko valtakunnassa, kun muut oppineet miehet eivät vielä ole päässeet yksimielisyyteen siitä. Mieluummin tehtävä kuuluisi tieteelliselle tai kirjalliselle akatemialle, jolloin oikeinkirjoitus ajan myötä saattaisi vakiintua asiaan kuuluvalla tavalla. Tämän lisäksi sellainen valvonta käy itsessään mahdottomaksi, koska sensorilla ei ole lainkaan aikaa niin tarkasti tutkia koko valtakunnasta saapuvien käsikirjoitusten jokaista kirjainta. Vielä vähemmän hänellä on aikaa puuttua oikovedoksiin, mitä ilman tämä tavoite ei kuitenkaan lainkaan ole saavutettavissa.

Valiokunta ei siis tämän kaiken nojalla omalta osaltaan voi havaita, että se mitä sensuurin perustamisella on tavoiteltu, olisi sen avulla täydellisesti saavutettu. Siten sen jatkuminen ei enää ole tarpeen.

Tosin valiokunta ei ole tyytynyt pelkästään tähän vaan on suunnannut huomionsa niihin haitallisiin seurauksiin, joita tavallisella sensuurilla on kirjalliselle toiminnalle sekä valtakunnalle ja vapaudelle. Nämä seuraukset vaikuttavat valiokunnan mielestä sitäkin valitettavammilta, koska se voi varmuudella vakuuttaa, että syyt valtakunnan nykyiseen kurjaan tilaan ennen kaikkea voidaan löytää pimeydestä ja salaisuuksista, eikä suinkaan sellaisten kirjailijoiden puutteesta, jotka ovat halunneet valaista kansakuntaa. Vääjäämättömänä totuutena säilyy se, että jos painovapaus olisi ollut voimassa, ei sitä pahaa, joka on aiheuttanut valtakuntamme rappiotilan, olisi voinut tapahtua. Sen syiden etsiminen ja korjaaminen on vaatinut valtakunnan korkea-arvoisilta säädyiltä näillä valtiopäivillä paljon aikaa ja vaivaa.

Erilaiset ajattelutavat ja ryhmittymät2 ovat vapaissa valtioissa lähes väistämättömiä, ja siksi sensori ei voi muuta kuin olla jompaankumpaan osapuoleen enemmän mieltynyt. Siten on yhtä väistämätöntä, että hän myös suosii sellaisten töiden julkaisemista, jotka enemmän vastaavat hänen ajattelutapaansa kuin sellaisten, jotka paljastavat kansakunnalle hänen kannattamansa ryhmittymän virheet.

Niin kauan kuin sensorilla on oikeus valvoa ja tarkastaa kaikki valtakunnassa painosta julkaistut työt, hänellä on aina mahdollisuus tukahduttaa monia hyödyllisiä totuuksia. Tämä tapahtuu joko kielloilla tai muutoksilla kirjoittajien teksteihin tai pelkästään lykkäämällä niitä, jotka eivät vastaa hänen makuaan.

Tämä tulee valtiolle aina sitäkin vaarallisemmaksi, jos kävisi niin, että hallituksella olisi yhdessä tai toisessa asiassa eturistiriita kansakunnan kanssa.

Että sellaista on tapahtunut ja siten vieläkin voi tapahtua, siitä kaikkien vapaiden valtioiden historia kantaa mitä selvimpiä todisteita. On myös tunnettua, että kun Englannin hallitus halusi sortaa kansakunnan vapautta, se loi pohjan tälle asettamalla sensorin ja työskenteli kaikella ahkeruudella sensuurin puolesta. Tämä ei myöskään olisi epäonnistunut elleivät valistuneet ja rohkeat patriootit olisi tuoneet tämän seuraukset parlamentin silmien eteen ja siten estäneet näin röyhkeän yrityksen.

Englannissa kuuluisa Mabbot,3 joka jonkin aikaa hoiti sensorin virka, osoittaa saman asian parlamentille nimenomaan tämän virkansa lakkauttamisella. Ja hän ei sano tekevänsä sitä pelkästään siksi, että hän piti tehtäväänsä tarpeettomana, koska hän tiesi hyvin, että sensorin virka ei ollut ­ainoa, jota Englannissa pidettiin hyvin tärkeänä, mutta joka siitä huolimatta oli tarpeeton. Tärkein syy oli se, että hän piti sitä sekä kirjailijoille että itse kansakunnalle vahingollisena. Ja tämän vastapainona se kunnia ja valta, joka hänellä oli koko kansakunnan ajatusten ja järjen tuomarina, ei voinut imarrella tai saada häntä säilyttämään virkaansa kansakuntansa vahingoksi.

Valiokunta ei myöskään ole voinut olla huomaamatta, että mitä korkeampaan arvoasemaan sensori oli asetettu ja mitä vapaampi pääsy hänellä oli hallituksen ja virkamiesten asiakirjoihin ja sisimpiin toimiin, sitä halukkaampia nämä sellaisessa tapauksessa olivat millä tahansa keinolla voittamaan hänet puolelleen. Sensorilla puolestaan ei ollut vaikeuksia olla yksissä heidän kanssaan, koska juuri siten hän varmimmin pystyi suojamaan taustansa kirjailijoiden syytteiltä, joilla ei ollut kerrassaan mitään mahdollisuuksia niin yhdistynyttä voimaa vastaan. Tällaisten olosuhteiden vallitessa, ja kun näiden molempien voimien edut niin helposti voivat yhdistyä, on vaarallista uskoa, että kansakunnan vapaus säilyisi hyvin yksinomaan sensorin henkilökohtaisten ominaisuuksien ja puolueettomuuden ansiosta, varsinkin näinä aikoina, kun aiheellisesti valitukset korkeampia ja alempia virkamiehiä kohtaan ovat niin silmiinpistäviä.

Valiokunta on tässä kohdin tosin olettanut, että vapaan kansan alamaisten tulee löytää turva hyvistä ja selkeistä laeista, mutta kuitenkin kaikkien aikakausien asiakirjojen perusteella se on vakuuttunut siitä, että lakien toimeenpano ennen kaikkea riippuu jonkinlaisesta tasa-arvosta eli vastavuoroisuudesta käskevän ja tottelevan välillä. Sillä mikäli edellisellä on moninkertaisesti suurempi voima kuin jälkimmäisellä, tapahtuu toimeenpano aina mahtavamman eduksi ja heikomman tappioksi.

Lait ovat ainoastaan sanoja ja lauseita, eivätkä ne koskaan sellaisinaan puutu kenenkään tekemisiin. Siksi ylivalta voi joko tulkita niitä mielivaltaisesti tai jättää ne toimeenpanematta tai myös muuttaa niitä täydellisesti ilman mitään riskiä.

Valiokunta ei tosin varsinaisesti ole tunnistanut mitään sellaista Ruotsin valtakunnassa. Mutta niin tärkeässä asiassa, joka koskee kansakunnan valistusta ja vapautta, se ei ole halunnut pitää salassa korkea-arvoiselta suurelta deputaatiolta näin suuria epäilyjä, kun ollaan vahvistamassa lakia tulevaisuutta varten.

Valiokunnan käsityksen mukaan yhtä onnettomat seuraukset ovat väistämättömiä, jos rikkeet suunniteltua asetusta vastaan tullaan käsittelemään ja tuomitsemaan yhdessä tietyssä tuomioistuimessa, jollainen kuninkaallinen kansliakollegio tähän asti on ollut, ja jos kirjailijat tullaan välittömästi vetämään korkeampiin tuomioistuimiin. He eivät siten näissä, kuten muissa jutuissa, saa nauttia oikeuden ja prosessin etuja.4

Valiokunta on siksi kumonnut kaikki aiemmin annetut tätä asiaa koskevat säännöt, käskyt ja asetukset, jotka voisivat aiheuttaa jotain sekaannusta tai vääristelyä. Se on lisäksi suunnitellut asetuksen, jossa määritetään minkä painamista voidaan pitää luvallisena ja minkä ei, niin lyhyeen ja yksinkertaiseen muotoon, että kirjailijan on helppo laatia kirjoituksensa ja valtakunnan tavallisten alioikeuksien tuomarien sitäkin helpompi tuomita sen mukaan. He tulevat siihen verrattuna moninverroin hämärämpien lakien mukaan ratkaisemaan useita monimutkaisia juttuja, jotka koskevat kansalaisten hyvinvointia, henkeä ja omaisuutta.

Tämän lisäksi valiokunta on pohtinut, mitä turvaa kansakunta on saanut tai voi tulevaisuudessa saada vahingollisten kirjoitusten julkista levitystä vastaan sensorin avulla ja millaiseksi sensorin vastuu voisi muotoutua.

Kiistaton totuus on, että sekä sensori että kuninkaallinen kansliakollegio ovat kieltäneet ja takavarikoineet tiettyjä sensuroituja painettuja kirjoituksia, ilman että sensori on joutunut vastuuseen sensuuristaan tai millään tavoin korvannut kirjoittajalle tai kirjanpainajalle heidän tappioitaan. Ja vaikka laissa säädettäisiin mitä ankarin rangaistus sensorille tällaisessa tapauksessa, tulee jatkossakin olemaan yhtä ilmeistä, että kirjoittaja ja kirjanpainaja turhaan yrittävät päästä häneen käsiksi, jos hänellä on takanaan hallituksen ja virkamiesten täydellinen tuki.

Jos sensori toisaalta joko leväperäisyyttään tai puolueellisuuttaan, jotka usein ovat kuolevaisten osana, päästää läpi purevia kirjoituksia tiettyjä henkilöitä vastaan, ja kirjoittajat saavat vetäytyä vastuusta sensorin suojiin, he ottavat isompia riskejä. Samalla hyökkäyksen kohteen ja sensorin välille syntyy juttu, joka edellä oletettujen olosuhteiden takia antanee hänelle pitkän ja riskialttiin prosessin jälkeen niin vähäisen hyvityksen, että siitä ei voi olla hänelle mitään hyötyä. Sitä vastoin valiokunnan esityksen mukaan kirjoittajaa tullaan, samoin kuin kaikissa muissakin rikosasioissa, loukatun toimesta syyttämään ja vaatimaan sakottamista tämän asetuksen nojalla siinä tuomioistuimessa jonka alaisuuteen hän kuuluu.

Niiden keinojen joukkoon, jotka erityisesti edistävät valoa ja kirjallista toimintaa kansakunnan piirissä, kuuluu epäilemättä se, että kirjoittajat saavat jonkin korvauksen vaivoistaan ja että kirjojen hinnat eivät kuitenkaan kohtuuttomasti nouse, minkä johdosta kotimaisen ja tuontikirjallisuuden kauppaa voidaan harjoittaa kannattavammin. Tähän liittyy myös se, että kaikki mikä tarpeettomasti nostaa kirjallisen työn hintaa, samalla estää kirjoitusten painamista ja myyntiä. Kun kustantajat tai kirjoittajat ovat joutuneet erikseen korvaamaan sensorille tälle kirjoitustensa tarkastamisessa ja hyväksymisessä näkemän vaivan hänen valtiolta nauttimansa palkan lisäksi, ei tämä suinkaan ole voinut tapahtua kirjallista toimintaa rasittamatta. Tätä ei myöskään voida välttää, jos sensorin virka säilytetään, niin kauan kuin kirjoittajat ovat kirjoitustensa painosta julkaisemisen suhteen tavalla tai toisella riippuvaisia sensorin hyväntahtoisuudesta. ­Valiokunta on arvellut olevan tarpeen poistaa myös tämä Ruotsin kirjakaupan este.

Lopuksi valiokunta ei myöskään voi jättää mainitsematta, miten itse kaunokirjallisuuden ja ruotsin kielen viljely suuresti estyy, kun yksi ainoa henkilö, vaikka hän olisi kaikkein oppinein, valvoo kaikkia julkaistavia töitä, jolloin ne suurelta osin ikään kuin valetaan samaan muottiin. Kirjoittajien erilaisia ajatuksen ja toteutuksen lahjoja, jotka vapauden vallitessa kilpailevat keskenään ja joilla jokainen omalla tavallaan vakuuttaa ja viehättää, rajoitetaan suuresti ja sitä enemmän, mitä tarkemmin sensori oikaisee niitä makunsa mukaan. Muutoin lienee vaikea esittää riittävää syytä sille, miksi Ruotsin kaunokirjallisuus aina meidän päiviimme saakka on muistuttanut enemmän sylilasta kuin täysikasvuista ihmiskehoa. Eikä vielä ole ratkaistu, onko sen kasvu viime vuosina seurausta sensuurin tietystä lieventymisestä ennemmin kuin sensuurin suorittamista tarkastuksista. Aina­kin on varmaa, että mitä vapaampaa painotoiminta kansakunnassa on ollut, sitä älykkäämpiä töitä on ilmestynyt. Tästä ovat erityisesti englantilaiset kiistattomana todisteena.

Niin monet, ja valiokunnan käsityksen mukaan hyvin tärkeät syyt, ­eivät ole voineet muuta kuin täysin vakuuttaa valiokunnan tavanomaisen sensuurin vahingollisuudesta vapaalle kansakunnalle. Ja mitä tahansa asetuksia tämän suhteen tulevaisuudessa säädetäänkin, eivät sen enempää oppineisuus, kirjallisuus kuin itse vapauskaan voi sensuurin alaisuudessa olla hyvässä turvassa. Tämän harkinnan perusteella valiokunta vakaasti ja mitä nöyrimmin suosittelee korkea-arvoiselle suurelle deputaatiolle, että sensuuri tai sensorin virka hyödyttömänä, tarpeettomana ja vahingollisena tästä lähtien kokonaan lakkautettaisiin ja sensorin palkka, heti kun nykyinen kuninkaallinen sensori joko ylennyksen tai kuoleman kautta on eronnut, peruutettaisiin valtiolle säästöksi.

Tämän asetuksen ensimmäisessä artiklassa,5 joka on saanut korkea-­arvoisen suuren deputaation hyväksynnän, on jo asetettu jokaisen rikoksen laadun mukainen sakko niille, jotka julkaisevat tai antavat painettavaksi vahingollisia kirjoituksia. Mikäli tällainen oikeus kuuluisi sensorille hänen painatuslupansa kautta, ei sakkoa voitaisi minkäänlaisen oikeudenmukaisuuden perusteella periä kirjoittajalta tai julkaisijalta, vaan se olisi perittävä sensorilta.

Tämänkaltaisen kirjoitus- ja painovapauden edut ovat jo esitetyn perusteella mitä ilmeisimpiä, koska se on ainoa tapa, jolla kansakunnan vapaus voidaan säilyttää ja rakkaus onnellista hallitustapaamme kohtaan elvyttää. Sillä kaikkien aikakausien kokemukset todistavat, että vapaa kansa ei koskaan ole heittäytynyt yksinvaltiuden käsiin ennen kuin sitä on estetty valittamasta hätäänsä ja pimeys ja pakko ovat tehneet sen epätoivoiseksi. Vasta silloin ruotsalaiset miehet saisivat lain suojissa valaista toisiaan valtakunnan todellisesta edusta, ja monet sensuurin aikana ikään kuin juurtuneet ennakkoluulot, jotka ovat horjuttaneet itse korkeimman vallan perustuslakeja, karkotettaisiin. Silloin järki ja kyvyt pääsisivät kelvottomista talutushihnoistaan ja saisivat laajemman kentän, jolla harjoittaa toinen toistaan. Vahingollisista ja paheellisista kirjoituksista joutuisi silloin suurempaan vastuuseen, ja ne voitaisiin silloin estää rangaistuksen uhalla, hyvää kuitenkaan tukahduttamatta. Syyttömät saisivat silloin laista puolustuksensa kaikissa tuomioistuimissa, eikä kostonhenki voisi vaikuttaa vallallaan koko valtakunnassa yhtä helposti kuin yhdessä ainoassa tuomioistuimessa. Ja se tasapuolisuus, jota valiokunta on hahmotellut kantajan ja vastaajan välille, voisi parhaiten taata tämän lain nuhteettoman noudattamisen.

Valiokunta tosin toteaa tämän aiheuttavan vielä paljon vastustusta kansakunnassamme, mutta ei sen tähden suinkaan ole voinut peittää asian todellista tilaa, koska se on itse täysin vakuuttunut asetuksen hyödystä ja tarpeellisuudesta.

Kansakunnan vapaus on aina suhteessa sen painovapauteen siten, että ilman toista ei voi olla toistakaan. Samassa suhteessa kuin kansakunta on vapaa, säilyy myös sen painovapaus aina sellaisena. Mutta jos kirjapaino sitä vastoin jossain alistetaan jonkinlaisen holhouksen alaiseksi, on se pettämätön merkki kansakunnan kahleissa olemisesta. Sillä on havaittavissa, että jopa yksinvaltaisesti hallituissa maissa, joissa kirjoitus- ja puhevapaus on voimassa, alamaiset nauttivat enemmän kansalaisoikeuksistaan kuin tietyissä valtioissa, joissa ajatukset ja järki on sidottu painovapautta rajoittamalla, vaikka niitä muuten kutsutaan vapaiksi maiksi.

Valiokunta ei tätä aihetta tutkiessaan myöskään ole unohtanut ­ottaa harkintaan tärkeimpiä huomautuksia, joita sensuurin lakkauttamista vastaan voidaan esittää, kuten että mitä suurimpia uhkia voi syntyä, kun kansakunta, joka tähän asti on ollut sensorin alaisuudessa, kerralla vapautettaisiin kaikesta valvonnasta, kun se ei vielä olisi tarpeeksi harjaantunut ja varovainen käyttääkseen oikein sellaista vapautta. Vapaus voisi kohta muuttua omavaltaisuudeksi, tai kirjailijat ja kirjanpainajat voisivat vastuun pelottamina luopua hyödyllisten töiden julkaisemisesta. Mutta valiokunta ei tässä näe kumpaakaan olevan pelättävissä, koska selvään asetukseen sisältyvän rangaistuksen täytyy tehdä kirjailijat varovaisemmiksi kuin aikaisemmin, jolloin heidän täytyi vain uskaltaa toimia pelkän sensorin hyväksynnän varassa ilman mitään säädettyjä lakeja. Toisaalta säädyt itse ovat näillä valtiopäivillä ilmestyneiden lukuisten, kaikenlaisia aiheita käsittelevien kirjoitusten kautta avanneet heille tien, jolla he ilman pelkoja saavat esittää sen, mitä pitävät oikeutettuna totuuden puolustamiseksi.

Sensorin viran säilyttäminen siksi, että kansakunta on vielä tottumaton tai kokematon, on sama kuin että ylläpidetään sitä syytä, jonka takia se tähän asti on ollut sellainen, ja estetään sitä jatkossa muuttumasta paremmaksi. Ja vaikka sensuurin lakkauttamisen jälkeen joitakin pieniä epäkohtia ilmestyvissä kirjoituksissa esiintyisikin, niin on varmaa, että niitä ei tähänkään asti ole voitu välttää, vaikkakaan niihin ei korkeamman nimen suojissa niin helposti ole voitu puuttua. Mutta kun painovapauden kautta voidaan saavuttaa suurempi tavoite eli kansakunnan vapaus, ei suinkaan jää aikaa menetettäväksi pienten epäkohtien välttelyyn, joita ei koskaan voida ihmiskunnan keskuudessa estää, ja kun kyseessä on valtakunnan ja vapauden säilymisen kannalta niin tärkeä asia. Valtakunnan korkea-arvoisille säädyille näyttää nimittäin olevan vaarallista enää jättää valtakuntaa ja vapautta uhanalaisiksi, kun sensuurin siirtäminen kuninkaalliselta kansliakollegiolta yksinomaan sensorille merkitsisi ainoastaan, että valta siirrettäisiin useammalta yhden ainoan ihmisen käsiin. Mitä vaikutusta voi silloin parhaimmillakaan laeilla odottaa olevan, tai miten niitä noudatetaan, sen voi jokainen helposti käsittää.

Voidaan myös väittää, että sellaisten epäkohtien välttämiseksi, ja jotta sensori ei voisi suosia tai sortaa kirjoituksia ja töitä mielensä mukaan, sensorin valtuuksia ei tulisi ulottaa kirjoitusten painamisen suoranaiseen estämiseen, vaan että hänen tulisi ainoastaan tarjota kirjoittajille hyviä neuvoja. Toki hänellä voisi olla oikeus nimenomaisilla sanoilla ilmaista hyväksyvänsä tai paheksuvansa jotakin tietyssä kirjoituksessa, mutta ei kuitenkaan olla valtaa sen painamisen estämiseksi, jos kirjoittaja sitä vaatii. Sellaisessa tapauksessa painaminen jäisi kirjoittajan eikä sensorin vastuulle. Valiokunnan on tässä yhteydessä muistutettava, että myös sellainen valvonta olisi osaltaan hyödytöntä, osaltaan myös vahingollista.

Hyödytöntä se olisi, koska kirjailija, joka omalla vastuullaan uskaltaa painaa sellaista, jonka sensori on hylännyt ja ottaa siksi riskin, voi silloin paljon helpommin samalla vastata siitä, mitä sensori ei ole pitänyt loukkaavana. Ellei sensorilla olisi mitään valtaa kieltää minkään painamista, ei hänelle myöskään voitaisi sälyttää mitään vastuuta antamistaan neuvoista. Siksi mielivalta voisi niin paljon vapaammin johdattaa häntä tässä tapauksessa, ja hänen hylkäävä päätöksensä eräällä lailla sitoisi tuomarin tekemään hänelle mieliksi suojatonta kirjailijaa vastaan. Vaikka hyviä neuvoja ei koskaan pidä väheksyä eivätkä järkevät kirjailijat kai koskaan niistä kieltäydykään, antoipa niitä sensorin virassa toimiva henkilö tai joku muu, niin silti ei ole mitään syytä, miksi juuri yksi ainoa henkilö koko valtakunnassa ryhtyisi kaikkien muiden neuvonantajaksi, tai miksi eivät muut oppineet ja rehelliset miehet myös saisi itselleen samaa oikeutta. Siksi on syytä pikemminkin pelätä, että sellaisen oikeuden antamisella sensorille olisi useita vahingollisia seurauksia, sillä silloin oppineet ja sivistyneet miehet saattaisivat mieluummin pidättäytyä kirjoitusten julkaisemisesta, kuin ottaa vastaan neuvoja ja opetuksia siltä, jota kypsempiä oppineisuudeltaan ja kokeneisuudessaan he ovat ajatelleet olevansa. Tässä valiokunta ei voi erehtyä, koska se voi varmuudella kertoa, että monet oppineet miehet ovat jo kieltäytyneet alistamasta töitään sensorin tarkastettaviksi. Siksi he ovat täällä Tukholmassa, vaikkakin sensuurilakien vastaisesti, ilman hänen hyväksyntäänsä antaneet painaa niistä useita painoksia. Mutta tämän pakon uusimisella heitä voidaan helposti estää kunnioittamasta ja hyödyttämästä isänmaata. Kirjallista toimintaa rasittaisi samoin kuin tähänkin asti sensorille suoritettava maksu, ja sitä ei voisi millään kielloilla välttää. Monien kirjoitusten kohtaloksi koituisi eittämättä se, että niitä estettäisiin ja pidätettäisiin, jos ne jollain tavoin olisivat ristiriidassa joko sensorin etujen tai hänen ajattelutapansa kanssa. Ja jos lopulta kirjoittajien rikokset tuomittaisiin jossakin tietyssä tuomioistuimessa, jonka ajatustapa tai etu olisi samanlainen kuin sensorilla tai jos ne jotenkin voisivat vaikuttaa toisiinsa, silloin olisi kirjoittamisen vapaudesta jäljellä ainoastaan nimi.

Valiokunta uskoo siksi tämän ajankohdan olevan rakkaalle isänmaallemme niin paljon edullisempi sensuurin lakkauttamiseksi ja vapauden puolustamiseksi, kun kaitselmus itse erinomaisella tavalla juuri nyt on raivannut sille tietä. Muuten voisi kohta käydä niin, että kansakunta vaipuisi uudelleen pimeyteen. Ja se mikä nyt olisi helppoa, muuttuu toisella kertaa mahdottomaksi toteuttaa. Vuosi ja päivä kuten edellä on kirjoitettu.

Valtakunnan säätyjen suuren deputaation kolmannen valiokunnan puolesta:

Kuten pöytäkirjassa,

Christoffer von Kochen6   Anders Henrik Forssenius

Leonard De la Rose   Johan Andersson

Suom. Veli-Matti Pussinen

  1. alkutekstissä inkomne; todennäköisesti on kuitenkin tarkoitettu utkomne
  2. Alkutekstissä partier. Vapaudenajan politiikassa tapahtunut jakautuminen puolueryhmittymiin oli ollut pitkään arka kysymys aikakauden keskustelussa, koska se oli ristiriidassa aikaisemman, yksimielisyyteen ja yhteen totuuteen perustuvan näkemyksen kanssa, jolle ajatus eturistiriidoista politiikan lähtökohtana oli vieras. Puoluejärjestelmän näkeminen väistämättömänä osana vapaiden valtioiden poliittista elämää edustaa siis omassa ajassaan hyvin modernia ajattelutapaa.
  3. Gilbert Mabbot oli parlamentin sensori Englannissa 1647–1649. Toukokuussa 1649 hän irti­sanoutui tehtävästään. Chydeniuksen mukaan tämä tapahtui periaatteellisista ja poliittisista syistä, mutta yhtä todennäköistä on, että hänet erotettiin. Englannin lehdistöhistoriallinen tutkimus ei tunne Mabbotin kertomusta sensorinviran lakkauttamisesta, eikä hänen merkitystään edes pidetä mitenkään ratkaisevana. Mabbot oli julkaissut parlamentin kannattajien puolella useita ns. uutiskirjoja (newsbooks) sisällissodan alkuvuosina. Täysin selvää ei ole, miten hän luopui sensorin virastaan toukokuussa 1649 – ei siis tiedetä, erotettiinko hänet vai erosiko hän vapaaehtoisesti. Selvää sen sijaan on, ettei hänen sensorinvirkaansa lakkautettu, vaan hänen seuraajakseen tuli uusi licenser. Hän oli yksi monista julkaisualan toimijoista sisällissodan ja vallankumouksen levottomina vuosina, jolloin monarkia kumottiin, kuningas teloitettiin ja Oliver Cromwell perusti tasavaltaisen protektoraatin, joka suhtautui kielteisesti painovapauteen.
  4. oikeuden ja prosessin etuja: Alkutekstin beneficia juris et processus tarkoittaa niitä oikeuksia, joita lakien mukaan jokainen oikeuteen haastettu nautti.
  5. ks. Painovapausmietintö 1765
  6. Christoffer von Kochen toimi kolmannen valiokunnan puheenjohtajana painovapausasetuksen käsittelyn ratkaisevassa vaihessa varsinaisen puheenjohtajan Gustaf Gottfrid Reuter­holmin ollessa estynyt.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: