Edellinen jakso: Kahdeksas saarna käskyistä, § 15
Seuraava jakso:
§ 16
Mutta varoittaessani näin tämän käskyn avoimia rikkojia tiedän useimpien teistä, kuulijani,138 sanovan itselleen: minä en ole sellainen, ja myönnän sen. Mutta teidän ei silti tule uskoa, että te olette vapaat tämän käskyn rikkomisesta. Olemmehan kuulleet, että se voi tapahtua tuhansin tavoin, myös rehellisyyden kaavussa. Esivalta voi tehdä sitä alamaisiaan kohtaan, alamaiset esivaltaa kohtaan, sitä voi tapahtua vanhempien ja lasten välillä, isännän ja palvelijoiden välillä, töissä ja toimissa, kaupankäynnissä ja lainaamisessa, ja me voimme harjoittaa sitä itseämme kohtaan, kun lyömme laimin omaisuuden hankkimisen ja säilyttämisen, ja joko saituuttamme kätkemme tai sitten tuhlaavaisuuttamme hävitämme omaisuuttamme. Miten luulette teidän laitanne tässä suhteessa olevan kaikkitietävän Jumalan kirjoissa? Rohkenetteko vastata siihen kuten se nuorukainen, jolle Jeesus luki lakia ja joka sanoi: Kaikkia niitä olen noudattanut Matt. 19:20. Ette mitenkään, ellei itserakkautenne ole täysin teitä sekoittanut. Parhaidenkin teistä täytyy kaiken tässä esitetyn suhteen tunnustaa lukuisat ja suuret rikkeensä: paljon pahaa on tehty ja vielä paljon enemmän hyvää laiminlyöty. Huonosti olemme hoitaneet lähimmäisemme omaisuutta ja omaamme tuskin paljoakaan sen paremmin. Sanalla sanoen: olemme tehneet paljon väärin. Mutta te, hyvät kuulijat, vastaatte minulle tuhansin selityksin ja sanotte:139 mitään en ole varastanut, en ole pettänyt, en kavaltanut esivallalta tai muilta kansalaisilta, en ole laiskuri enkä tuhlari tai mitään sen kaltaista. Anna jo hyvä kristitty olla tämän ansioluettelosi kanssa; kielenkäyttösi osoittaa sinut farisealaiseksi. Hyvä on, minä voin hetkeksi hyväksyä sen, ja sinä voit varmaankin kasvattaa listaasi vielä huomattavan monilla hyvillä teoilla. Ja minä tiedän, että sinä et ole pitänyt vain tätä käskyä vaan olet mielestäsi toiminut yhtä hyvin niiden kaikkien suhteen. Ja mikä sinä silloin olet? Aivan, pyhimys syntisten joukossa, Jumalan lapsi, joka ei tarvitse neuvoa eikä apua, ei parannusta eikä Vapahtajaa, joka tilinteon päivänä voi omissa vaatteissaan käydä vanhurskaan Jumalan eteen. Mutta auta, oi ikuinen Jumala! Miten sinä tyrmistytkään sinä hetkenä, kun kaikki nämä ylpeytesi lainahöyhenet kerralla putoavat, sinua syytetään kaikista aiemmin kätketyistä synneistäsi, ja sinut tuomitaan ikuiseen häpeään ja onnettomuuteen. Voi, astu siis ajoissa alas ylpeytesi valtaistuimelta, ennen kuin kosto sinut sieltä suistaa alas, tunnusta häveten monet syntisi ja niiden joukossa suurin, sinun ylpeytesi, joka oli vähällä syöstä sinut ikuisesti alas. Mitä, sinä sanot, minäkö siis olen niin syntinen ja epäpuhdas? Aivan varmasti. Sillä pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten,140 että se mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen Gal. 3:22. Voi kunpa haluaisit ostaa silmävoidetta ja voidella silmäsi, niin näkisit1 Ilm. 3:18. Silloin huomaisit pian, että syntisi ovat kuin Manassen, nimittäin lukuisammat kuin hiekanjyvät meressä. Silloin alkaisit myös viipymättä etsiä armoa siltä ainoalta, jolta armon ja anteeksiantamuksen voi saada ja jota ilman ei ole mitään armoa ajassa eikä ikuisuudessa. Tästä ei välty meistä kukaan, sillä kerta kaikkiaan ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan Room. 3:12, vaan meidän on tunnustettava syntimme, kaduttava sydämestämme ja rukoiltava niitä anteeksi, mentävä suoraan rukouskirjamme ääreen ja sanottava:
Anteeksi sen vuoksi hyvä Jumala,
Anteeksi oi rakas Jeesus,
että pyhää sanaasi ja käskyjäsi
olen väheksynyt,
että olen elänyt maailman tavoin
ja seurannut pahan tahtoni petosta,
sinun ristisi unohtanut ja sitä vihannut.
Mutta
Jos Daavid on saanut luotasi armon,
olet säästänyt Manassen,
kääntynyt lempeästi Pietarin puoleen,
ja lohduttavasti vastannut ryövärille,
joka haki sinusta turvaa kuolemansa hetkellä,
niin voi, minä rukoilen
ja toivon sitä samaa. Aamen.2
Suom. Eero Ojanen
§. 16.
Men vid denna alfvarliga föreställning, til detta budets uppenbara öfverträdare, vet jag vist at större delen af138 eder mine Åhörare säga vid sig sjelfve: icke är jag den samme; och jag medgifver det, men därföre må i icke tro det i ären frie ifrån öfverträdelse emot detta budet. Vi hafve ju hört at det kan ske på tusende sätt, äfven under ärbarhetens mantel. Det kan ske af Öfverhet emot undersåtare, af undersåtare emot sin Öfverhet, af föräldrar och barn, af husbönder och tjenare emot hvarandra; i handel och vandel, i köp och lån, det kan föröfvas emot oss sjelfva, genom försummelse at förvärfva, vårdslöshet at förvara, och antingen karghet at gömma eller slöseri at förstöra sina ägodelar. Huru tron i väl eder i anseende til alt detta stå til boks för en allvetande Gud? Vågen i dock at svara härtil med den ynglingen, för hvilken Jesus las upp lagen, och säja: Alt detta hafver jag hållit ifrån min ungdom? Math. 19:20. Nej ingalunda, om i icke ären i egen kärleken aldeles förvillade. Den aldrabästa af eder måste vid alt detta, som nu är förklarat ärkänna sina många och stora förseelser; mycket är illa gjordt; men än mera godt är försummat. Illa hafva vi nog hushållat med vår nästas egendom, och föga bättre med vår egen. Med et ord; vi hafve ganska mycket felat. Men mine Åhörare möta mig med tusende slags enskyllningar,3 och säga:139 intet har jag stulit, intet bedragit, intet försnillat af Öfverhet eller medborgare, icke är jag någon lättinge, eller slösare, eller något annat sådant. Hålt upp redan min Christen med denna din meritlista: dit tungomål röjer dig at du är en Pharisee. Välan, jag må då för en handvänning taga den för god, och du lärer än kunna öka den ansenligen med många goda gärningar, och jag vet: det är icke allena detta budet, som du hållit så väl, du har i din tanka gjordt så med dem alla. Och hvad är du då? Jo et helgon och et Guda barn ibland syndare, som hvarken behöfver råd eller hjelp, ingen bättring eller Frälsare, som på räkenskapsdagen vil bestå i dina egna kläder, för den rättfärdige Guden. Men hjelp evige Gud! huru bestört skal du icke blifva på den stunden, då alla dessa dina högmods fjedrar skola på en gång affalla, och dina förr gömda synder skola anklaga och fördömma dig til en evig blygd och olycka? Ack så stig då i tid ned ifrån dit högmods säte, förr än hämden störtar dig därifrån, ärkän med blygd dina många synder, och ibland dem den största, dit högmod, som på et hår när hade evigt förnedrat dig. Hvad! säger du, är jag då så aldeles syndig och oren? Ja visserligen, Ty skriften hafver alt beslutit under synd, på140 det löftet skulle komma, genom Jesu Christi tro, dem som tro, Gal. 3:22. Ack at du allenast ville låta smörja din ögon med ögna salfvo, at du må se, Upp. B. 3:18. så skulle du snart få blifva varse, at dina synder vore såsom Manasses, nemligen flera än som sanden i hafvet; då skulle du ock utan upskof börja at söka nåd hos den enda där nåd och förlåtelse är til fångs, och utom hvilken ingen nåd har rum i tid eller evighet. Här må ingen af oss ursäkta sig, ty det är platt ingen som godt gör, ja icke en, Rom. 3:12. utan hällre ärkänna, hjerteligen ångra och afbedja sina synder, falla straxt i bön boken och säja:
Förlåt fördenskul gode Gud,
Förlåt o Jesu! käre,
At dina helga ord och bud
Af mig försmådde äro.
Jag hafver lefvat verlden lik,
Och fölgt min onda4 viljas svik,
Dit korss förglömt och hatat.
Men5
Har David funnit nåd hos dig,
Har du Manasse sparat,
Har du til Petrum mildelig
Vänt dig, och tröstligt svarat
Den röfvaren, som tog sin flygt
Til6 dig uti sin ändalykt,
Ack! så beder7
Och8 hoppas jag det samma.9 Amen.
§ 16
Mutta varoittaessani näin tämän käskyn avoimia rikkojia tiedän useimpien teistä, kuulijani,138 sanovan itselleen: minä en ole sellainen, ja myönnän sen. Mutta teidän ei silti tule uskoa, että te olette vapaat tämän käskyn rikkomisesta. Olemmehan kuulleet, että se voi tapahtua tuhansin tavoin, myös rehellisyyden kaavussa. Esivalta voi tehdä sitä alamaisiaan kohtaan, alamaiset esivaltaa kohtaan, sitä voi tapahtua vanhempien ja lasten välillä, isännän ja palvelijoiden välillä, töissä ja toimissa, kaupankäynnissä ja lainaamisessa, ja me voimme harjoittaa sitä itseämme kohtaan, kun lyömme laimin omaisuuden hankkimisen ja säilyttämisen, ja joko saituuttamme kätkemme tai sitten tuhlaavaisuuttamme hävitämme omaisuuttamme. Miten luulette teidän laitanne tässä suhteessa olevan kaikkitietävän Jumalan kirjoissa? Rohkenetteko vastata siihen kuten se nuorukainen, jolle Jeesus luki lakia ja joka sanoi: Kaikkia niitä olen noudattanut Matt. 19:20. Ette mitenkään, ellei itserakkautenne ole täysin teitä sekoittanut. Parhaidenkin teistä täytyy kaiken tässä esitetyn suhteen tunnustaa lukuisat ja suuret rikkeensä: paljon pahaa on tehty ja vielä paljon enemmän hyvää laiminlyöty. Huonosti olemme hoitaneet lähimmäisemme omaisuutta ja omaamme tuskin paljoakaan sen paremmin. Sanalla sanoen: olemme tehneet paljon väärin. Mutta te, hyvät kuulijat, vastaatte minulle tuhansin selityksin ja sanotte:139 mitään en ole varastanut, en ole pettänyt, en kavaltanut esivallalta tai muilta kansalaisilta, en ole laiskuri enkä tuhlari tai mitään sen kaltaista. Anna jo hyvä kristitty olla tämän ansioluettelosi kanssa; kielenkäyttösi osoittaa sinut farisealaiseksi. Hyvä on, minä voin hetkeksi hyväksyä sen, ja sinä voit varmaankin kasvattaa listaasi vielä huomattavan monilla hyvillä teoilla. Ja minä tiedän, että sinä et ole pitänyt vain tätä käskyä vaan olet mielestäsi toiminut yhtä hyvin niiden kaikkien suhteen. Ja mikä sinä silloin olet? Aivan, pyhimys syntisten joukossa, Jumalan lapsi, joka ei tarvitse neuvoa eikä apua, ei parannusta eikä Vapahtajaa, joka tilinteon päivänä voi omissa vaatteissaan käydä vanhurskaan Jumalan eteen. Mutta auta, oi ikuinen Jumala! Miten sinä tyrmistytkään sinä hetkenä, kun kaikki nämä ylpeytesi lainahöyhenet kerralla putoavat, sinua syytetään kaikista aiemmin kätketyistä synneistäsi, ja sinut tuomitaan ikuiseen häpeään ja onnettomuuteen. Voi, astu siis ajoissa alas ylpeytesi valtaistuimelta, ennen kuin kosto sinut sieltä suistaa alas, tunnusta häveten monet syntisi ja niiden joukossa suurin, sinun ylpeytesi, joka oli vähällä syöstä sinut ikuisesti alas. Mitä, sinä sanot, minäkö siis olen niin syntinen ja epäpuhdas? Aivan varmasti. Sillä pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten,140 että se mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen Gal. 3:22. Voi kunpa haluaisit ostaa silmävoidetta ja voidella silmäsi, niin näkisit10 Ilm. 3:18. Silloin huomaisit pian, että syntisi ovat kuin Manassen, nimittäin lukuisammat kuin hiekanjyvät meressä. Silloin alkaisit myös viipymättä etsiä armoa siltä ainoalta, jolta armon ja anteeksiantamuksen voi saada ja jota ilman ei ole mitään armoa ajassa eikä ikuisuudessa. Tästä ei välty meistä kukaan, sillä kerta kaikkiaan ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan Room. 3:12, vaan meidän on tunnustettava syntimme, kaduttava sydämestämme ja rukoiltava niitä anteeksi, mentävä suoraan rukouskirjamme ääreen ja sanottava:
Anteeksi sen vuoksi hyvä Jumala,
Anteeksi oi rakas Jeesus,
että pyhää sanaasi ja käskyjäsi
olen väheksynyt,
että olen elänyt maailman tavoin
ja seurannut pahan tahtoni petosta,
sinun ristisi unohtanut ja sitä vihannut.
Mutta
Jos Daavid on saanut luotasi armon,
olet säästänyt Manassen,
kääntynyt lempeästi Pietarin puoleen,
ja lohduttavasti vastannut ryövärille,
joka haki sinusta turvaa kuolemansa hetkellä,
niin voi, minä rukoilen
ja toivon sitä samaa. Aamen.11
Suom. Eero Ojanen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kahdeksas saarna käskyistä, § 15
Seuraava jakso:
paikat:
Henkilöt: Daavid Manasse Pietari
Raamatunkohdat:
Aiheet: