Kahdeksas saarna käskyistä, § 13

§. 13.

Änteligen och för det 4) befaller Gud i detta budet, at en och hvar af oss bör vara förnögd med sin del. Rätta källan til all tjufnad ligger ofelbart i det missnöje vi hafve innom oss öfver vårt stånd, och det oordenteliga begär, som däraf upkommer, at på lofligt eller olofligit sätt söka förbättra det. Skal altså denna vederstyggeliga lasten hämmas, så måste ursprunget hvarifrån det flyter äfven motas. Man tror i allmänhet, at detta missnöje upkommer hos oss af någon värkelig brist, men det är icke så; då borde missnöjet vara altid i samma mån större eller mindre, alt som vi värkeligen mera eller mindre saknade oumgängeliga behof: däremot öfvertygar oss förfarenheten, at den giriga med tunnor guld är ofta mera missnögd och knotande, än mången tiggare, som ej äger en matbit, at släcka sin hunger, eller kläder at skyla sin kropp; orsaken därtil måste således sökas annorstädes, nemligen i eget hjerta; och där bör miss133nöjet rätteligen dämpas. Därtil bidraga i synnerhet följande stycken: nemligen 1) at under en rätt Christelig ödmjukhet anse sig sjelf aldeles ovärdig alt godt, och altid säja med Patriarcken Jacob: Jag är för ringa til all den barmhertighet Gud hafver gjordt mig, 1 Mos. 32:10. 2) At tilvänja vår natur, at vara nögd med litet, det är strida dageligen emot våra begär, och dämpa dem; ty de hafva sannerligen annors inga gränsor. 3) Altid anse andras yppigheter med en upriktig afsky, och 4) tilförse oss uti de svåraste omständigheter med en barnslig tilförsigt och förtröstan den milda och visa Försynens styrelse och hjelp. Ty at vara Gudelig och låta sig nöja säger Apostelen Paulus är vinning nog, ty vi hafve intet fört in i verldena; derföre är det klart, at vi icke heller kunne något föra här ut: utan då vi hafve födo och kläder, så låtom oss dermed nöja. Hvaremot han säger: at de som vilja rike varda falla uti frästelse och i snaro, och i många dåraktig och skadelig begärelse, de der sänka människorna uti fördärf och fördömelse, 1 Tim. 6:6,7,8,9. I denna öfning hade samma Apostel för sin egen del gådt långt då han berättar om sig sjelf: Jag hafver lärt ibland dem jag umgår låta mig nöja. Jag kan låg vara, jag kan ock hög vara. Allestädes och134 i all ting är jag skickelig, både mätt och hungrig vara, både nog hafva och nöd lida, Phil. 4:123bör vara Fil 4:11–12 .

1. bör vara Fil 4:11–12

§ 13

4) Neljänneksi ja viimeiseksi Jumala tässä käskyssä määrää, että jokaisen meistä tulee tyytyä osaansa. Kaiken varastamisen todellinen lähde on ehdottomasti tyytymättömyys, jota koemme oman asemamme suhteen, ja tästä nouseva epäsopiva halu koettaa parantaa sitä joko luvallisin tai luvattomin keinoin. Jos tämä kauhea pahe siis aiotaan estää, on tyrehdytettävä myös sen alkuperäinen lähde. Yleisesti luullaan, että meidän tyytymättömyytemme nousee jostain todellisesta puutteesta, mutta näin asia ei ole: silloinhan tyytymättömyyden pitäisi olla aina samassa määrin suurempaa tai pienempää sen mukaan, kuinka paljon meiltä todella puuttuu sellaista, mitä välttämättä tarvitsemme. Sen sijaan kokemus osoittaa, että ahne, jolla on tynnyrikaupalla kultaa, on usein tyytymättömämpi ja valittaa enemmän kuin moni kerjäläinen, jolla ei ole ruoanpalaakaan nälkänsä sammuttamiseksi tai vaatteita ruumiinsa suojaksi. Syytä onkin etsittävä muualta, nimittäin omasta sydämestämme, ja siinä oleva133 tyytymättömyys meidän itse asiassa on hillittävä. Siinä taas auttavat erityisesti seuraavat asiat: 1) Meidän on tunnettava oikeaa kristillistä nöyryyttä ja pidettävä itseämme täysin arvottomina mihinkään hyvään. On aina sanottava kuten patriarkka Jaakob Jumalalleen: Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut minulle 1. Moos. 32:11.4alkutekstissä 1. Moos. 32:10 2) Meidän tulee totuttaa luontomme tyytymään vähään, eli on joka päivä taisteltava halujaan vastaan ja hillittävä ne, sillä muutoin niillä ei todellakaan ole mitään rajoja. 3) Toisten ylellisyyttä on aina vilpittömästi inhottava. 4) Vaikeimmissakin oloissa meillä tulee olla lapsenomainen usko ja luottamus lempeän ja viisaan Kaitselmuksen johdatukseen ja apuun. Apostoli Paavali sanoo: On suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa. Emme ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Sitä vastoin hän sanoo: Ne, jota tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon51776/1992/muokattu 1. Tim. 6:6–9. Tämän harjoittamisessa samainen apostoli meni myös itse pitkälle, niin kuin hän itsestään kertoo: Olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on.134 Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa Fil. 4:11–12.

1. alkutekstissä 1. Moos. 32:10
2. 1776/1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English