Kymmenes saarna käskyistä, § 7

§. 7.

Men det blifver icke mindre nödigt för oss til en rätt kännedom af den här omnämda lustan at betrakta den i afseende på dess olika föremål, och huru den äfven i sådana hänseenden är alfvarligen förbuden. Föremålen äro väl i sig sjelfva nästan oräkneliga, men kunna dock innefattas uti trenne hufvudämnen som sysselsätta våra förderfvade begär, nemligen vällusten, ägodelar och äran, af hvilka begär det som sysselsätter sig med vällusten, af Apostelen Johannes fått namn af köttsens begärelse, det som traktar efter ägodelar kallas ögonens begärelse, och det som fiker efter egen otilbörlig ära, heter et högfärdigt lefverne. 1 Ep. 2:16. Vi skola korteligen259 förklara dem hvardera. Under namn af köttsens begärelse kunna väl alla syndalustar begripas, om man tager orden i sin vidsträktare bemärkelse, såsom Frälsaren Joh. 3:925bör vara Joh 3:6 , hvarest med kött förstås hela vårt förderf och all deraf upkommande synd, och Apostelen Paulus Gal. 5:19. hvarest han räknar alla synder til köttsens gärningar; men då Apostelen Johannes särskildt omtalar ögonens begärelse och et högfärdigt lefverne, måste köttsens begärelse här tagas uti en inskränktare mening, så at med köttet förstås egenteligen vår kropp med des sinliga känslor, och at köttsens begärelser således intet annat äro än de mångfaldiga orena och Gudi misshageliga utvägar, hvarmed människorna söka förnöja sina kroppar och sinliga begär, och rätteligen komma under namn af vällust, såsom lättfärdighet, otukt, frosseri och dryckenskap, eller läckerhet, lättja, vårdslöshet och sömnaktighet med flera sådana, af hvilka Apostelen Paulus äfven upräknar flera, såsom hor, boleri,26olovligt könsumgänge orenlighet, och lösaktighet. Gal. 5:19. Hvarföre ock samme Apostel förmanar de Collosser, at döda sina lemmar, det är, intet låta sina lekamliga begärelser råda öfver sig, då det heter: Så döder nu edra lemmar som på jordene äro, nemligen boleri, orenlighet, lusta och ond begärelse.260 Cap. 3:527syftar på Kol 3:5 . och om alla dessa slags vällustssynder säger han til de Corinter, som utan tvifvel tykte at denna slags lusta icke vore någon särdeles stor synd, emedan man med dem icke skadar så mycket någon annan, som icke fast mera allenast sig sjelf: Farer icke ville, bedrager Eder ingalunda med en så gudlös tanka; ty det må I vara visse på, at hvarken bolare, eller afgudadyrkare, eller horkarlar, eller the veklingar, eller drängaskändare28veklingar, eller drängaskändare: män som ligger med män - - skola ärfva Guds rike. 1 Cor. 6:9,10. Den andra slags förbudna lustan är ögonens begärelse; Doctor Luther säger at det är girighet och rikedom, när människan genom penningar och ägodelar söker at förnöja sina ögon;29Doctor Luther säger ... förnöja sina ögon: Girighet är ett återkommande tema i Luthers författarskap. Han behandlar det t.ex. i Stora katekesen och i sin Huspostilla, särskilt i texterna för Nionde söndagen efter Trefaldighet och Femtonde söndagen efter Trefaldighet. såsom då man anser allehanda jordiska och förgängeliga ting med et synnerligit begär, och stannar med sitt hjerta vid dem; såsom kostbara kläder, dyrbara smycken, präktiga bygnader, silfver och guld, penningar och ägodelar, och består i en åtrå at få och äga allehanda slags skatter, som ofta blifver så häftig at man icke vårdar30bryr sig om genom hvad olofligaste medel de kunna förvärfvas. Nästans penningar, hus, åkrar och ägodelar de eftertraktas; det gör den girige lika mycket om han får dem genom stöld, röfveri, eller under något sken af rättvisa, och nännes icke använda dem261 en gång til oumgängliga kroppens förnödenheter, än mindre til sin fattiga nästas understöd. Ther mycket gods är, - - hvad nytto hafver han theraf, som thet hafver, annat än at han ser therpå med ögonen? Pred. B. 5:10. Och om den girige säger samme Predikare, at hans ögon varda aldrig mätt af rikedomar. Cap. 4:8. och om högden af denna ögonens begärelse heter det märkeligen: Helfvetet och förderfvet varda aldrig full; och människornas ögon varda ock aldrig mätt. Ordspr. B. 27:20. Den tredje slags begärelsen kallar Johannes högfärdigt lefverne31högfärdigt lefverne: citat ur 1 Joh 2:16 , då man i all ting vil synas öfver andra, vara stor och stålt, öfverträffa andra i präktiga kläder, åtbörder, ord och gärningar, och högmodas öfver sina kropps och själs förmögenheter, och allehanda slags lyckans förmåner; hvilka begär nogsamt yttra sig uti en diktan och traktan32diktan och traktan: strävan och önskan efter höga ämbeten och äreställen, rang och titlar; uti det at beprisa, högakta och beundra sig sjelf, skryta af sina ägodelar, sina anor och sin ansenliga slägt, sina stora egenskaper och många förtjenster; uti åtrå at lysa i dyrbara kläder, och härliga bygnader i en vidlöftig stat33en vidlöftig stat: ett stort hushåll med många betjenter och kostsamt bord, uti et orimmeligit skryt öfver sin klokhet och många förmåner framför andra. Ja, med et ord:262 högfärdigt lefverne innefattar alt hvad den arma människan bröstar sig öfver, och hvarigenom det stolta hjertat söker vinna sig stort namn, en omåttelig högaktning och ära bland andra. Om denna slags lustan talar Konung Salomo ganska alfvarsamt och säger: All högmodig hjerta äro Herranom en styggelse, och skola icke ostraffade blifva, om the än alle tilhopa höllo. Ordsp. B. 16:5. Och then som et nederfall skal få, han varder tilförene högmodig, och stort sinne går för fallet. v. 18. Men utom dessa tre hufvudlustar förbjudas här äfven för det fjerde det människliga sinnets olust, eller den oförnöjsamhet, som ofta upstiger i vårt hjerta, och är, i anseende til sina föremål, ganska mångfaldig. Man är missnögd ofta med sitt stånd, och tror sig hafva varit lyckligare i et annat. Man tröttnar och ledsnar vid sin ämbetsbörda, och räknar sina syslor och göromål för odrägeliga. Man knotar i sitt hjerta på sin Skapare för det man ej fått större pund,34begåvning, andliga resurser mera kroppsstyrka, starkare hälsa, och til äfventyrs et längre och gladare lif; och man morrar åtminstone hemligen öfver Guds ledande, som fört oss så besvärliga vägar genom ständiga motgångar och hvarjehanda bedröfvelser, smälek och förakt, och bestrött vår vandringsban med hvassa törnen. Jag säger, dessa oluster och miss263nöjen varda här äfven förbudna; ty huru kunde väl den goda och altid välgörande Guden finna sitt nöje deruti. De utmärka vår misströstan til honom, och på andra sidan vår förvetenhet, at med vårt inskränkta begrep vilja mästra hans allvisa styrelse. Den förbjudes ock såsom aldeles onyttig; ty kunne vi väl något därmed uträtta? slätt intet; derföre frågar Frälsaren: Hvilken ibland eder är, som med sin omsorg förmår sättja en aln til sin längd, eller i någor måtto därigenom förbättra sitt tilstånd? Matth. 6:27. och änteligen förbjuder Gud den ock derföre, at den är oss sjelfva skadelig; ty ju mer vi sörja i vår nöd, ju större blir vårt sörjebröd,35ju mer vi sörja i vår nöd, ju större blir vårt sörjebröd: psalm 288, vers 2, i 1695 års psalmbok och just derföre förmanar han oss säger: Sörjer icke för edert lif. v. 25. Och för hvars skull sörjen i för kläder. v. 28. Och vidare: Så skolen i nu icke hafva omsorg, säjande: hvad skole vi äta? hvad skole vi dricka? eller hvad skole vi kläda oss med? ty alt sådant söka hedningarna. v. 31, 32. Uti hvilket alt vår Jesus ingalunda förbjuder den ordenteliga och tilbörliga omsorgen, utan allenast den qväljande misströstan och oförnöjsamheten; hvaremot Paulus säger: at vara gudelig och låta sig nöja, är vinning nog,36at vara gudelig och låta sig nöja, är vinning nog: citat ur 1 Tim 6:6 och Konung Salomo märkeligen: Bättre är något litet med Herrans fruktan, än en stor skatt med oro. Ordsp. B. 15:16.

1. bör vara Joh 3:6
2. olovligt könsumgänge
3. syftar på Kol 3:5
4. veklingar, eller drängaskändare: män som ligger med män
5. Doctor Luther säger ... förnöja sina ögon: Girighet är ett återkommande tema i Luthers författarskap. Han behandlar det t.ex. i Stora katekesen och i sin Huspostilla, särskilt i texterna för Nionde söndagen efter Trefaldighet och Femtonde söndagen efter Trefaldighet.
6. bryr sig om
7. högfärdigt lefverne: citat ur 1 Joh 2:16
8. diktan och traktan: strävan och önskan
9. en vidlöftig stat: ett stort hushåll
10. begåvning, andliga resurser
11. ju mer vi sörja i vår nöd, ju större blir vårt sörjebröd: psalm 288, vers 2, i 1695 års psalmbok
12. at vara gudelig och låta sig nöja, är vinning nog: citat ur 1 Tim 6:6

§ 7

Mutta oppiaksemme oikein tuntemaan tässä mainitun halun meidän on yhtälailla tarpeen tarkastella sitä suhteessa sen erilaisiin kohteisiin ja katsoa miten se myös näissä suhteissa on ankarasti kielletty. Kohteita on toki sinänsä melkeinpä lukemattomia, mutta ne voidaan kuitenkin sisällyttää kolmeen meidän turmeltuneita halujamme kiihottavaan pääryhmään, nimittäin nautintoon, omaisuuteen ja kunniaan. Nautintoihin liittyvää himoa apostoli Johannes kutsuu lihan himoksi, omaisuuteen liittyvää hän kutsuu silmien pyyteeksi, ja sitä mikä etsii ansaitsematonta kunniaa, hän kutsuu mahtailevaksi elämäksi37 1938/1992 1. Joh. 2:16. Koetamme lyhyesti259 selvittää näitä kutakin. Lihan himolla voidaan tarkoittaa kaikkia syntisiä haluja, jos otamme tämän sanan laajassa merkityksessä, niin kuin Vapahtajamme tekee Joh. 3:6, jossa lihalla tarkoitetaan koko meidän turmelustamme ja kaikkea siitä nousevaa syntiä. Samoin apostoli Paavali laskee kaikki synnit lihan teoiksi Gal. 5:19. Mutta kun apostoli Johannes mainitsee erikseen silmien pyyteen ja mahtailevan elämän, niin lihan himot on tässä ymmärrettävä suppeammassa mielessä, niin että lihalla tarkoitetaan lähinnä ruumistamme ja sen aistillisia tuntoja. Tällöin lihan himot eivät ole mitään muuta kuin ne monet saastaiset ja Jumalalle vastenmieliset keinot, joilla ihmiset koettavat tyydyttää ruumistaan ja aistillisia halujaan ja joita voi syystä kutsua hekumaksi, nimittäin kevytmielisyys, siveettömyys, mässäily ja juopottelu tai herkuttelu, laiskuus, huolimattomuus ja uneliaisuus sekä monet muut. Myös apostoli Paavali mainitsee monia: siveettömyys, huoruus, saastaisuus, irstaus38 1992/muokattu Gal. 5:19. Siksi sama apostoli kehottaakin kolossalaisia kuolettamaan jäsenensä eli estämään sen, että ruumiin himot saavat ylivallan, kun hän sanoo: Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: huoruus, saastaisuus, kiihko ja pahat himot39 1938/muokattu 260 Kol. 3:5. Näistä kaikenlaisista hekuman synneistä hän sanoo korinttilaisille, jotka epäilemättä arvelivat, etteivät tällaiset himot olisi kovin suuri synti, sillä eihän niillä vahingoiteta niinkään ketään toista vaan pikemminkin vain itseään: älkää eksykö, älkää pettäkö itseänne näin jumalattomalla ajatuksella, sillä voitte olla varmoja, että Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät huorintekijät, eivät velttiöt,40Alkutekstissä veklingar, joka mukailee kreikankielisessä Uudessa testamentissa käytetyn µαλακος (malakos) -sanan perusmerkitystä ”pehmeä”. Tässä raamatunkohdassa Paavali viittaa sillä kuitenkin homoseksuaalisen suhteen passiiviseen osapuoleen (erômenos, ερÏŽµενος). Chydenius ei ilmeisesti tuntenut tähän liittyviä antiikin Kreikan seksuaalikäyttäytymisen erityispiirteitä. Vekling on tässä suomennettu sitä muodoltaan ja merkitykseltään lähellä olevalla ”velttiö”-sanalla, joka esiintyy mm. Cannelinin sanakirjassa (1921). eivät miesten kanssa makaavat miehet41 1992/muokattu 1. Kor. 6:9–10. Toinen kielletty halu on silmän pyyde. Tohtori Luther sanoo, että sitä ovat ahneus ja rikkaus, kun ihminen koettaa rahan ja omaisuuden avulla tyydyttää silmiään, esimerkiksi silloin, kun katsotaan kaikenlaisia maallisia ja katoavaisia asioita erityisen himoavasti ja sydän kiinnittyy niihin, kuten kalliisiin vaatteisiin, arvokkaisiin koruihin, komeisiin rakennuksiin, kultaan ja hopeaan, rahaan ja omaisuuteen. Tämä on halua saada ja omistaa kaikenlaisia aarteita, ja halu on usein niin kiihkeä, ettei välitetä, vaikka niitä hankittaisiin kaikkien luvattomimmillakin keinoilla. He kyttäävät lähimmäisensä rahoja, taloa, peltoja ja omaisuutta, ja ahneelle on samantekevä, saako hän ne varastamalla, ryöstämällä tai jollakin näennäisesti oikeudenmukaisella tavalla. Eikä hän tohdi käyttää niitä 261 ruumiinsa välttämättömiin tarpeisiin, köyhän lähimmäisen auttamisesta puhumattakaan. Kun omaisuus karttuu, – – – mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen silmillään?42 1992/muokattu Saarn. 5:10. Ahneesta samainen Saarnaaja sanoo: Hänen silmänsä eivät saa rikkaudesta kyllikseen43 1992/muokattu Saarn. 4:8. Silmien pyyteen huipentumasta taas sanotaan selkeästi: Helvetti ja kadotus eivät saa koskaan kyllikseen, ja kyltymättömät ovat myös ihmisen silmät44 1776/muokattu Sananl. 27:20. Kolmatta himon lajia Johannes kutsuu mahtailevaksi elämäksi 1. Joh. 2:16. Kaikessa halutaan näkyä muiden yläpuolella, halutaan olla suuri ja mahtaileva, päihittää toiset koreilla vaatteilla, eleillä, sanoilla ja teoilla. Ylpeillään omista ruumiin ja sielun kyvyistä ja kaikenlaista onnen suomista eduista. Tämä himo ilmenee selvästi korkeiden virkojen ja arvoasemien, etuoikeussijojen ja arvonimien hartaassa tavoittelussa, oman itsensä kiittämisessä, ylistämisessä ja ihailussa, omaisuudella, syntyperällä ja mahtavalla suvulla, hyvillä ominaisuuksilla ja monilla ansioilla kerskailemisessa. Se ilmenee myös pyrkimyksessä loistaa kalliissa vaatteissa, omistaa komeita rakennuksia ja suuri talous, palkata paljon palvelusväkeä, tarjoilla komeita aterioita, kuten myös oman viisauden ja suhteellisen paremmuuden kohtuuttomassa korostamisessa. Sanalla sanoen:262 mahtaileva elämä sisältää kaiken sen, millä ihmisparka pröystäilee ja millä ylpeä sydän koettaa saada suurta mainetta, kohtuutonta kunnioitusta ja arvostusta toisten keskuudessa. Kuningas Salomo puhuu tällaisesta halusta ankarasti ja sanoo: Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta, vaikka he kaikki pitäisivät yhtä451933/muokattu Sananl. 16:5. Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä461933 Sananl. 16:18. Mutta näiden kolmen tärkeimmän halun lisäksi tässä kielletään neljänneksi ihmismielen haluttomuus ja sydämestämme usein kumpuava tyytymättömyys, joka kohdistuu hyvin monenlaisiin asioihin ja on siksi moninaista. Ollaan tyytymättömiä omaan asemaan ja ajatellaan, että jossakin muussa oltaisiin oltu onnellisempia. Väsytään ja kyllästytään työtaakan alla ja pidetään omaa tointa ja omia tehtäviä sietämättöminä. Napistaan sydämessään Luojalleen siitä, ettei ole saatu suurempaa leiviskää, suurempia ruumiinvoimia, vahvempaa terveyttä, vieläpä pitempää ja iloisempaa elämää. Ainakin salassa nuristaan Jumalan johdatuksesta, joka on vienyt meidät niin vaivalloisille teille, tuonut alituisia vastoinkäymisiä ja kaikenlaista kärsimystä, häpeää ja halveksuntaa sekä sirotellut tiellemme teräviä okaita. Minä sanon, että tällainen haluttomuus ja tyytymättömyys263 olkoon tässä myös kielletty, sillä miten hyvä ja aina hyvää tekevä Jumala voisi olla sellaiseen tyytyväinen. Se osoittaa tyytymättömyyttämme häntä kohtaan ja toisaalta meidän uteliaisuuttamme, kun omalla rajoittuneella ymmärryksellämme koetamme mestaroida hänen kaikkiviisasta johdatustaan. Se kielletään myös täysin hyödyttömänä, sillä mitäpä me voisimme sillä saada aikaan? Emme yhtään mitään, ja siksi Vapahtaja kysyy: Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa eli sillä tavoin tippaakaan parantaa omaa tilannettaan Matt. 6:27. Lopuksi Jumala kieltää sen myös siksi, että se on meille itsellemme vahingollista, sillä vain raskaammaksi kuorma käy, jos murheelle ei määrää näy,47vain raskaammaksi kuorma käy, jos murheelle ei määrää näy: Lainaus vuoden 1986 virsikirjan virrestä 370, 2. säkeistö, joka vastaa alkutekstissä olevaa vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virttä 288, 2. säkeistö. ja juuri siksi hän kehottaakin meitä sanoen: Älkää huolehtiko hengestänne Matt. 6:25; mitä te vaatetuksesta huolehditte! Matt. 6:28; ja edelleen: Älkää siis murehtiko: ”Mitä me nyt syömme?” tai ”Mitä me juomme?” tai ”Mistä me saamme vaatteet?” Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat Matt. 6:31–32. Tällä kaikella Jeesus ei suinkaan kiellä järkevää ja asianmukaista huolenpitoa vaan ainoastaan tuskailevan epätoivon ja tyytymättömyyden. Paavali puolestaan sanoo: On suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa48 1776/muokattu 1. Tim. 6:6, ja kuningas Salomo sanoo painokkaasti: Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus Sananl. 15:16.

1. 1938/1992
2. 1992/muokattu
3. 1938/muokattu
4. Alkutekstissä veklingar, joka mukailee kreikankielisessä Uudessa testamentissa käytetyn µαλακος (malakos) -sanan perusmerkitystä ”pehmeä”. Tässä raamatunkohdassa Paavali viittaa sillä kuitenkin homoseksuaalisen suhteen passiiviseen osapuoleen (erômenos, ερÏŽµενος). Chydenius ei ilmeisesti tuntenut tähän liittyviä antiikin Kreikan seksuaalikäyttäytymisen erityispiirteitä. Vekling on tässä suomennettu sitä muodoltaan ja merkitykseltään lähellä olevalla ”velttiö”-sanalla, joka esiintyy mm. Cannelinin sanakirjassa (1921).
5. 1992/muokattu
6. 1992/muokattu
7. 1992/muokattu
8. 1776/muokattu
9. 1933/muokattu
10. 1933
11. vain raskaammaksi kuorma käy, jos murheelle ei määrää näy: Lainaus vuoden 1986 virsikirjan virrestä 370, 2. säkeistö, joka vastaa alkutekstissä olevaa vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virttä 288, 2. säkeistö.
12. 1776/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English