Previous Section: Kymmenes saarna käskyistä, § 5
Next Section: Kymmenes saarna käskyistä, § 7
§. 6.
Således se vi då häraf, mine Åhörare, i gemen, hvad det är, som Herren under namn af lusta här förbjuder, och hvad icke. Men för at närmare känna en sak af så stor angelägenhet,254 som denna, blifver äfven nödigt, at noga granska den förbudna lustan til sin olika art och beskaffenhet, och visa, huru den i alla afseenden är vederstyggelig och Gudi misshagelig. Då vi rätt afskilja den ifrån den här näst förut beskrefna syndaroten, och betrakta den i anseende til sina olika grader, består den först uti verkeliga i hjertat upstigande syndabegärelser: den qvicka och förgiftiga arfsynden verkar stundeligen något ondt, och des första verkningar i själen kunna ej af en sådan stam vara annat än onda: en blindhet måste åstadkomma vilfarelse, och et förderfvat begär, understödt af vår sinlighet, utsläcka den dunkla gnistra, som annars skulle synas vara qvar i förståndet, hvaraf händer, at lustan aldeles förvillas i mörker och sinliga begär, hvilka upgå uti själen. Här är lustan lika som i sin födelse eller framkomst, om hvilken Apostelen Paulus säger: Synden tog tilfälle af budordet, och upväkte i mig all begärelse. Rom. 7:8. det är: sjelfva arfsyndens rot åstadkom och upväkte uti mig verkeliga onda lustar; och dessa finnas ej allenast hos de ogudaktiga utan ock beklageligen hos sjelfva de trogna, som ehuru de icke samtycka til dem, likväl ej förmå at aldeles hindra dem; hvarföre Apostelen säger på samma ställe litet nedanföre:255 Jag som vil göra thet godt är, finner at thet onda låder vid mig. v. 21. Och huru kunde väl et sådant gamla Adams1 foster behaga den helige Guden, som fordrar fullkomlighet, och säger derföre til Abraham: Vandra för mig och var fullkomlig. 1 Mos. B. 17:1. För det andra består den uti et värkeligit samtycke och bifall til det i hjertat upgångna onda. De trogna, som i nya födelsen förklarat krig och fiendskap emot synden, så snart de blifva varse något sådant upstiga uti sitt hjerta, fatta de en styggelse och afsky för dessa olofliga begär, och genom den inneboende Guds Andas värkan, undertrycka och döda dem, såsom Apostelen Paulus derom intygar Gal. 5:24. The som Christo tilhöra, korsfästa sitt kött, samt med lustar och begärelse. Men däremot alla de andra, de må annars för människor visa sig huru dygdiga och ärbara som hälst, lämna de likväl de orena lustarna med en slags förnöjelse rum uti sitt hjerta, och förlusta sig uti dem. De varda här, som Apostelen Jacob talar, af sin onda begärelse dragne och låckade; Cap. 1:14. samvetet, antingen såfver det, eller åtminstone nedtystas des röst, och hjertat roar sig innom sig sjelf med dessa begären: den lättfärdiga förnöjer sig med otuktiga tankar, fast han för andra visar sig ärbar och kysk, och den256 girige, säger Apostelen Paulus, faller uti frestelse och i snaro, och i många dåraktiga och skadeliga begärelser. 1 Tim. 6:9. hvilka så mycket mindre kunna vara Gudi behageliga, som han straxt i det följande betygar, at the sänka människorna uti förderf och fördömelse. loc. cit. Och hvem ser icke at detta själens välbehag i det onda är syndigt och högst fördömmeligt, då Gud säger uttryckeligen i sin lag, tu skalt icke hafva lust til det som ondt är, och Apostelen just därföre kallar sådant skamliga lustar, Rom. 1:26. med hvilka de ogudaktiga förnöja sig? At nyttja nyssnämde Apostelen Jacobs liknelse, så är det i detta samtycket som begärelserna afla; Cap. 1:15. och emedan fostret, som af denna aflelsen upkommer, är synden, hvilken altid är och blifver fördömmelig, kan ock dess uphof ej annat vara än synd, och en styggelse för den helige Guden, som derföre här alfvarligen förbjudes, när det heter: Tu skalt icke begära. Rom. 13:9. Af detta samtycket til de i hjertat upstigande onda lustar, upkommer för det tredje et värkeligit upsåt och bemödande at få utöfva dem, som är den högsta graden af begärelser. Här kommer syndalustans aflelse til sin fullkomlighet och högd, och efter Apostelen Jacobs utsago föder synden; och det sker intet altid257 med verkeliga utöfningen af det onda som man begärar, utan ock ofta med blotta upsåtet at begå det. Med et litet exempel får jag närmare uplysa detta. Den girige och sin Gud olydige Achan berättar om sig sjelf, at då han ibland rofvet i Jericho såg några kosteliga stycken,2 fick han lust til them, och tog them. Jos. B. 7:21. Hos honom upsteg först et girighets begär til det förbudna rofvet, det torde ock upstigit hos flera af Israëls barn vid des til spillo gifvande,3 men de förqvafde hos sig det samma, däremot förlustade Achan sig däruti, som var det andra steget i begärelserna: under detta förlustande växte begäret til en fullkomlig föresats och beslut, at taga något deraf, och då var synden i hjertat fullbordad, det ankom sedan allenast på tilfället och yttre omständigheterna, at verkeligen taga och gömma något af rofvet. Ty många synder äro så beskaffade, at de lättare kunna begås i hjertat än i sjelfva gerningen, ofta kunna ock tilfällen fela til sjelfva utöfningen, ehuru syndaren samtykt och beslutat i sitt sinne at göra det, och är det likaledes beskaffat med dygden; den bor rätteligen i hjertat, men vi hafve ej altid tilfälle at verkställa det goda vi ämnat. Och at denna i upsåtet, fast ej altid utvärtes fullbordade synden, är för258 den helige Guden en styggelse, derom vitnar vår dyre Frälsare Matth. 5:21,22. då han säger, at den som i sitt sinne förtörnas på sin broder, han är skyldig under samma dom som sjelfva mördaren, och versen 28. at den som med et otuktigt begär ser på en qvinna, han står som en horkarl i Guds rättfärdighets bok antecknad, och Apostelen Jacob säger på förr anförda ställe, at en sådan i hjertat eller gärningen fullbordad synd, oundvikeligen föder af sig döden, det är, timmelig och evig förbannelse.
§ 6
Tästä siis näemme, hyvät kuulijani, mitä se haluksi kutsuttu yleisesti ottaen on, jonka Herra tässä kieltää ja mitä se ei ole. Mutta jotta oppisimme paremmin tuntemaan näin tärkeää asiaa,254 meidän on tarpeen tarkoin tarkastella myös kielletyn halun erilaisia lajeja ja tyyppejä ja osoittaa, miten se on joka suhteessa kauhistuttava ja Jumalalle vastenmielinen. Kun erotamme sen oikealla tavalla juuri edellä kuvatusta synnin juuresta ja tarkastelemme sen erilaisia asteita, niin se ensinnäkin muodostuu todellisista sydämessä nousevista syntisistä himoista. Vikkelä ja myrkyllinen perisynti synnyttää jatkuvasti jotain pahaa, eivätkä sen ensimmäiset vaikutukset sielussa voi tältä pohjalta olla muuta kuin pahoja. On väistämätöntä, että sokeus johtaa eksyksiin ja turmeltunut halu meidän aistillisuutemme tukemana sammuttaa sen himmeän kipinän, joka ymmärryksessä muutoin näyttäisi olevan jäljellä. Tämän seurauksena halu eksyy täysin pimeään ja aistillisiin himoihin, jotka nousevat sielussa. Tässä himo on ikään kuin syntymässä tai nousemassa esiin, mistä apostoli Paavali sanoo: Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja Room. 7:8, mikä tarkoittaa: itse perisynnin juuri synnytti ja herätti minussa todellisia pahoja haluja, eikä niitä ole vain jumalattomilla vaan valitettavasti myös uskovilla, jotka eivät niihin kylläkään suostu, mutta eivät kykene niitä täysin estämäänkään. Siksi apostoli sanoo vähän myöhemmin samassa kohdassa:255 Haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta Room. 7:21. Ja kuinka voisikaan tällainen vanhan Aatamin sikiö miellyttää pyhää Jumalaa, joka vaatii täydellisyyttä ja sanoo siksi Abrahamille: Vaella minun edessäni ja ole täydellinen4 1. Moos. 17:1. Toiseksi se on todellista suostumista ja myöntymistä sydämessä nousseeseen pahaan. Kun uskovat, jotka uudestisyntymässä ovat julistaneet sodan ja vihollisuuden syntiä vastaan, huomaavat jotain sellaista nousevan sydämessään, he kauhistuvat ja säikähtävät näitä luvattomia himoja ja heissä asuvan Jumalan Hengen vaikutuksen avulla kukistavat ja kuolettavat ne, niin kuin apostoli Paavali tästä vakuuttaa: Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen5 Gal. 5:24. Mutta sitä vastoin kaikki muut, näyttäytykööt he ihmisille muuten kuinka hyveellisinä ja rehellisinä hyvänsä, saavat jonkinlaisen tyydytyksen antaessaan likaisille haluille tilaa sydämessään ja nauttivat niistä. Heihin pätee se, mitä apostoli Jaakob sanoo: heidän oma himonsa se heitä vetää ja houkuttelee6 Jaak. 1:14. Omatunto joko nukkuu tai ainakin sen ääni vaiennetaan, ja sydän huvittelee itsessään näiden himojen kanssa. Kevytmielinen nauttii siveettömistä ajatuksista, vaikka hän muille näyttääkin kunnialliselta ja siveältä.256 Ahneet, apostoli Paavali sanoo, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan 1. Tim. 6:9. Ne voivat sitäkin vähemmän olla Jumalalle mieleen, kun hän heti seuraavaksi vakuuttaa, että ne syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon 1. Tim. 6:9. Ja kukapa ei näe, että tämä sielun mieltymys pahaan on syntistä ja erittäin tuomittavaa, koska Jumala selvästi laissaan sanoo: Sinun ei pidä haluta sitä, mikä on pahaa ja mitä apostoli Paavali juuri siksi kutsuu häpeällisiksi himoiksi Room. 1:26, joilla jumalattomat huvittelevat. Käyttääkseni äskenmainitun apostoli Jaakobin vertausta, tämän suostumuksen kautta himo siittää Jaak. 1:15, ja koska tästä raskaudesta syntyvä jälkeläinen on synti, joka aina on ja pysyy tuomittavana, ei myöskään sen alkuperä voi olla muu kuin synti ja pyhän Jumalan kauhistus, joka tässä siksi ankarasti kielletään sanomalla: Älä himoitse Room. 13:9. Kolmanneksi taipumisesta sydämeen nousevien pahojen halujen valtaan syntyy todellinen aikomus ja pyrkimys harjoittaa niitä, mikä on himojen korkein aste. Tässä synninhalun siitos saavuttaa täydellisyytensä ja huippunsa ja apostoli Jaakobin todistuksen mukaisesti synnyttää synnin, eikä sen aina tarvitse tapahtua niin,257 että todella harjoitetaan sitä pahaa, jota himoitaan, vaan myös silloin, kun vain aiotaan tehdä sitä. Saanen valaista tätä tarkemmin pienen esimerkin avulla. Ahne ja Jumalalle tottelematon Akan kertoo itsestään, että kun hän Jerikon ryöstösaaliin joukossa näki kallisarvoisia tavaroita, hänet valtasi niin suuri himo, että hän otti nämä tavarat7 Joos. 7:21. Hänessä siis nousi ensin ahneuden himo kiellettyä saalista kohtaan. Sellainen lienee syntynyt monen Israelin lapsen mielessä niitä tavaroita kohtaan, jotka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi, mutta he tukahduttivat sen itsessään, kun taas Akan huvitti itseään tällä halulla, mikä oli himojen toinen askel. Tämän huvittelun myötä himo kasvoi täysimittaiseksi aikomukseksi ja päätökseksi ottaa jotain saaliista, ja silloin synti oli toteutunut sydämessä. Sitten tarvittiin vain tilaisuus ja sopivat ulkoiset olosuhteet, niin että voitiin ottaa ja kätkeä jotain saaliiseen kuuluvaa. Monet synnit ovat sellaisia, että ne on helpompi toteuttaa sydämessä kuin varsinaisessa teossa, ja usein niiden varsinaiseen harjoittamiseen ei myöskään ole mahdollisuutta, vaikka syntinen on niihin mielessään taipunut ja päättänyt niitä tehdä. Samoin on hyveen laita: se asuu varsinaisesti sydämessä, mutta meillä ei ole aina tilaisuutta toteuttaa sitä hyvää, jota aiomme. Ja tämä sydämessä, vaikkakaan ei aina ulkonaisesti, toteutettu synti on258 Jumalalle kauhistus, mistä Vapahtajamme todistaa Matt. 5:21–22, kun hän sanoo, että jokainen, joka mielessään on vihoissaan veljelleen, on ansainnut saman tuomion kuin itse murhaajakin, ja jakeen 28 mukaan se, joka katsoo naista himoiten, on Jumalan vanhurskauden kirjassa jo merkitty huorintekijäksi. Apostoli Jaakob sanoo edellä mainitussa kohdassa, että sydämessä tai teoissa toteutettu synti väistämättä synnyttää kuoleman, siis ajallisen ja ikuisen kirouksen.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Kymmenes saarna käskyistä, § 5
Next Section: Kymmenes saarna käskyistä, § 7
Places:
Biblical references:
Subjects: