Previous Section: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 5
Next Section: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 7
§. 6.
Under denna tid war likwäl Koppympningen temmeligen allmän i Österbot[n d]och i ansende til näst förut nämde orsak icke så at icke Kopporna af naturlig smitta på [wiss]a ställen ännu härjade i flera Sochnar och by[ar] den upwäxande barn hopen, bland hwilka man än fik se många skåbuckar1 i ansichtet, och på ena eller båda ögonen blinda, ehuru genom täta ympningar smittan ut bredde sig oftare än förut, och blef derigenom mindre förgiftig och mindre dödande, som likwäl medförde den olägenhet, at smittan ei kunde komma til aflägsnare byar eller gårdar, när koppbarnen som naturligtwis föra smittan omkring woro allenast högst 4 år gamla, som ännu ei komma at färdas längre än innom egna byar. Häraf hände, at de aflägsnare barnen kunde blifwa 8 a 12 år gamla innan de kunde blifwa smittade, hwarigenom åter, när smittan ändteligen träffade sådana hushåll den då giorde så mycket swårare nederlag.2
Men ett swårare tidehwarf än detta stod wårt Öster[10]botn före. Fältskären Toden afgik genom döden, som för egen god förmån dref denna nyttiga sak, och ehuru hans Encka3 erhölt frihet, at låta sin Broder Comministern Herr Zackris Galenius4 at för enahanda betalning af Kronan ympa Koppor det han ock giorde wille det antalet af barn som han ympade ei mycket förslå, ei eller dref Provicial Medicus Ass: Hast den yngre5 saken med sådan fors,6 at den kunde sträcka sig til alla Sochnar i Wasa Län en gång, än mindre til Uhleåborgs, och några år derefter indrogs hela denna betalningen från Kongl. Stats Contoiret sål[e]des, at ett tilräckeligit årligt underhåll bestods Thodèns Encka, och för Herr Ass: Hast bestods en obetydelig summa, jag wet ei om den gik öfwer 150 Rd:r för hwilken han ägde frihet at ympa så många af Allmogens barn a 2/3 Rd:r som kunde upgå til denna summa, och gör något öfwer 200 barn; hwarigenom icke Wasa Län en gång ä[n] mindre hela Österbotn kunde wara betient.
Hwarmed således hela Koppympningen på Kronans sida för det närwarande kom at stadna utom hwad en eller annan Sochn eller by för något särskilt ehuru ringa arfwode aftalt med någon som plägade förut ympa. Derföre måste man ock nu med grämelse höra, huru såsom Grufweliga koppor genom naturlig smitta härja i Södra Sochnarna omkring Wasa och likaledes nårr åt i Calajoki, Pyhäjoki och nästan altomkring Uhleåborgs Län, och hela Koppympnings anstalten synes på wägen at dö ut om ei Kongl. Finska Hushålls Sälskapet, som bland mångt annat synes så ifrigt nitälska för wåra Finska barns lif genom Koppympningen taga denna förlorade sak under armarna, hälst det ser så ut som hwarcken någondera Lä[11]nens Höfdingar eller Högre Ämbets män och Läkare i den delen mig witterligen tagit någon wärksam del häruti för barnen. Man synes nögd dermed, at Stånds personers barn blifwa räddade, då man ser hundrade tals barn af Allmogen dö i Koppor, och återstoden af dem til större delen wanskapade och några lytta och blinda. Hwilcket alt denna tiden ganska mycket oroat mig, som war i bland de aldra första som kunde förmå Allmogen, at antaga et så wälsignat räddnings medel för sina barns helsa och lif, då jag ser det samma lika som [a]rbeta i siältåget,7 och kanske snart gå ut.
§ 6
Tänä aikana rokonistutus oli kuitenkin varsin yleistä Pohjanmaalla, vaikkakaan äsken mainitusta syystä ei siinä määrin, ettei luontaisesti tarttunut isorokko olisi päässyt eräillä seuduilla useissa pitäjissä ja kylissä yhä tuhoamaan kasvuikäistä lapsijoukkoa, niin että sen keskuudessa monilla vielä jouduttiin näkemään rokon tärvelemiä kasvoja ja moni menetti näön toisesta silmästään tai molemmista, vaikka tiheiden rokonistutusten takia tartunta levisi useammin kuin ennen ja tauti jäi sen takia lievemmäksi ja vaati vähemmän kuolonuhreja. Toisaalta tästä seurasi se haitta, ettei tartunta yltänyt syrjäisimpiin kyliin tai taloihin, kun rokotetut lapset, jotka tietysti levittävät tartuntaa, olivat enintään nelivuotiaita eivätkä siis vielä liikkuneet kotikyliään kauempana. Tästä seurasi, että syrjäisimpien kolkkien lapset saattoivat ennättää 8–12 vuoden ikään ennen tartunnan saamista, jolloin tauti viimein iskiessään teki tavallistakin pahempaa tuhoa tuollaisissa talouksissa.
Pohjanmaamme edessä oli kuitenkin tätä vaikeampi[10] ajanjakso. Tuoni vei välskäri Thodénin, joka oli kelpo hyödykseen edistänyt tätä hyvää asiaa, ja vaikka hänen leskensä8 sai oikeuden antaa veljensä, kappalainen Zacharias Galleniuksen,9 suorittaa rokonistutuksia entisenlaista kruunun maksamaa korvausta vastaan ja tämä niin tekikin, hänen rokottamiensa lasten määrä jäi vähäiseksi. Piirilääkäri, nuorempi asessori Hast,10 ei myöskään vienyt asiaa eteenpäin niin vahvasti, että toiminta olisi yltänyt edes Vaasan läänin kaikkiin pitäjiin Oulun läänistä puhumattakaan. Muutamien vuosien kuluttua kuninkaallisen valtiokonttorin maksama palkkio lakkautettiin kokonaan siten, että Thodénin leskelle myönnettiin riittävä vuotuinen eläke ja asessori Hastille merkityksetön summa, mahtoiko se olla edes 150 riikintaaleria, jota vastaan hän saattoi istuttaa rokkoa niin moniin rahvaan lapsiin 2/3 riikintaalerin kertakorvauksella kuin tuolla summalla aikaan sai eli hieman yli 200 lapseen. Tämä ei riittänyt vastaamaan edes Vaasan läänin saati koko Pohjanmaan tarvetta.
Tällä tavoin siis kruunun rahoittama rokonistutus pysähtyi toistaiseksi kokonaan, paitsi sitä, että muutamat pitäjät ja kylät sopivat tästä toiminnasta jonkun aiemmin rokonistutuksia suorittaneen kanssa maksaen siitä erillisen, vaikkakin vähäisen korvauksen. Tämän tilanteen takia nyt onkin saatu murheellinen tieto, että luonnollisen tartunnan aiheuttama hirveä isorokko riehuu Vaasaa ympäröivissä eteläisissä pitäjissä ja samoin pohjoisen suunnassa Kalajoella, Pyhäjoella ja melkeinpä kaikkialla Oulun läänissä. Koko rokonistutusjärjestelmä näyttää olevan katoamassa, ellei Kuninkaallinen Suomen Talousseura, joka monien muiden pyrkimysten ohella näyttää innokkaasti puolustavan suomalaisten lastemme elämää rokonistutusta edistämällä, ota tehtäväkseen tämän menetetyltä näyttävän asian tukemista,[11] etenkin kun kummankaan läänin maaherrat eivätkä ylemmät virkamiehet eivätkä toisekseen lääkäritkään näytä ryhtyneen tässä asiassa tietääkseni mihinkään tehokkaisiin toimiin lasten hyväksi. Tyydytään näköjään siihen, että säätyläisten lapset pelastetaan, samalla kun nähdään satojen rahvaan lasten kuolevan isorokkoon ja suuren osaan henkiin jääneistä kärsivän ulkonäön tärveltymisestä ja muutamien rampautuvan tai sokeutuvan. Tämä kaikki on viime aikoina suuresti huolestuttanut minua, kun näen nyt toiminnan olevan ikään kuin henkitoreissaan ja ehkä pian kokonaan loppuvan, sillä minähän kuuluin ensimmäisiin, jotka pystyivät saamaan rahvaan hyväksymään tämän siunatun pelastuskeinon lastensa hengen ja terveyden säilyttämiseksi.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 5
Next Section: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 7
Places: Pietarsaari (Jakobstad) Ostrobothnia Pyhäjoki
Biblical references:
Subjects: