Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

Ajatuksia rokonistutuksesta, § 3

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

Unfortunately this content isn't available in English
Original language

§ 3.

När Läkare uti Europa först började denna ympningen, wille de naturligt wis på alt sätt g[öra] sig säkra, om en lyckelig utgång på sina försök, och [f]öretogo sig derföre at förut i flera mån[a]der, åtm[i]nstone weckor præparera barnen til denna operation genom allehanda Mercurialier,1 och Stibiotiska2 och andra blodrenande medel at [förtu]nna wätskorna i barnens Kroppar, man [fö]reskref [ba]rnen en mycket sträng diet, de fingo kn[ap]t någon gång gå ut i fria luften, all Köttmat blef dem förbuden, och bland annat naturens b[ästa] matsmältnings medel, sielfwa Koksaltet så at saltad fisk och saltat Kött omöjeligen fik förtära[s u]tan endast miölk, doch ei sur, med allehanda slag[s] grynsoppor med watn, och alt detta u[nd]er temmeligen flitig Laxering af förutnämda me[del]; med hård föreställning3 af swåra Koppor, om någon wille öfwerskrida ordination. Under af bidan af Kopporna efter ympningen fort fors af somliga med samma medel, hwaraf intet annat kunde hända under den bästa wälmening, än at hela Kroppen och hela ne[rf]-systemet blef aldeles förswagat, och utur stånd satt at uthärda Kopp febern, och de däraf härflytande werkningar i lemmar och leder. Hos många blef bloden så förtunnad, at flera förblödningar hotade Koppbarnen med döden, en del blefwo lama i fötter lår eller[5] armar efter Kopporna, då den förswagade Naturen ei för mådde drifwa Koppgiftet til någon utbulning,4 utan måste lämna5 qwar förnämligast uti lederna, hwaraf sedan styfwa broskachtigheter giorde ledgångarna obrukbara. Intet annat än sådana stora försichtighets mått måste hafwa wållat, at wåra största Läkare en Rosenstein,6 en Haartman7 med flera ei haft någon framgång med sina ympningar, som hos den mäst omedicinska stymparen8 sällan slagit felt, allenast han får smittan at gripa.

Inemot sådan war äfwen den ympning hwarmed afledne Herr Ass: Bart. And. Hast9 började si[n] berömliga ympnings bana, och hwad bekymmer låg icke på Föräldrarna at kunna noga följa alla föreskrifter. Man kunde doch något wänta af omtänksamma och ömma föräldrar af Stånds personer, Men hwad det kunde kosta på en allmoge, som afwog för saken den de ansågo, såsom ett Herrans och ei Mennisko wärk, om ock en tattar unge smittat barnen, at gå in uti så mån[g]falliga föreskrifter och derjemte betala åtminstone något för de åtgående läkemedlen, det torde jag närmast Känna som aldra först brachte ympningen hos Allmogens barn 1761 å bane, och stod i äfwentyr, at såsom lärare10 i en liten Församling förlora all den Credit jag såsom Lärare borde äga.

då måste præparationer ske uti diet och Medicamenter, 5 a 6 weckor förut, med en continuerande drikning af Tiärwatn, Mercurialier at Laxera med, par gångor i weckan, och andra blodrenande medel. Denna ympning blef då wärkstäld på 25 barn af hwilcka den äldsta då war 12 år, men ingen under ett år, hwilcka alla, utan at någondera fik swåra Koppor gin[6]go lycke[l]igen [i]genom.

Och det war efter denna lyck[el]ig[a] ympningen på Allmogens barn, som afledne Ass. Ha[st a]fgaf sin berättelse om utgången, til Riksens då församlade Ständer med ett förslag,11 at om Kronan wille bestå 12 daler Kopp:mt för hwart barn af allmogen som lyckeligen ig[e]nom gådt Kopporna genom ympning /:som genom behållningen af Almogens barn genom flera Mantalsskrefna skulle med tiden ri[k]eligen betala sig:/ och at han för hwart hundrade skulle dessutom hafwa någon douseur,12 hoppades han at genom Prästerskapets til hielp ympnin[ge]n skulle af honom kunna sättas [ig]ång öfwer h[ela] Ö[s]terbotn utan någon särskilt betalning, hwilcket förslag af Rik[sens] Ständer b[lef] med [gläd]je emottagit och bifallit,13 hwar[på] han straxt fik Assessors Fullmacht och jag blef complimenterad af Hans Exce[llen]ce Carl Fredric Shæfer.14 Detta war början til [den] ymp[ni]ng, som sedan warit så allmänt an[tag]en [i] Österbotn.


  1. kvicksilverföreningar, kvicksilversalter
  2. antimonialiska läkemedel eller preparat; från lat. stibium, d.v.s. grundämnet antimon
  3. hård föreställning: stränga påpekanden, varnande ord
  4. böld, blåsa
  5. stanna
  6. arkiatern Nils Rosén von Rosenstein
  7. medicine professor Johan Haartman
  8. klåparen
  9. Herr Ass: Bart. And. Hast: Assessor Bartold Rudolf Hast, provinsialläkare i Vasa. Chydenius misstar sig på det ena förnamnet.
  10. präst
  11. Ass. Ha[st a]fgaf sin berättelse ... med ett förslag: Här minns Chydenius troligen fel. Hast riktade sitt förslag till Collegium medicum. Se Otto E. A. Hjelt, Svenska och finska medicinalverkets historia 1663–1812, Andra delen, (1892), s. 427.
  12. dusör, vederlag, gottgörelse
  13. hwilket förslag ... och bifallit: Collegium medicum förordade förslaget 17.2.1762 och Kungl. Maj:t godkände det i ett brev 25.5.1762.
  14. riksrådet greve Carl Fredrik Scheffer var ordförande i den s.k. sundhetskommissionen

Finnish

§ 3

Kun Euroopan lääkärit aloittivat tällaisen rokonistutuksen, he halusivat tietysti kaikin tavoin varmistaa kokeilujensa suotuisan tuloksen ja valmistelivat tästä syystä lapsia tähän toimenpiteeseen useiden kuukausien tai ainakin viikkojen ajan syöttämällä heille monenmoisia elohopeavalmisteita sekä antimonia sisältäviä ja muita verta puhdistavia aineita ohentaakseen lasten ruumiinnesteitä. Lapsille määrättiin hyvin tiukka ruokavalio, he pääsivät tuskin koskaan ulos raikkaaseen ilmaan, heiltä kiellettiin liharuoat kokonaan ja mm. luonnon paras ruoansulatusaine, ruokasuola, niin että suolakalan ja -lihan syöminen oli kerrassaan kiellettyä, ja sallittua oli vain maidon, ei kuitenkaan piimän, sekä kaikenmoisten ryynivellien ja veden nauttiminen, mihin liittyi varsin runsas edellä mainittujen ulostusaineiden käyttö. Samalla peloteltiin ankaralla rokkotartunnalla sellaisia, jotka eivät haluaisi noudattaa määräyksiä. Odotettaessa rokon puhkeamista rokonistutuksen jälkeen eräät jatkoivat samojen aineiden käyttöä, mistä oli parhaista tarkoituksista huolimatta väistämättömänä seurauksena, että koko ruumis ja hermojärjestelmä heikentyivät kerrassaan kykenemättömiksi kestämään rokon nostattamaa kuumetta ja sen aiheuttamia lihas- ja nivelkipuja. Monien veri oheni siinä määrin, että lukuisat verenvuodot uhkasivat tappaa rokkoiset lapset. Eräiden jalat, reidet tai[5] käsivarret halvaantuivat rokon kärsimisen jälkeen, kun ruumiin heikentynyt luontainen kyky ei jaksanut poistaa rokon myrkkyä ihorakkuloiden kautta, vaan se pysähtyi lähinnä niveliin, mistä syystä jäykät rustottumat sitten tuhosivat nivelten toimintakyvyn. Juuri tuollaiset mittavat varotoimet ovat varmaankin johtaneet siihen, että suurimmat lääkärimme, von Rosenstein,15 Haartman16 ynnä muut, eivät ole saaneet aikaan hyviä tuloksia rokonistutuksissaan, vaikka nämä ovat lääketieteestä kerrassaan tietämättömien poropeukaloiden suorittamina harvoin epäonnistuneet, kunhan vain ovat saaneet taudin tarttumaan.

Suunnilleen tuollainen oli myös se rokonistutusmenetelmä, jota käyttäen edesmennyt herra asessori Barthold Rudolf Hast17 aloitti erinomaisen tuloksellisen uransa rokonistuttajana. Miten vaivalloista vanhemmille olikaan kaikkien ohjeiden tarkka noudattaminen. Jotakin saattoi toki odottaakin säätyläistöön kuuluvilta huolehtivilta ja rakastavilta vanhemmilta. Mutta miten paljon vaadittiinkaan kansanihmisiltä tuollaisten monien ohjeiden noudattamiseen ja tämän ohella ainakin jonkinmoisen hinnan maksamiseen hoitoon kuuluvista lääkkeistä. He vastustivat asiaa, koska pitivät tautia Herran eikä ihmisten aiheuttamana, vaikkakin joku mustalaispentu oli tartuttanut taudin lapsiin. Minä varmaankin tunnen tämän asian parhaiten, koska aloitin aivan ensimmäisenä rokon istuttamisen rahvaan lapsiin 1761 ja olin vaarassa menettää pienen seurakunnan pappina kaiken sen luottamuksen, joka minun pappina piti osakseni saada.

Valmisteluja oli silloin suoritettava puuttumalla niin ruokavalioon kuin lääkitykseenkin 5–6 viikkoa etukäteen. Niihin sisältyi jatkuva tervaveden juonti sekä ulostuslääkkeiksi tarkoitettujen elohopeavalmisteiden samoin kuin muiden verta puhdistavien aineiden ottaminen pari kertaa viikossa. Rokonistutus suoritettiin silloin 25 lapselle, joista vanhin oli 12-vuotias eikä yksikään alle yksivuotias, ja nämä kaikki suoriutuivat siitä onnekkaasti kenenkään saamatta vaikeita[6] rokko-oireita.

Kun tämä rokon istuttaminen rahvaan lapsiin oli menestyksekkäästi suoritettu, edesmennyt asessori Hast esitti kertomuksensa tuloksista tuolloin koolla olleille valtakunnan säädyille18 ja ehdotti, että jos kruunu maksaisi 12 kuparitaaleria jokaista menestyksekkäästi rokonistutuksen läpikäynyttä rahvaan lasta kohti (mikä kustannus rahvaan lasten säästymisen myötä korvautuisi aikaa myöten runsain mitoin henkikirjoitetun väestön lisääntymisenä), ja jos hän lisäksi saisi jokaisesta sadasta rokonistutuksesta jonkinlaisen lisäpalkkion, hän toivoi pystyvänsä papiston avulla käynnistämään rokonistutuksen koko Pohjanmaalla ilman erillistä korvausta. Valtakunnan säädyt ottivat vastaan ja hyväksyivät tämän ehdotuksen ilomielin,19 minkä jälkeen hän sai heti asessorin valtakirjan ja minä Hänen Ylhäisyytensä Carl Fredrik Schefferin20 onnittelut. Näin alkoi rokonistutustoiminta, joka sitten tuli sangen yleiseksi Pohjanmaalla.


  1. arkkiatri Nils Rosén von Rosenstein
  2. lääketieteen professori Johan Haartman
  3. Asessori Barthold Rudolf Hast oli Pohjanmaan piirilääkäri.
  4. asessori Hast esitti ... valtakunnan säädyille: Chydenius muistaa tässä ilmeisesti väärin. Hast teki esityksensä Collegium medicumile. Ks. Otto E. A. Hjelt, Svenska och finska medicinalverkets historia 1663–1812, Andra delen, (1892), s. 427.
  5. edesmennyt asessori Hast esitti ... hyväksyivät tämän ehdotuksen ilomielin: Collegium medicum puolsi esitystä 17.2.1762 ja kuninkaallinen majesteetti hyväksyi sen kirjeessään 25.5.1762.
  6. valtaneuvos, kreivi Carl Fredrik Scheffer oli ns. terveyskomission (sundhetskommissionen) puheenjohtaja

English

Unfortunately this content isn't available in English

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: