Previous Section: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 11
Next Section: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 13
§. 12.
Sielfwa ympningarna hafwa i Österbotn plägat ske på tregge handa sätt, nemligen antingen med spansk fluga,1 eller med incision i yttre huden, eller ock med nål. Jag bör särskilt yttra mig om hwardera. En liten spansk fluga af ett runstyckes storlek2 lägges circa 14 timmar för ympningen på armen, och när blåsan, som hon updragit Klippes sönder lägges kopp materia, antingen sönderstött til[18] pulver, eller ock hela Kopprugor deruti och bindas om om armen. detta sättet är ingalunda utan sina swårigheter för Allmogen. Spanska flugan, som nu skall wara ofanteligen dyr kåstar åtminstone par styfwer för hwart barn, medförer äfwen den widlöftighet at barnen skola twå gångor infinna sig hos ymparen eller ymparen hos dem, nemligen först om aftonen, och sedan andra gången om morgonen, då ympningen sker; dertil kommer den största, at denna ympning med Spansk fluga slår ganska ofta felt, hwilcket jag nyligen blef i fiol wåras warse då en Präst i granskapet giorde försök dermed på sina 3 barn, men [ing]endera grep det uppå, ehuru han från nästa gransk[ape]t hade helt färsk smitta til ymnoghet, hwaraf han lade [fl]era dagar å rad både pulver af Koppor och hela rug[or] uti [s]året, men alt utan någon wärckan, til [h]an g[rep] til nålen.
det andra sättet at ympa sker med en incision gemenlige[n] på armen med en langet,3 som är en granlaga4 operation, och kan ei wärkställas af någon annan än en öfwad hand, då huden antingen på längden eller ock på twäran af armen circa en twär hand nedan för axlan med instrumentet skäres snedt en half tum långt eller mindre, så at skärningen intet kommer at blöda, utan den snedt skurna fina huden kommer at betäcka såret, sedan en liten bomulls ända, som är mättad med kopp war tryckes i skoran, som sedan betäckes med något plåster, och öpnas en eller 2 gångor i dygnet, hwarwid ärfarenheten har lärt, at om någon blödning derwid sker ehuru liten den ock må wara så uplöser blodet kopp materien, så at den bortflyter uti war, äfwen som jag fruchtar at alla plåster, som draga något war ämne ehuru litet det ock må[19] wara drager med det samma den [der]uti uplösta Kopp materien, så at den nog sällan kommer at dragas in uti blodet, at gifwa några Koppor, utan torde äfwen wid denna slags ympning wara bäst at allenast slå en liten binda utan plåster om den ympade armen.
Men hwem ser icke huru granlaga och Chirurgisk denna operation är på en helt tunn barna hud, Huru mycket man äfwentyrar om denna ympning kommer at smitta eller icke, Hwartil kommer at denna ympning stöter n[ä]rmast til hiertat och lungorna, där blodet har [sin s]tarckaste gång och gifwer nog g[iern]a Koppor. Huru kunde man då hoppas, at en så[dan ympn]ing blefwe tienlig för en hel allmog[e?]
Tredje slags ympningen sker med en skarp eller wass uddad skonål5 af medelmå[ttig] storlek som böjes jemt, g[öre]s wäl uddwass, och skarp på sidorna, så at hon med lätthet går igenom huden. då har man tilhands antingen af det bomulls garn, som förut är mättat med Koppwar, och träder det igenom Nåls ögat, eller ock har man til hands spritsilcke,6 hälst hwitt, som trädes flera dubbelt genom ögat på nålen och wältras wäl i fint stött pulver af Koppor. När således alt är färdigt sker ympningen wanligast antingen in uti handen där huden är tiockast en tum, mera eller mindre ifrån nedersta leden af lillfingret in åt hand logan,7 på det sättet, at nålen stickes in på flatan mitt igenom huden til circa en fierde dels tum i längden, utan at den kommer at taga wid Köttet, och när bomulls tråden drages sachta igenom, klippes sidsta ändan deraf, som då lämnar8 in uti huden, eller om sprit silke nytjas, som är wäl fylt med kopp[20] materia, och antingen drages långsamt igenom, eller ock afklippes deraf en ända, at sitta qwar, såsom det giordes med bomuls tråden; eller ock trädes nålen uti den tunna huden, som höjer sig emellan tummen och främsta fingret, när de wäl skiljas från hwarandra, doch så at den hwarcken kommer at blöda, eller uprispas när bomulls tråden eller silket skall dragas igenom. Af bomulls tråden afklippes där likal[e]des en ända, och när sprit silket är wäl mättat med Kopp pulver, och man drager det långsamt med någon [jem]kning igenom plägar man sällan behöfwa afklip[pa sil]kes ända[n der]uti. När detta är bestält, så är ympningen fö[rrä]ttad, man torkar då bort noga alt Kopppulver, so[m hä]rwid kunnat fästa sig, och lindar en lärfts rimsa9 [al]deles utan plåster omkring handen, ei för behofwet utan för at soulagera10 barnen.
§ 12
Itse rokonistutukset on Pohjanmaalla yleisesti suoritettu jollakin kolmesta tavasta, nimittäin joko espanjankärpäsen avulla tai viiltämällä ihoa tai neulalla. Minun on esitettävä mielipiteeni jokaisesta menetelmästä erikseen. Runstykin11 kokoinen pieni espanjankärpänen12 pannaan noin 14 tuntia ennen rokonistutusta käsivarren iholle, ja kun sen nostattama näppylä leikataan rikki, siihen pannaan rokkoainetta, joko[18] jauhettuna tai kokonaisina rokkorakkulan kuorina ja tämä käsivarren kohta kääritään siteeseen. Tämän menetelmän käyttö ei ole rahvaalle vaivatonta. Espanjankärpänen, joka kuuluu nykyään olevan suunnattoman kallista, maksa lasta kohti ainakin pari styyveriä, ja lisäksi lasten on kaksi kertaa käytävä rokonistuttajan luona tai rokonistuttajan on käytävä lasten luona, nimittäin ensin illalla ja sitten uudelleen aamulla, jolloin rokonistutus tapahtuu. Suurin haitta on kuitenkin se, että rokonistutus espanjankärpästä käyttämällä epäonnistuu varsin usein, minkä havaitsin viime vuoden keväänä, kun muuan lähiseudun pappi yritti tällä keinolla istuttaa rokkoa kolmeen lapseensa, mutta rokko ei tarttunut heistä yhteenkään, vaikka hän sai lähimmästä naapurustostaan aivan tuoretta tartunta-ainetta yllin kyllin ja sijoitti sitä useina perättäisinä päivinä haavaan sekä jauhettuna että kokonaisina rokkorakkulan kuorina. Mitään tulosta ei tullut, ennen kuin hän tarttui neulaan.
Toinen rokonistutustapa on ihon viiltäminen lansetilla,13 tavallisesti se tehdään käsivarteen. Tämä on tarkkuutta vaativa toimenpide, ja sen voi suorittaa ainoastaan harjaantunut käsi, koska käsivarren ihoon noin kämmenenleveyden päähän olkapäästä tehdään joko pitkittäinen tai poikittainen vino puolen tuuman pituinen tai lyhyempikin viilto, niin että viillosta ei valu verta, vaan vinosti viilletty ihon pintakerros peittää haavan, kun siihen on painettu rokkovisvalla kyllästetty lyhyt puuvillalangan pätkä, minkä jälkeen haava peitetään laastarilla, ja avataan kerran tai 2 kertaa vuorokaudessa. Kokemus on osoittanut, että jos tällöin tapahtuu vähäisintäkin verenvuotoa, veri hajottaa rokkoaineen, niin että se valuu pois haavanesteen mukana. Pelkään myös, että kaikki laastarit, jotka imevät haavanestettä vaikka kuinka vähänkin,[19] imevät samalla siihen liuenneen rokkoaineen, niin että se varsin harvoin imeytyy vereen tuottamaan rokkorakkuloita, joten tällaisessakin rokonistutustavassa lienee parasta, että rokotettuun käsivarteen kiedotaan vain vähäinen side ilman laastaria.
Jokainen varmasti havaitsee, miten huolellisesti tehtävä ja kirurgista taitoa vaativa tämä toimenpide on, kun viilletään lapsen hyvin ohutta ihoa, ja miten sattumanvaraiseksi jää, onnistuuko tämä rokonistutus vai ei. Lisäksi tämä rokonistutustapa osuu lähimmäksi sydäntä ja keuhkoja, joissa verenkierto on voimakkaimmillaan ja antaa toki rokkoja. Miten voitaisiin siis toivoa, että tuollainen rokonistutus palvelisi koko rahvasta?
Kolmas rokonistutuksen tapa on sellainen, että se tehdään terävällä tai teroitetulla keskikokoisella suutarinneulalla. Se taivutetaan tasaisesti joka kohdasta, kärki teroitetaan hyvin ja myös sivut teroitetaan, niin että se tunkeutuu helposti ihon läpi. Tällöin käytetään joko aiemmin rokkovisvalla kyllästettyä puuvillalankaa, joka työnnetään neulansilmän läpi tai revittyä, mieluimmin valkoista silkkiä, joka pujotetaan moneen kertaan neulansilmän läpi ja kieritetään hienossa rokkojauheessa hyvin. Kun kaikki on valmista, rokonistutus suoritetaan tavallisimmin kämmenen sisäpintaan, jossa iho on paksuimmillaan, suunnilleen tuuman verran pikkusormen alimmasta nivelestä kämmenpohjan suuntaan siten, että neula pistetään kämmenen ihoon kulkemaan noin neljännestuuman matka niin, ettei se kosketa lihakseen, ja kun puuvillalanka vedetään hitaasti läpi, sen loppupää leikataan poikki, niin että se jää ihon alle, tai jos käytetään rokkoaineella hyvin kyllästettyä silkkikuitua,[20] se joko vedetään hitaasti läpi tai siitä leikataan loppupää jäämään ihoon samoin kuin puuvillalangan kanssa menetellään. Neula voidaan myös työntää peukalon ja etusormen väliseen ohueen ihoon, kun nämä sormet ovat hyvin harallaan. Tämän on kuitenkin tapahduttava niin, ettei reiästä valu verta eikä iho repeydy, kun puuvillalanka tai silkki vedetään läpi. Tässäkin tapauksessa puuvillalangasta leikataan pää jäämään ihon sisään, mutta kun silkkikuitu on hyvin kyllästetty rokkojauheella ja se vedetään hitaasti hieman epätasaisuutta tasoitellen ihon läpi, silkin pään jättäminen ihon alle on tavallisesti tarpeetonta. Kun tämä on tehty, rokonistutus on suoritettu. Sitten pyyhitään huolellisesti pois kaikki rokkojauhe, joka on saattanut takertua ihon pintaan ja kiedotaan käden ympärille palttinaside laastaria lainkaan käyttämättä, ei siksi, että sidettä tarvittaisiin, vaan lapsen tyynnyttelemiseksi.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 11
Next Section: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 13
Places: Ostrobothnia
Names:
Biblical references:
Subjects: