5
§. 3.
Nedriga själar, som vilja bemästra sig Förstars hjertan, och derigenom bana sig ginvägar til äran, äro altid redebogne1 at sjunga stora låf-ord för svaga Regenters öron; Gunstlingar smikra dem, då de göra små skyldigheter til stora välgjärningar, och gröfsta laster til anständiga företagande. Ingen kan tro, huru mycket ondt dessa svarta själar tilfogat menniskligheten, i det de, icke allenast sjelfve svingat sig up under en för dem lyckelig ställning til vålds-verkare öfver egna Bröder, utan ock genom sitt kjusande2 gift röfvat från folket deras visa och vältänkta3 Konungar, och i det stället gifvit dem svagsinta veklingar och Tyranner.
Talare nödgas ock stundom, för at visa sin konst och at intaga sina Åhörares hjertan, göra små saker til stora och medelmåttiga bedrifter til makalösa gjärningar.
Tror icke, Mine Åhörare, at någon af dessa bi-afsigter skulle i dag leda mig. Nei! Jag är ingalunda mer, jag har ock aldrig varit et lyckones vagge-barn, som hos Majestätet ville söka någon annan Nåd, än den hvar Svensk Man bör hafva rättighet at begära. Sanningen allena skall vara min ledare; ty blott den kan sätta det rätta värdet på Gustaf, och utom den är smikrares ros en skugge på så Stor Konungs bedrifter. Höga Målningar för at kunna afskildra rätt vår Konung, har jag vist ej sökt, ty det behöfves icke. Hans stora gjärningar afmåla Honom aldrabäst.
5
§ 3
Alhaiset sielut, jotka haluavat päästä hallitsemaan ruhtinaiden sydämiä ja avata siten oikoteitä kunniaan, ovat aina hanakoita laulamaan suuria ylistyksiä heikkojen hallitsijoiden korvien kuultavaksi; imarrellessaan näitä suosikit muuttavat pienten velvollisuuksien täyttämisen suuriksi hyviksi teoiksi ja törkeimmät paheet säädylliseksi toiminnaksi. Kukaan ei voi uskoa, miten paljon pahaa nämä mustat sielut ovat aiheuttaneet ihmiskunnalle, kun he ensinnäkin ovat onnekkaaseen tilanteeseen päästyään ponnahtaneet muiden yläpuolelle kohtelemaan veljiään kaltoin ja lisäksi viekoittelevalla myrkyllään riistäneet kansalta sen viisaat ja oikein ajattelevat kuninkaat ja antaneet heidän sijastaan kansoille vähäjärkisiä surkimuksia ja hirmuvaltiaita.
Puhujat joutuvat toisinaan myös taitonsa osoittamiseksi ja kuulijoittensa sydämen voittamiseksi muuttamaan pienet asiat suuriksi ja keskinkertaiset aikaansaannokset verrattomiksi teoiksi.
Arvoisat kuulijat, älkää luulko minkään tällaisen taka-ajatuksen ohjaavan minua tänään. Ei toki! En ole suinkaan enää enkä ole koskaan ollutkaan onnetarten lempilapsi, eikä pyrkimyksenäni ole anoa Majesteetilta muuta suosiota kuin sen, mitä jokaisella Ruotsin miehellä täytyy olla oikeus pyytää. Minua ohjaa vain pyrkimys totuuteen; vain se voi antaa Kustaalle hänen oikean arvonsa, ja ilman sitä imartelijan ylistykset luovat varjon näin suuren kuninkaan aikaansaannoksiin. En ole todellakaan pyrkinyt suurenmoiseen maalailuun voidakseni kuvata oikein kuningastamme, sillä sitä ei tarvita. Hänen suuret tekonsa piirtävät hänestä parhaan kuvan.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Kruunajaispuhe, § 2
Next Section: Kruunajaispuhe, § 4
Places: Sweden
Names: Gustav III
Biblical references:
Subjects: