Previous Section: Seitsemäs saarna käskyistä, § 12
Next Section: Seitsemäs saarna käskyistä, § 14
§. 13.
Innan vi nu, Älskade i Herranom, sluta denna vår betraktelse, blifver för48 oss nödigt, at äfven korteligen förklara för eder, genom hvad medel denna vidsträckta dygden säkrast kan befordras, ty det är ofelbart, at om kyskheten är anbefald, så måste ock alla de medel vara anbefalta hvarigenom den befordras. Hit räkna vi således först en trogen bön til Gud, om hjertats afvändande ifrån otukts begär. Detta rådet hade Syrach funnit för bäst och säkrast, och beder derföre innerligen sin Gud och säger: Herre Gud Fader och mins lifs-herre, bevara mig för otuktigt öga, och vändt ifrån mig all ond lusta: lätt mig icke råka uti slöseri och okyskhet, och bevara mig för et skamlöst hjerta. Syr. 23:4,5,6. Hade Konung David flitigt bedt denna bön, hade han ingalunda så grufveligen fallit i hordoms synd, som han likväl föll; hvarföre ock, när samvetet på honom upvaknade, så begynte han äfven at ropa: Skapa uti mig Gud et rent hjerta och gif mig en ny viss anda. Ps. 51:12. Lät oss derföre dageligen bedja utur vår morgon-Psalm. Til kyskhet böj mit hjerta fast, Bevara mig för otukts-last: Behålt i mig til ändan väl En ren och obefläckad själ.1
Det andra hjelpemedlet är en Christelig måttelighet, at icke öfverlasta kroppen med öfverflödig och kräselig2 mat eller dryck; under kräseligheter upre49tas begärelserna, som snart kunna öfverväldiga et godt upsåt i själen, derföre fordras här en rätt måttelighet. Den fordras äfven i det femte budet, nemligen så långt, at vi genom öfverflödigheter icke förderfve vår kropp och hälsa; men här går måttelighets budet längre. Hit hörer et slags späkande af vår kropp, det är at hålla den vid tarflig och måttelig föda, såsom Apostelen Paulus säger om sig sielf: Jag späker min lekamen och underkufvar honom. 1 Cor. 9:27. Och just derföre förmanar han de Romare, at icke fordra köttet til kätja, Rom. 13:14. Vi må derföre lämpa hit vår dyre Frälsares egna ord: Detta slaget, nemligen otukts begärelserna, gå icke ut, utan med bön och fasto. Matth. 17:21.
Det 3:dje medlet, som här anbefalles är en Christelig vaksamhet. Jag vil icke upphålla eder denna gången med upräknandet af de alt för många ställen i den Heliga Skrift, där vår Frälsare och hans Apostlar anbefalla detta vapn, at strida med, emot alla slags syndiga begärelser; Jag vil allenast förklara för eder, at det kommer egenteligen derpå an, at man i tid vänjer sig vid at taga vara på sit eget onda hjerta, sina ord, sina åtbörder, sälskaper och omgängen: at man vid den50na granskning intet smickrar sig sielf, och när man märker något ondt, och det märker man snart, om man vil vara upriktig, at man då straxt med blygsel gifver sig skyldig, ångrar och för Jesu skuld afbeder sit brott, och tager sig före, at med större aktsamhet förvara sit hjerta, och sky för de synda-tilfällen, där man tilförene blifvit retad, och hvad som angelägnast är, aldrig tror sig sielf väl, utan står altid på sin påst, så länge man lefver. Värst är det med dem, som aldrig vant sig ifrån barndomen at styra sit hjerta eller taga vara derpå; deras hjerta är såsom otamda och yra hästar, som med plats3 mera kunna tämjas; dock blifver det icke aldeles omöjeligit genom nya födelsens kraft.
4) Bidrager här til icke litet at hafva den stora och Majestätiska Guden altid för sin ögon, och allestädes vandra in för honom. Han ropar ifrån sin höga thron til syndaren hvarest han är och hvad han gör: Menar du, at någon kan så hemliga fördölja sig, at jag icke ser honom, Jer. 23:24. Och Jag Herren din Gud är en stark hämnare, 2 Mos. B. 20:5. Hans allestädes närvarelse bör derföre altid vara oss för ögonen, och hans röst ljuda i våra öron. Hvem väjer icke, at bedrifva slemhet och styg51gelse i hederliga människors närvaro? Huru skal du då våga at göra det i dit hjerta, ord eller gärningar i den stora och heliga Gudens närvaro, som icke allenast ser det alt, utan skal ock en gång för alt detta hafva dig fram för domen, Pred. B. 11:9. och löna Dig derföre med en evig hämd?
Sidst och för det 5) anbefalles här äfven et Christeligit och tucktigt omgänge; ty sådana man omgås med, sådana blifver man. Det är vist, at den som gifver sig uti faran han förgås deruti, men den som söker kyska sälskaper, han kan äfven förblifva kysk: i omgänge med den som redan bitit hufvudet av skammen, blifver man snart sjelf skamlös, och all naturlig och christelig blygsamhet försvinner. Olyckelig den i tiden, och olyckelig ofta äfven i evigheten, som kommer at växa upp i sådana sälskaper; men däremot lyckelige de som under sina ungdoms år intet sett eller hört mycket ondt.
§ 13
Ennen kuin nyt, rakkaat kuulijani Herrassa, päätämme tämän tarkastelumme, meidän on48 tarpeen myös lyhyesti selvittää teille, millä keinoin tätä laaja-alaista hyvettä voidaan varmimmin edistää. Kiistatonta nimittäin on, että jos siveys on annettu meille velvollisuudeksi, niin samalla meille on annettu myös kaikki ne keinot, joilla sitä edistetään. Näitä keinoja on ensinnäkin harras rukous Jumalalle, että hän varjelisi sydämemme siveettömiltä haluilta. Sirak piti tätä keinoa parhaana ja varmimpana, siksi hän rukoili hartaasti Jumalaansa sanoen: Herra, minun isäni, elämäni Jumala! Pidä julkeus poissa katseestani ja himot loitolla minusta. Älä anna minun langeta tuhlailuun ja irstailuun, varjele minua häpeämättömästä sydämestä4 Sir. 23:4–6. Jos kuningas Daavid olisi näin ahkerasti tätä rukoillut, hän ei olisi niin pahoin langennut huoruuden syntiin kuin mitä hänelle tapahtui. Mutta kun hänen omantuntonsa heräsi, hän alkoi huutaa: Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki Ps. 51:12. Rukoilkaamme siksi joka päivä aamuvirtemme sanoin: Anna sydämeeni siveys ja varjele minua siveettömyyden paheelta, säilytä minussa loppuun asti puhdas ja tahraton sielu.5
Toinen apukeino on kristillinen kohtuus, niin ettei kuormita ruumistaan liiallisella herkkuruoalla ja juomalla. Herkut kiihottavat49 haluja, jotka pian voivat voittaa sielun hyvät tarkoitukset, ja siksi tarvitaan oikeanlaista kohtuullisuutta. Sitä vaaditaan myös viidennessä käskyssä, nimittäin siinä mielessä, ettemme saa turmella ruumistamme ja terveyttämme yltäkylläisyydellä. Tässä kohtuullisuuden vaatimus menee kuitenkin vielä pitemmälle. Siihen kuuluu ruumiimme tietynlainen kurittaminen, niin että sille annetaan yksinkertaista ja kohtuullista ravintoa, niin kuin apostoli Paavali sanoo itsestään: Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan 1. Kor. 9:27. Juuri siksi hän kehottaakin roomalaisia: Älkää hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan Room. 13:14. Voinemme soveltaa tähän kalliin Vapahtajamme omia sanoja: Tämä laji, siis siveettömät halut, ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla Matt. 17:21.
Kolmas tässä määrättävä keino on kristillinen valppaus. En halua tällä kertaa pidätellä teitä luettelemalla niitä lukuisia Pyhän kirjan kohtia, joissa Vapahtajamme ja hänen apostolinsa kehottavat meitä tarttumaan tähän aseeseen taistelussa kaikenlaisia syntisiä haluja vastaan. Haluan ainoastaan selvittää, että tässä on kysymys ensi sijassa siitä, että totuttautuu ajoissa tarkkailemaan omaa pahaa sydäntään, sanojaan, toimiaan, seuraansa ja kanssakäymistään. Tässä50 tarkastelussa ei saa kaunistella itseään, ja kun huomaa jotain pahaa, ja sen huomaa välittömästi, jos vain tahtoo olla rehellinen, niin silloin tulee heti nöyrästi tunnustaa syyllisyytensä, katua ja Jeesuksen nimessä pyytää anteeksi rikkomustaan. Lisäksi on pidettävä huoli, että vastedes varoo tarkemmin sydäntään ja kaihtaa syntisiä tilanteita, joissa on aiemmin joutunut kiusaukseen. Ja mikä kaikkein tärkeintä, ei pidä koskaan uskoa itsestään hyvää, vaan on aina oltava varuillaan elämänsä loppuun saakka. Pahinta on niillä, jotka eivät lapsuudestaan lähtien koskaan ole tottuneet hallitsemaan sydäntään tai varomaan sitä, sillä heidän sydämensä on kuin villi ja raisu hevonen, jota töin tuskin voidaan kesyttää. Täysin mahdotonta se ei kuitenkaan ole, nimittäin uudestisyntymän kautta.
4) Tässä auttaa suuresti se, että pitää suuren ja majesteettisen Jumalan aina silmiensä edessä ja kaikkialla vaeltaa hänessä. Hän huutaa korkealta valtaistuimeltaan syntiselle, missä tämä sitten onkin ja mitä tekemässä: Voiko kukaan kätkeytyä sellaiseen piilopaikkaa, etten minä häntä näkisi Jer. 23:24 ja Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala 2. Moos. 20:5. Hänen kaikkialle ulottuvan läsnäolonsa tulee siten aina olla silmiemme edessä ja hänen äänensä tulee aina kaikua korvissamme. Kukapa ei karttaisi rivouksien ja51 iljettävyyksien harjoittamista kunniallisten ihmisten läsnä ollessa? Miten siis uskallat tehdä sellaista sydämessäsi, sanoissasi ja teoissasi suuren ja pyhän Jumalan läsnä ollessa, joka ei ainoastaan näe kaiken vaan myös kerran vaatii sinut kaikesta tuomiolle Saarn. 11:9 ja palkitsee sinut siitä ikuisella rangaistuksella?
5) Lopuksi velvoitetaan tässä myös viettämään kristillistä ja siveellistä seuraelämää, sillä kenen kanssa seurustelet, sellaiseksi tulet. Varmaa on, että se joka hankkiutuu vaaraan, siihen myös tuhoutuu, mutta jos etsii siveellistä seuraa, voi pysyä siveellisenä. Sen seurassa, joka jo on katkaissut hävyltä hännän, tulee itsekin pian häpeämättömäksi, ja kaikki luonnollinen sekä kristillinen häveliäisyys katoaa. Onneton täällä ajassa ja onneton usein myös ikuisuudessa on se, joka joutuu varttumaan sellaisessa seurassa. Onnellinen taas se, joka ei nuoruusvuosinaan ole nähnyt eikä kuullut paljon pahaa.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 13.
Innan vi nu, Älskade i Herranom, sluta denna vår betraktelse, blifver för48 oss nödigt, at äfven korteligen förklara för eder, genom hvad medel denna vidsträckta dygden säkrast kan befordras, ty det är ofelbart, at om kyskheten är anbefald, så måste ock alla de medel vara anbefalta hvarigenom den befordras. Hit räkna vi således först en trogen bön til Gud, om hjertats afvändande ifrån otukts begär. Detta rådet hade Syrach funnit för bäst och säkrast, och beder derföre innerligen sin Gud och säger: Herre Gud Fader och mins lifs-herre, bevara mig för otuktigt öga, och vändt ifrån mig all ond lusta: lätt mig icke råka uti slöseri och okyskhet, och bevara mig för et skamlöst hjerta. Syr. 23:4,5,6. Hade Konung David flitigt bedt denna bön, hade han ingalunda så grufveligen fallit i hordoms synd, som han likväl föll; hvarföre ock, när samvetet på honom upvaknade, så begynte han äfven at ropa: Skapa uti mig Gud et rent hjerta och gif mig en ny viss anda. Ps. 51:12. Lät oss derföre dageligen bedja utur vår morgon-Psalm. Til kyskhet böj mit hjerta fast, Bevara mig för otukts-last: Behålt i mig til ändan väl En ren och obefläckad själ.6
Det andra hjelpemedlet är en Christelig måttelighet, at icke öfverlasta kroppen med öfverflödig och kräselig7 mat eller dryck; under kräseligheter upre49tas begärelserna, som snart kunna öfverväldiga et godt upsåt i själen, derföre fordras här en rätt måttelighet. Den fordras äfven i det femte budet, nemligen så långt, at vi genom öfverflödigheter icke förderfve vår kropp och hälsa; men här går måttelighets budet längre. Hit hörer et slags späkande af vår kropp, det är at hålla den vid tarflig och måttelig föda, såsom Apostelen Paulus säger om sig sielf: Jag späker min lekamen och underkufvar honom. 1 Cor. 9:27. Och just derföre förmanar han de Romare, at icke fordra köttet til kätja, Rom. 13:14. Vi må derföre lämpa hit vår dyre Frälsares egna ord: Detta slaget, nemligen otukts begärelserna, gå icke ut, utan med bön och fasto. Matth. 17:21.
Det 3:dje medlet, som här anbefalles är en Christelig vaksamhet. Jag vil icke upphålla eder denna gången med upräknandet af de alt för många ställen i den Heliga Skrift, där vår Frälsare och hans Apostlar anbefalla detta vapn, at strida med, emot alla slags syndiga begärelser; Jag vil allenast förklara för eder, at det kommer egenteligen derpå an, at man i tid vänjer sig vid at taga vara på sit eget onda hjerta, sina ord, sina åtbörder, sälskaper och omgängen: at man vid den50na granskning intet smickrar sig sielf, och när man märker något ondt, och det märker man snart, om man vil vara upriktig, at man då straxt med blygsel gifver sig skyldig, ångrar och för Jesu skuld afbeder sit brott, och tager sig före, at med större aktsamhet förvara sit hjerta, och sky för de synda-tilfällen, där man tilförene blifvit retad, och hvad som angelägnast är, aldrig tror sig sielf väl, utan står altid på sin påst, så länge man lefver. Värst är det med dem, som aldrig vant sig ifrån barndomen at styra sit hjerta eller taga vara derpå; deras hjerta är såsom otamda och yra hästar, som med plats8 mera kunna tämjas; dock blifver det icke aldeles omöjeligit genom nya födelsens kraft.
4) Bidrager här til icke litet at hafva den stora och Majestätiska Guden altid för sin ögon, och allestädes vandra in för honom. Han ropar ifrån sin höga thron til syndaren hvarest han är och hvad han gör: Menar du, at någon kan så hemliga fördölja sig, at jag icke ser honom, Jer. 23:24. Och Jag Herren din Gud är en stark hämnare, 2 Mos. B. 20:5. Hans allestädes närvarelse bör derföre altid vara oss för ögonen, och hans röst ljuda i våra öron. Hvem väjer icke, at bedrifva slemhet och styg51gelse i hederliga människors närvaro? Huru skal du då våga at göra det i dit hjerta, ord eller gärningar i den stora och heliga Gudens närvaro, som icke allenast ser det alt, utan skal ock en gång för alt detta hafva dig fram för domen, Pred. B. 11:9. och löna Dig derföre med en evig hämd?
Sidst och för det 5) anbefalles här äfven et Christeligit och tucktigt omgänge; ty sådana man omgås med, sådana blifver man. Det är vist, at den som gifver sig uti faran han förgås deruti, men den som söker kyska sälskaper, han kan äfven förblifva kysk: i omgänge med den som redan bitit hufvudet av skammen, blifver man snart sjelf skamlös, och all naturlig och christelig blygsamhet försvinner. Olyckelig den i tiden, och olyckelig ofta äfven i evigheten, som kommer at växa upp i sådana sälskaper; men däremot lyckelige de som under sina ungdoms år intet sett eller hört mycket ondt.
§ 13
Ennen kuin nyt, rakkaat kuulijani Herrassa, päätämme tämän tarkastelumme, meidän on48 tarpeen myös lyhyesti selvittää teille, millä keinoin tätä laaja-alaista hyvettä voidaan varmimmin edistää. Kiistatonta nimittäin on, että jos siveys on annettu meille velvollisuudeksi, niin samalla meille on annettu myös kaikki ne keinot, joilla sitä edistetään. Näitä keinoja on ensinnäkin harras rukous Jumalalle, että hän varjelisi sydämemme siveettömiltä haluilta. Sirak piti tätä keinoa parhaana ja varmimpana, siksi hän rukoili hartaasti Jumalaansa sanoen: Herra, minun isäni, elämäni Jumala! Pidä julkeus poissa katseestani ja himot loitolla minusta. Älä anna minun langeta tuhlailuun ja irstailuun, varjele minua häpeämättömästä sydämestä9 Sir. 23:4–6. Jos kuningas Daavid olisi näin ahkerasti tätä rukoillut, hän ei olisi niin pahoin langennut huoruuden syntiin kuin mitä hänelle tapahtui. Mutta kun hänen omantuntonsa heräsi, hän alkoi huutaa: Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki Ps. 51:12. Rukoilkaamme siksi joka päivä aamuvirtemme sanoin: Anna sydämeeni siveys ja varjele minua siveettömyyden paheelta, säilytä minussa loppuun asti puhdas ja tahraton sielu.10
Toinen apukeino on kristillinen kohtuus, niin ettei kuormita ruumistaan liiallisella herkkuruoalla ja juomalla. Herkut kiihottavat49 haluja, jotka pian voivat voittaa sielun hyvät tarkoitukset, ja siksi tarvitaan oikeanlaista kohtuullisuutta. Sitä vaaditaan myös viidennessä käskyssä, nimittäin siinä mielessä, ettemme saa turmella ruumistamme ja terveyttämme yltäkylläisyydellä. Tässä kohtuullisuuden vaatimus menee kuitenkin vielä pitemmälle. Siihen kuuluu ruumiimme tietynlainen kurittaminen, niin että sille annetaan yksinkertaista ja kohtuullista ravintoa, niin kuin apostoli Paavali sanoo itsestään: Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan 1. Kor. 9:27. Juuri siksi hän kehottaakin roomalaisia: Älkää hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan Room. 13:14. Voinemme soveltaa tähän kalliin Vapahtajamme omia sanoja: Tämä laji, siis siveettömät halut, ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla Matt. 17:21.
Kolmas tässä määrättävä keino on kristillinen valppaus. En halua tällä kertaa pidätellä teitä luettelemalla niitä lukuisia Pyhän kirjan kohtia, joissa Vapahtajamme ja hänen apostolinsa kehottavat meitä tarttumaan tähän aseeseen taistelussa kaikenlaisia syntisiä haluja vastaan. Haluan ainoastaan selvittää, että tässä on kysymys ensi sijassa siitä, että totuttautuu ajoissa tarkkailemaan omaa pahaa sydäntään, sanojaan, toimiaan, seuraansa ja kanssakäymistään. Tässä50 tarkastelussa ei saa kaunistella itseään, ja kun huomaa jotain pahaa, ja sen huomaa välittömästi, jos vain tahtoo olla rehellinen, niin silloin tulee heti nöyrästi tunnustaa syyllisyytensä, katua ja Jeesuksen nimessä pyytää anteeksi rikkomustaan. Lisäksi on pidettävä huoli, että vastedes varoo tarkemmin sydäntään ja kaihtaa syntisiä tilanteita, joissa on aiemmin joutunut kiusaukseen. Ja mikä kaikkein tärkeintä, ei pidä koskaan uskoa itsestään hyvää, vaan on aina oltava varuillaan elämänsä loppuun saakka. Pahinta on niillä, jotka eivät lapsuudestaan lähtien koskaan ole tottuneet hallitsemaan sydäntään tai varomaan sitä, sillä heidän sydämensä on kuin villi ja raisu hevonen, jota töin tuskin voidaan kesyttää. Täysin mahdotonta se ei kuitenkaan ole, nimittäin uudestisyntymän kautta.
4) Tässä auttaa suuresti se, että pitää suuren ja majesteettisen Jumalan aina silmiensä edessä ja kaikkialla vaeltaa hänessä. Hän huutaa korkealta valtaistuimeltaan syntiselle, missä tämä sitten onkin ja mitä tekemässä: Voiko kukaan kätkeytyä sellaiseen piilopaikkaa, etten minä häntä näkisi Jer. 23:24 ja Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala 2. Moos. 20:5. Hänen kaikkialle ulottuvan läsnäolonsa tulee siten aina olla silmiemme edessä ja hänen äänensä tulee aina kaikua korvissamme. Kukapa ei karttaisi rivouksien ja51 iljettävyyksien harjoittamista kunniallisten ihmisten läsnä ollessa? Miten siis uskallat tehdä sellaista sydämessäsi, sanoissasi ja teoissasi suuren ja pyhän Jumalan läsnä ollessa, joka ei ainoastaan näe kaiken vaan myös kerran vaatii sinut kaikesta tuomiolle Saarn. 11:9 ja palkitsee sinut siitä ikuisella rangaistuksella?
5) Lopuksi velvoitetaan tässä myös viettämään kristillistä ja siveellistä seuraelämää, sillä kenen kanssa seurustelet, sellaiseksi tulet. Varmaa on, että se joka hankkiutuu vaaraan, siihen myös tuhoutuu, mutta jos etsii siveellistä seuraa, voi pysyä siveellisenä. Sen seurassa, joka jo on katkaissut hävyltä hännän, tulee itsekin pian häpeämättömäksi, ja kaikki luonnollinen sekä kristillinen häveliäisyys katoaa. Onneton täällä ajassa ja onneton usein myös ikuisuudessa on se, joka joutuu varttumaan sellaisessa seurassa. Onnellinen taas se, joka ei nuoruusvuosinaan ole nähnyt eikä kuullut paljon pahaa.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Seitsemäs saarna käskyistä, § 12
Next Section: Seitsemäs saarna käskyistä, § 14
Places:
Biblical references:
Subjects: