Kuudes saarna käskyistä, § 3

§. 3.

Näst lifvet sättes ibland alla hyfsade folkslag, än mera bland Christna, äran, uppå hvars förvarande äfven en ganska stor del af vår lycksalighet beror. Och består i den aktning och förtroende, som vi genom vår dygd, tro- och redlighet gjordt oss berättigade til, utom hvilken vi aldrig kunna äga tilgång til dygdiga medborgares vänskap och förtroende, utan stå under misstankar och förakt; hvilket i menniskliga sammanlefnaden är en odrägelig börda, då en svart själ i sit samvete måste tillika känna för sin trolöshet en tärande förebråelse. Och det tredje hvaruti den timmeliga lycksaligheten består är säkerheten för456 våra ägodelar; genom dem uppehålles lifvet; i dem och genom dem hafva vi våra nödtorfter och beqvämligheter. De äro således för oss oumbärliga. Äga vi säkerhet på dem, upmuntras idogheten, til deras förökande, men om den saknas, om en och hvar äger lof at saklöst1ostraffat beröfva dem, förfaller all hog och arbete at förvärfva dem, och brist, fattigdom och nöd stå för dörren, och hota med en snar undergång. Därföre hafver ock Gud i sit korta men fullständiga sammandrag af dygde-lagen, på Sinai berg fridlyst dessa tre hufvudmedlen til vår lekamliga sällhet, nemligen lifvet i det femte budordet, äran och troheten makar emellan i det sjette, och emot äreskändare i det åttonde budet, men egendomen i synnerhet i det sjunde. Ordningen leder oss at i dag betrakta det femte budet i Herrans lag, eller den säkerhet, Gud gifvit oss där, på vårt lif. Ack! måtte jag vara nog lyckelig, at med det eftertryck, som sakens vigt fordrar, föreställa Eder, mine åhörare, detta! måtte ock detta band vara kraftigt nog at tygla vreden och högmodet i Edra hjertan, och at högt värdera Edert eget och andras lif, hvarpå Herren i detta budet och annorstädes satt så högt värde! Bedjom då om nåd och välsignelse på båda sidor: Fader vår, & c.

1. ostraffat

§ 3

Hengen jälkeen korkeimmalle arvostetaan kaikkien sivistyneiden kansojen, ja aivan erityisesti kristittyjen kansojen keskuudessa kunniaa. Sen säilyttämiseen perustuukin varsin suuri osa onnellisuudestamme. Se muodostuu kunnioituksesta ja luottamuksesta, joihin me olemme hyveillämme, uskollisuudellamme ja rehellisyydellämme hankkineet oikeutuksen. Ilman sitä emme koskaan voi saavuttaa kunnollisten kansalaisten ystävyyttä ja luottamusta vaan joudumme epäilyn ja halveksunnan kohteeksi. Ihmisten yhteiselämässä se taas on sietämätön taakka, sillä musta sielu joutuu samalla kantamaan omantuntonsa kalvavaa moitetta omasta uskottomuudestaan. Ja kolmanneksi meidän maallinen onnemme perustuu varmuuteen456 omaisuudestamme: sen avulla pidämme yllä elämää, tyydytämme välttämättömät tarpeemme sekä hankimme elämän mukavuudet. Siksi omaisuus on meille välttämätöntä. Sen turvaaminen kannustaa meitä ahkeroimaan sen kartuttamiseksi, mutta jos turvaa ei ole ja kuka hyvänsä voi ilman rangaistusta ryövätä omaisuuttamme, lakkaa myös halumme ja työntekomme sen hankkimiseksi. Puute, köyhyys ja nälkä ovat silloin ovella ja uhkaavat meitä pikaisella tuholla. Siksi Jumala onkin lyhyessä, mutta täydellisessä moraalilakimme yhteenvedossa Siinainvuorella rauhoittanut nämä kolme maallisen autuutemme tärkeintä välinettä, hengen viidennessä käskyssä, kunnian ja aviopuolisoiden välisen uskollisuuden kuudennessa, kunnian loukkaamattomuuden kahdeksannessa ja omaisuuden erityisesti seitsemännessä käskyssä. Järjestys vaatii meitä tänään tarkastelemaan Herran lain viidettä käskyä, eli sitä, miten Herra tässä antaa turvan hengellemme. Voi, hyvät kuulijani, kunpa onnistuisin esittämään tämän asian teille sen merkityksen edellyttämällä ponnekkuudella. Ja olkoon tämä side kylliksi vahva myös hillitsemään vihan ja ylpeyden teidän sydämissänne ja arvostamaan omaanne ja toisten elämää, jonka Herra on tässä käskyssä ja muuallakin korottanut niin korkeaan arvoon. Pyytäkäämme siis armoa ja siunausta molemmille: Isä meidän jne.

Unfortunately this content isn't available in English