Previous Section: A Remedy for the Country, § 8
Next Section: A Remedy for the Country, § 10
§ 9
That is now the simple state of the matter. But there are two reasons for it. I want, first, to prove that our own monetary regulations have given rise to it.
As the commodities never possess a stable value against each other but change every day according to the lesser or greater supply of and demand for them, two kinds of metal likewise cannot be used with any certainty as currency of the same tale-value. For as uncertain as it is that 2 aln of Ras de Sicile1 should always be exchanged equally for 1 aln of fine broadcloth is it also that 2 lod of fine silver should always be worth the same as 200 lod of copper, for it might easily happen that the demand for copper were to be high in Europe but the supplies12 of it so far diminished that foreigners would willingly offer 2½ lod of fine silver for every 200 lod of it. If both of these metals were now to be struck into coins, which would relate to each other in weight as 1 to 100, with the same daler denomination and an injunction that they should be of equal value in all commercial transactions, foreigners would be able to purchase our small copper coins or plåtar with silver, to the detriment of the realm of 25 per cent, which could not happen if the copper coins were allowed to freely increase in value within the country.
In like manner, when the price of copper for the opposite reasons falls by 10 per cent, but yet, under the monetary regulations, 200 lod must be regarded as equal in value to 2 lod of silver, then foreigners will seek out the silver coin, causing a 10 per cent loss to the realm. Ever since copper was adopted as a metal to be coined along with silver, experience has provided the most deplorable evidence of this fact, and it can never be prevented as long as the relative value of copper to silver is determined by law.
This, however, is by no means the only cause for the deterioration of our finances to be found in our monetary regulations. There is another, even more important one, namely that all specimens of a coinage, taken together, have not been allowed to correspond to the whole. That is to say, 2 lod of silver of a purity of 14/16 is worth less when minted into caroliner and more when struck into sexstyver pieces than if the same 2 lod were minted into a riksdaler. That is to say, 1 mark of fine silver, which never is nor can become anything more nor less, corresponds by our monetary standard to 7 to 8 per cent more daler kmt if minted as riksdaler than if struck into caroliner but to 3⅛ per cent more daler when it is struck into sexstyver pieces rather than into riksdaler, somewhat more than 2 per cent fewer daler when it is struck into fyrastyver pieces, but 16⅔ per cent more daler when it is struck into vit styver pieces than when it is struck into riksdaler.
The daler, which, on the grounds outlined above, ought to represent a certain quantity of fine silver, is thus, according to our monetary regulations, worth most in caroliner, 7 per cent less in riksdaler, and more than 10 per cent less in sexstyver pieces than in caroliner.
However great the difference may thus be between daler of the same metal, our regulations have nonetheless not allowed for any such difference but have instead most severely prohibited any undervaluing of the coin of the realm.13 Yet, as it must concern buyers and sellers no less differently whether they receive or pay 24 per cent more or less silver for a commodity, a preference for certain kinds of coin, whether among natives or foreigners, can hardly be avoided, and that will also determine that the daler denomination will lack a stable value in any of the silver coins.
The natural difference between our daler coins will turn out to be even greater when we turn our attention to the minting of copper coinage.
Mathematical axioms tend not to be denied or disputed, but it is certain that under our monetary system, when a skeppund of copper is minted into 540 daler in plåtar but 900 daler in slantar, one is urged to believe that 1 whole equals 5/9ths or that 64 slantar equal one 6-daler plåt, but what is to make up the rest here, or 4/9ths, is incomprehensible, unless it is the generally accepted prejudice that small change should be inferior to the standard coin, though I am well aware that it is precisely that view that has taken our plåtar out of the country by the ship-, boat- and cartload, for little return.
When one thus looks at the differential minting into daler kmt that our copper has undergone, which varies by 66 per cent, I then ask with good reason how many lod of copper represent 1 daler; the answer I receive is 1/6th of a 6-daler plåt, but should I not be allowed by law to add 10 styver and 2 öre to that and assert that the daler would then be complete? Does anyone have the right to undervalue the coin of the realm?
I ask further what security he has who sells a commodity when he is uncertain whether he is being paid for it with 1 or 5/9ths of a skeppund of copper for one and the same agreed-upon amount of daler?
§. 9.
Sådan är nu enfaldiga beskaffenheten af saken. Men orsakerna därtil äro twänne: Jag wil Först bewisa, at wåra egna Mynt-författningar gifwit anledning därtil.
Emedan warorna aldrig hafwa et beständigt wärde emot hwarandra, utan förändra sig dageligen, i anseende til mindre eller ymnogare tilgångar och behof af dem, kunna ej eller twänne slags metaller med någon säkerhet nyttjas til Mynt, med enahande slags räkne-wärde. Ty så osäkert, som det är, at 2 alnar Ras de Sicille2 altid skola bytas jämt emot 1 aln fint kläde, så är ock det, at 2 lod fint Silfwer altid skola wara lika goda med 200 lod Koppar, emedan det lätt kunde hända, at behofwet af Kopparen wore stort i Europa, men tilgån12garne därtil minskades så, at utlänningen gerna wille bestå för hwarje 200 lod däraf, 2 1/2 lod fint Silfwer. Om nu af båda desse metaller skulle slås Mynt, som i anseende til tyngden förhölle sig, såsom 1 til 100, med samma daler-namn, och befallning, at i all Handel hållas jämngoda, skulle utlänningen kunna, emot Silfwer upköpa wårt Kopparmynt eller Plåtar, med 25 proCents skada för Riket, hwilket ej kunnat hända, om Kopparmyntet fått fritt stegras inom Riket.
Äfwen så måste det hända, när Kopparen för Contraira3 orsaker faller 10 proCent och ändock 200 lod, efter Mynt-ordningar, måste hållas lika goda med 2 lod Silfwer, fiskar utlänningen efter Silfwermyntet med 10 proCents förlust för Riket; af hwilket alt, förfarenheten, sedan Kopparen antogs för Mynt-metal jämte Silfret, lemnat de bedröfweligaste wedermälen4 och kan aldrig förebyggas, så länge wärdet dem imellan af Lagar determineras.5
Men detta är ingalunda enda orsaken i wåra Mynt-författningar til wåra Financers förfall. Här är et annat ännu mera betydande, näml. at alla delar af et Mynt, tilsammanstagne, icke fått wara lika med det hela. Det är: 2. lod 14 lödigt Silfwer gäller mindre då det utmyntas til Caroliner, men mera, om det slås til Sexstyfwers stycken, än om samma 2 lod wore myntade til en Riksdaler, det är, at 1 mark fint Silfwer, som aldrig är eller kan blifwa mer eller mindre, gör efter wår Mynt-fot 7 a 8 proCent flere daler Koppar:mt, om den utmyntas til Riksdaler, än då hon slås til Caroliner; men 3 1/8 proCent flere daler, då hon utmyntas til Sexstyfwers stycken, än Riksdalrar, til Fyra-styfwers stycken något öfwer 2 proCent mindre, i hwita styfwers stycken 16 2/3 proCent flere daler, än til Riksdalrar.
Dalern, som enligt här ofwanföre utstakade grunder, borde betyda en wiss quantitet fint Silfwer, är altså, enligt wåra Mynt-författningar, störst i Caroliner, 7 proCent mindre i Riksdaler, öfwer 10 proCent mindre i Sex-styfwer stycken, än i Caroliner.
Ehuru stor skillnad således nu är imellan dalrarne i enahanda metall, hafwa likwäl wåra författningar ingen sådan skilnad tillåtit, utan fast häldre alt ratande6 af Kronones Mynt på det alfwarsamaste förbudit.13
Som det likwäl icke desto mindre olika måste interessera köpare och säljare, om de få eller gifwa för en Wara 24 proCent mera eller mindre Silfwer, lärer et wal af Mynt-sorter, med in- eller utländsk man, näppeligen kunna undwikas och med det samma blifwa afgjordt, at daler-namnet i intetdera af Silfwer-mynten hafwer et stadgadt wärde.
Ännu större blifwer wåra dalrars naturliga olikhet, när wi kaste wåra ögon på Koppar-myntningen.
Mathematiska Axiomer pläga ej nekas, eller bestridas; men det är wisst, at efter wår Mynt ordning, då et Skeppund Koppar utmyntas til 540 dal. i Plåtar, men 900 daler i Slantar, trugas man, at tro 1 hel wara lika med 5/9 delar, eller 64 Slantar lika med en 6 dal:s plåt; men hwad det är, som här skal fylla resten, eller 4/9 delar, är obegripeligt, om ej den allmänt antagna föredom, at skilie myntet skal wara sämre, än hufwud-myntet, ehuru jag wäl wet, at just den samma fört skeps- båt- och Häst-laster af wåra Plåtar, för et ringa wärde, utur Riket.
När man altså ser på den olika utmyntningen, som skedt af wår Koppar til daler Kopp:mt som differerar 66 proCent; så frågar jag med skäl, huru många lod Koppar betyder 1 daler; man swarar mig 1/6 del af en 6 dal:s Plåt; men finge jag icke räkna efter Lag därtil 10 styfwer och 2 öre, och påstå, at dalern då wore full? monne någon äga rätt, at rata Kronans mynt?
Jag frågar widare, hwad säkerhet äger den, som säljer en Wara, då han står i owisshet, om den betalas honom med 1 eller 5/9 Skep:d Koppar, under et och samma afslutade daler-tal?
§ 9
Tuollainen on siis asian luonne yksinkertaisuudessaan. Tähän tilanteeseen on kuitenkin kaksi syytä. Haluan ensiksi osoittaa, että omat raha-asetuksemme ovat johtaneet siihen.
Koska tavaralla ei koskaan ole pysyvää arvoa muihin tavaroihin verrattuna, vaan nämä arvot muuttuvat päivittäin sen mukaisesti, onko tavaraa niukemmin vai runsaammin saatavissa ja miten paljon sitä tarvitaan, ei myöskään kahdesta eri metallista voida mitenkään varmasti tehdä nimellisarvoltaan samanlaisia rahoja. Eihän ole varmaa, että 2 kyynärää ras de Sicileä7 voidaan aina vaihtaa 1 kyynärään hienoa verkaa, ja yhtä epävarmaa on sekin, että 2 luodilla puhdasta hopeaa saa aina 200 kupariluotia, koska voisi helposti käydä niin, että Euroopassa vallitsisi suuri kuparin tarve, mutta sen saatavuus12 vähenisi siinä määrin, että ulkomaalaiset maksaisivat mielellään jokaisesta 200 luodin kuparierästä 2½ luotia puhdasta hopeaa. Jos nyt kummastakin metallista lyötäisiin kolikoita, joiden painojen välinen suhde olisi 1:100 ja kummallekin annettaisiin sama taalerin nimitys ja annettaisiin käsky pitää niitä kaikessa kaupankäynnissä samanarvoisina, ulkomaalaiset saattaisivat hopeaa maksuksi käyttäen ostaa pois meidän kuparikolikkomme tai plootumme hinnalla, joka tuottaisi valtakunnalle 25 prosentin tappion, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos kuparirahan arvo olisi saanut valtakunnassa vapaasti kohota.
Kun kuparin hinta päinvastaisista syistä laskee 10 %, mutta raha-asetusten mukaan 200 kupariluotia on silti hyväksyttävä 2 hopealuodin kanssa samanarvoiseksi eräksi, käy myös väistämättä niin, että ulkomaalaiset pyydystävät käsiinsä hopearahan tuottaen valtakunnalle 10 prosentin tappion. Tästä kaikesta kokemus on tuottanut mitä ikävimpiä osoituksia siitä saakka, kun kupari otettiin rahametalliksi hopean rinnalle, eivätkä nämä seuraukset ole koskaan estettävissä, niin kauan kuin näiden metallien vaihtosuhde määritellään laeilla.
Tämä ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa raha-asetuksiimme sisältyvä syy valtiomme rahalaitoksen surkeaan tilaan. Toinen ja vielä merkittävämpi syy tähän on nimittäin se, että rahayksikkö on jaettu pienempiin osiin, joiden yhteissummaa ei ole säädetty koko yksikköä vastaavaksi. Toisin sanottuna: 2 luotia 14-luotista hopeaa on karoliineiksi lyötynä arvoltaan vähemmän kuin lyötynä yhdeksi riikintaaleriksi, mutta enemmän, jos erä lyödään 6 äyrin hopealanteiksi. Siten 1 markka puhdasta hopeaa, joka on pysyvästi aina sama määrä, on rahakantamme mukaan riikintaaleriksi lyötynä 7–8 % arvokkaampi kuparitaalereiksi vaihdettaessa kuin sama hopeamäärä karoliineiksi lyötynä, kun 6 äyrin hopealantteina sillä saa 3 1/8 % enemmän kuparirahaa, neljän äyrin lanteilla taas hieman yli 2 % vähemmän, mutta hopeaäyreinä 16 2/3 % enemmän kuparitaalereita kuin riikintaalerilla.
Taaleri, jonka edellä esitettyjen perusteiden mukaan pitäisi merkitä tiettyä puhtaan hopean määrää, on siis raha-asetustemme mukaan suurin karoliineina, 7 % pienempi riikintaalerina, yli 10 % vähemmän 6 äyrin hopealantteina kuin karoliineiksi lyötynä.
Vaikka samasta metallista lyödyt taalerit siis ovat hyvin erilaisia, meidän säädöksemme eivät kuitenkaan ole sallineet tuollaista erilaisuutta, vaan mitä ankarimmin kieltäneet aliarvostamasta mitään kruunun lyöttämää rahalajia.13
Koska ostajia ja myyjiä silti väistämättä kiinnostaa eri lailla se, saavatko he vai joutuvatko he luovuttamaan tavarasta 24 % enemmän vai vähemmän hopeaa, voitaneen tuskin välttää rahalajien valikoimista kaupankäynnissä niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin osapuolten kanssa, ja samalla tulee selväksi, ettei taalerilla ole missään hopeakolikkojen luokassa vakaata arvoa.
Vielä suuremmaksi kasvaa taalereittemme luonnonmukainen erilaisuus, kun katselemme kuparirahoja.
Matematiikan aksioomeja ei yleensä kiistetä eikä niille esitetä vastaväitteitä, mutta selvää on, että kun rahajärjestyksemme mukaan kippunnasta kuparia lyödään 540 taaleria plooturahaa, mutta 900 taaleria styyverin lantteja, halutaan uskotella yhden kokonaisen olevan yhtä kuin 5/9 eli 64 styyverin lantin vastaavan yhtä 6 taalerin plootua. Käsittämättömäksi kuitenkin jää, mikä tässä vastaa loppuerää eli 4/9:aa, ellei sitten se yleinen harhakäsitys, että vaihtorahan pitääkin olla huonompaa kuin pääraha. Tiedän kuitenkin hyvin, että juuri tämän käsityksen takia plootujamme on viety valtakunnasta halvalla laiva- ja venelasteittain ja hevoskuormittain.
Kun siis tarkastellaan erilaisia kuparistamme lyötyjä rahalajeja, vaihtelee niiden arvo taalereissa kuparirahaa 66 %. Kysyn hyvällä syyllä, kuinka monta luotia kuparia vastaa yksi taaleri? Minulle vastataan, että se on 6 taalerin plootusta 1/6; mutta enkö saisi aivan laillisesti laskea, että lisäksi tarvitaan 10 styyveriä ja 2 kupariäyriä, ja väittää, että silloin rahaa olisi täysi taaleri? Onkohan jollakulla oikeus aliarvostaa kruunun rahaa?
Kysyn lisäksi, miten turvatussa asemassa tavaran myyjä on, kun hän ei tiedä, maksetaanko siitä hänelle 1 kippunta kuparia vai 5/9 kippuntaa saman sovitun taalerimäärän perusteella?
§ 9
That is now the simple state of the matter. But there are two reasons for it. I want, first, to prove that our own monetary regulations have given rise to it.
As the commodities never possess a stable value against each other but change every day according to the lesser or greater supply of and demand for them, two kinds of metal likewise cannot be used with any certainty as currency of the same tale-value. For as uncertain as it is that 2 aln of Ras de Sicile8 should always be exchanged equally for 1 aln of fine broadcloth is it also that 2 lod of fine silver should always be worth the same as 200 lod of copper, for it might easily happen that the demand for copper were to be high in Europe but the supplies12 of it so far diminished that foreigners would willingly offer 2½ lod of fine silver for every 200 lod of it. If both of these metals were now to be struck into coins, which would relate to each other in weight as 1 to 100, with the same daler denomination and an injunction that they should be of equal value in all commercial transactions, foreigners would be able to purchase our small copper coins or plåtar with silver, to the detriment of the realm of 25 per cent, which could not happen if the copper coins were allowed to freely increase in value within the country.
In like manner, when the price of copper for the opposite reasons falls by 10 per cent, but yet, under the monetary regulations, 200 lod must be regarded as equal in value to 2 lod of silver, then foreigners will seek out the silver coin, causing a 10 per cent loss to the realm. Ever since copper was adopted as a metal to be coined along with silver, experience has provided the most deplorable evidence of this fact, and it can never be prevented as long as the relative value of copper to silver is determined by law.
This, however, is by no means the only cause for the deterioration of our finances to be found in our monetary regulations. There is another, even more important one, namely that all specimens of a coinage, taken together, have not been allowed to correspond to the whole. That is to say, 2 lod of silver of a purity of 14/16 is worth less when minted into caroliner and more when struck into sexstyver pieces than if the same 2 lod were minted into a riksdaler. That is to say, 1 mark of fine silver, which never is nor can become anything more nor less, corresponds by our monetary standard to 7 to 8 per cent more daler kmt if minted as riksdaler than if struck into caroliner but to 3⅛ per cent more daler when it is struck into sexstyver pieces rather than into riksdaler, somewhat more than 2 per cent fewer daler when it is struck into fyrastyver pieces, but 16⅔ per cent more daler when it is struck into vit styver pieces than when it is struck into riksdaler.
The daler, which, on the grounds outlined above, ought to represent a certain quantity of fine silver, is thus, according to our monetary regulations, worth most in caroliner, 7 per cent less in riksdaler, and more than 10 per cent less in sexstyver pieces than in caroliner.
However great the difference may thus be between daler of the same metal, our regulations have nonetheless not allowed for any such difference but have instead most severely prohibited any undervaluing of the coin of the realm.13 Yet, as it must concern buyers and sellers no less differently whether they receive or pay 24 per cent more or less silver for a commodity, a preference for certain kinds of coin, whether among natives or foreigners, can hardly be avoided, and that will also determine that the daler denomination will lack a stable value in any of the silver coins.
The natural difference between our daler coins will turn out to be even greater when we turn our attention to the minting of copper coinage.
Mathematical axioms tend not to be denied or disputed, but it is certain that under our monetary system, when a skeppund of copper is minted into 540 daler in plåtar but 900 daler in slantar, one is urged to believe that 1 whole equals 5/9ths or that 64 slantar equal one 6-daler plåt, but what is to make up the rest here, or 4/9ths, is incomprehensible, unless it is the generally accepted prejudice that small change should be inferior to the standard coin, though I am well aware that it is precisely that view that has taken our plåtar out of the country by the ship-, boat- and cartload, for little return.
When one thus looks at the differential minting into daler kmt that our copper has undergone, which varies by 66 per cent, I then ask with good reason how many lod of copper represent 1 daler; the answer I receive is 1/6th of a 6-daler plåt, but should I not be allowed by law to add 10 styver and 2 öre to that and assert that the daler would then be complete? Does anyone have the right to undervalue the coin of the realm?
I ask further what security he has who sells a commodity when he is uncertain whether he is being paid for it with 1 or 5/9ths of a skeppund of copper for one and the same agreed-upon amount of daler?
§. 9.
Sådan är nu enfaldiga beskaffenheten af saken. Men orsakerna därtil äro twänne: Jag wil Först bewisa, at wåra egna Mynt-författningar gifwit anledning därtil.
Emedan warorna aldrig hafwa et beständigt wärde emot hwarandra, utan förändra sig dageligen, i anseende til mindre eller ymnogare tilgångar och behof af dem, kunna ej eller twänne slags metaller med någon säkerhet nyttjas til Mynt, med enahande slags räkne-wärde. Ty så osäkert, som det är, at 2 alnar Ras de Sicille9 altid skola bytas jämt emot 1 aln fint kläde, så är ock det, at 2 lod fint Silfwer altid skola wara lika goda med 200 lod Koppar, emedan det lätt kunde hända, at behofwet af Kopparen wore stort i Europa, men tilgån12garne därtil minskades så, at utlänningen gerna wille bestå för hwarje 200 lod däraf, 2 1/2 lod fint Silfwer. Om nu af båda desse metaller skulle slås Mynt, som i anseende til tyngden förhölle sig, såsom 1 til 100, med samma daler-namn, och befallning, at i all Handel hållas jämngoda, skulle utlänningen kunna, emot Silfwer upköpa wårt Kopparmynt eller Plåtar, med 25 proCents skada för Riket, hwilket ej kunnat hända, om Kopparmyntet fått fritt stegras inom Riket.
Äfwen så måste det hända, när Kopparen för Contraira10 orsaker faller 10 proCent och ändock 200 lod, efter Mynt-ordningar, måste hållas lika goda med 2 lod Silfwer, fiskar utlänningen efter Silfwermyntet med 10 proCents förlust för Riket; af hwilket alt, förfarenheten, sedan Kopparen antogs för Mynt-metal jämte Silfret, lemnat de bedröfweligaste wedermälen11 och kan aldrig förebyggas, så länge wärdet dem imellan af Lagar determineras.12
Men detta är ingalunda enda orsaken i wåra Mynt-författningar til wåra Financers förfall. Här är et annat ännu mera betydande, näml. at alla delar af et Mynt, tilsammanstagne, icke fått wara lika med det hela. Det är: 2. lod 14 lödigt Silfwer gäller mindre då det utmyntas til Caroliner, men mera, om det slås til Sexstyfwers stycken, än om samma 2 lod wore myntade til en Riksdaler, det är, at 1 mark fint Silfwer, som aldrig är eller kan blifwa mer eller mindre, gör efter wår Mynt-fot 7 a 8 proCent flere daler Koppar:mt, om den utmyntas til Riksdaler, än då hon slås til Caroliner; men 3 1/8 proCent flere daler, då hon utmyntas til Sexstyfwers stycken, än Riksdalrar, til Fyra-styfwers stycken något öfwer 2 proCent mindre, i hwita styfwers stycken 16 2/3 proCent flere daler, än til Riksdalrar.
Dalern, som enligt här ofwanföre utstakade grunder, borde betyda en wiss quantitet fint Silfwer, är altså, enligt wåra Mynt-författningar, störst i Caroliner, 7 proCent mindre i Riksdaler, öfwer 10 proCent mindre i Sex-styfwer stycken, än i Caroliner.
Ehuru stor skillnad således nu är imellan dalrarne i enahanda metall, hafwa likwäl wåra författningar ingen sådan skilnad tillåtit, utan fast häldre alt ratande13 af Kronones Mynt på det alfwarsamaste förbudit.13
Som det likwäl icke desto mindre olika måste interessera köpare och säljare, om de få eller gifwa för en Wara 24 proCent mera eller mindre Silfwer, lärer et wal af Mynt-sorter, med in- eller utländsk man, näppeligen kunna undwikas och med det samma blifwa afgjordt, at daler-namnet i intetdera af Silfwer-mynten hafwer et stadgadt wärde.
Ännu större blifwer wåra dalrars naturliga olikhet, när wi kaste wåra ögon på Koppar-myntningen.
Mathematiska Axiomer pläga ej nekas, eller bestridas; men det är wisst, at efter wår Mynt ordning, då et Skeppund Koppar utmyntas til 540 dal. i Plåtar, men 900 daler i Slantar, trugas man, at tro 1 hel wara lika med 5/9 delar, eller 64 Slantar lika med en 6 dal:s plåt; men hwad det är, som här skal fylla resten, eller 4/9 delar, är obegripeligt, om ej den allmänt antagna föredom, at skilie myntet skal wara sämre, än hufwud-myntet, ehuru jag wäl wet, at just den samma fört skeps- båt- och Häst-laster af wåra Plåtar, för et ringa wärde, utur Riket.
När man altså ser på den olika utmyntningen, som skedt af wår Koppar til daler Kopp:mt som differerar 66 proCent; så frågar jag med skäl, huru många lod Koppar betyder 1 daler; man swarar mig 1/6 del af en 6 dal:s Plåt; men finge jag icke räkna efter Lag därtil 10 styfwer och 2 öre, och påstå, at dalern då wore full? monne någon äga rätt, at rata Kronans mynt?
Jag frågar widare, hwad säkerhet äger den, som säljer en Wara, då han står i owisshet, om den betalas honom med 1 eller 5/9 Skep:d Koppar, under et och samma afslutade daler-tal?
§ 9
Tuollainen on siis asian luonne yksinkertaisuudessaan. Tähän tilanteeseen on kuitenkin kaksi syytä. Haluan ensiksi osoittaa, että omat raha-asetuksemme ovat johtaneet siihen.
Koska tavaralla ei koskaan ole pysyvää arvoa muihin tavaroihin verrattuna, vaan nämä arvot muuttuvat päivittäin sen mukaisesti, onko tavaraa niukemmin vai runsaammin saatavissa ja miten paljon sitä tarvitaan, ei myöskään kahdesta eri metallista voida mitenkään varmasti tehdä nimellisarvoltaan samanlaisia rahoja. Eihän ole varmaa, että 2 kyynärää ras de Sicileä14 voidaan aina vaihtaa 1 kyynärään hienoa verkaa, ja yhtä epävarmaa on sekin, että 2 luodilla puhdasta hopeaa saa aina 200 kupariluotia, koska voisi helposti käydä niin, että Euroopassa vallitsisi suuri kuparin tarve, mutta sen saatavuus12 vähenisi siinä määrin, että ulkomaalaiset maksaisivat mielellään jokaisesta 200 luodin kuparierästä 2½ luotia puhdasta hopeaa. Jos nyt kummastakin metallista lyötäisiin kolikoita, joiden painojen välinen suhde olisi 1:100 ja kummallekin annettaisiin sama taalerin nimitys ja annettaisiin käsky pitää niitä kaikessa kaupankäynnissä samanarvoisina, ulkomaalaiset saattaisivat hopeaa maksuksi käyttäen ostaa pois meidän kuparikolikkomme tai plootumme hinnalla, joka tuottaisi valtakunnalle 25 prosentin tappion, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos kuparirahan arvo olisi saanut valtakunnassa vapaasti kohota.
Kun kuparin hinta päinvastaisista syistä laskee 10 %, mutta raha-asetusten mukaan 200 kupariluotia on silti hyväksyttävä 2 hopealuodin kanssa samanarvoiseksi eräksi, käy myös väistämättä niin, että ulkomaalaiset pyydystävät käsiinsä hopearahan tuottaen valtakunnalle 10 prosentin tappion. Tästä kaikesta kokemus on tuottanut mitä ikävimpiä osoituksia siitä saakka, kun kupari otettiin rahametalliksi hopean rinnalle, eivätkä nämä seuraukset ole koskaan estettävissä, niin kauan kuin näiden metallien vaihtosuhde määritellään laeilla.
Tämä ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa raha-asetuksiimme sisältyvä syy valtiomme rahalaitoksen surkeaan tilaan. Toinen ja vielä merkittävämpi syy tähän on nimittäin se, että rahayksikkö on jaettu pienempiin osiin, joiden yhteissummaa ei ole säädetty koko yksikköä vastaavaksi. Toisin sanottuna: 2 luotia 14-luotista hopeaa on karoliineiksi lyötynä arvoltaan vähemmän kuin lyötynä yhdeksi riikintaaleriksi, mutta enemmän, jos erä lyödään 6 äyrin hopealanteiksi. Siten 1 markka puhdasta hopeaa, joka on pysyvästi aina sama määrä, on rahakantamme mukaan riikintaaleriksi lyötynä 7–8 % arvokkaampi kuparitaalereiksi vaihdettaessa kuin sama hopeamäärä karoliineiksi lyötynä, kun 6 äyrin hopealantteina sillä saa 3 1/8 % enemmän kuparirahaa, neljän äyrin lanteilla taas hieman yli 2 % vähemmän, mutta hopeaäyreinä 16 2/3 % enemmän kuparitaalereita kuin riikintaalerilla.
Taaleri, jonka edellä esitettyjen perusteiden mukaan pitäisi merkitä tiettyä puhtaan hopean määrää, on siis raha-asetustemme mukaan suurin karoliineina, 7 % pienempi riikintaalerina, yli 10 % vähemmän 6 äyrin hopealantteina kuin karoliineiksi lyötynä.
Vaikka samasta metallista lyödyt taalerit siis ovat hyvin erilaisia, meidän säädöksemme eivät kuitenkaan ole sallineet tuollaista erilaisuutta, vaan mitä ankarimmin kieltäneet aliarvostamasta mitään kruunun lyöttämää rahalajia.13
Koska ostajia ja myyjiä silti väistämättä kiinnostaa eri lailla se, saavatko he vai joutuvatko he luovuttamaan tavarasta 24 % enemmän vai vähemmän hopeaa, voitaneen tuskin välttää rahalajien valikoimista kaupankäynnissä niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin osapuolten kanssa, ja samalla tulee selväksi, ettei taalerilla ole missään hopeakolikkojen luokassa vakaata arvoa.
Vielä suuremmaksi kasvaa taalereittemme luonnonmukainen erilaisuus, kun katselemme kuparirahoja.
Matematiikan aksioomeja ei yleensä kiistetä eikä niille esitetä vastaväitteitä, mutta selvää on, että kun rahajärjestyksemme mukaan kippunnasta kuparia lyödään 540 taaleria plooturahaa, mutta 900 taaleria styyverin lantteja, halutaan uskotella yhden kokonaisen olevan yhtä kuin 5/9 eli 64 styyverin lantin vastaavan yhtä 6 taalerin plootua. Käsittämättömäksi kuitenkin jää, mikä tässä vastaa loppuerää eli 4/9:aa, ellei sitten se yleinen harhakäsitys, että vaihtorahan pitääkin olla huonompaa kuin pääraha. Tiedän kuitenkin hyvin, että juuri tämän käsityksen takia plootujamme on viety valtakunnasta halvalla laiva- ja venelasteittain ja hevoskuormittain.
Kun siis tarkastellaan erilaisia kuparistamme lyötyjä rahalajeja, vaihtelee niiden arvo taalereissa kuparirahaa 66 %. Kysyn hyvällä syyllä, kuinka monta luotia kuparia vastaa yksi taaleri? Minulle vastataan, että se on 6 taalerin plootusta 1/6; mutta enkö saisi aivan laillisesti laskea, että lisäksi tarvitaan 10 styyveriä ja 2 kupariäyriä, ja väittää, että silloin rahaa olisi täysi taaleri? Onkohan jollakulla oikeus aliarvostaa kruunun rahaa?
Kysyn lisäksi, miten turvatussa asemassa tavaran myyjä on, kun hän ei tiedä, maksetaanko siitä hänelle 1 kippunta kuparia vai 5/9 kippuntaa saman sovitun taalerimäärän perusteella?
§ 9
That is now the simple state of the matter. But there are two reasons for it. I want, first, to prove that our own monetary regulations have given rise to it.
As the commodities never possess a stable value against each other but change every day according to the lesser or greater supply of and demand for them, two kinds of metal likewise cannot be used with any certainty as currency of the same tale-value. For as uncertain as it is that 2 aln of Ras de Sicile15 should always be exchanged equally for 1 aln of fine broadcloth is it also that 2 lod of fine silver should always be worth the same as 200 lod of copper, for it might easily happen that the demand for copper were to be high in Europe but the supplies12 of it so far diminished that foreigners would willingly offer 2½ lod of fine silver for every 200 lod of it. If both of these metals were now to be struck into coins, which would relate to each other in weight as 1 to 100, with the same daler denomination and an injunction that they should be of equal value in all commercial transactions, foreigners would be able to purchase our small copper coins or plåtar with silver, to the detriment of the realm of 25 per cent, which could not happen if the copper coins were allowed to freely increase in value within the country.
In like manner, when the price of copper for the opposite reasons falls by 10 per cent, but yet, under the monetary regulations, 200 lod must be regarded as equal in value to 2 lod of silver, then foreigners will seek out the silver coin, causing a 10 per cent loss to the realm. Ever since copper was adopted as a metal to be coined along with silver, experience has provided the most deplorable evidence of this fact, and it can never be prevented as long as the relative value of copper to silver is determined by law.
This, however, is by no means the only cause for the deterioration of our finances to be found in our monetary regulations. There is another, even more important one, namely that all specimens of a coinage, taken together, have not been allowed to correspond to the whole. That is to say, 2 lod of silver of a purity of 14/16 is worth less when minted into caroliner and more when struck into sexstyver pieces than if the same 2 lod were minted into a riksdaler. That is to say, 1 mark of fine silver, which never is nor can become anything more nor less, corresponds by our monetary standard to 7 to 8 per cent more daler kmt if minted as riksdaler than if struck into caroliner but to 3⅛ per cent more daler when it is struck into sexstyver pieces rather than into riksdaler, somewhat more than 2 per cent fewer daler when it is struck into fyrastyver pieces, but 16⅔ per cent more daler when it is struck into vit styver pieces than when it is struck into riksdaler.
The daler, which, on the grounds outlined above, ought to represent a certain quantity of fine silver, is thus, according to our monetary regulations, worth most in caroliner, 7 per cent less in riksdaler, and more than 10 per cent less in sexstyver pieces than in caroliner.
However great the difference may thus be between daler of the same metal, our regulations have nonetheless not allowed for any such difference but have instead most severely prohibited any undervaluing of the coin of the realm.13 Yet, as it must concern buyers and sellers no less differently whether they receive or pay 24 per cent more or less silver for a commodity, a preference for certain kinds of coin, whether among natives or foreigners, can hardly be avoided, and that will also determine that the daler denomination will lack a stable value in any of the silver coins.
The natural difference between our daler coins will turn out to be even greater when we turn our attention to the minting of copper coinage.
Mathematical axioms tend not to be denied or disputed, but it is certain that under our monetary system, when a skeppund of copper is minted into 540 daler in plåtar but 900 daler in slantar, one is urged to believe that 1 whole equals 5/9ths or that 64 slantar equal one 6-daler plåt, but what is to make up the rest here, or 4/9ths, is incomprehensible, unless it is the generally accepted prejudice that small change should be inferior to the standard coin, though I am well aware that it is precisely that view that has taken our plåtar out of the country by the ship-, boat- and cartload, for little return.
When one thus looks at the differential minting into daler kmt that our copper has undergone, which varies by 66 per cent, I then ask with good reason how many lod of copper represent 1 daler; the answer I receive is 1/6th of a 6-daler plåt, but should I not be allowed by law to add 10 styver and 2 öre to that and assert that the daler would then be complete? Does anyone have the right to undervalue the coin of the realm?
I ask further what security he has who sells a commodity when he is uncertain whether he is being paid for it with 1 or 5/9ths of a skeppund of copper for one and the same agreed-upon amount of daler?
Previous Section: A Remedy for the Country, § 8
Next Section: A Remedy for the Country, § 10
Names:
Biblical references:
Subjects: