Original language
§. 5.
Lät oss nu åter til mera uplysning, taga för exempel en annan landtmanna vara, neml.26 slagtnöt, som om höstarna drifvas ned til städerna, at afsäljas. Lät samma 100 bönder, hafva 50 större och mindre kreatur at aflåta, somlige 1 och andre 2, högst 3. Enligt författningarna, bör hvar och en egare, drifva sina egna nöt til torgs. Då måste, så väl den som hafver et litet nöt, drifva det samma ned dessa 6 mils väg, som den hvilken hafver 3:ne. Dertil fordras då 2 hion, ifrån hvarje hemman, som hafver något slagtnöt at föryttra. Lät det vara 40 sådane åboer, så syslosätta sig med dessa nöts framdrifvande til staden och försäljande, jemte återresan, 80 personer, och för hvardera åtgå då 4 dagar, som för hela driften af 50 nöt, gör 320 dagsverken, hvilka, beräknade til 2 dal. k:mt om dagen, göra en omkostnad af 640 dal. Lät 36 dal. vara et medel-pris, hvartil de alla säljas27 öfver hufvud, som gör 1 800 dal. Deras neddrifvande hafver då förtärt mera än tredie delen af hela värdet. Ingen kan eller anförtro sit nöt åt sin granne, i anseende til olika godhet och pris, ej eller föras de ned på en dag, utan alt derefter, som en och hvar kan hafva tid och tilfälle.
Nu uphäfve vi åter, i våra begrep, lagen som förbiuder Landthandelen, och låte en köpmans expedit, Bonde eller Borgare, fara dit up om hösten, och upköpa alla dessa 50 slagtnöt, hvartil för honom torde åtgå, med fram och återresan, 5 dagar. At skaffa ned fä-driften, leger han 3 hion, som på 4 dagar, hafva alla 50 ned til staden, gör 12 dagsverken, hvilka sammanlagde med expeditens 5, bestiga sig til 17 dagsverken in alles, hvilka à 2 daler, göra en summa af 34 daler, som användas på fä-drif28tens upköpande och framskaffande til staden, hvarigenom upkommer en ren vinst af 606 dal. blott på denna ena varan, genom Landthandeln; den må då stanna hos köparen eller säljaren.
På samma sätt kunde visas om flera landets producter, hvad märkelig vinst, vid deras föryttrande genom Landthandel, tilfaller enskilta personer. Äfven som man häraf kunde göra stora uträkningar, hvad sådant allena på et år kunde göra öfver hela Riket; men sanningen behöfver ej prunka med lysande öfverslag, den står bäst enfaldig och naken; och tiltror jag mig påstå, at detta bevis icke gifver stort efter de mathematiska uti sielfva grunden, fast ziffran efter flera tilfälligheter kan ökas och minskas.
- här: boskapshjorden
Finnish
§ 5
Saadaksemme asiaan enemmän valaistusta tarkastelkaamme toista maatalouden tuotetta, nimittäin26 teuraskarjaa, jota syksyisin ajetaan kaupunkeihin myytäväksi. Olettakaamme, että noilla samoilla 100 talonpojalla on myytävänä 50 erikokoista elikkoa, eräillä 1 ja toisilla 2 tai enintään 3. Säädösten mukaan jokaisen omistajan on itse ajettava elikkonsa torille. Niinpä sen, jolla on myytävänään pieni vasikka tai mullikka, on ajettava tämä perille sama 6 peninkulman matka kuin toisen, jolla on myytävänä kolme. Tähän tarvitaan silloin 2 palkollista jokaiselta tilalta, jolla on yksikin teuras myytävänä. Olettakaamme, että myyjiä on paikkakunnalla 40, ja silloin elikoiden ajaminen kaupunkiin ja myyminen sekä paluumatka vaativat 80 hengen työpanoksen ja kultakin kuluu tehtävän hoitamiseen 4 päivää. Tällöin noiden kaikkien 50 elikon kaupaksi saaminen vaatii 320 työpäivää, jotka merkitsevät 640 taalerin kustannuksia, jos työpäivän arvoksi otetaan 2 kuparitaaleria. Oletetaan elikoiden keskimääräiseksi kappalehinnaksi 36 taaleria,27 jolloin myyntitulos on 1800 taaleria. Niiden markkinoille tuomiseen on tällöin kulunut runsas kolmannes koko myyntiarvosta. Kukaan ei voi myöskään uskoa nautaansa naapurinsa käsiin, koska ne ovat laadultaan erilaisia ja hinnat vaihtelevat, eikä niitä myöskään toimiteta kaupunkiin samana päivänä, vaan kukin hoitaa asian silloin, kun siihen on aikaa ja tilaisuus.
Kumotkaamme nyt mielessämme jälleen laki, joka kieltää maakaupan, ja sallikaamme jonkun kauppa-asiamiehen, porvarin tai talonpojan, matkustaa tuolle maaseutupaikkakunnalle syksyllä ja ostaa kaikki nuo 50 teuraseläintä, mihin häneltä saattaisi matkoineen kulua 5 päivää. Saadakseen karjansa kuljetetuksi perille hän palkkaa 3 karjanajajaa, jotka tuovat 4 päivässä kaikki 50 eläintä kaupunkiin. Tähän kuluu 12 työpäivää, ja kun niihin lisätään asiamiehen 5, työpäiviä tarvitaan kaikkiaan 17, jotka 2 taalerin mukaan arvioituina merkitsevät 34 taalerin summaa karjan28 ostamiseen ja kaupunkiin ajamiseen. Tällöin tästä yhdestä tuotteesta saadaan maakaupan avulla puhdasta voittoa 606 taaleria, jääköönpä se sitten ostajalle tai myyjälle.
Samalla tavalla voitaisiin osoittaa, että monien maaseudun tuotteiden myynti maakaupan välityksellä tuottaa yksityisille henkilöille merkittävästi voittoa. Tämän nojalla voitaisiin myös laatia suurisuuntaisia laskelmia siitä, mitä tämä voisi merkitä koko valtakunnassa pelkästään yhden vuoden aikana. Totuuden ei kuitenkaan tarvitse koristautua loistavilla arviolaskelmilla, se pääsee parhaiten esiin yksinkertaisena ja paljaana, ja uskon voivani väittää, ettei tämä todistelu periaatteellisesti suurestikaan poikkea matemaattisista todisteista, vaikka numeroin ilmaistava tulos saattaa monien sattumanvaraisten seikkojen takia kasvaa tai vähetä.
English
§ 5
Let us now, to extend the argument, take the example of another rural commodity, namely26 beef cattle, which are driven in to the towns in the autumn to be sold. Let the same 100 farmers have 50 larger and smaller animals for sale, some one and others two, or at most three. According to the regulations, each individual owner should drive his own cattle to market. Then he who has one small animal as well as the one who has three has to drive it the same 6 mil. That will then require two hands from each farm that has any beef cattle to sell. Let there be 40 such tenants, then 80 persons will be engaged in driving those cattle to town and selling them, including the return journey, and each of them then takes four days, amounting for the entire drove of 50 cattle to 320 days’ work, which, reckoned at 2 daler kmt a day, amounts to an expenditure of 640 daler. Let 36 daler be the average price at which all of them are sold,27 which amounts to 1,800 daler. Driving them to town will then have consumed more than a third of the total value. Nor can anyone entrust his animal to a neighbour, considering the differences in quality and price, and the fact that they are not all driven there on the same day but as and when each individual has the time and opportunity.
Now let us again, in our mind, rescind the law prohibiting rural trade and allow a buying agent, whether farmer or townsman, to travel out there in the autumn and buy up all these 50 beef cattle, which would take him five days for the journey there and back. In order to bring the drove back, he hires three hands, who in four days get all 50 of them to the town, performing 12 days’ work, which, added to the five of the agent, amounts to 17 days’ work in all, producing, at 2 daler each, a sum of 34 daler spent purchasing the drove28 and getting it to the town, which produces a pure profit of 606 daler on this single commodity, by means of the rural trade, whether it is made by the buyer or the seller.
In the same way, one could demonstrate with regard to other products of the country what a remarkable profit accrues to individual people when they are sold through the rural trade. One could also make rough estimates from that as to the effect which that might have throughout the kingdom in a single year, but truth does not need to dazzle with impressive calculations; it presents itself best simple and naked; and I venture to assert that this proof is not much inferior to the mathematical ones in essence, even if the figures may be increased or diminished by various circumstances.
