Answer to the Question on Rural Trade, § 18

§. 18.

Dernäst grundar man en sådan inskränkning derpå, at65 Landthandelen minskar städernes näring, och hindrar deras tilförsel. Lät oss nu se hvad skäl som ligger häruti. Hvem menar man skulle hindra stadsboerna ifrån sin närings idkande? Nu hafva de köpmanna-varor i sina bodar til salu, men då finge de göra uplag1göra uplag: hålla i lager deraf, när och hvarest de ville, äfven på landet. Vist är det, at då någon slags vara altid är til bods,2buds säljer man mera deraf, än om den allenast en eller annan gång, vid landtmans resa til staden, är til fångs.3är til fångs: står att få Landthandelen måste således ofelbart öka, men aldrig minska städernes näring. Och äfven så litet som den minskar deras näringar, så litet hindrar den ock tilförslen.

Det är förut bevist, at Landthandelen ökar märkeligen varumängden; ökas den, så måste ock tilförslen ökas, om ingen66 mera behöfvande ort finnes, som vil betala den högre, än staden genom sina expediter. Gifves den, så är ej stadsboen berättigad til en sådan vara, om han ej betalar den lika dyrt med den behöfvande.

Just det samma är det, säger du, som ofta hindrar tilförslen, at under fri försäljning, kunna flere köpare, bortsnappa, genom några landthandlare, den vara, som staden annars, om hon varit ensam, fått för bättre köp. Men jag bör dervid påminna, at så mycket som staden velat hafva bättre köp, än landthandlaren gifvit, så mycket har den förre sökt skinna den senare.

1. göra uplag: hålla i lager
2. buds
3. är til fångs: står att få

§ 18

Seuraavaksi tällaista rajoitusta perustellaan sanomalla, että65 maakauppa heikentää kaupunkien elinkeinoja ja vaikeuttaa tavarantoimituksia niihin. Katsokaamme nyt, mitä syitä tämä väite pitää sisällään. Kenen ajatellaan haittaavan kaupunkilaisten elinkeinotoimintaa? Nykyisinhän heillä on kauppatavaroita myytävänä puodeissaan, mutta tuossa toisenlaisessa tilanteessa he saisivat varastoida tavaroitaan milloin ja missä tahansa, myös maaseudulla. Jos tiettyä tavaraa on aina tarjolla, sitä myydään varmasti enemmän kuin silloin, kun sitä on saatavissa vain ajoittain maalaisten käydessä kaupungissa. Maakauppa kasvattaa näin ollen täysin varmasti kaupunkien elinkeinoja eikä koskaan heikennä niitä. Ja kun se ei heikennä niiden elinkeinoja, se ei myöskään estä tavaroiden toimittamista niihin.

Jo edellä on todistettu, että maakauppa lisää tuntuvasti tavaroiden määrää; jos se kasvaa, lisääntyvät myös toimitukset, ellei66 löydettävissä ole mitään suuremmassa tarpeessa olevaa ja korkeamman hinnan maksamiseen valmista paikkakuntaa kuin asiamiestensä edustama kaupunki. Jos sellainen paikka löytyy, ei kaupunkilaisella ole oikeutta saada tuota tavaraa, ellei hän maksa siitä yhtä korkeata hintaa kuin sen tarvitsijakin.

Sanot, että juuri tuo sama seikka usein estää kuljetuksia kaupunkiin, kun useat ostajat voivat myynnin vapauden vallitessa siepata muutamien maakauppiaiden välityksellä haltuunsa tavaran, jonka kaupunki olisi voinut ostaa edullisemmalla hinnalla, jos se olisi ollut ostajana yksin. Tähän minun on muistutettava, että saman verran kuin kaupunki olisi halunnut maksaa halvempaa hintaa kuin maakauppias on pyytänyt, se on yrittänyt nylkeä tätä.

§ 18

The next reason given for such a restriction is that65 the rural trade reduces the business of the towns and hampers their supply. Let us see now what truth there is in that. Who are supposed to be obstructing the townspeople in the pursuit of their occupations? At present they have merchandise for sale in their shops, whereas they could otherwise lay up stores of commodities when and where they wished, including the countryside. It is certain that when some kind of commodity is always available, one will sell more of it than if it is only on sale from time to time, when a countryman goes to town. The rural trade must therefore inevitably increase and never reduce the business of the towns. And as little as it reduces their trades does it impede their supply.

It has been demonstrated above that the rural trade markedly increases the amount of commodities; if that is expanded, the supply must also expand, unless66 there is some locality with a greater need that is willing to pay more for it than the town does through its buying agents. If there is such a place, the townsman is not entitled to that commodity unless he pays as much as those who need it.

It is precisely that, you say, which often impedes the supply, namely that in a situation of free trading more buyers may, through a few rural traders, snatch away the commodity that the town, had it been alone, would otherwise have obtained at a better price. But I should note at this point that, as much as the townsman would have wished to get a better deal than the rural trader has offered, so much has the former sought to fleece the latter.