Ensimmäinen katekismussaarna, § 31

§. 31.

Men denna Guds eviga kärlek bör ännu mera uphöjas i våra hjertan, när vi för det andra betrakta sjelfva gåfvan, den han gifvit oss. Den är ingen annan än hans egen aldrakäraste Son ifrån him178melen gifven människom på jordene. En ganska dyrbar gåfva, som bland gåfvor på jordene, ja hvarken i himmelen eller på jorden har sin like. Välgörande och rika Regenter utdela gåfvor åt sina egna och främmande magters Ministrar, som bestå i guld och silfver, i ädla stenar, dyrbara konststycken och stora landssträckor, hvilka anses för rätt Konungsliga och beundras af verlden. Men hvad äro, hvad innehålla de? Et förvanskligt jordens grus, et stoft och et intet. Gud hafver i skapelsen begåfvat oss med långt större: Såsom kropp och själ, ögon, öron och alla lemmar, förnuft och all sinne: Han har af en obeskrifvelig godhet försedt oss, alt ifrån moderlifvet med kläder, föda, hus och hem, och alt hvad vi til timmelig näring behöft: Han har ock beskärmat och bevarat ifrån all farlighet: alla, stora och öfversvinneliga gåfvor och välgärningar; men så högt som himmelen är öfver jorden, så hög och öfver alla andra välgärningar uplyftad är denna gåfvan, Guds ende Son: Fadrens härlighets sken, och hans väsendes rätta beläte, som bär all ting med sitt kraftiga ord, och sitter på Majestätsens högra sido, Ebr. 1:3. En af Gud sjelf på det aldrahögsta älskad och högaktad gåfva. Gåfvor få ofta sitt värde icke allenast af deras179 invärtes halt, utan ock af det anseende och aktning de vinna bland de visa och förnäma. Huru mycket må då icke vår vördnad och högaktning ökas för denna dyra himla-skänk när vi erhindre oss huru kär denne Guds Son varit sin himmelske Fader. Hvilket Jesus sjelf nogsamt utmärker, då han kallar sig sin himmelske Faders enda Son, Joh. 3:16. det är en Son, som icke allenast är den ende, utan som ock af sin himmelska Fader är så högt älskad, som enda barnet af sina kära föräldrar. Och den himmelske Fadren hafver sjelf två serskildta gångor betygat denna sin kärlek, då han först vid Jesu döpelse likasom för hela verlden uppenbarligen betygade om honom: Thenne är min kära Son i hvilkom jag hafver et godt behag, Matth. 3:17. och andra gången på berget för Petrus, Jacobus och Johannes vid Jesu förklaring med aldeles samma ord: Cap. 17:5. och vil så mycket säga: Människor, I jordenes förnuftige inbyggare! för eder betygar jag, at denne Jesus, som nu upstiger utur Jordans flod och hafver et ganska ringa utvärtes anseende, är icke allenast en sann Gud och Guds Son, utan han är ock af mig ganska dyrbar aktad, han är min ende Son, och af mig med en besynnerlig kärlek omfattad, och jag bör förkunna eder,180 at jag uti honom, i alla hans gärningar och företaganden hafver et besynnerligt och Guddomeligt välbehag: at ock I människor visten at rätt högt värdera honom! I nöden och under tryckande armod får en gåfva sitt rätta värde, som under all slags öfverflöd ofta anses nog ringa. Vår iråkade olyckliga belägenhet må då lära oss at rätt värdera denna gåfva. Vi hade kommit bort ifrån Gud i et grufveligt slafveri: här gifves oss befriaren: Ebr. 2:14,15. sårade til döds och liggande i vårt blod hafva vi här läkaren Hes. 16:6. och dömde i våra synder til helvetet hafva vi här förlossaren, den bäste, ty Gud har satt honom därtil, Rom. 3:25. den endaste, ty i ingom androm är salighet, Ap. G. 4:12. Ack! at han då blefve rätt högaktad af oss, då vi så ofta sjunge med församligen: vore icke thet barnet i verlden födt, så skulle hvar man evinnerliga dödt, nu äre vi frälste alle.6vore icke thet barnet ... nu äre vi frälste alle: avsnitt ur psalm 127, vers 1, i 1695 års psalmbok Men detta värde må ännu mångfaldigt fördubblas i vårt hjerta, om vi tänke på den stora salighet Gud skänkt oss genom sin Son. Det heter om honom i vår Advents Psalm: Salighet har han at föra, den skall hans brud tilhöra.7Salighet har han at föra, den skall hans brud tilhöra: avsnitt ur psalm 116, vers 3, i 1695 års psalmbok Salighet har han predikat, Matth. 5. Salighet har han förvärfvat, Luc. 1:69. Salighet meddelar han, Luc. 23:43. Ser då välsignade181 Åhörare häraf, huru dyrbar, huru af Gud sjelf högt älskad och för oss arma syndare oumgängelig och högst nyttig denna dyra gåfva är; borde den då icke äfven af oss med djupaste vördnad och största glädje emottagas?

1. vore icke thet barnet ... nu äre vi frälste alle: avsnitt ur psalm 127, vers 1, i 1695 års psalmbok
2. Salighet har han at föra, den skall hans brud tilhöra: avsnitt ur psalm 116, vers 3, i 1695 års psalmbok

§ 31

Mutta tämän Jumalan ikuisen rakkauden arvon täytyy sydämissämme nousta vieläkin korkeammalle, kun toiseksi tarkastelemme itse sitä lahjaa, jonka hän on meille antanut. Se ei ole mikään muu kuin hänen oma rakkain poikansa,178 joka taivaasta annettiin maan päälle ihmisille. Varsin kallis lahja, jolla ei ole vertaistaan maan päällä annettavien lahjojen joukossa, ei taivaissa eikä maan päällä. Hyvää tekevät ja rikkaat hallitsijat jakelevat lahjoja omille ja vieraiden maiden ministereille lahjaksi kultaa ja hopeaa, jalokiviä, arvokkaita taideteoksia ja suuria maa-alueita. Näitä lahjoja pidetään varsin kuninkaallisina ja maailmalla niitä ihaillaan. Mutta mitä ne ovat ja mitä ne pitävät sisällään? Katoavaista maan tomua, hiekkaa, ei mitään. Jumala on luomisessa antanut meille paljon enemmän: ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit. Hän on hyvyydessään äidinkohdusta saakka varustanut meille vaatteet, ruoan, talon ja kodin ja kaiken mitä me maalliseen ylläpitoomme tarvitsemme. Hän on myös suojellut ja varjellut meitä kaikilta vaaroilta. Nämä kaikki ovat suuria ja ylen runsaita lahjoja ja hyviä tekoja, mutta niin kaukana kuin taivas on maasta, niin suuri ja kaikkien muiden hyvien tekojen yläpuolelle korotettu on tämä lahja, Jumalan ainoa Poika: Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa oikea kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla ja on asettunut istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle81992/muokattu Hepr. 1:3. Se on Jumalan itsensä korkeimmin rakastama ja arvostama lahja. Lahjojen arvo ei useinkaan tule vain niiden179 sisällöstä vaan siitä kunniasta ja arvostuksesta, jonka ne saavat viisaiden ja ylhäisten keskuudessa. Kuinka paljon pitäisikään siis meidän kiitollisuutemme ja arvostuksemme tästä taivaan lahjasta kasvaa, kun ajattelemme, kuinka läheinen tämä Jumalan Poika olikaan taivaalliselle Isälleen. Tämän Jeesus itse ilmaisee hyvin sanoessaan itseään taivaallisen Isän ainoaksi Pojaksi Joh. 3:16, siis Pojaksi, joka ei vain ole ainoa, vaan jota hänen taivaallinen Isänsä rakastaa yhtä suuresti kuin rakkaat vanhemmat ainoata lastaan. Ja taivaallinen Isä itse on kahdessa eri kohdassa todistanut tästä rakkaudesta, kun hän ensin Jeesuksen kasteessa ikään kuin koko maailmalle avoimesti todisti hänestä: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt Matt. 3:17, ja toisen kerran vuorella Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle Jeesuksen kirkastumisen yhteydessä lähes samoin sanoin Matt. 17:5. Tällä hän tahtoo sanoa: Ihmiset, te maan järjelliset asukkaat! Teille minä todistan, että tämä Jeesus, joka nyt nousee Jordanin virrasta, ja joka ulkonaisesti on sangen vähäpätöinen, ei ainoastaan ole tosi Jumala ja Jumalan Poika, vaan hän on minulle hyvin arvokas, hän on minun ainoa Poikani, jota minä erityisesti rakastan, ja minä julistan teille,180 että kaikilla hänen teoillaan ja toimillaan on minun erityinen jumalallinen suosioni. Kunpa te ihmiset osaisitte oikein arvostaa häntä! Hädässä ja ahdistavassa köyhyydessä pienikin lahja saa suuren arvon, vaikka kaikenlaisessa yltäkylläisyydessä sitä pidettäisiin vähäisenä. Opettakoon meidän kohtaamamme onneton tilanne meidät arvostamaan tuota lahjaa. Me olimme tulleet pois Jumalan luota hirveään orjuuteen, mutta tässä on meillä vapauttaja Hepr. 2:14–15. Kuolettavasti haavoitettuna ja verissämme makaavina meillä on tässä lääkäri Hes. 16:6, ja syntiemme vuoksi helvettiin tuomittuina meillä on tässä kaikkein paras lunastaja, sillä Jumala on hänet siihen asettanut Room. 3:25, ja ainoa, sillä kenessäkään toisessa ei autuutta ole Ap. t. 4:12. Voi, kunpa me osaisimme häntä oikein arvostaa, niin että usein laulaisimme seurakunnan kanssa: Jollei lapsi olisi maailmaan syntynyt, niin jokainen kohtaisi ikuisen kuoleman, nyt meidät on kaikki pelastettu.9Jollei lapsi olisi ... on kaikki pelastettu: Alkutekstin lainaus vore icke thet barnet i verlden födt, så skulle hvar man evinnerliga dödt, nu äre vi frälste alle on vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virrestä 127, ensimmäinen säkeistö. Mutta moninkertaistukoon sen arvo vielä meidän sydämessämme, kun ajattelemme sitä suurta autuutta, jonka Jumala on meille antanut poikansa kautta. Adventtivirressämme hänestä sanotaan: Autuuden hän tuo, sen morsiamelleen suo.10Autuuden hän tuo, sen morsiamelleen suo: Alkutekstin lainaus Salighet har han at föra, den skall hans brud tilhöra on vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virrestä 116, kolmannesta säkeistöstä. Autuudesta hän on saarnannut Matt. 5, autuuden hän on hankkinut Luuk. 1:69, autuudesta hän on kertonut Luuk. 23:43. Katsokaa siis, siunatut181 kuulijani, kuinka kallisarvoinen, kuinka suuresti Jumalan itsensä rakastama ja meille poloisille syntisille välttämätön sekä suuresti hyödyllinen tämä kallis lahja on. Eikö meidänkin pitäisi ottaa se vastaa syvästi kunnioittaen ja ylimmin iloiten?

1. 1992/muokattu
2. Jollei lapsi olisi ... on kaikki pelastettu: Alkutekstin lainaus vore icke thet barnet i verlden födt, så skulle hvar man evinnerliga dödt, nu äre vi frälste alle on vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virrestä 127, ensimmäinen säkeistö.
3. Autuuden hän tuo, sen morsiamelleen suo: Alkutekstin lainaus Salighet har han at föra, den skall hans brud tilhöra on vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virrestä 116, kolmannesta säkeistöstä.

Unfortunately this content isn't available in English