Previous Section: Ensimmäinen katekismussaarna, § 26
Next Section: Ensimmäinen katekismussaarna, § 28
§. 27.
Men sakens vigt synes fordra af oss en närmare granskning af denna Guds Försyn i anseende til sina olika föremål. Af det som redan är sagt synes klart at Guds försyn omfattar alla skapade tingen i gemen, så at icke et enda af dem är därifrån uteslutit, därföre säger vise mannen: Han hafver gjordt både små och stora, och hafver lika omsorg för alla. Vishet. B. 6:8. Därföre säger Apostelen Paulus om Christo: Han bär alt ting med sitt kraftiga ord. Ebr. 1:3. Således sträcker den sig äfven til änglarna, icke allenast de goda, hvilka altid se Guds ansigte Matth. 18:10. och hvilka uträtta hans befallningar. Ps. 91:11. utan äfven til de onda, emedan ock de stå under Guds styrelse, som ses af Jobs 1:12. hvarest Gud gaf satan låf at skada Job och i synnerhet däraf, at de orena andar fråga Jesum Guds Son, om han var kommen at plåga dem förrän tid var. Matth. 8:29. Hvaraf tydeligen kan slutas, at Gud är den, som äfven både skonar och plågar dem. Dock finne vi lätteligen at människan i synnerhet blifvit et föremål för denna Guds underliga försorg; därom tala de för161nufts gåfvor genom hvilka hon blifvit uphögd öfver de andra kreaturen redan i skapelsen; därom intygar i synnerhet det stora adelskap henne förläntes, som bestod uti en likhet med Gud, men aldramäst det nådefulla bemödande (at vi må tala om Gud på människligt sätt) han haft, at sedan denna likhet förlorades i syndafallet, åter uprätta det samma, genom löftet om qvinnones säd,1 och des fullbordande i det han utgaf i döden sin enfödda son, at lösa oss alla ifrån vårt grufveliga synda elände, och at genom sit Guddomeliga uppenbarade ord leda oss tilbaka utur ondskones mörker på salighetens väg. Ja denna öma försorg sträcker sig ingalunda allena til de trogna, utan äfven til ogudaktiga, ty så säger Apostelen Paulus: Gud vill, med fullt alfvare, at alla människor skola frälste varda och til sanningenes kundskap komma. 1 Tim. 2:4. och Petrus försäkrar äfven, at Herren icke vil, at några skola förgås, utan at hvar och en vänder sig til bättring, 2 Epist. 3:9.2 hvartil han äfven tilbjuder dem nåd och förmåga; och just därföre hafver han tålamod med de ogudagtiga och låter, som vår dyre Frälsare sjelf säger, sin sol upgå öfver onda och goda och låter regna öfver rättfärdiga och orättfärdiga. Matth. 5:45. Icke desto mindre blifver det för trogna Guds162 barn en af Guds ord mångfaldigt bevist, och tillika ganska tröstelig sanning, at han aldra ömmast vårdar dem. Det kunna vi först sluta af den stora förändring, som skedt med dem uti rättfärdiggörelsen. De voro förut lika med alla andra ogudaktiga blott under Guds långmodighet. 2 Petr. 3:9. som genom sin ondska skildt sin Gud ifrån sig och deras synder vändt bort Guds ansigte ifrån dem, Es. 59:2. Men nu har Gud för Jesu skull tagit bort alla deras synder, därföre hafva de återfått sin förlorade barna rätt, och blifvit af sin Gud med ömmaste Faders hjerta omfamnade. Rom. 8:17. För det andra, finna vi det tydeligen af den nära förening, som skedt emellan dem och deras Gud genom trona, i det de blifvit inympade i det sanna vinträdet Christo. Joh. 15:5. och af honom supa lifsens saft til sin salighet; Ja hela den Heliga Treenigheten förenar sig med dem, och med sin nåd och kärlek upfyller och leder dem. Cap. 14:23. Vi sluta detta ännu för det tredje, af de härligaste Guds Andas vitnesbörder i den heliga Skrift om denna Guds ömmaste försorg för sina barn. Jag vil, at ej falla eder Älskade Åhörare i dag för mycket besvärlig, allenast anföra några få: Si säger David, Herrans ögon se uppå them som frug163ta honom: the som uppå hans godhet trösta, nemligen med en besynnerlig nåd och säker hjelp. Ps. 33:18. Herren känner the frommas dagar, säger han åter på et annat ställe, och theras gods skall blifva evinnerliga. The skola icke på skam komma i then onda tiden, och i hårdom årom3 skola the nog hafva. Ps. 37:18,19. De hafva undfått et löfte af Herranom, at hans änglar skola på alla theras vägar bära them på händerna, at the icke stöta sin fot på stenen. Ps. 91:11,12.4 Ty han hafver utsändt dem til tjenst för theras skuld, som salighet ärfva skola. Ebr. 1:14. Därföre talade David om denna Guds försorg i sin nöd ganska trösteligen och sade: Jag är fattig och elände, men Herren sörjer för mig: Tu äst min hjelpare och förlossare. Ps. 40:18. Och låfvat vare Herren för denna stora trösten åt alla sina barn! Ändteligen, för det fjerde, bestyrkes ock denna ömma försorg för de trogna genom egen och andras förfarenhet. Hela den heliga Skrift är full med de härligaste exempel härpå, huru han välsignade Patriarcherne, huru han halp och uphögde en Joseph: huru underligen han utförde sitt egendoms folk utur Egypten, genom öknen in uti det förlofvade landet med stora undervärk: huru han födde Propheten Elias genom korpar, som förde honom164 upehälle, och enkan i Zarpath at mjölet i skeppan icke blef uttärdt och oljan i krukan intet minskades i den dyra tiden. 1 Kon. B. 17:6,16. Huru underligen han bevarade Sadrack, Mesek och Abednego uti den brinnande ugnen. Dan. 3. och Daniel i lejonekulan, med många flera. Den äldsta Nya Testamentets Kyrko Historia är icke mindre rik på stora prof af Guds underliga försorg för de sina, och de felas5 ingalunda för et upmärksamt Guds barn i vår tid, fast andra icke se eller akta dem; men den trogne hafver de största profven häraf uppå sig sjelf; huru många gångor Gud underligen beskyddat och bevarat honom och sörgt för des väl i timmelig måtto, då han sjelf ej förstått at göra det; men i synnerhet huru honom i andelig måtto med Apostelen Paulo vederfarits barmhärtighet, och huru Gud på honom bevisat sina barmhärtighets och långmodighets rikedomar 1 Tim. 1:16. Ser Älskade i Herranom af så starka grunder och en så stor hop med vitnen Ebr. 12:1. sättas de trogna uti en oryggelig visshet om Guds besynnerliga och nådiga försorg för sina kära barn.
§ 27
Mutta asian painavuus vaatii meitä vielä lähemmin tarkastelemaan Jumalan kaitselmusta suhteessa sen erilaisiin kohteisiin. Jo sanotusta nähdään selvästi, että Jumalan kaitselmus kattaa yleisesti kaikki luodut oliot. Sen ulkopuolelle ei ole suljettu mitään, mistä viisas mies sanoo: Itse hän on luonut niin ylhäiset kuin alhaiset, ja yhtäläisesti hän pitää kaikista huolen Viisauden kirja 6:7. Apostoli Paavali sanoo Kristuksesta: Hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla Hepr. 1:3. Se ulottuu siten myös enkeleihin, eikä vain hyviin, jotka aina näkevät Jumalan kasvot Matt. 18:10 ja suorittavat hänen käskyjään Ps. 91:11, vaan myös pahoihin, koska nekin ovat Jumalan hallinnan alaisia. Tämä nähdään Job 1:12, jossa Jumala antoi Saatanalle luvan vahingoittaa Jobia, ja erityisesti siinä, miten saastaiset henget kysyvät Jeesukselta, Jumalan Pojalta, oliko hän tullut tänne kiduttamaan niitä ennen määräaikaa Matt. 8:29. Tästä voidaan selvästi päätellä, että Jumala on se, joka sekä säästää että kiduttaa niitä. Huomaamme kuitenkin helposti, että ihminen on erityisellä tavalla tämän Jumalan ihmeellisen huolenpidon kohteena. Tästä kertovat järjenlahjat,161 joiden ansiosta ihminen on nostettu muiden luotujen yläpuolelle jo luomisessa. Siitä kertoo erityisesti se hänelle suotu suuri aateluus, että hän oli Jumalan kaltainen. Mutta kaikkein eniten siitä kertoo hänen armollinen vaivannäkönsä (puhuaksemme Jumalasta nyt ihmisen tapaan), että kun tämä samankaltaisuus syntiinlankeemuksessa menetettiin, hän antoi palauttaa sen lupauksellaan naisen siemenestä,6 ja tämän lupauksen hän täytti antamalla ainoan poikansa kuolemalle, joka lunasti meidät kaikki synnin kauheasta kurjuudesta. Jumalallisen ilmoituksensa sanoilla hän johtaa meitä takaisin pahuuden pimeydestä autuuden tielle. Eikä tämä hellä huolenpito edes ulotu vain uskoviin vaan myös jumalattomiin, niin kuin apostoli Paavali sanoo: Jumala tahtoo, todella, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden 1. Tim. 2:4, ja Pietari vakuuttaa myös: Herra ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät 2. Piet. 3:9, mihin hän tarjoaa heille myös armon ja kyvyn. Juuri siksi hän on kärsivällinen myös jumalattomia kohtaan, niin että hän antaa, kuten Vapahtajamme itse sanoo, aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille Matt. 5:45. Yhtään vähäisemmäksi ei jää Jumalan162 lapsille Jumalan sanassa moneen kertaan todistettu ja sangen lohduttava totuus, että hän kaikkein hellimmin huolehtii heistä. Sen voimme ensinnäkin päätellä suuresta muutoksesta, joka heille tapahtui vanhurskauttamisessa. He olivat aiemmin, niin kuin kaikki jumalattomat, vain Herran pitkämielisyyden varassa 2. Piet. 3:9. Pahuudessaan he olivat eronneet Jumalastaan ja heidän syntinsä olivat kääntäneet Jumalan kasvot pois heidän luotaan Jes. 59:2. Mutta koska Jumala Jeesuksen tähden otti pois kaikki heidän syntinsä, he saivat menetetyn lapsenoikeutensa takaisin, ja Jumala sulki heidät hellin sydämin isälliseen syleilyynsä Room. 8:17. Toiseksi me näemme tämän selvästi siitä läheisestä yhteydestä, joka uskossa heidän ja heidän Jumalansa välillä syntyi, kun heidät vartettiin todelliseen viinipuuhun, Kristukseen Joh. 15:5, ja he saivat hänestä juoda elämän mehua autuudekseen. Koko Pyhä Kolminaisuus yhdistyy heidän kanssaan, täyttää heidät armollaan ja rakkaudellaan ja johtaa heitä Joh. 14:23. Lopetamme tämän kolmanneksi vielä ihanimpiin Jumalan Hengen todistuksiin, jota Raamattu tästä Jumalan hellimmästä huolenpidosta lapsiaan kohtaan antaa. Jotten vaivaisi teitä, rakkaat kuulijat, tänään liiaksi, esitän niistä vain muutamia. Daavid sanoo: Mutta Herran silmä on niiden yllä, jotka pelkäävät163 häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa, siis hänen antamaansa erityiseen armoon ja varmaan apuun Ps. 33:18. Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä, hän sanoo toisessa kohdassa, eikä heidän perintöosansa koskaan häviä. He eivät kärsi puutetta kovinakaan aikoina, nälän päivinä heillä on kyllin syötävää Ps. 37:18–19. He ovat saaneet Herralta lupauksen, että hän antaa enkeleilleen käskyn varjella heitä, missä he ikinä kulkevat, ja enkelit kantavat heitä käsillään, etteivät he loukkaa jalkaansa kiveen7 Ps. 91:11–12. Sillä hän on lähettänyt ne palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden Hepr. 1:14. Siksi Daavid puhuikin tästä Herran huolenpidosta hädässään lohdullisesti ja sanoi: Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani Ps. 40:18. Ja ylistetty olkoon Herra, joka on antanut tämän suuren lohdun kaikille lapsilleen! Vihdoin, neljänneksi, uskovat saavat vahvistuksen tästä hellästä huolenpidosta omien ja toistensa kokemuksien kautta. Koko Pyhä kirja on täynnä ihanimpia esimerkkejä siitä, miten hän siunasi patriarkkoja, miten hän auttoi Joosefia ja korotti tämän, miten ihmeellisesti hän johdatti kansansa pois Egyptistä autiomaan halki luvattuun maahan suurten ihmetekojen saattelemana, miten hän ruokki profeetta Eliaa korppien avulla, jotka toivat hänelle ravintoa, ja huolehti Sarpatin leskestä, niin että164 jauhot eivät loppuneet hänen vakastaan eikä öljy hänen ruukustaan vähentynyt kalliina aikana 1. Kun. 17:6,16. Miten ihmeellisesti hän varjeli Sadrakia, Mesakia ja Abed-Negoa tulipätsissä Dan. 3, Danielia leijonien luolassa, ja monia muita. Uuden Testamentin vanhin kirkkohistoria tarjoaa yhtä runsaasti suuria todisteita siitä, miten Jumala ihmeellisesti pitää huolta omistaan, eikä niitä puutu tarkkaavaiselta Jumalan lapselta meidänkään aikanamme, vaikka toiset eivät niitä näekään tai arvosta niitä. Uskovalle vahvimmat todisteet ovat kuitenkin hänen itsensä kohdalla. Kuinka monesti onkaan Jumala ihmeellisesti suojellut ja varjellut häntä ja huolehtinut hänen hyvästään ajallisessa mielessä, silloin kun hän itse ei ole ymmärtänyt sitä tehdä. Mutta aivan erityisesti hän on apostoli Paavalin tavoin kokenut hengellisessä mielessä laupeuden ja sen, miten Jumala on hänelle osoittanut laupeutensa ja pitkämielisyytensä rikkaudet 1. Tim. 1:16. Nähkää siis, rakkaani Herrassa, miten vahvoin perustein ja suuren todistajien joukon kera Hepr. 12:1 uskoville annetaan järkkymätön varmuus Jumalan erityisestä ja armollisesta huolenpidosta hänen rakkaita lapsiaan kohtaan.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 27.
Men sakens vigt synes fordra af oss en närmare granskning af denna Guds Försyn i anseende til sina olika föremål. Af det som redan är sagt synes klart at Guds försyn omfattar alla skapade tingen i gemen, så at icke et enda af dem är därifrån uteslutit, därföre säger vise mannen: Han hafver gjordt både små och stora, och hafver lika omsorg för alla. Vishet. B. 6:8. Därföre säger Apostelen Paulus om Christo: Han bär alt ting med sitt kraftiga ord. Ebr. 1:3. Således sträcker den sig äfven til änglarna, icke allenast de goda, hvilka altid se Guds ansigte Matth. 18:10. och hvilka uträtta hans befallningar. Ps. 91:11. utan äfven til de onda, emedan ock de stå under Guds styrelse, som ses af Jobs 1:12. hvarest Gud gaf satan låf at skada Job och i synnerhet däraf, at de orena andar fråga Jesum Guds Son, om han var kommen at plåga dem förrän tid var. Matth. 8:29. Hvaraf tydeligen kan slutas, at Gud är den, som äfven både skonar och plågar dem. Dock finne vi lätteligen at människan i synnerhet blifvit et föremål för denna Guds underliga försorg; därom tala de för161nufts gåfvor genom hvilka hon blifvit uphögd öfver de andra kreaturen redan i skapelsen; därom intygar i synnerhet det stora adelskap henne förläntes, som bestod uti en likhet med Gud, men aldramäst det nådefulla bemödande (at vi må tala om Gud på människligt sätt) han haft, at sedan denna likhet förlorades i syndafallet, åter uprätta det samma, genom löftet om qvinnones säd,8 och des fullbordande i det han utgaf i döden sin enfödda son, at lösa oss alla ifrån vårt grufveliga synda elände, och at genom sit Guddomeliga uppenbarade ord leda oss tilbaka utur ondskones mörker på salighetens väg. Ja denna öma försorg sträcker sig ingalunda allena til de trogna, utan äfven til ogudaktiga, ty så säger Apostelen Paulus: Gud vill, med fullt alfvare, at alla människor skola frälste varda och til sanningenes kundskap komma. 1 Tim. 2:4. och Petrus försäkrar äfven, at Herren icke vil, at några skola förgås, utan at hvar och en vänder sig til bättring, 2 Epist. 3:9.9 hvartil han äfven tilbjuder dem nåd och förmåga; och just därföre hafver han tålamod med de ogudagtiga och låter, som vår dyre Frälsare sjelf säger, sin sol upgå öfver onda och goda och låter regna öfver rättfärdiga och orättfärdiga. Matth. 5:45. Icke desto mindre blifver det för trogna Guds162 barn en af Guds ord mångfaldigt bevist, och tillika ganska tröstelig sanning, at han aldra ömmast vårdar dem. Det kunna vi först sluta af den stora förändring, som skedt med dem uti rättfärdiggörelsen. De voro förut lika med alla andra ogudaktiga blott under Guds långmodighet. 2 Petr. 3:9. som genom sin ondska skildt sin Gud ifrån sig och deras synder vändt bort Guds ansigte ifrån dem, Es. 59:2. Men nu har Gud för Jesu skull tagit bort alla deras synder, därföre hafva de återfått sin förlorade barna rätt, och blifvit af sin Gud med ömmaste Faders hjerta omfamnade. Rom. 8:17. För det andra, finna vi det tydeligen af den nära förening, som skedt emellan dem och deras Gud genom trona, i det de blifvit inympade i det sanna vinträdet Christo. Joh. 15:5. och af honom supa lifsens saft til sin salighet; Ja hela den Heliga Treenigheten förenar sig med dem, och med sin nåd och kärlek upfyller och leder dem. Cap. 14:23. Vi sluta detta ännu för det tredje, af de härligaste Guds Andas vitnesbörder i den heliga Skrift om denna Guds ömmaste försorg för sina barn. Jag vil, at ej falla eder Älskade Åhörare i dag för mycket besvärlig, allenast anföra några få: Si säger David, Herrans ögon se uppå them som frug163ta honom: the som uppå hans godhet trösta, nemligen med en besynnerlig nåd och säker hjelp. Ps. 33:18. Herren känner the frommas dagar, säger han åter på et annat ställe, och theras gods skall blifva evinnerliga. The skola icke på skam komma i then onda tiden, och i hårdom årom10 skola the nog hafva. Ps. 37:18,19. De hafva undfått et löfte af Herranom, at hans änglar skola på alla theras vägar bära them på händerna, at the icke stöta sin fot på stenen. Ps. 91:11,12.11 Ty han hafver utsändt dem til tjenst för theras skuld, som salighet ärfva skola. Ebr. 1:14. Därföre talade David om denna Guds försorg i sin nöd ganska trösteligen och sade: Jag är fattig och elände, men Herren sörjer för mig: Tu äst min hjelpare och förlossare. Ps. 40:18. Och låfvat vare Herren för denna stora trösten åt alla sina barn! Ändteligen, för det fjerde, bestyrkes ock denna ömma försorg för de trogna genom egen och andras förfarenhet. Hela den heliga Skrift är full med de härligaste exempel härpå, huru han välsignade Patriarcherne, huru han halp och uphögde en Joseph: huru underligen han utförde sitt egendoms folk utur Egypten, genom öknen in uti det förlofvade landet med stora undervärk: huru han födde Propheten Elias genom korpar, som förde honom164 upehälle, och enkan i Zarpath at mjölet i skeppan icke blef uttärdt och oljan i krukan intet minskades i den dyra tiden. 1 Kon. B. 17:6,16. Huru underligen han bevarade Sadrack, Mesek och Abednego uti den brinnande ugnen. Dan. 3. och Daniel i lejonekulan, med många flera. Den äldsta Nya Testamentets Kyrko Historia är icke mindre rik på stora prof af Guds underliga försorg för de sina, och de felas12 ingalunda för et upmärksamt Guds barn i vår tid, fast andra icke se eller akta dem; men den trogne hafver de största profven häraf uppå sig sjelf; huru många gångor Gud underligen beskyddat och bevarat honom och sörgt för des väl i timmelig måtto, då han sjelf ej förstått at göra det; men i synnerhet huru honom i andelig måtto med Apostelen Paulo vederfarits barmhärtighet, och huru Gud på honom bevisat sina barmhärtighets och långmodighets rikedomar 1 Tim. 1:16. Ser Älskade i Herranom af så starka grunder och en så stor hop med vitnen Ebr. 12:1. sättas de trogna uti en oryggelig visshet om Guds besynnerliga och nådiga försorg för sina kära barn.
§ 27
Mutta asian painavuus vaatii meitä vielä lähemmin tarkastelemaan Jumalan kaitselmusta suhteessa sen erilaisiin kohteisiin. Jo sanotusta nähdään selvästi, että Jumalan kaitselmus kattaa yleisesti kaikki luodut oliot. Sen ulkopuolelle ei ole suljettu mitään, mistä viisas mies sanoo: Itse hän on luonut niin ylhäiset kuin alhaiset, ja yhtäläisesti hän pitää kaikista huolen Viisauden kirja 6:7. Apostoli Paavali sanoo Kristuksesta: Hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla Hepr. 1:3. Se ulottuu siten myös enkeleihin, eikä vain hyviin, jotka aina näkevät Jumalan kasvot Matt. 18:10 ja suorittavat hänen käskyjään Ps. 91:11, vaan myös pahoihin, koska nekin ovat Jumalan hallinnan alaisia. Tämä nähdään Job 1:12, jossa Jumala antoi Saatanalle luvan vahingoittaa Jobia, ja erityisesti siinä, miten saastaiset henget kysyvät Jeesukselta, Jumalan Pojalta, oliko hän tullut tänne kiduttamaan niitä ennen määräaikaa Matt. 8:29. Tästä voidaan selvästi päätellä, että Jumala on se, joka sekä säästää että kiduttaa niitä. Huomaamme kuitenkin helposti, että ihminen on erityisellä tavalla tämän Jumalan ihmeellisen huolenpidon kohteena. Tästä kertovat järjenlahjat,161 joiden ansiosta ihminen on nostettu muiden luotujen yläpuolelle jo luomisessa. Siitä kertoo erityisesti se hänelle suotu suuri aateluus, että hän oli Jumalan kaltainen. Mutta kaikkein eniten siitä kertoo hänen armollinen vaivannäkönsä (puhuaksemme Jumalasta nyt ihmisen tapaan), että kun tämä samankaltaisuus syntiinlankeemuksessa menetettiin, hän antoi palauttaa sen lupauksellaan naisen siemenestä,13 ja tämän lupauksen hän täytti antamalla ainoan poikansa kuolemalle, joka lunasti meidät kaikki synnin kauheasta kurjuudesta. Jumalallisen ilmoituksensa sanoilla hän johtaa meitä takaisin pahuuden pimeydestä autuuden tielle. Eikä tämä hellä huolenpito edes ulotu vain uskoviin vaan myös jumalattomiin, niin kuin apostoli Paavali sanoo: Jumala tahtoo, todella, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden 1. Tim. 2:4, ja Pietari vakuuttaa myös: Herra ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät 2. Piet. 3:9, mihin hän tarjoaa heille myös armon ja kyvyn. Juuri siksi hän on kärsivällinen myös jumalattomia kohtaan, niin että hän antaa, kuten Vapahtajamme itse sanoo, aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille Matt. 5:45. Yhtään vähäisemmäksi ei jää Jumalan162 lapsille Jumalan sanassa moneen kertaan todistettu ja sangen lohduttava totuus, että hän kaikkein hellimmin huolehtii heistä. Sen voimme ensinnäkin päätellä suuresta muutoksesta, joka heille tapahtui vanhurskauttamisessa. He olivat aiemmin, niin kuin kaikki jumalattomat, vain Herran pitkämielisyyden varassa 2. Piet. 3:9. Pahuudessaan he olivat eronneet Jumalastaan ja heidän syntinsä olivat kääntäneet Jumalan kasvot pois heidän luotaan Jes. 59:2. Mutta koska Jumala Jeesuksen tähden otti pois kaikki heidän syntinsä, he saivat menetetyn lapsenoikeutensa takaisin, ja Jumala sulki heidät hellin sydämin isälliseen syleilyynsä Room. 8:17. Toiseksi me näemme tämän selvästi siitä läheisestä yhteydestä, joka uskossa heidän ja heidän Jumalansa välillä syntyi, kun heidät vartettiin todelliseen viinipuuhun, Kristukseen Joh. 15:5, ja he saivat hänestä juoda elämän mehua autuudekseen. Koko Pyhä Kolminaisuus yhdistyy heidän kanssaan, täyttää heidät armollaan ja rakkaudellaan ja johtaa heitä Joh. 14:23. Lopetamme tämän kolmanneksi vielä ihanimpiin Jumalan Hengen todistuksiin, jota Raamattu tästä Jumalan hellimmästä huolenpidosta lapsiaan kohtaan antaa. Jotten vaivaisi teitä, rakkaat kuulijat, tänään liiaksi, esitän niistä vain muutamia. Daavid sanoo: Mutta Herran silmä on niiden yllä, jotka pelkäävät163 häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa, siis hänen antamaansa erityiseen armoon ja varmaan apuun Ps. 33:18. Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä, hän sanoo toisessa kohdassa, eikä heidän perintöosansa koskaan häviä. He eivät kärsi puutetta kovinakaan aikoina, nälän päivinä heillä on kyllin syötävää Ps. 37:18–19. He ovat saaneet Herralta lupauksen, että hän antaa enkeleilleen käskyn varjella heitä, missä he ikinä kulkevat, ja enkelit kantavat heitä käsillään, etteivät he loukkaa jalkaansa kiveen14 Ps. 91:11–12. Sillä hän on lähettänyt ne palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden Hepr. 1:14. Siksi Daavid puhuikin tästä Herran huolenpidosta hädässään lohdullisesti ja sanoi: Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani Ps. 40:18. Ja ylistetty olkoon Herra, joka on antanut tämän suuren lohdun kaikille lapsilleen! Vihdoin, neljänneksi, uskovat saavat vahvistuksen tästä hellästä huolenpidosta omien ja toistensa kokemuksien kautta. Koko Pyhä kirja on täynnä ihanimpia esimerkkejä siitä, miten hän siunasi patriarkkoja, miten hän auttoi Joosefia ja korotti tämän, miten ihmeellisesti hän johdatti kansansa pois Egyptistä autiomaan halki luvattuun maahan suurten ihmetekojen saattelemana, miten hän ruokki profeetta Eliaa korppien avulla, jotka toivat hänelle ravintoa, ja huolehti Sarpatin leskestä, niin että164 jauhot eivät loppuneet hänen vakastaan eikä öljy hänen ruukustaan vähentynyt kalliina aikana 1. Kun. 17:6,16. Miten ihmeellisesti hän varjeli Sadrakia, Mesakia ja Abed-Negoa tulipätsissä Dan. 3, Danielia leijonien luolassa, ja monia muita. Uuden Testamentin vanhin kirkkohistoria tarjoaa yhtä runsaasti suuria todisteita siitä, miten Jumala ihmeellisesti pitää huolta omistaan, eikä niitä puutu tarkkaavaiselta Jumalan lapselta meidänkään aikanamme, vaikka toiset eivät niitä näekään tai arvosta niitä. Uskovalle vahvimmat todisteet ovat kuitenkin hänen itsensä kohdalla. Kuinka monesti onkaan Jumala ihmeellisesti suojellut ja varjellut häntä ja huolehtinut hänen hyvästään ajallisessa mielessä, silloin kun hän itse ei ole ymmärtänyt sitä tehdä. Mutta aivan erityisesti hän on apostoli Paavalin tavoin kokenut hengellisessä mielessä laupeuden ja sen, miten Jumala on hänelle osoittanut laupeutensa ja pitkämielisyytensä rikkaudet 1. Tim. 1:16. Nähkää siis, rakkaani Herrassa, miten vahvoin perustein ja suuren todistajien joukon kera Hepr. 12:1 uskoville annetaan järkkymätön varmuus Jumalan erityisestä ja armollisesta huolenpidosta hänen rakkaita lapsiaan kohtaan.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Ensimmäinen katekismussaarna, § 26
Next Section: Ensimmäinen katekismussaarna, § 28
Places: Egypt
Biblical references:
Subjects: