Ensimmäinen katekismussaarna, § 14

§. 14.

Men detta är ingalunda det enda språk i den Heliga Skrift, som för oss Christna updagar denna hemligheten. Den är icke otydeligen redan utmärkt i gamla Testamentet, men ändock långt klarare bevist i det nya. Af Gamla Testamentet: hit räknas först alla de skriftenes rum där Gud talar om sig sjelf, såsom om flera; såsom då han 1 Mos. 1:26. säger: Lät oss gjöra människona til et beläte thet oss likt är. och Cap. 3:22. Herren Gud sade Adam är vorden såsom en af oss; såsom ock Cap. 11:6,7. Herren sade – lät oss nedstiga med mera; och ändteligen Es. 6:8 Herren sade: Hvem skall jag sända? hvilken vill vara vårt bodskap?12budbärare, sändebud För det andra bevisa äfven de skriftenes rum det samma, där andra tala om Gud såsom om flera: til exempel, när Guds mannen Moses berättar om Sodom, at Herren lätt regna öfver Sodom och Gomorra svafvel och eld ifrån Herranom13Till det här bibelstället finns det en förklaring i Karl XII:s bibel (1703): ”Herren lät regna ifrå Herranom) Thet är / Gudz son ifrån Gudh fader: Ther utaf seer man / at flere personer äro uthi Gudomen / som thet Gudomelige namnet Jehova eller Herre tilägnas / hwilket ock the gamle Fäder här hafwa achtat.” 1 Mos. 19:24. Och när Moses berättar 2 Mos. 34:514Till det här bibelstället finns det en förklaring i Karl XII:s bibel (1703): ”Mose beskrifwer här then hemlighet / at Christus är Herren / som för honom (thet är för lagsens folck) skulle framgå och predika / at hela werlden är syndig / och måtte allenast blifwa salig af nåde. Såsom han tilförene cap. 33:19/ sagt hade: Hwem jagh är gunstig / honom är jagh gunstig. Thet är: Ingen kan migh medh sina gierningar aftiena. Thet är nåde och icke annat: äfwen som Ewangelii predikan lärer.”, at Herren sjelf steg ned i molnet, nemligen den himmelske Fadren och ropade vid namn Herren: det var hans enda Son, som är sin Faders härlighets sken, Ebr. 1:3. den Moses så innerligen bad at en gång få se 2 Mos. 33:18. och fick löfte derom vers. 19 och127 kunde derföre säga på vist sätt som Johannes: vi sågom hans härlighet, såsom enda Sonsens härlighet. Joh. 1:14. at förtiga flera. För det tredje böra i synnerhet hit räknas de gamla Testamentets rum, som utmärka dessa personernas antal til tre: såsom Es. 48: v. 16, där Guds Son, det eviga Ordet sjelf talar och säger: Jag hafver tilförena icke hemliga talat; ifrån then tiden tå thet talat vardt, är jag ther, och nu sänder mig Herren Herren och Hans Ande. När det nu af 12:te versen blir ovedersägeligit, at det var Gud eller en Guddoms person, som här talade, och den andra var Herren Herren, nemligen Gud Fader, som sände honom tillika med den tredje Herrans Ande, nemligen den Heliga Anda, så är Treenigheten bevist med det samma. Och ho finner icke at Seraphim,15serafer, Guds änglar då den Treenige Guden med sin härlighet upfylte templet, just dessa tre Personer til pris utropade Helig tre serskildta gånger. Es. 6:3.

Detta alt oaktadt blifva dock de vitnesbörder onekeligen långt klarare om Treenigheten, som finnas i det nya Testamentet; bland hvilka följande äro de förnämsta: nemligen först, tilgången vid vår dyraste Frälsares Döpelse, Mat. 3:16,17. hvarest den himmelske Fadren vitnar om sin Son som döptes och sä128ger: thenne är min käre Son i hvilken jag hafver et godt behag. Och den Heliga Anda, som derföre med skäl må kallas Guds finger, likasom utpekar honom för de närvarande, hvilken den samme var, om hvilken den himmelska rösten talade, då Han uti dufvo-liknelse16en duvas skepnad satte sig på Jesum. För det andra, Frälsarens befallning efter sin upståndelse: Går förden skull ut och lärer alt folk och döper them i namn Faders och Sons och thens Helge Andes. Mat. 28:17.17bör vara Matt 28:19 hvarest alla tre Personerna upräknas uti sin rätta ordning, med befallning til Hans sändningebud, at de i alla tre personernas namn skulle döpa, hvaraf äfven alla tre personernas jämlikhet blifver tydelig. I öfrigit finnas de alla på flera ställen i nya Testamentet omrörda, såsom i Apostelens Pauli sednare sände bref til de Corinthier Cap. 13:13., då det heter: Vårs Herras Jesu Christi nåd och Guds kärlek och den Helge Andes delaktighet vare med eder allom, Och uti Johannis Evangelii 14:26. där Frälsaren sjelf säger: Hugsvalaren den Helige Ande, hvilken Fadren skall sända i mit namn, han skall lära eder all ting. Här lofvar Frälsaren at den första person Fadren skall i den andras namn sända den tredje eller den Helga Anda, öfver de trogna; men tiden tillåter oss icke at anföra flera.

1. budbärare, sändebud
2. Till det här bibelstället finns det en förklaring i Karl XII:s bibel (1703): ”Herren lät regna ifrå Herranom) Thet är / Gudz son ifrån Gudh fader: Ther utaf seer man / at flere personer äro uthi Gudomen / som thet Gudomelige namnet Jehova eller Herre tilägnas / hwilket ock the gamle Fäder här hafwa achtat.”
3. Till det här bibelstället finns det en förklaring i Karl XII:s bibel (1703): ”Mose beskrifwer här then hemlighet / at Christus är Herren / som för honom (thet är för lagsens folck) skulle framgå och predika / at hela werlden är syndig / och måtte allenast blifwa salig af nåde. Såsom han tilförene cap. 33:19/ sagt hade: Hwem jagh är gunstig / honom är jagh gunstig. Thet är: Ingen kan migh medh sina gierningar aftiena. Thet är nåde och icke annat: äfwen som Ewangelii predikan lärer.”
4. serafer, Guds änglar
5. en duvas skepnad
6. bör vara Matt 28:19

§ 14

Mutta tämä ei ole suinkaan ainoa kohta Pyhässä kirjassa, joka valottaa meille kristityille tätä salaisuutta. Se on selvästi nähtävillä jo Vanhassa Testamentissa, mutta paljon selkeämmin se kuitenkin tulee todistetuksi Uudessa. Vanhasta Testamentissa tähän kuuluvat ensinnäkin kaikki ne kirjoitusten kohdat, joissa Jumala puhuu itsestään ikään kuin useampana, kuten hän 1. Moos. 1:26 sanoo: Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme ja luvussa 1. Moos. 3:22: Herra Jumala sanoi: Aadam on nyt kuin me.181992/muokattu Samoin kohdassa 1. Moos. 11:6–7: Tulkaa, astukaamme alas191938 jne., sekä lopuksi Jes. 6:8: Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän sananviejäksemme?201992/muokattu Toiseksi samaa todistavat myös ne kirjoitusten kohdat, jossa muut puhuvat Jumalasta ikään kuin monena, esimerkiksi silloin kun Jumalan mies Mooses kertoo Sodomasta, että Herra antoi sataa tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle Herran luota taivaasta211992/muokattu. Vuoden 1703 ruotsinkielisessä Raamatussa on tässä kohdassa viite, jonka mukaan ensimmäinen ”Herra” tulisi tulkita ”Jumalan poika” ja toinen ”Isä Jumala”. 1. Moos. 19:24. Ja kun Mooses kertoo 2. Moos. 34:5, miten Herra, siis taivaallinen Isä, astui alas pilveen verhoutuneena ja huusi nimeltä Herraa, siis ainoaa Poikaansa, joka on Isänsä sädehtivä kirkkaus Hepr. 1:3 ja jonka Mooses kerran niin hartaasti pyysi saada nähdä 2. Moos. 33:18 ja sai tästä lupauksen 2. Moos. 33:19, niin127 että hän saattoi sanoa viisaasti kuten Johanneskin: Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa Joh. 1:14, muista puhumattakaan. Kolmanneksi tähän tulee erityisesti lukea mukaan ne Vanhan Testamentin kohdat, jotka osoittavat näiden persoonien lukumäärän olevan kolme, kuten Jes. 48:16, jossa Jumalan Poika, ikuinen Sana itse puhuu ja sanoo: Alun alkaenkaan en ole puhunut tästä salassa. Jo silloin kun nämä tapahtumat alkoivat, minä olin läsnä. -- Ja nyt Herra Herra on lähettänyt minut ynnä oman Henkensä.221933/1992/muokattu Ja kun 12. jakeessa käy kiistatta selville, että se, joka tässä puhui, oli Jumala tai yksi jumaluuden persoona, ja toinen oli Herra Herra, nimittäin Isä Jumala, joka lähetti hänet samalla kun kolmannen, Herran Hengen eli Pyhän Hengen, niin tämähän todistaa samalla kolminaisuudesta. Ja kukapa ei huomaa, että kun Pyhän Jumalan ihanuus täytti temppelin, niin serafit juuri näiden kolmen persoonan ylistykseksi huusivat ”pyhä” kolme eri kertaa Jes. 6:3.

Tästä kaikesta huolimatta Uudesta Testamentista löytyvät todisteet kolminaisuudesta ovat kiistatta paljon selvempiä. Niiden joukossa merkittävimpiä ovat seuraavassa esitettävät: Ensinnäkin tapahtumat meidän kalliin Vapahtajamme kasteella Matt. 3:16–17, jossa taivaallinen Isä todistaa kastettavasta Pojastaan sanoen:128 Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Ja Pyhä Henki, jota siksi syystä voidaan kutsua Jumalan sormeksi, ikään kuin osoittaa hänet läsnä oleville, kun hän kyyhkysen hahmossa laskeutui juuri Jeesuksen päälle, osoittaa että tämä oli se, josta taivaallinen ääni puhui. Toinen kohta on Vapahtajan käsky hänen ylösnousemuksensa jälkeen: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19. Siinä hän luettelee kaikki kolme persoonaa oikeassa järjestyksessään ja antaa apostoleilleen käskyn kastaa kaikkien kolmen persoonan nimeen, ja siinä tulee selvästi esiin myös kaikkien kolmen persoonan tasavertaisuus. Muutoinkin näitä kaikkia käsitellään monessa Uuden Testamentin kohdassa, kuten esimerkiksi apostoli Paavalin korinttilaisille lähettämässä toisessa lähetyskirjeessä 2. Kor. 13:13, jossa sanotaan: Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys! Johanneksen evankeliumissa Joh. 14:26 Vapahtaja itse sanoo: Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken. Tässä Vapahtaja lupaa, että ensimmäinen persoona, Isä, lähettää toisen nimissä kolmannen eli Pyhän Hengen uskovien ylle. Aika ei kuitenkaan salli meidän esittää tässä useampia esimerkkejä.

1. 1992/muokattu
2. 1938
3. 1992/muokattu
4. 1992/muokattu. Vuoden 1703 ruotsinkielisessä Raamatussa on tässä kohdassa viite, jonka mukaan ensimmäinen ”Herra” tulisi tulkita ”Jumalan poika” ja toinen ”Isä Jumala”.
5. 1933/1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English