Previous Section: Ensimmäinen katekismussaarna, § 12
Next Section: Ensimmäinen katekismussaarna, § 14
§. 13.
Det tredje som vi i denna delen af vår betragtelse hafve at märka är, at i denna stora och Majestätiska Guden äro tre Personer, hvilket för hela förnuftet är och blifver en hemlighet, och måste därföre endast fattas och läras af uppenbarelsen. Apost. Johannes talar därom ganska tydeligen 1. Ep. 5:7. Tre äro – – – äro et. Af hvilka ord vi först se, at det är allenast en Gud och et Guddomeligit väsende: De kunna icke angå någon annan; ty då han talar om Fadren, Ordet och den Heliga Anda, dem både han och hela den Heliga Skrift, men i synnerhet hela nya Testamentet uttryckeligen erkänt vara Gud, kan ock det väsende, som af dem består, ej vara annat än et Guddomeligit väsende, och det säger han vara et, och ingalunda flera. Därnäst förekommer oss at anmärka huru i samma Guddomeliga väsende likväl äro tre serskildta Personer: de nämnas flerastädes i den Heliga Skrift, men här utsättes talet på dem helt vist, at de äro tre, hvarken färre eller flera. Vi125dare upräknas de här i sin rätta ordning, så at Fadren är den första, Ordet den andra och den Helige Ande den tredje personen: För det fjerde böre vi veta, at med Ordet icke förstås någon annan än Guds Son, som at förlossa människoslägtet antog mandom,1 och var nu åter upfaren til himmelen, hvilket samme Apostel tydeligen förklarar i sin Evangelii boks första capitel, hvarest han först säger at detta väsendteliga Ordet var när Gudi,2 och at detta Ordet var sjelf en san Gud, och sedan, at detta Ordet vardt kött, det är antog människlig natur och bodde ibland oss, och sidst at detta Ordet var Guds Egen Son, då han betygar: vi sågom Hans härlighet såsom enda Sonsens härlighet.3 För det femte och sidsta bör vid dessa orden ej eller undgå vår upmärksamhet huru visligen Guds Ande låtit Johannes upgifva denna hemligheten, i det han ej sagt at tre äro en, hvilket är orimmeligit, utan at de tre äro et, det är: Tre Guddomelighetens Personer äro icke en Person, utan et Guddomeligit väsende; så at vår Christna läras bespottare, som utmåla denna hemligheten för orimmelig, icke hafva mera grund därtil, än om de ville neka en Högsta magt uti et rike kunna bestridas af tre serskildta personer; hvilken liknelse likväl ingalunda bör lämpas hit i126 flera afseenden, än blott at bevisa möjeligheten däraf at tre kunna vara et.
§ 13
Kolmanneksi meidän tulee tarkastelumme tässä osassa panna merkille, että tässä suuressa ja mahtavassa Jumalassa on kolme persoonaa, mikä järjelle on ja tulee olemaan täysin salaisuus, ja siksi se voidaan käsittää ja oppia vain ilmoituksen kautta. Apostoli Johannes puhuu siitä varsin selvästi 1. Joh. 5:7: Kolme on – – – ja ne kolme pitävät yhtä.4 Näistä sanoista näemme ensinnäkin, että on vain yksi Jumala ja jumalallinen olemus. Ne eivät voi koskea ketään muuta, sillä kun hän puhuu Isästä, Sanasta ja Pyhästä Hengestä, joiden hän kuten koko Pyhä kirjakin, ja aivan erityisesti Uusi Testamentti nimenomaisesti tunnustaa olevan Jumala, niin myöskään tämä olemus, joka näistä koostuu, ei voi olla mitään muuta kuin yksi jumalallinen olemus. Ja hänen sanotaan olevan yksi, ei suinkaan monia. Seuraavaksi meidän tulee panna merkille, että samassa jumalallisessa olemuksessa kuitenkin on kolme erillistä persoonaa. Ne mainitaan useissa Pyhän kirjan kohdissa, mutta tässä niiden lukumäärästä sanotaan täysin selvästi, että niitä on kolme, ei enempää eikä vähempää.125 Edelleen ne luetellaan tässä oikeassa järjestyksessään, niin että Isä on ensimmäinen, Sana toinen ja Pyhä Henki kolmas persoona. Neljänneksi meidän tulee tietää, että Sana ei tässä tarkoita mitään muuta kuin Jumalan Poikaa, joka lunastaakseen ihmissuvun otti ihmisen hahmon ja oli nyt jälleen palannut taivaaseen, kuten sama apostoli selvästi toteaa evankeliuminsa ensimmäisessä luvussa. Siinä hän ensin sanoo, että tämä varsinainen Sana oli Jumalan luona Joh. 1:1, ja että tämä Sana itse oli tosi Jumala, ja sitten että tämä Sana tuli lihaksi, siis otti ihmisen luonnon ja eli meidän keskellämme. Lopuksi sanotaan että tämä Sana oli Jumalan oma Poika, kun hän vakuuttaa: Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa Joh. 1:14. Viidenneksi ja viimeiseksi meidän ei tule näiden sanojen kohdalla jättää huomaamatta sitä, miten viisaasti Jumalan Henki on antanut Johanneksen välittää tämän salaisuuden. Hän ei sano, että kolme on yksi, mikä olisi järjetöntä, vaan että ne kolme pitävät yhtä. Kolme jumalallista persoonaa eivät ole yksi persoona vaan yksi jumalallinen olemus. Meidän kristinuskomme pilkkaajilla, jotka sanovat tätä salaisuutta järjettömäksi, ei ole siihen enempää perusteita kuin jos he tahtoisivat kieltää, että korkein valta jossain valtakunnassa voisi olla kolmen eri henkilön hoidossa. Tätä rinnastusta ei tässä kuitenkaan pidä soveltaa sen useammassa mielessä kuin ainoastaan osoittamaan126 mahdolliseksi, että kolme voivat olla yksi.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 13.
Det tredje som vi i denna delen af vår betragtelse hafve at märka är, at i denna stora och Majestätiska Guden äro tre Personer, hvilket för hela förnuftet är och blifver en hemlighet, och måste därföre endast fattas och läras af uppenbarelsen. Apost. Johannes talar därom ganska tydeligen 1. Ep. 5:7. Tre äro – – – äro et. Af hvilka ord vi först se, at det är allenast en Gud och et Guddomeligit väsende: De kunna icke angå någon annan; ty då han talar om Fadren, Ordet och den Heliga Anda, dem både han och hela den Heliga Skrift, men i synnerhet hela nya Testamentet uttryckeligen erkänt vara Gud, kan ock det väsende, som af dem består, ej vara annat än et Guddomeligit väsende, och det säger han vara et, och ingalunda flera. Därnäst förekommer oss at anmärka huru i samma Guddomeliga väsende likväl äro tre serskildta Personer: de nämnas flerastädes i den Heliga Skrift, men här utsättes talet på dem helt vist, at de äro tre, hvarken färre eller flera. Vi125dare upräknas de här i sin rätta ordning, så at Fadren är den första, Ordet den andra och den Helige Ande den tredje personen: För det fjerde böre vi veta, at med Ordet icke förstås någon annan än Guds Son, som at förlossa människoslägtet antog mandom,5 och var nu åter upfaren til himmelen, hvilket samme Apostel tydeligen förklarar i sin Evangelii boks första capitel, hvarest han först säger at detta väsendteliga Ordet var när Gudi,6 och at detta Ordet var sjelf en san Gud, och sedan, at detta Ordet vardt kött, det är antog människlig natur och bodde ibland oss, och sidst at detta Ordet var Guds Egen Son, då han betygar: vi sågom Hans härlighet såsom enda Sonsens härlighet.7 För det femte och sidsta bör vid dessa orden ej eller undgå vår upmärksamhet huru visligen Guds Ande låtit Johannes upgifva denna hemligheten, i det han ej sagt at tre äro en, hvilket är orimmeligit, utan at de tre äro et, det är: Tre Guddomelighetens Personer äro icke en Person, utan et Guddomeligit väsende; så at vår Christna läras bespottare, som utmåla denna hemligheten för orimmelig, icke hafva mera grund därtil, än om de ville neka en Högsta magt uti et rike kunna bestridas af tre serskildta personer; hvilken liknelse likväl ingalunda bör lämpas hit i126 flera afseenden, än blott at bevisa möjeligheten däraf at tre kunna vara et.
§ 13
Kolmanneksi meidän tulee tarkastelumme tässä osassa panna merkille, että tässä suuressa ja mahtavassa Jumalassa on kolme persoonaa, mikä järjelle on ja tulee olemaan täysin salaisuus, ja siksi se voidaan käsittää ja oppia vain ilmoituksen kautta. Apostoli Johannes puhuu siitä varsin selvästi 1. Joh. 5:7: Kolme on – – – ja ne kolme pitävät yhtä.8 Näistä sanoista näemme ensinnäkin, että on vain yksi Jumala ja jumalallinen olemus. Ne eivät voi koskea ketään muuta, sillä kun hän puhuu Isästä, Sanasta ja Pyhästä Hengestä, joiden hän kuten koko Pyhä kirjakin, ja aivan erityisesti Uusi Testamentti nimenomaisesti tunnustaa olevan Jumala, niin myöskään tämä olemus, joka näistä koostuu, ei voi olla mitään muuta kuin yksi jumalallinen olemus. Ja hänen sanotaan olevan yksi, ei suinkaan monia. Seuraavaksi meidän tulee panna merkille, että samassa jumalallisessa olemuksessa kuitenkin on kolme erillistä persoonaa. Ne mainitaan useissa Pyhän kirjan kohdissa, mutta tässä niiden lukumäärästä sanotaan täysin selvästi, että niitä on kolme, ei enempää eikä vähempää.125 Edelleen ne luetellaan tässä oikeassa järjestyksessään, niin että Isä on ensimmäinen, Sana toinen ja Pyhä Henki kolmas persoona. Neljänneksi meidän tulee tietää, että Sana ei tässä tarkoita mitään muuta kuin Jumalan Poikaa, joka lunastaakseen ihmissuvun otti ihmisen hahmon ja oli nyt jälleen palannut taivaaseen, kuten sama apostoli selvästi toteaa evankeliuminsa ensimmäisessä luvussa. Siinä hän ensin sanoo, että tämä varsinainen Sana oli Jumalan luona Joh. 1:1, ja että tämä Sana itse oli tosi Jumala, ja sitten että tämä Sana tuli lihaksi, siis otti ihmisen luonnon ja eli meidän keskellämme. Lopuksi sanotaan että tämä Sana oli Jumalan oma Poika, kun hän vakuuttaa: Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa Joh. 1:14. Viidenneksi ja viimeiseksi meidän ei tule näiden sanojen kohdalla jättää huomaamatta sitä, miten viisaasti Jumalan Henki on antanut Johanneksen välittää tämän salaisuuden. Hän ei sano, että kolme on yksi, mikä olisi järjetöntä, vaan että ne kolme pitävät yhtä. Kolme jumalallista persoonaa eivät ole yksi persoona vaan yksi jumalallinen olemus. Meidän kristinuskomme pilkkaajilla, jotka sanovat tätä salaisuutta järjettömäksi, ei ole siihen enempää perusteita kuin jos he tahtoisivat kieltää, että korkein valta jossain valtakunnassa voisi olla kolmen eri henkilön hoidossa. Tätä rinnastusta ei tässä kuitenkaan pidä soveltaa sen useammassa mielessä kuin ainoastaan osoittamaan126 mahdolliseksi, että kolme voivat olla yksi.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Ensimmäinen katekismussaarna, § 12
Next Section: Ensimmäinen katekismussaarna, § 14
Places:
Biblical references:
Subjects: