Previous Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 6
Next Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 8
§. 7.
Så hög och helig är uprinnelsen till dessa lagar; därifrån leder ock hela vår Christeliga Sedolära sitt ursprung, och det är det samma af Herrans mun på Sinai berg uttalta och af Herran upskrefna sammandrag, som vi finne anteknadt på första bladet i vår A b c bok,1 och vi lärt oss ifrån barndomen. Lyckeligit det Folk, som hafver dessa föreskrifter till sin sällhet, emot många tusende slägter i verlden, som aldeles vandra i en hednisk blindhet. Ack! at detta vårt företräde rätt af oss högacktades; ty Herren hafver uprättat et vittnesbörd i Jacob, och gifvit en lag i Israël, then Han våra Fäder böd till at lära theras barn, Ps. 78:5. Vi äre det andeliga Jacob, hvilkom Han hafver kungjort sitt ord, och det Israël, hvilko Han förtäljer sina seder och rätter, Ps. 147:19,20, så gjör han visst ingom hedningom. Men det är ingalunda nog därmed till vår lycksalighet, at vi hafve dessa Her129rans bud, om vi intet ackte dem. Det slår aldrig felt, at ju månge en gång måste just därigenom öka sin dom på vredenes dag, at de haft Herrans lag; men ej annamat den. Gifve Gud! at ingen af Eder, älskade åhörare, en gång funnes ibland dem. Men då skolen I icke vandra i de ogudacktigas råd, och icke träda inn på the syndares väg, ej eller sitta ther the bespottare sitta, Ps. 1:1. Ty den beprisar David för salig, som hafver lust till Herrans Lag, och talar om Hans Lag både dag och natt: v: 2, nemligen så, at den uplifvar vår hog, at med alt alfvare vandra derefter. Huru kunde vi då bättre använda en stund af vår dyra nåde tid, än at betrackta den samma. Men Herren Jesus gifve oss sin heliga Anda, at vi rätt kunde gjöra det, till Hans dyra Namns ära, och våra själars salighet! Hör oss Fader vår &c.
§ 7
Näin korkea ja pyhä on näiden lakien synty; siinä on myös koko meidän kristillisen moraalioppimme alkuperä, ja se on sama Herran suulla Siinainvuorella lausuttu sekä Herran kirjoittama yhteenveto, jonka löydämme kirjattuna meidän aapisemme ensimmäiseltä lehdeltä ja jonka olemme jo lapsuudessamme oppineet. Onnellinen se kansa, jolla on nämä määräykset autuutensa turvaksi, toisin kuin ne tuhannet suvut maailmassa, jotka alati vaeltavat pakanuuden pimeydessä. Voi, kunpa osaisimme oikein arvostaa tätä etuoikeuttamme, sillä hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen Ps. 78:5. Me olemme hengellinen Jaakob, jolle hän on ilmoittanut sanansa, ja Israel, jolle hän antaa käskynsä ja säädöksensä Ps. 147:19–20, hän ei tee sitä pakanoille. Mutta meidän autuuteemme ei suinkaan riitä, että meillä on Herran129 käskyt, ellemme seuraa niitä. On aivan varmaa, että monet tulevat juuri siksi lisäämään tuomiotaan tuomiopäivänä, että heillä on ollut Herran laki, mutta he eivät ole sitä noudattaneet. Suokoon Jumala, ettei kukaan teistä, rakkaat kuulijat, kerran olisi heidän joukossaan. Mutta silloin teidän ei tule vaeltaa jumalattomien tavoin, ei astua syntisten teille, ei istua pilkkaajien parissa2 Ps. 1:1. Sillä Daavid kiittää autuaaksi sitä, joka löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin Ps. 1:2, siis sillä tavoin, että se innostaa meitä yhä vakavammin vaeltamaan sen mukaan. Miten voisimmekaan siis paremmin käyttää hetkisen kalliista armonajastamme kuin tuota lakia tutkailemalla. Mutta Herra Jeesus antakoon meille Pyhän Henkensä, että me voisimme sen oikein tehdä, hänen kalliin nimensä kunniaksi ja meidän sielujemme autuudeksi. Kuule meitä Isä meidän jne.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 7.
Så hög och helig är uprinnelsen till dessa lagar; därifrån leder ock hela vår Christeliga Sedolära sitt ursprung, och det är det samma af Herrans mun på Sinai berg uttalta och af Herran upskrefna sammandrag, som vi finne anteknadt på första bladet i vår A b c bok,3 och vi lärt oss ifrån barndomen. Lyckeligit det Folk, som hafver dessa föreskrifter till sin sällhet, emot många tusende slägter i verlden, som aldeles vandra i en hednisk blindhet. Ack! at detta vårt företräde rätt af oss högacktades; ty Herren hafver uprättat et vittnesbörd i Jacob, och gifvit en lag i Israël, then Han våra Fäder böd till at lära theras barn, Ps. 78:5. Vi äre det andeliga Jacob, hvilkom Han hafver kungjort sitt ord, och det Israël, hvilko Han förtäljer sina seder och rätter, Ps. 147:19,20, så gjör han visst ingom hedningom. Men det är ingalunda nog därmed till vår lycksalighet, at vi hafve dessa Her129rans bud, om vi intet ackte dem. Det slår aldrig felt, at ju månge en gång måste just därigenom öka sin dom på vredenes dag, at de haft Herrans lag; men ej annamat den. Gifve Gud! at ingen af Eder, älskade åhörare, en gång funnes ibland dem. Men då skolen I icke vandra i de ogudacktigas råd, och icke träda inn på the syndares väg, ej eller sitta ther the bespottare sitta, Ps. 1:1. Ty den beprisar David för salig, som hafver lust till Herrans Lag, och talar om Hans Lag både dag och natt: v: 2, nemligen så, at den uplifvar vår hog, at med alt alfvare vandra derefter. Huru kunde vi då bättre använda en stund af vår dyra nåde tid, än at betrackta den samma. Men Herren Jesus gifve oss sin heliga Anda, at vi rätt kunde gjöra det, till Hans dyra Namns ära, och våra själars salighet! Hör oss Fader vår &c.
§ 7
Näin korkea ja pyhä on näiden lakien synty; siinä on myös koko meidän kristillisen moraalioppimme alkuperä, ja se on sama Herran suulla Siinainvuorella lausuttu sekä Herran kirjoittama yhteenveto, jonka löydämme kirjattuna meidän aapisemme ensimmäiseltä lehdeltä ja jonka olemme jo lapsuudessamme oppineet. Onnellinen se kansa, jolla on nämä määräykset autuutensa turvaksi, toisin kuin ne tuhannet suvut maailmassa, jotka alati vaeltavat pakanuuden pimeydessä. Voi, kunpa osaisimme oikein arvostaa tätä etuoikeuttamme, sillä hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen Ps. 78:5. Me olemme hengellinen Jaakob, jolle hän on ilmoittanut sanansa, ja Israel, jolle hän antaa käskynsä ja säädöksensä Ps. 147:19–20, hän ei tee sitä pakanoille. Mutta meidän autuuteemme ei suinkaan riitä, että meillä on Herran129 käskyt, ellemme seuraa niitä. On aivan varmaa, että monet tulevat juuri siksi lisäämään tuomiotaan tuomiopäivänä, että heillä on ollut Herran laki, mutta he eivät ole sitä noudattaneet. Suokoon Jumala, ettei kukaan teistä, rakkaat kuulijat, kerran olisi heidän joukossaan. Mutta silloin teidän ei tule vaeltaa jumalattomien tavoin, ei astua syntisten teille, ei istua pilkkaajien parissa4 Ps. 1:1. Sillä Daavid kiittää autuaaksi sitä, joka löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin Ps. 1:2, siis sillä tavoin, että se innostaa meitä yhä vakavammin vaeltamaan sen mukaan. Miten voisimmekaan siis paremmin käyttää hetkisen kalliista armonajastamme kuin tuota lakia tutkailemalla. Mutta Herra Jeesus antakoon meille Pyhän Henkensä, että me voisimme sen oikein tehdä, hänen kalliin nimensä kunniaksi ja meidän sielujemme autuudeksi. Kuule meitä Isä meidän jne.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 6
Next Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 8
Names:
Biblical references:
Subjects: