Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

Ensimmäinen saarna käskyistä, § 22

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

Unfortunately this content isn't available in English
Original language

Tillämpning.

§. 22.

Vi hafve nu, älskade Åhörare! igenomgått vår Betraktelse om Lagen i gemen, och därvid först visat dess höghet, för det andra hafve vi ådagalagt dess förbindande kraft, och för det tredje dess trefalliga nytta. Hade jag dock varit i dag så lyckelig, och kunnat gifva Eder en lefvande öfvertygelse om alt detta! Vår tid anser denna Herrans lag aldeles med förakt, och det i synnerhet i tvänne afseenden. Man säger: hvad företräde hafver denna Sedolagen framför dem, som äro upgifne af vise hedningar? Man finner ju dem vara ofta så stränga, så bindande och väl författade, som någonsin dessa Gudomeliga lagar. Men min Christen (fast du med din afvoghet emot denne store Lagstiftaren ej gjordt dig berättigad af detta dyra namnet) tillåt mig få underrätta dig, huru svårligen du med dina likar irrar dig ifrån sanningen. Du måste ju medgifva et allvetande, heligt och allsmägtigt väsende, såsom orsaken til din och min varelse, och til den känsla af ondt och godt, rätt och orätt, som fin162nes i vår själ, och som bidrager til vårt välstånd eller olycka. Skulle nu intet en sådan i högsta måtto fullkomlig Gud då vara i alla afseenden äfven den fullkomligaste Lagstiftaren? Du kan hvarken neka honom rättighet eller visdom därtil, och när du ser hvad mörker af naturen ligger öfver vårt slägte om sina pligter, där all Christelig handledning saknas, hvarigenom du likväl fått de begrep i sedoläran dem du nu har, och kanske inbillar dig vara medfödda; så måste ditt samvete öfvertyga dig äfven om nödvändigheten af sådana föreskrifter. Har du några sådana at upvisa, som äro af en Gudommelig uprinnelse? Nej, de måste tryta. Kom likväl och samla alla forntidens handlingar, och de nyare sedoläror utur Alcoran,1 lägg dem alla tilsammans, eller betrakta dem hvar för sig, så frågar jag, hänga de ihop? bana de vägen til lycksalighet? Hvad blandvärk, hvad usla orimligheter, som du sjelf måste ledas vid? Men nu måste jag säga dig: Jag hafver här, Gudi låf! och alle Christne, äfven Judar, med mig en sådan lagstiftning. Lät oss på en stund gå til Sinai berg, och bese den stora synen. Bergets topp öfvertäcktes med tjockt moln; det börjar at dundra och ljunga, hela berget rykte, elden lyste, och et förskräckeligit basuneljud163 höres utur molnen, ljudet blir alt starkare och starkare. Jag frågar dig, hvad var detta? Du menar Moses måste ropat där i basun, jag svarar, nej. Moses var icke ens på berget. Det måtte icke varit sant, som han berättar? Moses var icke allena den, som såg detta, här stodo flere millioner menniskor, som sågo uppå, som hörde ljudet och bäfvade. Moses anförde menigheten närmare på berget: Herren den Allsmägtige talade; kan du betrackta detta utan at bäfva, kan du tänka härpå utan rysning? Här hade icke bedrägeri rum, afguda-Prästernas list, at förföra pöbelen, passade icke här. Här var ingen menniska, som talade, och ingen kunde få tala. Mahomets dufva2 var här för liten och obetydelig, at göra denna uppenbarelse Gudomelig. Men, säger du ändteligen: Moses hafver ändå upskrifvit allena hela denna händelse? Det är sant; men Herren hafver sjelf skrifvit up lagsens ord på stentaflor, och hela Israëls menighet hade hört dem. Och hvad Mosis trovärdighet beträffar, om vi allenast betrakte honom såsom en häfdateknare, äger han onekeligen de starkaste bevis, om en Historisk sanning, som ifrån en så lång tid äro möjeliga. At med namn, daga- och åratal noga beskrifva samtida händelser, under et up164märksamt, misstänkande och ofta knotande folks ögon, där hela deras Guda-dyrkan fick et nytt skick och ordning med Tabernakel, offer och reningar,3 som ifrån slägte till slägte varade i 1 560 år, och af hvilka ännu tydeliga spår i vår tid inemot 3 300 år derefter ses ibland Judarna, tålde visst ingalunda några dickter, och allraminst af så stor betydenhet. Det var alt sådant, som folket sjelf hade sett och hört, och med vördnad omtalade för barnabarn. Betrakte vi honom vidare såsom en stor Guds man, och et sanningens vitne för Pharao, och Israëls barn; så blifver denne tillgång på Sinai berg så mycket oryggeligare. Hvad tankar må du då gjöra dig om den lag, som sjelf Jehovah med så stort Majestät utgifver? Ack! hvad må vi icke vänta af denne store Lagstiftare? Förvetenhet må icke här längre tränga sig fram till Herran. 2 Mos. B. 19:21.

Af detta, som således är bevist, se vi nogsamt hvad mästarstycke vi af denne store Lagstiftaren hafve at förvänta: den svarar ock aldeles emot sitt höga uphof. Vi hafve i det föregående redan visat den stora olikhet, som är imellan dessa Gudomeliga, och mennisko-stadgar; huru svaga och vacklande dessa äro emot de förra. Aflåt derföre o! menniska i165 tid, at förakta detta mästarstycke, som är långt öfver ditt begrep, och tilltro dig icke, at med förmätenhet mästra det, som är et aftryck af fullkomligheten. Skynda dig, och gif din Gud äran förr, än du oförmodeligen kommer at dömmas af en hjertans ransakare, efter den af dig trampade lagen.


  1. Koranen; från arabiska al-Quran
  2. Mahomets dufva: Anspelar på en medeltida, europeisk legend eller ett litterärt topos om profeten Muhammed och en duva som plockade vetekorn ur hans öra. Enligt berättelsen, som skapades i syfte att svartmåla Muhammed, hävdar Muhammed att duvan är den heliga ande som viskar uppenbarelser i hans öra, då det i själva verket rörde sig om en tränad duva. Syftet var att visa hur Muhammed nått sin position genom att lura det enkla folket. Episoden om Muhammed och duvan finns avbildad i några franska 1400-talsverk och var allmänt känd. Chydenius kan ha läst om den i t.ex. Hugo Grotius verk. Se Avinoam Shalem (ed.), Constructing the image of Muhammad in Europe, Berlin: De Gruyter 2013, s. 21–23, 121–122.
  3. offer och reningar: djuroffer och reningsceremonier

Finnish

Sovellutus

§ 22

Olemme nyt, rakkaat kuulijat, tarkastelleet lakia yleisesti ja siinä ensinnäkin osoittaneet sen korkeuden, toiseksi tuoneet esille sen sitovuuden ja kolmanneksi sen kolminkertaisen hyödyn. Olisinpa voinut tänään olla niin onnekas, että olisin kyennyt antamaan teille elävän käsityksen kaikesta tästä! Meidän aikamme halveksii Herran lakia, erityisesti kahdesta syystä. Kysytään, missä suhteessa tämä laki on parempi kuin viisaiden pakanoiden moraalilait? Niidenhän havaitsee usein olevan yhtä ankaria, yhtä sitovia ja yhtä hyvin laadittuja kuin nämä jumalalliset lait. Mutta hyvä kristitty (vaikka nurjamielisyytesi suurta Lainsäätäjää kohtaan ei anna sinulle oikeutta tähän kalliiseen nimeen), salli minun kertoa sinulle, kuinka pahoin sinä ja kaltaisesti tässä kohden erehdytte totuudesta. Täytyyhän sinun myöntää, että on kaikkitietävä, pyhä ja kaikkivaltias olemus, joka on sinun ja minun olemassaolon syy ja jonka ansiosta sielussamme on käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä162 ja joka on osallinen meidän menestykseemme tai onnettomuuteemme. Eikö tällainen kaikkein täydellisin Jumala silloin ole joka suhteessa myös kaikkein täydellisin Lainsäätäjä? Et voi kieltää hänen oikeuttaan tai viisauttaan sen suhteen. Ja kun näet, miten tietämätön meidän sukukuntamme luonnostaan on omista velvollisuuksistaan, jollei sillä ole kristillistä johdatusta, jonka kautta sinäkin olet saanut kaikki ne moraaliopilliset käsitykset, jotka sinulla nyt on ja joita ehkä kuvittelet synnynnäisiksi, niin omantuntosi täytyy vakuuttaa sinut myös tällaisten määräysten välttämättömyydestä. Voitko osoittaa joitain sellaisia käsityksiä, jotka ovat jumalallista alkuperää? Ei, sellaisia ei ole. Mutta tule ja kokoa kuitenkin kaikki muinaiset kirjoitukset ja uuden ajan moraaliopit Koraanista, aseta ne kaikki yhteen tai tarkastele kutakin erikseen, niin minä kysyn, sopivatko ne yhteen? Osoittavatko ne tien autuuteen? Mikä sekasotku ja millaisia surkeita järjettömyyksiä, joihin sinun itsekin täytyy tympääntyä. Mutta nyt minun täytyy sanoa sinulle: Minulla on tässä, Jumalan kiitos, niin kuin kaikilla kristityillä ja myös juutalaisilla, sellainen lainsäädäntö muassani. Käykäämme hetkeksi Siinainvuorelle ja katselkaamme suurta näkyä. Vuoren huippu peittyy paksuun pilveen, alkaa jylistä ja salamoida, koko vuori savuaa, tuli hehkuu ja pilvestä kuuluu kauhistuttava pasuunan ääni,163 joka voimistuu koko ajan. Minä kysyn sinulta, mikä se oli? Arvelet, että Mooseksen siellä täytyi puhaltaa pasuunaan, mutta minä vastaan: ei, Mooses ei edes ollut vuorella. Tai ehkä se, mitä hän kertoo, ei olekaan totta? Mooses ei yksin sitä nähnyt, siellä oli miljoonia ihmisiä, jotka näkivät ja kuulivat sen ja vapisivat. Mooses johdatti seurakunnan lähemmäs vuorta. Kaikkivaltias Herra puhui. Voitko tarkastella tätä kaikkea vapisematta? Voitko ajatella sitä tuntematta väristyksiä? Tässä ei ollut petokselle sijaa, ei ollut kysymys epäjumalten pappien juonista kansan harhauttamiseksi. Ei se ollut ihminen, joka siinä puhui, eikä kukaan olisi voinut niin puhua. Muhammadin kyyhky4 oli siihen liian pieni ja mitätön tehdäkseen tästä ilmestyksestä jumalallisen. Mutta, sinä sanot lopuksi, Mooseshan on kuitenkin yksin kirjoittanut muistiin koko tämän tapahtuman? Se on totta. Mutta Herra itse on kirjoittanut lain sanat kivitauluihin, ja koko Israelin kansa kuuli ne. Ja mitä Mooseksen uskottavuuteen tulee, niin jos tarkastelemme häntä pelkästään muistiinmerkitsijänä, niin hänellä on kuitenkin vahvimmat todisteet historiallisesta totuudesta, mitä noin kaukaiselta ajalta ylipäätään voi olla olemassa. Hän kuvaa aikansa tapahtumia tarkasti nimineen, päivämäärineen ja vuosilukuineen,164 tarkkaavaisen, epäileväisen ja usein napisevan kansan silmien alla, aikana jolloin heidän koko jumalanpalveluksensa sai uuden muodon ja järjestyksen tabernaakkeleineen, uhreineen ja puhdistautumisineen, jotka säilyivät sukupolvesta toiseen 1 560 vuotta, ja joista meidän aikanammekin 3 300 vuotta myöhemmin nähdään juutalaisten keskuudessa selviä merkkejä. Se kansa ei varmasti sietänyt mitään runoilua, kaiken vähiten näin merkittävässä asiassa. Kaiken sen kansa oli itse nähnyt ja kuullut ja kunnioittaen se puhui siitä lastenlapsilleen. Ja jos lisäksi tarkastelemme häntä suurena Jumalan miehenä ja todistajana, joka osoitti totuuden niin faaraolle kuin Israelin lapsillekin, niin nämä tapahtumat Siinainvuorella tulee sitäkin kiistattomammiksi. Mitä sinun sitten pitääkään ajatella laista, jonka itse Jahve on majesteettisuudessaan antanut? Voi, mitä voimmekaan odottaa tältä suurelta Lainsäätäjältä? Uteliaisuus ei saa tässä johtaa meitä tunkeutumaan lähemmäksi Herraa5 2. Moos. 19:21.

Siitä, mitä olemme osoittaneet, näemme selkeästi, millaista mestariteosta me tältä suurelta Lainsäätäjältä voimmekaan odottaa. Se onkin täysin korkean alkuunpanijansa kaltainen. Olemme edellä jo osoittaneet, miten suuri ero tämän jumalallisen säädöksen ja ihmisen säädöksien välillä on. Kuinka heikkoja ja häilyviä ovatkaan jälkimmäiset edelliseen verrattuna. Voi ihminen! Kunnioita siis165 ajoissa tätä mestariteosta, joka menee sinun käsityskykysi yli, äläkä luule julkeasti pystyväsi mestaroimaan sellaista, joka ilmaisee täydellisyyttä. Riennä antamaan Jumalalle kunnia ennen kuin sydänten tuomitsija äkkiarvaamatta tuomitsee sinut sen lain mukaan, jonka poljit jalkoihisi.


  1. Muhammadin kyyhky: Viittaa keskiajalla Euroopassa syntyneeseen tarinaan Muhammadista ja kyyhkysestä, joka poimi vehnäjyvän hänen korvastaan. Tarinassa Muhammad väitti, että kyyhkysen hahmon ottanut pyhä henki kuiskasi hänelle ilmestyksiä. Kyseessä oli kuitenkin opetettu kyyhkynen, ja tarinan tarkoituksena oli osoittaa, että Muhammad oli saavuttanut asemansa huijaamalla yksinkertaista kansaa. Tarina oli yleisesti tunnettu ja Chydenius on voinut lukea sen esim. Hugo Grotiuksen teoksista. Katso Avinoam Shalem (ed.), Constructing the image of Muhammad in Europe, Berlin: De Gruyter 2013, s. 21–23, 121–122.
  2. 1992/muokattu

English

Unfortunately this content isn't available in English

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: