Previous Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 20
Next Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 22
§. 21.
Men den tredje nyttan, som Herrans158 heliga lag tilförer oss, är den, af den blifver oss en Tuktomästare, at söka försoningen. Härom öfvertygar oss så väl den Heliga Skrifts tydeliga utsaga, såsom ock sjelfva sakens egen natur. Apostelen Paulus, då han för den högst skadeliga blandning, som upkommit hos de Galater af Lag och Evangelium, sätter hvardera af dem uti sit behöriga skick, säger derföre uttryckeligen, at lagen hafver varit vår Tuktomästare til Christum. Gal. 3:24. Det ordet Tuktomästare betyder i grundspråket1 en Barnalärare eller ledare, som genom lärdomar, tilsyn och straff förer omyndiga barn på dygdevägar. En sådan Tuktomästare var den Cerimonialiske Lagen2 för Juda-folket i Gamla Testamentet, som med alla sina offer och reningar pekade på Christum det stora offret, och Hans dyra reningsblod. Sådan var ock den Moraliske, som genom sina många och heliga fordringar, dem de aldrig kunde upfylla, ropade ve och förbannelse öfver dem, at ej allenast därmed uptäcka angelägenheten för dem af en Medlare, utan ock at förmå dem, at fly til Honom. Hvad nu den förre beträffar; så uphörde dess ledande til Frälsaren, då Han sjelf kom i verlden; men den sednare blifver altid den samme, så länge verlden står.159
Sjelfva sakens natur visar oss tydeligen det samma. Menniskan, sig sjelf lemnad, söker visst ingen hjelp eller försoning hos en föracktad och korsfäst Jesus; Nej hellre samlar hon sig några fikonablad, några invändningar och ursäkter, at öfverskyla och förgylla sina fel med; men när lagen blottar henne, och beröfvar henne alla undanflyckter; så at hon ser sig förlorad, då först råkar hon i trängsel och nöd, och ropar: Hvart hän skall jag dock fly, ur syndsens djupa dy? Beladd3 med brister många, hvar skall jag trösten fånga? Ty hela verlden vida ej lisa kan min qvida.4 Men sättet huru denne sedolagen drifver oss til Christum beskrifver Sal. Doct. Rambach5 märkeligen: ”Lagen förer oss, säger han, således til Christum, at den uptäcker för oss vår orättfärdighet och synd, och Guds vrede, som vi med synden ådragit oss, och utropar öfver oss ve och förbannelse; på det vi af kärlek til vårt sjelf-bestånd, och eget väl, den Gud har inplantat i vår natur, måtte vara omtänkte på någon Frälsare, och derföre när Han i Evangelio (eller läran om försoningen genom trona på Jesum) föreställes oss, vi då af alt hjerta öfverlämne oss Honom.” Rambachs Comment. in Epist. ad Galat.6 Här stöta således alla tre lagens hufvudvärk160ningar tilsammans. Syndenes kännedom förutsätter altid kunskapen om lagens fordringar; och lagens förbannande kraft värkar ej något annorlunda på oss, än i den mån vi känne oss för lagens öfverträdare; ty han förbannar inga andra än dem, och det är egenteligen denna förbannelsen eller öfverhängande straffet, som drifver syndaren, at fly för sin olycka och eviga förderf. Välsignad blifver visst för oss denne tuktomästaren; ty utom honom hade vi aldrig frågat efter vår Frälsare, och således aldrig blifvit frälste. Han blifver väl något hårdhänd emot vår gamle Adam;7 men vårt onda hjerta behöfver det ock ganska väl. Ack! säll är den, som icke föraktar denna den Allsmägtigas tucktan, Jobs 5:17. eller förhärdar sit hjerta under denna förskräckelse. O! menniska, när du känner denna tuktan, tag dig icke oråd före. Våga dig aldrig, at mucka mot din Skapare, eller at plåstra ditt sårade samvete med dina i dygdedrägt förklädda styggelser. Här gifves ej annat råd än flyckten. Ack! fly då så länge tider är, at du icke til äfventyrs igen somnar in, och din dyra nådetid löper lika som timmarna för en såfvande menniska i en hast sin kos. Jag ropar fly, men hvart? Til din och hela verldenes Frälsare, med fasa för synden,161 med förskräckelse för helfvetet, och med innerligit nödrop om hjelp hos denne din Förbarmare.
21 §
Mutta kolmas hyöty, jonka Herran158 pyhä laki meille tarjoaa on se, että siitä tulee meille oppimestari etsiessämme sovitusta. Tästä meitä vakuuttaa Pyhän kirjan selkeä sanoma, kuten myös asian oma luonne. Galatalaisten keskuudessa laki ja evankeliumi oli täysin sekoitettu toisiinsa vahingollisin seurauksin, minkä vuoksi apostoli Paavali asetti kumpaisenkin oikealle paikalleen, ja sanoi: Laki oli meidän oppimestarimme Kristuksen tuloon asti8 Gal. 3:24. Oppimestari tarkoittaa alkukielessä9 lastenopettajaa tai johdattajaa, joka opetusten, silmälläpidon ja rangaistusten avulla johdattaa alaikäisiä lapsia hyveen tielle. Vanhan testamentin juutalaisille seremoniallinen laki oli tällainen oppimestari. Kaikki heidän uhrinsa ja puhdistautumisensa viittasivat Kristuksen suureen uhriin ja hänen kalliiseen sovintovereensä. Tällainen oppimestari oli myös moraalilaki, jonka monia pyhiä vaatimuksia he eivät koskaan kyenneet täyttämään ja joka huusi kirousta ja kuolemaa heidän päälleen. Se ei ainoastaan osoittanut heille, kuinka välttämätön Sovittaja heille oli, vaan antoi myös kyvyn kääntyä hänen puoleensa. Mitä ensin mainittuun tulee, niin heidän johdattamisensa Vapahtajan luo päättyi hänen ilmestyessään maailmaan, mutta jälkimmäinen säilyy aina samana niin kauan kuin maailma pysyy.159
Itse asian luonne osoittaa selkeäsi samaa. Itsensä varaan jätetty ihminen ei tietenkään hae apua ja sovitusta halveksitulta ja ristiinnaulitulta Jeesukselta. Ei, pikemmin hän kerää viikunanlehtiä, vastaväitteitä ja selityksiä peittääkseen ja kaunistellakseen vikojaan. Mutta kun laki paljastaa hänet ja riistää häneltä kaikki verukkeet, ja hän huomaa olevansa hukassa, niin vasta silloin hän joutuu hätään ja ahdinkoon ja huutaa: Mihin voisi paeta syntien mustaa mutaa? Mistä saisin lohtua moniin puutteisiini? Mikään tässä maailmassa ei voi antaa lohtua valitukseeni.10 Siitä, miten moraalilaki johdattaa meitä Kristukseen, sanoo autuas tohtori Rambach11 nimenomaisesti: ”Laki johdattaa meitä, hän sanoo, Kristukseen sillä tavoin, että se osoittaa meille meidän nurjamielisyytemme ja syntimme sekä Jumalan vihan, jonka synneillämme olemme vetäneet puoleemme. Se huutaa meille kirousta ja kuolemaa, jotta me rakkaudesta omaa itseämme, sen selviytymistä ja sen hyvää kohtaan, minkä Jumala on meihin asettanut, ajattelisimme Vapahtajaa, ja kun hän evankeliumissa (eli siinä opissa, jossa usko Jeesukseen tarjoaa sovituksen) ilmenee meille, me voimme sydämestämme jättää itsemme hänelle.” Rambachin kommentti galatalaiskirjeeseen.12 Tällä tavoin lain kolme tärkeää vaikutusta toimivat siis160 samansuuntaisesti. Syntien tunteminen edellyttää aina tietoa lain vaatimuksista, eikä lain tuomitseva voima vaikuta meihin mitenkään muuten kuin sen mukaan, missä määrin me tunnemme rikkoneemme lakia. Laki ei tuomitse muita kuin lainrikkojat, ja juuri tämä tuomio, tai uhkaava rangaistus on se, joka saa syntisen karttamaan onnettomuutta ja ikuista turmiota. Siunattu on siis meille tämä oppimestari, sillä ilman häntä emme koskaan olisi tulleet pyytäneeksi Vapahtajaamme eikä meitä myöskään olisi vapahdettu. Hän on kyllä jonkin verran kovakourainen meidän vanhaa Aatamiamme13 kohtaan, mutta sitä meidän paha sydämemme juuri tarvitseekin. Voi! Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta Job 5:17 tai koveta sydäntäsi pelkosi vuoksi. Oi ihminen! Kun tunnet tämän kurituksen, älä ryhdy mihinkään hullutuksiin! Älä hiiskahdakaan Luojaasi vastaan tai laastaroi haavoitettua omaatuntoasi hyveen kaapuun puetuilla iljetyksilläsi. Voi, siinä ei ole muuta neuvoa kuin pako. Pakene siis niin kauan kuin vielä on aikaa, niin ettet vahingossa nukahda uudestaan ja armonaikasi kalliit hetket kuluvat niin kuin nukkuvan ihmisen hetket kuluvat hujauksessa loppuun. Käskin paeta, mutta minne? Sinun ja koko maailman Vapahtajan luokse, synnin kauhussa161 ja helvetin pelossa, ja pyytäen hartaasti apua tältä Armahtajaltasi.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 20
Next Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 22
Places:
Names: Paul Rambach, Johann Jakob
Biblical references:
Subjects: