Previous Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 16
Next Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 18
§. 17.
Så odrägelig som denna Guds vrede är öfver lagbrytare så oändelig är ock den nåd och välsignelse, hvarmed Han vill upmuntra oss till en villig och obrottslig efterlefnad af sina bud, då Han säger: Jag gjör barmhertighet uppå mång tusend, som mig hafva kär, och hålla min bud.1 Han kallar den här barmhertighet, i anseende til sin egen sjelfständighet, som ej på något sätt beror af Hans skapade Creatur, och är således dem ingen ting skyldig; ty den kärlek, som bevises utan förtjenst, heter med rätta barmhertighet. Detta ordet innefattar här all välsignelse och lycksalighet, hvarmed Herren vill bekröna dem, som af et upriktigt hjerta lyda Hans befallningar; ty så förklarade Herren denna sin nåd med välsignelser ifrån berget Grisim,2 då Han sade: Om tu Herran tin Guds röst lydig äst, at tu behåller och gjör all Hans bud; så skal all thenna välsignelsen komma öfver tig, och drabba uppå tig, 5 Mos. B. 28:1,2. som Han sedan vidlöftigt uprepar i det följande. Denna Guds nåd och godhet är lika evig som Han är sjelf: den börjar, at redan här i tiden öfverhopa de Gudfrugtiga med välsignel150se: den går til tusende led; men den blir först fullkomlig i evigheten. Vi företoge oss en fåfäng möda, om vi ville visa detta löftets sammanstämmelse med det öfriga i den Heliga Skrift; ty den står allom för ögonen, och jag vågar påstå, at hvarken i Gamla eller Nya Testamentet kan anträffas någon sida eller blad, där denna upmuntran til laglydnad ej skulle stå öppen för oss. Guds rättfärdighet är väl en lika evig Hans egenskap, som godheten; men igenom det stora råd om vår försoning, och försoningens fullkomlighet; så har nåden för menniskoslägtet blifvit mångfalligt uphögd öfver hämden, så här som på många andra ställen i den Heliga Skrift; så at när det heter om denna sednare, at den räcker in til tredje och fjerde led, försäkrar Herren om den förra intil mång tusende. Hämden förskräcker öfverträdarena, och hejdar dem i sit raseri emot Guds lag; men den fullbordas ej därmed, kärleken allena är lagens fullbordan, och den är en otvungen, en ljuflig själens böjelse. Det är altså genom löften om nåd och välsignelse, som Herren vill upväcka den hos oss. O! menniska, du älskar ju ditt väl, du söker ju din lycksalighet, här är det enda medel, hvarigenom den kan vinnas. Älskade åhörare! Jag tager med Mose151 i dag himmel och jord til vittne öfver Eder, jag hafver satt Eder före lifvet och döden, välsignelse och förbannelse, at tu skalt utvälja lifvet, och tu och tin säd mågen lefva. At i skolen älska Herran Eder Gud, och hålla Eder intil Honom; ty thet är titt lif och långa ålder. 5 Mos. B. 30:19,20.
17 §
Yhtä sietämätön kuin on Jumalan viha lainrikkojia kohtaan, yhtä ääretön on se armo ja siunaus, jolla hän haluaa kannustaa meitä halukkaasti ja rikkumatta noudattamaan hänen käskyjään, kun hän sanoo: Minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni 2. Moos. 20:6. Hän kutsuu tätä laupeudeksi, suhteessa hänen omaan itsenäisyyteensä, joka ei millään tavoin riipu hänen luomistaan olennoista, eikä siten ole niille mitään velkaa. Rakkautta, jota osoitetaan ilman omaa ansiota, voidaan syystäkin kutsua laupeudeksi. Tämä sana pitää sisällään kaiken sen siunauksen ja autuuden, jolla Herra haluaa kruunata ne, jotka vilpittömästi sydämestään noudattavat hänen käskyjään, sillä näin julisti Herra tämän armonsa ja siunauksensa Garisiminvuorelta, kun hän sanoi: Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne 5. Moos. 28:1–2, minkä hän sitten laveasti toistaa myöhempänä. Tämä Jumalan armo ja hyvyys on yhtä ikuista kuin hän itsekin on. Se alkaa siitä, että jo täällä ajassa Jumalaa pelkäävät saavat osakseen runsaan siunauksen,150 joka ulottuu tuhansiin sukupolviin. Mutta täydelliseksi se tulee vasta ikuisuudessa. Ryhtyisimme turhaan vaivannäköön, jos haluaisimme osoittaa tämän lupauksen yhtäpitävyyden Pyhän kirjan muun sisällön kanssa: sehän on jokaisen silmien edessä ja uskallan väittää, ettei Vanhassa tai Uudessa testamentissa ole ainoatakaan sivua tai lehteä, jolla tämä kehotus lainkuuliaisuuteen ei olisi avoimesti esillä. Jumalan vanhurskaus on toki hänen ikuinen ominaisuutensa niin kuin hyvyyskin, mutta se toteutuu meidän sovitustamme ohjaavassa suuressa suunnitelmassa ja sovituksen täydellisyydessä. Näin on ihmiskuntaan kohdistettu armo noussut moninkertaisesti koston yli, niin tässä kuin monessa muussakin Pyhän kirjan kohdassa. Jälkimmäisestä todetaan, että se ulottuu kolmanteen tai neljänteen polveen, kun taas edellisen Herra vakuuttaa ulottuvan tuhansiin polviin. Kosto pelottaa lainrikkojia ja hillitsee heidän raivoaan Jumalan lakia kohtaan. Tämä ei kuitenkaan ole lain täyttymys, vaan se on yksin rakkaus, ja se taas on sielun suloinen, pakottoman luonteva taipumus. Armon ja siunauksen lupauksellaan Herran siten haluaa herättää meissä rakkautta. Oi ihminen! Sinä rakastat kyllä omaa hyvääsi ja etsit onneasi; tässä on ainoa keino, jolla se voidaan saavuttaa. Rakkaat kuulijat! Mooseksen sanoin:151 Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää 5. Moos. 30:19–20.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 16
Next Section: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 18
Biblical references:
Subjects: