Neljäs saarna käskyistä, § 14

§. 14.

Det andra, som vi sade förbjudes i detta budet äro alla i sig sjelf syndiga göromål och företaganden, eller värkeliga laster: det är alt sådant, som rent af strider emot Guds heliga vilja och lag. Sådana gjerningar blifva, i kraft af Guds oföränderliga rättfärdighet, och därpå bygda heliga lag, altid i och för sig sjelfva vederstyggeliga och förbudna, icke allenast på Sabbats- utan ock på söknedagar, och vore därföre nästan onödigt, at här nämna dem, om icke381 flera laster i vår förfallna Christendom, af vana lika som vunnit burskap, eller frihet, at få utöfvas långt mera på Sabbats- och helgedagar, än på någon annan dag i veckan. Sådana äro i synnerhet fylleris, slagsmåls och otuckts laster: större delen menniskor äro på de öfriga dagarna syslosatte med sina kallelses och ämbets göromål, och få således ej tid och rådrum at utöfva laster, men då denna dagen frisäger dem från sina syslor, få de mera tilfälle på den, at låta sina orena begärelser afla och föda synden. Då få krogarna de flästa besök, då uptändes drinkares begär til trätor, hämdgirighet och hordom, med flera styggelser, och den lättja och syslolöshet, hvaruti de tilbringa sina helgedagar, sätta dem utur stånd at hindra deras utbrott; så at man väl må klaga med ängslan af vår Kyrkopsalm: Ej någon dag i veckan är, Ther man så syndigt lefver här, Tå öfvas svalg och fylleri, Stor svordom, slagsmål, horeri.1Ej någon dag ... slagsmål, horeri.: psalm 230, vers 12, i 1695 års psalmbok Hvad synes väl Eder, mine Åhörare! om et sådant sätt at fira Sabbaten? Sådana laster äro ju alla af Apostelen Paulo upräknade ibland uppenbara mörksens gärningar, med den uttryckeliga tilsats, at the som sådana göra, skola icke ärfva Guds rike. Gal. 5:19,21. Bråttet måste således blifva dubbelt när det utöfvas just på de382 dagar, som Herren helgat til sin tjenst, då många vår tids Christna tyckas vilja säga sin Gud til trots, jag vil icke allenast utöfva de grofva laster du förbudit, utan jag vil dig til förtret göra det på de dagar, som du helgat åt dig sjelf; du skal vist på dem icke få någon dyrkan af mig, utan kropp och själ skola af mig upoffras til syndens och satans tjenst. Ack! hvad månne den rättfärdige Guden säga om et så grufveligit Sabbatens ohelgande? Jo, han svarar: Herren hafver svorit emot Jacobs högfärd, girighet, otuckt och dryckenskap, med flera laster: Hvad gäller, om jag sådana deras gärningar evinnerliga förgäta skal. Skulle för slik stycker icke landet bäfva, och alla inbyggarena gråta? Amos 8:7,8. Och igenom Propheten Jeremiam: Om I icke hören mig, så at I helgen Sabbatsdagen, utan utöfven på den allahanda slags ogudaktighet, skal jag uptända en eld i Edra portar, then husen i Jerusalem förtära skal, och intet utsläkt varda. Jer. 17:27.

1. Ej någon dag ... slagsmål, horeri.: psalm 230, vers 12, i 1695 års psalmbok

§ 14

Toinen asia, jonka sanoimme olevan tässä käskyssä kielletty, ovat kaikki itsessään syntiset teot ja hankkeet tai varsinaiset paheet; tämä tarkoittaa kaikkea sitä, joka suoranaisesti rikkoo Jumalan pyhää tahtoa ja lakia vastaan. Sellaiset teot ovat Jumalan muuttumattoman vanhurskauden ja sille rakentuvan pyhän lain voimasta aina jo sinänsä iljettäviä ja kiellettyjä, eivätkä vain sapattina vaan myös arkipäivinä. Niiden nimeäminen tässä olisi miltei tarpeetonta, jolleivat381 monet paheet meidän langenneessa kristikunnassamme olisi tulleet ikään kuin tavaksi tai vapaudeksi, niin että niitä harjoitetaan sapatti- ja pyhäpäivinä paljon enemmän kuin minään muuna viikon päivänä. Sellaisia ovat etenkin juopottelun, tappelun ja siveettömyyden paheet. Useimmat ihmiset ovat muut päivät kutsumuksensa ja virkansa työllistämiä eikä heillä siten ole aikaa eikä mahdollisuutta harjoittaa paheita. Mutta kun tuo päivä vapauttaa heidät töistään, he saavat paremman tilaisuuden päästää likaiset halunsa vapaiksi ja ruokkia syntiä. Silloin käydään eniten krouveissa, silloin syttyy juomareissa riidanhalu, kostonhimo sekä huoruuden halu kaikkine iljettävyyksineen. Laiskuus ja toimettomuus, jossa he pyhäpäivänsä viettävät, saa heidät kyvyttömäksi estämään halujensa pääsyä valloilleen. Voimme siis syystäkin kauhistuneina valittaa virren sanoin: Ei ole muuta päivää viikossa, jolloin vietetään yhtä syntistä elämää. Silloin mässäillään, juopotellaan, kiroillaan, tapellaan ja huorataan.2Alkutekstissä on lainaus vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virrestä 230, säkeistö 12. Miltä teistä, hyvät kuulijani, vaikuttaa tällainen tapa viettää sapattia? Kaikki nämä paheet apostoli Paavali lukee selviin pimeyden töihin kuuluviksi, sillä nimenomaisella lisäyksellä, että ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa Gal. 5:19,21. Rikos tulee siis kaksinkertaiseksi kun sitä harjoitetaan niinä382 päivinä, jotka Herra on pyhittänyt palvelemiseensa. Monet meidän aikamme kristityt näköjään haluavat sanoa Jumalaansa uhmaten, että minä en ainoastaan halua harjoittaa kieltämiäsi karkeita paheita, vaan haluan sinun kiusaksesi tehdä sitä niinä päivinä, jotka olet pyhittänyt itsellesi. Minä en niinä päivinä palvo sinua millään tavalla, vaan minä uhraan ruumiini ja sieluni synnin ja Saatanan palvelukseen. Voi! Mitä mahtaa vanhurskas Jumala sanoa näin karkeasta sapatin häpäisemisestä? Aivan, hän vastaa: Herra on vannonut Jaakobin ylpeyttä, ahneutta, haureutta ja juoppoutta sekä muita paheita vastaan: Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen asukkaat valita?31992/muokattu Aam. 8:7–8, ja profeetta Jeremiaan kautta: Mutta jos te ette kuule minua ettekä pyhitä sapattia, vaan käytätte sitä kaikenlaiseen jumalattomuuteen, minä sytytän tuleen sen portit. Tuli tuhoaa Jerusalemin palatsit, eikä kukaan voi sitä sammuttaa Jer. 17:27.

1. Alkutekstissä on lainaus vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virrestä 230, säkeistö 12.
2. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English