Suomen maatalous, § 27

§ 27.

Och detta gifver mig anledning at här besvara en märkvärdig11betydande, viktig fråga: Då en stor del af Europas Regenter i hierta och siäl täncka godt för sina undersåtare i gemen, och gierna önskade se sitt Rike i alt möjeligit flor,12välstånd, blomstring och sina undersåtares tilväxt och förkofran, hvad kan då vara orsaken dertil at de immerfort13alltjämt arbeta på inskränkningar och närings lagar hvarigenom undersåtarena altid föras in uti särskilta flockar af näringar och handt[vä]rk? Dertil synas 3 hufvudorsaker för[nä]mligast vara värckande.

Den första ligger ofelbart uti Förstars upfostran. De se och höra intet annat omtalas, än sådana corporationer eller insk[rän]kningar bland sina undersåtare, och deras handledare veta intet annat om näringarna at föreställa dem än nödvändigheten af dylika lagar, enligt nästan alla redan i långliga tider utkomna och antagna hushåls principer och böcker, jemte en farhoga för större förstöringar af ett Riks samfund, om sådana författningar kastades öfver ända, hvarigenom de ifrån barndomen anse dem för ögnastenar14det mest värdefulla vid sin Styrelse.

Den andra orsaken ligger uti beskattningarna. De collegier, som därmed syslosätta sig, hafva redan i flera hundrade år arbetat därpå, at få alla undersåtare uti vissa classer efter sina näringar,593 och derföre fördömma all mångslögd,15Under 1700-talet klagades det på att man inte specialiserade sig i tillräckligt hög grad utan sysslade med många näringar eller hantverksgrenar samtidigt, vilket kallades mångslöjd i motsats till idealet enslöjd. En otillräcklig specialisering ledde till otillräcklig yrkesskicklighet vilket i sin tur resulterade i produkter av dålig kvalitet. at få en och hvar beskattad efter någon viss näring, ehuru mången med en sådan handtering som han är dömd til näppeligen kan syslosätta sig halfva eller fierdedels året, då den öfriga tiden måste användas til lätja eller nöjen och tids fördrif, om han ei vil intränga sig uti någon för honom förbuden handtering, då likväl sielfva arbets driften är det första som välgörande Regenter böra söka hos sina undersåtare, och beskattningarna må sedan följa idogheten på spåren, och dertil gifvas nog många utvägar.

Den tredje orsaken bör sökas uti de mångfalliga klagomål och ansökningar, som sådana aristocratiska sammansättningar tidt och ofta öfverhopa den Styrande Machten med. Det är rysligt at med upmärksamhet genomgå förflutna äldre och yngre tiders handlingar i Sverige och se huru många Monopoliska steg [är]o vågade, med järn och salt handelen, och med kopp[ar] Contor, och Tieru compagnier,16Tieru compagnier: tjärkompanier emellan Skomakare och Skoflickare,17Skoflickarna hade rätt att tillverka enklare skodon och reparera skor. Långvariga tvister mellan skomakarna och skoflickarna utspelade sig när yrkesgrupperna stred om hur rättigheterna skulle fördelas dem emellan. Detsamma gällde två andra närliggande yrkesgrupper, gulddragarna och snörmakarna. Se även Omständligt svar, § 83. Guldragare18Gulddragarna framställde guld- och silvertråd och produkter av dessa, t.ex. uniformssnören och galoner. och Snörmakare, emellan Slachtare och Garfvare, och Garfvare i [Sto]ckholm emot Garfverier i andra Städer, och e[mellan] Slachtare och St[ock]holms Stads inbyggare, med [ota]liga flera. Och man ser i äldre tider sielfvast[e] Collegierna beprisa och uphöja sådana sammansättningar. Hvad under at den bästa Regent i verlden förvillas genom så mångfalliga nödrop, som understödjas, antingen af hat eller nit, eller egen profit, af Stora män som omgifva Thronen.

1. betydande, viktig
2. välstånd, blomstring
3. alltjämt
4. det mest värdefulla
5. Under 1700-talet klagades det på att man inte specialiserade sig i tillräckligt hög grad utan sysslade med många näringar eller hantverksgrenar samtidigt, vilket kallades mångslöjd i motsats till idealet enslöjd. En otillräcklig specialisering ledde till otillräcklig yrkesskicklighet vilket i sin tur resulterade i produkter av dålig kvalitet.
6. Tieru compagnier: tjärkompanier
7. Skoflickarna hade rätt att tillverka enklare skodon och reparera skor. Långvariga tvister mellan skomakarna och skoflickarna utspelade sig när yrkesgrupperna stred om hur rättigheterna skulle fördelas dem emellan. Detsamma gällde två andra närliggande yrkesgrupper, gulddragarna och snörmakarna. Se även Omständligt svar, § 83.
8. Gulddragarna framställde guld- och silvertråd och produkter av dessa, t.ex. uniformssnören och galoner.

§ 27

Ja tämä antaa minulle aiheen tässä vastata merkittävään kysymykseen: kun suuri osa Euroopan hallitsijoista pyrkii sydämestään ja sielustaan ajattelemaan alamaistensa yleistä etua ja haluaisi mielihyvin nähdä valtakuntansa mahdollisimman kukoistavassa kunnossa ja alamaistensa menestyvän yhä paremmin ja vaurastuvan, mikä voi olla syynä siihen, että he yhä vain alituisesti työskentelevät saadakseen aikaan rajoituksia ja elinkeinolakeja, joiden nojalla alamaiset aina sijoitetaan tiettyihin elinkeinojen ja käsityöammattien karsinoihin? Tähän näyttää olevan lähinnä kolme keskeistä syytä.

Ensimmäinen niistä on ilmiselvästi ruhtinaiden saama kasvatus. He eivät näe eivätkä kuule puhuttavan mistään muusta kuin tuollaisista korporaatioista tai alamaistensa toiminnan rajoittamisesta, eivätkä heidän opettajansa osaa esitellä heille elinkeinoista mitään muuta kuin tuollaisten lakien välttämättömyyttä, kuten asia esitetään melkeinpä kaikissa jo kauan sitten julkaistuissa ja hyväksytyissä taloudenhoidon periaatteissa ja kirjoissa. Lisäksi nämä opettajat lietsovat pelkoa, että valtakunnan yhteiskuntaelämä häiriytyisi varsin pahasti, jos tuollaiset säädökset heitettäisiin yli laidan, ja tämän takia hallitsijat jo lapsuudestaan saakka pitävät niitä hallitusvaltansa silmäterinä.

Toinen syy sisältyy verotuspäätöksiin. Niiden parissa puuhailevat kollegiot ovat jo vuosisatojen ajan työskennelleet saadakseen kaikki alamaiset sijoitetuksi tiettyihin luokkiin elinkeinojensa mukaisesti,593 ja kieltäneet useassa ammatissa toimimisen,19kieltäneet useassa ammatissa toimimisen: 1700-luvulla valitettiin usein sitä, että käsityöläiset eivät erikoistuneet riittävästi, vaan toimivat usealla eri alalla (mångslöjd, vastakohtana enslöjd), jolloin heille ei kehittynyt riittävää ammattitaitoa ja tuotteiden laatu jäi heikoksi. saadakseen jokaisen maksamaan veroa jonkin tietyn ammatin harjoittamisesta. Moni kuitenkin pystyy työskentelemään siinä ammatissa, johon hänet on tuomittu, vain puolet tai neljänneksen vuodesta ja joutuu käyttämään lopun aikansa laiskotteluun tai huvituksiin ja ajanvietteeseen, ellei hän halua tunkeutua harjoittamaan jotakin häneltä kiellettyä ammattia. Kuitenkin työhalu sinänsä on ensimmäinen seikka, jota hyvin toimivien hallitsijoiden on pyrittävä virittämään alamaisiinsa, ja verotuksen on sitten seurattava uutteruuden jäljissä, ja siihen on kyllä moniakin keinoja.

Kolmatta syytä on etsittävä niistä moninaisista valituksista ja anomuksista, joita tuollaiset aristokraattien yhteenliittymät tuon tuostakin esittävät hallitusvallalle useinkin kuormittaen sitä niillä ylen määrin. On kauheaa käydä tarkkaavaisesti läpi asiakirjoja Ruotsin menneisyydestä eri aikakausilta ja nähdä, miten monia monopolistisia askelia on uskallettu ottaa rauta- ja suolakaupassa, kuparikonttorin ja tervakomppanioiden asioissa, kiistoissa, joita on käyty kenkiä valmistavien ja kenkiä korjaavien suutareiden kesken, kultalangan vetäjien ja nyörintekijöiden20kenkiä valmistavien ... vetäjien ja nyörintekijöiden: Varsinaiset suutarit ja kengänkorjaajat (skoflickare), joilla oli oikeus valmistaa yksinkertaisia jalkineita, riitelivät pitkään siitä, mihin raja ammattiryhmien oikeuksien välillä asetetaan. Sama koski myös kultalangan vetäjien ja nyörintekijöiden ammattikuntia. Ks. myös Seikkaperäinen vastaus, § 83. välillä, teurastajien ja nahkureiden kesken sekä Tukholman nahkureiden asettuessa vastustamaan muiden kaupunkien nahkurinliikkeitä, teurastajien ja Tukholman asukkaiden suhteissa ja lukemattomissa muissa asioissa. Ja etäisessä menneisyydessä itse kollegiotkin kiittelivät ja ylistivät tuollaisia yhteenliittymiä. Onko siis ihme, että maailman paraskin hallitsija eksyy harhaan noiden moneen kertaan toistuvien hätähuutojen takia, joille valtaistuimen ympärillä seisovat mahtimiehet antavat tukea joko vihan tai virkaintoisuuden yllyttäminä tai omaa etuaan tavoitellakseen?

1. kieltäneet useassa ammatissa toimimisen: 1700-luvulla valitettiin usein sitä, että käsityöläiset eivät erikoistuneet riittävästi, vaan toimivat usealla eri alalla (mångslöjd, vastakohtana ­enslöjd), jolloin heille ei kehittynyt riittävää ammattitaitoa ja tuotteiden laatu jäi heikoksi.
2. kenkiä valmistavien ... vetäjien ja nyörintekijöiden: Varsinaiset suutarit ja kengänkorjaajat (skoflickare), joilla oli oikeus valmistaa yksinkertaisia jalkineita, riitelivät pitkään siitä, mihin raja ammattiryhmien oikeuksien välillä asetetaan. Sama koski myös kultalangan vetäjien ja nyörintekijöiden ammattikuntia. Ks. myös Seikkaperäinen vastaus, § 83.

Unfortunately this content isn't available in English