Previous Section: Suomen maatalous, § 21
Next Section: Suomen maatalous, § 23
§ 22.
För det 7:de må äfven som hinder i vår hushållning hit räknas de svåra utlagor, som måste ärläggas til Kongl. Maij:st och Kronan, hvilcka årligen tilväxa, så väl genom Rikets redan åsamkade ofanteliga skuld, som ock andra nya pålagor under hvarjehanda titlar, såsom Tull förökningar qvarn afgifter och saltpetter gärder1 etc., etc., så at undersåtarena ändteligen måste digna under bördan.
Ordsaken härtil kan väl ingen annan vara utom ödeläggande krig än at Ämbetsmanna corpsen2 dageligen tilväxer, så at den öfra delen af Rikskroppen upsväller til en ofantelig storlek så at fötterna omöjeligen förmå at bära den samma.
Man känner ganska väl många betydeliga indragningar, som skedt af vår Allernådigste Konung, men värkningarna af dem hafva ingalunda ännu hunnit til skattdragande undersåtare, och så länge man ser ei allenast alla Ämbetsmäns barn i full gång at klifva upåt på lyckans trappa utan äfven de ringares med macht3 arbeta sig upåt, at lika som oljan få flyta öfverst, så visar sig föga förhopning om någon reduction. Jag tviflar icke ens derpå at en Nådig Konung bomat emot4 dessa strömmar af ungdom som vilja tränga sig fram, men det gifvas så många små rännilar genom hvilcka de kunna tränga sig f[ram] förbi ett sådant slussvärk, at föga lärer kunna [ut]rättas. Konung Carl den 11:te var en envålds herre: han vågade, han giorde, men Han – – – Doch hvarföre skulle vi fälla modet? Vi äro väl insunkna i Riksskulder öfver öronen, men det är ingen tvifvel, om Svea inbyggare blefve lösa från sitt fängelse, och de andra banden, så skulle ännu detta folk klätra sig up utur detta diup men i annat fall ser det aldeles omöjeligit ut.
§ 22
Taloudellisen toimintamme esteeksi on seitsemänneksi myös mainittava kuninkaalliselle majesteetille ja kruunulle maksettavat raskaat maksut, jotka kasvavat vuosi vuodelta sekä valtakunnan jo hankkiman valtavan velan että monenmoisilla nimikkeillä kerättyjen uusien maksujen takia, joista mainittakoon tullien korotukset, myllymaksut ja salpietariverot5 jne., jne., niin että alamaiset väistämättä lopulta läkähtyvät taakan alle.
Paitsi tuhoisa sota, tällaista voi tuskin aiheuttaa muu kuin virkamieskunnan alituinen kasvu, jolloin valtioruumiin yläosa paisuu niin valtavan suureksi, etteivät jalat jaksa sitä kannattaa.
Varsin hyvin tunnetaan kaikkein armollisimman kuninkaamme suorittamat monet merkittävät virkojen lakkautukset, mutta niiden vaikutukset eivät ole suinkaan vielä ehtineet vaikuttaa veroa maksaviin alamaisiin, ja niin kauan kun nähdään ensinnäkin kaikkien virkamiesten lasten kapuavan täyttä vauhtia ylös onnen portaita ja vähäisemmänkin väen jälkeläisten pyrkivän pontevasti ylöspäin voidakseen kellua ylimpänä pinnalla niin kuin öljy, on tuskin toivoa mistään tuntuvasta supistuksesta. En mitenkään edes epäile sitä, etteikö armollinen kuningas ole pystyttänyt patoja näiden etenemään pyrkivien nuorten virtoja vastaan, mutta ne voivat työntyä tuollaisen patorakennelman ohi niin monenmoisia pieniä puronuomia pitkin, että vähän voitaneen saada aikaan. Kuningas Kaarle XI oli yksinvaltias: hän uskalsi, hän pani toimeen, mutta hän – – – Miksi meidän kuitenkaan pitäisi menettää toivoamme? Olemme varmastikin vajonneet valtakunnan velkoihin korvia myöten, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että jos Svean kansa pääsisi vapaaksi vankeudestaan ja muista siteistä, tämä kansa kapuaisi vielä ylös tästä rotkosta, mutta muussa tapauksessa nousu näyttää täysin mahdottomalta.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Suomen maatalous, § 21
Next Section: Suomen maatalous, § 23
Places:
Names: Charles XI
Biblical references:
Subjects: