Previous Section: Suomen maatalous, § 16
Next Section: Suomen maatalous, § 18
§ 17.
Det tredje slaget af jordbrukare äro Frälse bönder, hvilckas ägande rätt til jorden torde än mera kunna dragas i tvifvelsmål, dels därigenom, at de af sina Herrskaper efter godtycko kunna betungas med dagsvärcken, skiutsfärder, och penninge afgifter, hvarigenom de kunna sättas i nödvändighet at öfvergifva sin jord, då de anse sig för svaga at emot sina rådande Herrar våga någon rättegång, hvarvid de förr eller sednare måste duka under,583 dels ock at de af sina Herrar under någon föregifven orsak kunna aldeles upsägas, och andra i deras ställen antagas, hvarigenom de se sin på jorden nedlagda möda vara aldeles förlorad, sådana kunna föga annorlunda anses än som trälar, hos hvilcka hvarcken snille förnuft eller nödig omtancka för sig eller efterkommande någonsin kan väntas.
Därmed är väl ingalunda sagt at alla Frälse bönders Herrar vore så kärlekslösa, at de utan skäl vräkte sina bönder ifrån sig, nei! tvertom finner man ganska många Herrskaper, som ei allenast göra sina bönder rätt, utan ock af Christeligit medlidande öfverhopa dem med kärlek och välgerningar. Men så gifvas äfven sådana rätt många, som antingen i förtreten, eller ock för egen vinst och vällust trycka den arma jordbrukaren och säja som Pharao sade til sina slafvar Israeliterna: I ären fåfänge,1 Fåfänge ären I,2 och lägga ännu sten på deras börda. Hvad upmuntran kunna väl sådana jordbrukare hafva? och hvad utsigter för sig och sina efterkommande. Om så vore säger man huru ser man då äfven Frälse bonden ib[la]nd, hälst vid något Herre gårds kalase vara glad och förnögd. Mån en slaf icke stundo[m m]åste le, eller mån han på en Herrgårds [hög]tid skulle våga annat än dricka sitt Herrskaps skål och ropa vivat,3 fast han ock hela natten derpå med sin hustru badade i tårar öfver sin och sina barns framtid? Hvad storvärk bör man vänta sig af sådana, när man ser uselheten i hans koja, hans uppehälle och klädebonad under ett nedslagit och trykt sinne?
§ 17
Kolmas maanviljelijöiden ryhmä ovat rälssitalonpojat, joiden maanomistusoikeus näyttänee vieläkin epäselvemmältä osaksi sen takia, että heidän isäntäväkensä voivat mielin määrin vaatia heiltä päivätöitä, kyytimatkoja ja rahamaksuja. Näillä keinoilla heidät voidaan painostaa lopulta luopumaan maastaan, kun he arvioivat asemansa liian heikoksi uskaltautuakseen valtaa pitäviä herrojaan vastaan oikeudenkäyntiin, jossa he joka tapauksessa jossakin vaiheessa kärsisivät tappion.583 Osaksi syynä on sekin, että isännät voivat jonkin tekosyyn perusteella irtisanoa heidän sopimuksensa kokonaan ja asuttaa muita heidän sijaansa, jolloin he saavat nähdä maan hoitamiseen uhraamansa vaivannäön jäävän täysin turhaksi. Tällaisia ihmisiä voidaan tuskin pitää orjia kummempina, eikä sellaisilta voida koskaan odottaa älyn ja järjen käyttöä eikä tarpeellista huolenpitoa itsestään eikä jälkeläisistään.
Tällä en ole mitenkään halunnut sanoa, että kaikki rälssitalonpoikien isännät olisivat niin tunnottomia, että he aiheetta häätäisivät alustalaisiaan. Eihän toki, monet isäntäväet päinvastoin kohtelevat talonpoikiaan ensinnäkin oikeudenmukaisesti ja lisäksi kristillisen säälin vaikutuksesta myös sydämellisen myötätuntoisesti ja heille hyvää tehden. Varsin paljon on kuitenkin myös sellaisia, jotka joko kiukun vallassa tai vain omaa voittoaan ja oman elämänsä hekumaa lisätäkseen sortavat talonpoikaparkaa ja sanovat samoin kuin farao sanoi orjilleen israelilaisille: ”Laiskoja te olette, laiskoja”4 ja lisäävät kiviä heidän kuormaansa. Millaista kannustusta tuollaiset talonpojat voivat saada työntekoon ja millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia heillä on omassa elämässään ja jälkeläisiään varten? Sanottaneen, että jos asiat noin ovat, miten sitten rälssitalonpojankin nähdään toisinaan, varsinkin joissakin kartanon pidoissa, olevan iloinen ja tyytyväinen. Eiköhän orjakin joskus väistämättä hymyile ja uskaltaisikohan hän kartanon juhlassa tehdä muuta kuin juoda herrasväkensä maljan ja huutaa vivat,5 vaikka hän itkisikin vaimonsa kanssa koko seuraavan yön oman ja lastensa tulevaisuuden takia? Millaisia suurtekoja pitää odottaa tuollaisilta ihmisiltä, kun näkee mökkipahan, ruokapuolen ja vaatetuksen kehnouden sekä heidän alakuloisen ja masentuneen mielialansa?
Unfortunately this content isn't available in English
§ 17.
Det tredje slaget af jordbrukare äro Frälse bönder, hvilckas ägande rätt til jorden torde än mera kunna dragas i tvifvelsmål, dels därigenom, at de af sina Herrskaper efter godtycko kunna betungas med dagsvärcken, skiutsfärder, och penninge afgifter, hvarigenom de kunna sättas i nödvändighet at öfvergifva sin jord, då de anse sig för svaga at emot sina rådande Herrar våga någon rättegång, hvarvid de förr eller sednare måste duka under,583 dels ock at de af sina Herrar under någon föregifven orsak kunna aldeles upsägas, och andra i deras ställen antagas, hvarigenom de se sin på jorden nedlagda möda vara aldeles förlorad, sådana kunna föga annorlunda anses än som trälar, hos hvilcka hvarcken snille förnuft eller nödig omtancka för sig eller efterkommande någonsin kan väntas.
Därmed är väl ingalunda sagt at alla Frälse bönders Herrar vore så kärlekslösa, at de utan skäl vräkte sina bönder ifrån sig, nei! tvertom finner man ganska många Herrskaper, som ei allenast göra sina bönder rätt, utan ock af Christeligit medlidande öfverhopa dem med kärlek och välgerningar. Men så gifvas äfven sådana rätt många, som antingen i förtreten, eller ock för egen vinst och vällust trycka den arma jordbrukaren och säja som Pharao sade til sina slafvar Israeliterna: I ären fåfänge,6 Fåfänge ären I,7 och lägga ännu sten på deras börda. Hvad upmuntran kunna väl sådana jordbrukare hafva? och hvad utsigter för sig och sina efterkommande. Om så vore säger man huru ser man då äfven Frälse bonden ib[la]nd, hälst vid något Herre gårds kalase vara glad och förnögd. Mån en slaf icke stundo[m m]åste le, eller mån han på en Herrgårds [hög]tid skulle våga annat än dricka sitt Herrskaps skål och ropa vivat,8 fast han ock hela natten derpå med sin hustru badade i tårar öfver sin och sina barns framtid? Hvad storvärk bör man vänta sig af sådana, när man ser uselheten i hans koja, hans uppehälle och klädebonad under ett nedslagit och trykt sinne?
§ 17
Kolmas maanviljelijöiden ryhmä ovat rälssitalonpojat, joiden maanomistusoikeus näyttänee vieläkin epäselvemmältä osaksi sen takia, että heidän isäntäväkensä voivat mielin määrin vaatia heiltä päivätöitä, kyytimatkoja ja rahamaksuja. Näillä keinoilla heidät voidaan painostaa lopulta luopumaan maastaan, kun he arvioivat asemansa liian heikoksi uskaltautuakseen valtaa pitäviä herrojaan vastaan oikeudenkäyntiin, jossa he joka tapauksessa jossakin vaiheessa kärsisivät tappion.583 Osaksi syynä on sekin, että isännät voivat jonkin tekosyyn perusteella irtisanoa heidän sopimuksensa kokonaan ja asuttaa muita heidän sijaansa, jolloin he saavat nähdä maan hoitamiseen uhraamansa vaivannäön jäävän täysin turhaksi. Tällaisia ihmisiä voidaan tuskin pitää orjia kummempina, eikä sellaisilta voida koskaan odottaa älyn ja järjen käyttöä eikä tarpeellista huolenpitoa itsestään eikä jälkeläisistään.
Tällä en ole mitenkään halunnut sanoa, että kaikki rälssitalonpoikien isännät olisivat niin tunnottomia, että he aiheetta häätäisivät alustalaisiaan. Eihän toki, monet isäntäväet päinvastoin kohtelevat talonpoikiaan ensinnäkin oikeudenmukaisesti ja lisäksi kristillisen säälin vaikutuksesta myös sydämellisen myötätuntoisesti ja heille hyvää tehden. Varsin paljon on kuitenkin myös sellaisia, jotka joko kiukun vallassa tai vain omaa voittoaan ja oman elämänsä hekumaa lisätäkseen sortavat talonpoikaparkaa ja sanovat samoin kuin farao sanoi orjilleen israelilaisille: ”Laiskoja te olette, laiskoja”9 ja lisäävät kiviä heidän kuormaansa. Millaista kannustusta tuollaiset talonpojat voivat saada työntekoon ja millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia heillä on omassa elämässään ja jälkeläisiään varten? Sanottaneen, että jos asiat noin ovat, miten sitten rälssitalonpojankin nähdään toisinaan, varsinkin joissakin kartanon pidoissa, olevan iloinen ja tyytyväinen. Eiköhän orjakin joskus väistämättä hymyile ja uskaltaisikohan hän kartanon juhlassa tehdä muuta kuin juoda herrasväkensä maljan ja huutaa vivat,10 vaikka hän itkisikin vaimonsa kanssa koko seuraavan yön oman ja lastensa tulevaisuuden takia? Millaisia suurtekoja pitää odottaa tuollaisilta ihmisiltä, kun näkee mökkipahan, ruokapuolen ja vaatetuksen kehnouden sekä heidän alakuloisen ja masentuneen mielialansa?
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Suomen maatalous, § 16
Next Section: Suomen maatalous, § 18
Places:
Names:
Biblical references:
Subjects: