§. 13.
Älskade Åhörare! detta skäl, som är taget af Guds alfvarliga befallning, är väl i sig sjelf så stort och kraftigt, at det nödvändigt måste värka uppå446 allas deras hjertan, som ej aldeles skändeligen vilja draga Guds varelse och styrsel i tvifvelsmål, men som hjertat är genom naturliga fördärfvet och gamla syndavanor hos de flästa så hårdt bundit, at det ej kan komma sig til någon värkelig förändring, hafver jag et annat skäl i beredskap, som genom Guds nåd skal ännu mera drifva på Eder ändring: det är föräldrarnas och barnens af dessa plikters i akttagande härflytande egen lycksalighet. Lycksaligheten är ju det enda föremålet af alla Edra gärningar: i detta budets efterlefnad kunna I ofelbart vinna den; hvad skulle då längre kunna afhålla Eder derifrån? Herren Gud hafver förenat med detta budet et oryggeligit välsignelses löfte, på alla tre ställen, där det i den Heliga Skrift finnes anfört. I andra Mose Boks 20:de Capitel och 12:te vers där det första gången förekommer, lyder det så: På thet tu skal länge lefva i landena, som Herren tin Gud tig gifva skal, eller närmare efter Grundtexten: at de, nämligen föräldrarna, måga förlänga tina dagar. I femte Mose Boks 5:te Capitel och 16:de vers heter det: på thet at tu må länge lefva, och at tig må väl gå, uti thet land, som Herren tin Gud tig gifva skal, på hvilka båda ställen det handlar om Israëls barnas lycksalighet, som de447 skulle komma at genom detta budets hållande åtnjuta, uti det dem låfvade Canaans land. Men då Apostelen Paulus anförer detta budet uti Ephesernas 6:te Capitels 3:dje vers, fattar han detta löfte i lämpeligare talesätt för oss Christna, nemligen: På thet tig skal väl gå, och tu må blifva långlifvad på jordene. Märker då, mine åhörare, mån dessa tredubbla löften någonsin kunna svigta? Nej, ingalunda. Himmel och jord må väl förgås, men dessa lefvande Guds oryggeliga ord skola icke förgås; Matth. 24:35. hvarföre ock Apostelen Paulus anförer dem med en upmuntrande anmärkning, och säger, at detta är thet första budet, som löfte med sig hafver. Ephes. 6:2. Detta löfte angår väl egenteligen barnen, men utom det, at föräldrarnas lycksalighet til en stor del består i deras barns välgång; så blifver ock det vist, at föräldrarna genom en rätt barna-upfostran handgripeligen befordra sin egen lycksalighet; ty föräldrar, som vårda denna Herrans dyra plantering, och gå på Herrans vägar, skola snart få den hugnad, at se sina små telningar, såsom oljoqvistar omkring sit bord; Ps. 128:3. Barnens ömma kärlek skal glädja dem, deras tilväxt i visdom, ålder och nåde hugsvala dem, deras hjelp och tjenster lätta föräldrars448 möda, och deras undergifvenhet och trogna lydnad blifva dem en ålderdomsstaf. Ack! föräldrar, som upföden dessa Edra kärleksplantor, föreställen Eder likväl: mån någon motgång i verlden skulle mera kunna såra Edert ömma faders och moders hjerta, än då all Eder kärlek skulle på en framtid bemötas af Edra barn med otack, med förakt och olydnad; det kan likväl hända, ehuru otroligt det kunde synas Eder nu, och det är nästan oundvikeligit, om I i tid icke upföden dem i tuckt och Herrans förmaning, och hvad mera? om I försummen, at inplanta dygd och Gudsfruktan, om I icke i tid bryten deras egensinnighet, och tilhållen dem til nyttigt arbete, kunna de med tiden blifva verldenes afskrap och lastfulla medborgare, som förstöra Eder, och sluteligen stanna under öfverhetens hämd; säger mig då: är icke hela Eder timmeliga välfärd förstörd? Därföre säger den visa Konung Salomo i sina Ordspråk: En vis son är sin faders glädje, men en galen, en odygdig son, är sine moders grämelse. Ordspr. B. 10:1. Och Syrach säger: Bättre är dö utan barn, än ogudacktig barn hafva. Syr. 16:4. När nu därtil kommer, at Guds vrede och förbannelse och en svår Herrans hämd drabbar sådana föräldrar såsom det skedde med449 Eli. Hvem af dem må väl så i grund förstöra sit både timmeliga och eviga väl? Gud hade låfvat välsigna Arons hus, men då Prästen Eli genom sin flathet lät sina söner blifva Belials män,1 låter Herren säga honom: Thet vare långt ifrån mig, at jag skulle välsigna tig, ty then mig föraktar, han skal komma på skam. Si then tid skal komma, at jag skal bryta tin arm sönder och tins faders husarm,2 så at ingen gammal skal vara i tino huse. 1 Sam. 2:30,31. Äro icke sådana hämdedomar rysande? Men ingen ting kan däremot vara mera upmuntrande, än Abrahams välsignelse, då orsaken därtil står straxt bredevid, ty, säger Herren, jag vet, at han befaller sinom barnom, och sino huse efter sig, at the skola hålla Herrans vägar och göra hvad rätt och godt är. 1 Mos. B. 18:19. Föräldrar lägger dock detta på hjertat.
Men nu vänder jag mig åter til Eder I barn, at förmå Eder til ödmjukhet och lydnad emot Edra föräldrar. För Eder står detta löftet egenteligen i Herrans lag, at Eder skal väl gå, och I skolen länge lefva på jordene. I börjen nu Edra dagar: för Eder står et öppet fält, af tilkommande tider täckt af en dimma, så at I icke ens kunnen se hvad Eder där kan möta. I smickren Eder väl med hopp om sällhet och välgång,450 och önsken Eder en lång framtid; men I måtten med minsta eftertanka finna, at det är en högre hand som styrer Edra öden, och om I sen aldrig så litet omkring Eder, blifven I snart varse på detta fält många olyckeliga, som måste gifva Eder den påminnelsen, at hvad som händt dem, kan ock hända oss: frågan blir då: ack! huru skal jag blifva lyckelig i verlden? Och den stora Guden, som styrer din lycka, svarar dig: Hedra tin fader och tina moder, så skal tig väl gå, och tu skal länge lefva på jordene. Ack! detta är ju et välsignat löfte; Herren tilbjuder dig här alt hvad du kan önska dig, och räcker dig under detta billiga förbehåll nyckelen til lycksalighet; han vil säga: dina föräldrar skola välsigna dig, om du lyder dem, och den välsignelsen skal träffa dig med all andelig och lekamlig sällhet: och Syrach talar härom sålunda: Ära fader och moder, med gärningom, med ordom och tålamod; på thet theras välsignelse må komma öfver tig, ty fadrens välsignelse bygger barnenom hus, men modrens bannor rifver thet neder. Syr. 3:9,10,11. Då det däremot heter på et annat ställe: Et öga som bespottar fadren, och försmår at lyda modren, thet måste korparna vid bäcken uthugga, och the unga örnar upfräta. Ordspr. B. 30:17. Ack! kära barn lyder då et451 så välsignat råd, ty Eder Gud försäkrar Eder derom, at Eder skal väl gå, och hvad viljen I mera begära än väl i tid och evighet. Det synes väl kosta något på gamla Adam,3 at bryta egensinnigheten, men det måste dock en gång ske, det är ju lättast at draga oket i ungdomen, hälst då Herren försockrat det så ymnogt med välsignelse, och på andra sidan hotar halsstarriga barn med dunder och blixt, då det utur den nådefulla Jesu egen mun heter: Tu skalt ära fader och moder, och hvilken som bannar fader eller moder, han skal döden dö. Matth. 15:4.
Med detta allmänna löfte om välgång förenar Herren äfven et annat om långt lif i synnerhet. Lifvet är oförnekeligen det käraste af alt lekamligit, lifvet är det mäst smickrande, därföre försäkrar Gud ock lydiga barn därom. At lifvet förkortas för de ogudaktiga, därom vitnar icke mindre den Heliga Skrift, än alla tiders förfarenhet. Den ena lider dödsstraff för sina gärningar, den andra förkortar och försvagar sit lif genom välluster, andra söker Herrans hämd på annat sätt, så at de måste sluta dagen förr än aftonen kommer, och det heter ofta til dem, som til den vällustige frossaren: Tu dåre, i thenna natt skal man kalla tina själ ifrån tig. Luc. 12:20. Men lydiga, fromma och452 dygdiga barn få här af Gud den försäkran, at Han skal förlänga deras lif på jordene. Och ehuru detta löfte icke består i något vist åratal, så blifver oryggeligit, at de i den för deras själ och kropp aldrabästa och lägligaste tiden skola hämtas härifrån til et långt lyckeligare och varaktigare lif i himmelen. Hörer då kära barn, huru rikeligen Gud vil löna Eder trohet emot föräldrarna, och tager Eder före at ifrån denna dag gå dem med all barnslig lydnad tilhanda.
Detta budet tilbjuder likaledes välsignelse åt Regenter, och alla dem som på deras vägnar hafva at befalla, om de allenast rätt förhålla sig såsom fäder emot sit folk: för undersåtare, om de likna lydiga barn emot sin öfverhet: för husbönder och matmödrar, om de med ömhet och tålamod umgå med sina tjenare: för tjenare, om de hedra och lyda sina husfäder: för lärare, om de med trohet lära och leda sina åhörare, och änteligen för åhörare, om de i en sann Gudaktighet efterfölja deras tro. Ja nåd och välsignelse utspride sig i alla stånd och åldrar, i lekamlig och andelig måtto! Så at vi til slut må utropa med David: Säll är then som Herren fruktar, then som stor lust hafver til Hans bud: hans säd skal väldig vara på jordene: the frommas släkte skal välsignat453 varda. Rikedom och ymnoghet skal vara i hans hus, och hans rättfärdighet blifver evinnerliga. Ps. 112:1,2,3.
Amen.
§ 13
Rakkaat kuulijat! Tämä peruste, joka on peräisin Jumalan totisesta käskystä, on tosin itsessään niin suuri ja voimallinen, että sen täytyy väistämättä tehota446 kaikkien niiden sydämiin, jotka eivät täysin häpeämättömästi halua asettaa Jumalan olemassaoloa ja johdatusta kyseenalaiseksi. Mutta kun useimpien sydän on luonnollisen turmion ja vanhojen synnillisten tottumusten vuoksi niin kovettunut, ettei se kykene mihinkään todelliseen parannukseen, niin minulla on valmiina toinen peruste, jonka Jumalan armosta pitäisi vieläkin enemmän saada teidät muuttumaan. Se on vanhempien ja lasten onnellisuus, joka seuraa näiden velvollisuuksien noudattamisesta. Onnellisuushan on teidän kaikkien tekojenne ainoa päämäärä; tätä käskyä noudattamalla saatte sen varmasti, miksi siis enää kauempaa pidättyisitte siitä? Herra Jumala on yhdistänyt tähän käskyyn järkkymättömän lupauksen siunauksesta kaikissa kolmessa kohdassa, joissa se Pyhässä kirjassa esitetään. Toisen Mooseksen kirjan 20. luvun 12. jakeessa, jossa se ensimmäisen kerran esiintyy, se kuuluu näin: että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, tai tarkemmin, pohjatekstin mukaan: että he, siis vanhemmat, voivat pidentää sinun elämääsi. Viidennen Mooseksen kirjan 5. luvun 16. jakeessa sanotaan: että saisit elää kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Molemmissa kohdissa on kysymys Israelin lasten onnellisuudesta, josta he447 tätä käskyä noudattamalla pääsisivät nauttimaan heille luvatussa Kanaaninmaassa. Mutta kun apostoli Paavali esittää tämän käskyn Efesolaiskirjeen 6. luvun 3. jakeessa, niin hän ilmaisee sen meille kristityille paremmin sopivalla puhetavalla, nimittäin: jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä. Huomatkaa, kuulijani, mahtaisikohan tämä kolminkertainen lupaus koskaan pettää? Ei mitenkään. Taivas ja maa kenties katoavat, mutta nämä elävän Jumalan järkähtämättömät sanat eivät katoa Matt. 24:35. Siksi myös apostoli Paavali esittää ne huomauttamalla rohkaisevasti, että tämä on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus Ef. 6:2. Tämä lupaus tosin koskee varsinaisesti lapsia, mutta sen lisäksi, että vanhempien onnellisuus suurelta osin on heidän lastensa onnellisuudessa, niin varmaa on myös, että oikealla lastenkasvatuksella vanhemmat kouriintuntuvasti edistävät omaa onneaan. Vanhemmat, jotka vaalivat tätä Herran kallista istutusta ja kulkevat Herran teitä, saavat piankin sen ilon, että he voivat nähdä pieniä taimia pöytänsä ympärillä kuin oliivipuun juurella vesoja4 Ps. 128:3. Lasten hellä rakkaus ilahduttaa heitä, lasten varttuminen ja kasvu viisaudessa ja armossa lohduttaa heitä, lasten apu ja palvelukset helpottavat vanhempien448 vaivannäköä, ja heidän nöyryytensä sekä uskollinen kuuliaisuutensa tulevat olemaan heille vanhuuden sauva. Voi, te vanhemmat, jotka kasvatatte näitä rakkautemme taimia, ajatelkaapa kuitenkin, että mahtaisiko mikään vastoinkäyminen maailmassa loukata teidän hellää äidin- ja isänsydäntänne enemmän kuin se, että kaikki teidän rakkautenne joskus tulevaisuudessa palkittaisiin lastenne kiittämättömyydellä, halveksunnalla ja tottelemattomuudella? Näin voi kuitenkin käydä, niin uskomattomalta kuin se teistä nyt tuntuisikin, ja se on milteipä väistämätöntä, jos te ette ajoissa kasvata heitä kurissa ja Herran nuhteessa. Ja mitä vielä? Jollette juurruta heihin hyvettä ja jumalanpelkoa, jollette ajoissa tukahduta heidän omapäisyyttään ja laita heitä hyödylliseen työhön, niin heistä voi ajan mittaan tulla maailman pohjasakkaa ja paheellisia kansalaisia, jotka tuhoavat teidät ja lopulta kohtaavat esivallan koston. Sanokaa minulle, eikö koko teidän ajallinen hyvinvointinne ole silloin tuhottu? Siksi viisas kuningas Salomo sanookin sananlaskuissaan: Viisas poika on isänsä ilo, tyhmä poika, siis paheellinen poika, on äitinsä murhe Sananl. 10:1, ja Sirak sanoo: parempi on kuolla lapsettomana kuin jättää jälkeensä jumalattomia lapsia Sir. 16:3.5 Tämän lisäksi Jumalan viha ja kirous, Herran ankara kosto kohtaa tällaisia vanhempia, aivan kuten tapahtui449 Eelille. Kukapa heistä haluaisi tällä tavoin perin juurin tuhota sekä ajallista että ikuista hyväänsä? Jumala oli luvannut siunata Aaronin talon, mutta kun pappi Eeli velttouttaan salli poikansa ryhtyä Belialin miehiksi,6 Herra antoi sanoa hänelle: Näin ei tule käymään, siis että siunaisin sinua, sillä ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään. Tulee aika, jolloin minä murran sinun käsivartesi ja sinun isäsi suvun käsivarren, niin ettei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi7 1. Sam. 2:30–31. Eivätkö tällaiset kostontuomiot olekin kauhistuttavia? Mutta sitävastoin ei voi olla rohkaisevampaa kuin Abrahamin siunaus, kun sen syy on välittömästi siinä vierellä, sillä Herra sanoo: minä tiedän, että hän käskee poikiaan ja jälkeentulevaa sukuaan pysymään Herran tiellä ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta8 1. Moos. 18:19. Vanhemmat, pankaa toki tämä sydämeenne.
Mutta nyt käännyn jälleen teidän puoleenne, lapset, jotta saisin teidät nöyriksi ja tottelevaisiksi vanhempianne kohtaan. Teillä on itse asiassa jo Herran laissa lupaus, että menestyt ja elät kauan maan päällä.9 Nyt, teidän päivienne alussa, teidän edessänne on avoin kenttä, tulevat ajat ovat usvan peitossa niin ettette voi edes nähdä, mikä teitä tulee siellä kohtaamaan. Te mairittelette kyllä itseänne autuuden ja menestyksen toiveilla,450 ja toivon teille pitkää tulevaisuutta, mutta teidän täytyy vähänkin ajatellessanne huomata, että korkeampi käsi ohjaa teidän kohtaloitanne. Ja jos vähänkään katsotte ympärillenne, niin huomaatte pian sillä kentällä monia onnettomia, joiden täytyy muistuttaa teitä siitä, että heidän kohtalonsa saattaa osua myös teidän kohdallenne. Silloin nousee kysymys: Voi, miten tulisin onnelliseksi maailmassa? Ja suuri Jumala, joka ohjaa sinun onneasi, vastaa sinulle: kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä. Voi, sehän on siunattu lupaus! Herra tarjoaa sinulle tässä kaiken, mitä voit toivoa ja ojentaa näin kohtuullisilla ehdoilla sinulle avaimet onneen. Hän sanoo: sinun vanhempasi siunaavat sinua, jos tottelet heitä, ja tämä siunaus tuottaa sinulle kaiken hengellisen ja ruumiillisen autuuden. Sirak sanoo tästä näin: Kunnioita isääsi ja äitiäsi teoilla, sanoilla ja kärsivällisyydellä, jotta saisit heidän siunauksensa. Isän antama siunaus vahvistaa lasten talot, äidin langettama kirous repii niiden perustukset10 Sir. 3:8–9.11 Toisessa kohdassa sitä vastoin sanotaan: joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne Sananl. 30:17. Voi rakkaat lapset, totelkaa451 näin siunattua neuvoa, sillä teidän Jumalanne vakuuttaa teidät siitä, että teille käy hyvin ja mitäpä te voisitte enempää toivoa niin ajassa kuin ikuisuudessakaan. Itsepäisyyden nujertaminen näyttää tosin olevan vanhalle Aatamille hiukan vaikeaa, mutta sen täytyy kuitenkin kerran tapahtua ja onhan helpointa kantaa iestä nuoruudessa, varsinkin kun Herra niin runsaasti koristelee sen siunauksella, ja toisaalta uhkaa uppiniskaisia lapsiaan jyrinällä ja salamoilla, kun armollisen Jeesuksen omalla suulla sanotaan: Kunnioita isäsi ja äitiäsi, ja joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla Matt. 15:4.
Tähän yleiseen menestymisen lupaukseen Herra yhdistää vielä erityisen lupauksen pitkästä elämästä. Elämä on kiistatta kaikesta maallisesta rakkainta, elämä on kaikkein mieleisintä ja siksi Jumala lupaakin kuuliaisille lapsilleen sen. Jumalattomien elämä jää lyhyeksi, siitä vakuuttaa meille niin Pyhä kirja kuin kaikkien aikojen kokemuskin. Yksi saa teoistaan kuolemanrangaistuksen, toinen lyhentää ja heikentää elämäänsä hekumallaan, muut hakevat Herran kostoa toisin tavoin, niin että heidän täytyy päättää päivänsä ennen kuin ilta koittaa, ja heille sanotaan usein niin kuin hekumalliselle ahmatille: Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin Luuk. 12:20. Mutta kuuliaiset, nöyrät ja452 hyveelliset lapset saavat tässä Jumalalta sen vakuutuksen, että hän pidentää heidän päivänsä maan päällä. Ja vaikka tämä lupaus ei sisälläkään mitään tarkkaa vuosimäärää, niin varmaa on, että heidät heidän sielunsa ja ruumiinsa kannalta parhaaseen ja otollisimpaan aikaan noudetaan täältä paljon onnellisempaan ja kestävämpään elämään taivaassa. Kuulkaa siis, rakkaat lapset, kuinka runsaasti Jumala palkitsee teidän uskollisuutenne vanhempianne kohtaan, ja ryhtykää tästä päivästä lähtien auttamaan heitä kaikella lapsen kuuliaisuudella.
Tämä käsky lupaa siunauksen myös hallitsijoille ja kaikille niille, jotka heidän nimissään käyttävät käskyvaltaa, jos he vain käyttäytyvät oikein, niin kuin isä kansaansa kohtaan. Alamaisille luvataan siunaus, jos he suhtautuvat esivaltaan kuuliaisten lasten tavoin, isännille ja emännille, jos he kohtelevat palvelijoitaan hellästi ja kärsivällisesti, palvelijoille, jos he kunnioittavat ja tottelevat isäntiään, papeille, jos he uskollisesti opettavat ja johdattavat kuulijoitaan, ja lopulta kuulijoille, jos he todellisessa jumalisuudessa seuraavat näiden uskoa. Näin armo ja siunaus leviävät kaikille säädyille ja ikäpolville, niin ruumiillisessa kuin hengellisessäkin mielessä. Lopuksi voimmekin huudahtaa Daavidin tavoin: Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa ja rakastaa Herran käskyjä. Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia, polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen.453 Vauraus ja rikkaus täyttävät hänen kotinsa. Hänen vanhurskautensa pysyy Ps. 112:1–3.
Aamen.
Suom. EO
Unfortunately this content isn't available in English
§. 13.
Älskade Åhörare! detta skäl, som är taget af Guds alfvarliga befallning, är väl i sig sjelf så stort och kraftigt, at det nödvändigt måste värka uppå446 allas deras hjertan, som ej aldeles skändeligen vilja draga Guds varelse och styrsel i tvifvelsmål, men som hjertat är genom naturliga fördärfvet och gamla syndavanor hos de flästa så hårdt bundit, at det ej kan komma sig til någon värkelig förändring, hafver jag et annat skäl i beredskap, som genom Guds nåd skal ännu mera drifva på Eder ändring: det är föräldrarnas och barnens af dessa plikters i akttagande härflytande egen lycksalighet. Lycksaligheten är ju det enda föremålet af alla Edra gärningar: i detta budets efterlefnad kunna I ofelbart vinna den; hvad skulle då längre kunna afhålla Eder derifrån? Herren Gud hafver förenat med detta budet et oryggeligit välsignelses löfte, på alla tre ställen, där det i den Heliga Skrift finnes anfört. I andra Mose Boks 20:de Capitel och 12:te vers där det första gången förekommer, lyder det så: På thet tu skal länge lefva i landena, som Herren tin Gud tig gifva skal, eller närmare efter Grundtexten: at de, nämligen föräldrarna, måga förlänga tina dagar. I femte Mose Boks 5:te Capitel och 16:de vers heter det: på thet at tu må länge lefva, och at tig må väl gå, uti thet land, som Herren tin Gud tig gifva skal, på hvilka båda ställen det handlar om Israëls barnas lycksalighet, som de447 skulle komma at genom detta budets hållande åtnjuta, uti det dem låfvade Canaans land. Men då Apostelen Paulus anförer detta budet uti Ephesernas 6:te Capitels 3:dje vers, fattar han detta löfte i lämpeligare talesätt för oss Christna, nemligen: På thet tig skal väl gå, och tu må blifva långlifvad på jordene. Märker då, mine åhörare, mån dessa tredubbla löften någonsin kunna svigta? Nej, ingalunda. Himmel och jord må väl förgås, men dessa lefvande Guds oryggeliga ord skola icke förgås; Matth. 24:35. hvarföre ock Apostelen Paulus anförer dem med en upmuntrande anmärkning, och säger, at detta är thet första budet, som löfte med sig hafver. Ephes. 6:2. Detta löfte angår väl egenteligen barnen, men utom det, at föräldrarnas lycksalighet til en stor del består i deras barns välgång; så blifver ock det vist, at föräldrarna genom en rätt barna-upfostran handgripeligen befordra sin egen lycksalighet; ty föräldrar, som vårda denna Herrans dyra plantering, och gå på Herrans vägar, skola snart få den hugnad, at se sina små telningar, såsom oljoqvistar omkring sit bord; Ps. 128:3. Barnens ömma kärlek skal glädja dem, deras tilväxt i visdom, ålder och nåde hugsvala dem, deras hjelp och tjenster lätta föräldrars448 möda, och deras undergifvenhet och trogna lydnad blifva dem en ålderdomsstaf. Ack! föräldrar, som upföden dessa Edra kärleksplantor, föreställen Eder likväl: mån någon motgång i verlden skulle mera kunna såra Edert ömma faders och moders hjerta, än då all Eder kärlek skulle på en framtid bemötas af Edra barn med otack, med förakt och olydnad; det kan likväl hända, ehuru otroligt det kunde synas Eder nu, och det är nästan oundvikeligit, om I i tid icke upföden dem i tuckt och Herrans förmaning, och hvad mera? om I försummen, at inplanta dygd och Gudsfruktan, om I icke i tid bryten deras egensinnighet, och tilhållen dem til nyttigt arbete, kunna de med tiden blifva verldenes afskrap och lastfulla medborgare, som förstöra Eder, och sluteligen stanna under öfverhetens hämd; säger mig då: är icke hela Eder timmeliga välfärd förstörd? Därföre säger den visa Konung Salomo i sina Ordspråk: En vis son är sin faders glädje, men en galen, en odygdig son, är sine moders grämelse. Ordspr. B. 10:1. Och Syrach säger: Bättre är dö utan barn, än ogudacktig barn hafva. Syr. 16:4. När nu därtil kommer, at Guds vrede och förbannelse och en svår Herrans hämd drabbar sådana föräldrar såsom det skedde med449 Eli. Hvem af dem må väl så i grund förstöra sit både timmeliga och eviga väl? Gud hade låfvat välsigna Arons hus, men då Prästen Eli genom sin flathet lät sina söner blifva Belials män,12 låter Herren säga honom: Thet vare långt ifrån mig, at jag skulle välsigna tig, ty then mig föraktar, han skal komma på skam. Si then tid skal komma, at jag skal bryta tin arm sönder och tins faders husarm,13 så at ingen gammal skal vara i tino huse. 1 Sam. 2:30,31. Äro icke sådana hämdedomar rysande? Men ingen ting kan däremot vara mera upmuntrande, än Abrahams välsignelse, då orsaken därtil står straxt bredevid, ty, säger Herren, jag vet, at han befaller sinom barnom, och sino huse efter sig, at the skola hålla Herrans vägar och göra hvad rätt och godt är. 1 Mos. B. 18:19. Föräldrar lägger dock detta på hjertat.
Men nu vänder jag mig åter til Eder I barn, at förmå Eder til ödmjukhet och lydnad emot Edra föräldrar. För Eder står detta löftet egenteligen i Herrans lag, at Eder skal väl gå, och I skolen länge lefva på jordene. I börjen nu Edra dagar: för Eder står et öppet fält, af tilkommande tider täckt af en dimma, så at I icke ens kunnen se hvad Eder där kan möta. I smickren Eder väl med hopp om sällhet och välgång,450 och önsken Eder en lång framtid; men I måtten med minsta eftertanka finna, at det är en högre hand som styrer Edra öden, och om I sen aldrig så litet omkring Eder, blifven I snart varse på detta fält många olyckeliga, som måste gifva Eder den påminnelsen, at hvad som händt dem, kan ock hända oss: frågan blir då: ack! huru skal jag blifva lyckelig i verlden? Och den stora Guden, som styrer din lycka, svarar dig: Hedra tin fader och tina moder, så skal tig väl gå, och tu skal länge lefva på jordene. Ack! detta är ju et välsignat löfte; Herren tilbjuder dig här alt hvad du kan önska dig, och räcker dig under detta billiga förbehåll nyckelen til lycksalighet; han vil säga: dina föräldrar skola välsigna dig, om du lyder dem, och den välsignelsen skal träffa dig med all andelig och lekamlig sällhet: och Syrach talar härom sålunda: Ära fader och moder, med gärningom, med ordom och tålamod; på thet theras välsignelse må komma öfver tig, ty fadrens välsignelse bygger barnenom hus, men modrens bannor rifver thet neder. Syr. 3:9,10,11. Då det däremot heter på et annat ställe: Et öga som bespottar fadren, och försmår at lyda modren, thet måste korparna vid bäcken uthugga, och the unga örnar upfräta. Ordspr. B. 30:17. Ack! kära barn lyder då et451 så välsignat råd, ty Eder Gud försäkrar Eder derom, at Eder skal väl gå, och hvad viljen I mera begära än väl i tid och evighet. Det synes väl kosta något på gamla Adam,14 at bryta egensinnigheten, men det måste dock en gång ske, det är ju lättast at draga oket i ungdomen, hälst då Herren försockrat det så ymnogt med välsignelse, och på andra sidan hotar halsstarriga barn med dunder och blixt, då det utur den nådefulla Jesu egen mun heter: Tu skalt ära fader och moder, och hvilken som bannar fader eller moder, han skal döden dö. Matth. 15:4.
Med detta allmänna löfte om välgång förenar Herren äfven et annat om långt lif i synnerhet. Lifvet är oförnekeligen det käraste af alt lekamligit, lifvet är det mäst smickrande, därföre försäkrar Gud ock lydiga barn därom. At lifvet förkortas för de ogudaktiga, därom vitnar icke mindre den Heliga Skrift, än alla tiders förfarenhet. Den ena lider dödsstraff för sina gärningar, den andra förkortar och försvagar sit lif genom välluster, andra söker Herrans hämd på annat sätt, så at de måste sluta dagen förr än aftonen kommer, och det heter ofta til dem, som til den vällustige frossaren: Tu dåre, i thenna natt skal man kalla tina själ ifrån tig. Luc. 12:20. Men lydiga, fromma och452 dygdiga barn få här af Gud den försäkran, at Han skal förlänga deras lif på jordene. Och ehuru detta löfte icke består i något vist åratal, så blifver oryggeligit, at de i den för deras själ och kropp aldrabästa och lägligaste tiden skola hämtas härifrån til et långt lyckeligare och varaktigare lif i himmelen. Hörer då kära barn, huru rikeligen Gud vil löna Eder trohet emot föräldrarna, och tager Eder före at ifrån denna dag gå dem med all barnslig lydnad tilhanda.
Detta budet tilbjuder likaledes välsignelse åt Regenter, och alla dem som på deras vägnar hafva at befalla, om de allenast rätt förhålla sig såsom fäder emot sit folk: för undersåtare, om de likna lydiga barn emot sin öfverhet: för husbönder och matmödrar, om de med ömhet och tålamod umgå med sina tjenare: för tjenare, om de hedra och lyda sina husfäder: för lärare, om de med trohet lära och leda sina åhörare, och änteligen för åhörare, om de i en sann Gudaktighet efterfölja deras tro. Ja nåd och välsignelse utspride sig i alla stånd och åldrar, i lekamlig och andelig måtto! Så at vi til slut må utropa med David: Säll är then som Herren fruktar, then som stor lust hafver til Hans bud: hans säd skal väldig vara på jordene: the frommas släkte skal välsignat453 varda. Rikedom och ymnoghet skal vara i hans hus, och hans rättfärdighet blifver evinnerliga. Ps. 112:1,2,3.
Amen.
§ 13
Rakkaat kuulijat! Tämä peruste, joka on peräisin Jumalan totisesta käskystä, on tosin itsessään niin suuri ja voimallinen, että sen täytyy väistämättä tehota446 kaikkien niiden sydämiin, jotka eivät täysin häpeämättömästi halua asettaa Jumalan olemassaoloa ja johdatusta kyseenalaiseksi. Mutta kun useimpien sydän on luonnollisen turmion ja vanhojen synnillisten tottumusten vuoksi niin kovettunut, ettei se kykene mihinkään todelliseen parannukseen, niin minulla on valmiina toinen peruste, jonka Jumalan armosta pitäisi vieläkin enemmän saada teidät muuttumaan. Se on vanhempien ja lasten onnellisuus, joka seuraa näiden velvollisuuksien noudattamisesta. Onnellisuushan on teidän kaikkien tekojenne ainoa päämäärä; tätä käskyä noudattamalla saatte sen varmasti, miksi siis enää kauempaa pidättyisitte siitä? Herra Jumala on yhdistänyt tähän käskyyn järkkymättömän lupauksen siunauksesta kaikissa kolmessa kohdassa, joissa se Pyhässä kirjassa esitetään. Toisen Mooseksen kirjan 20. luvun 12. jakeessa, jossa se ensimmäisen kerran esiintyy, se kuuluu näin: että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, tai tarkemmin, pohjatekstin mukaan: että he, siis vanhemmat, voivat pidentää sinun elämääsi. Viidennen Mooseksen kirjan 5. luvun 16. jakeessa sanotaan: että saisit elää kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Molemmissa kohdissa on kysymys Israelin lasten onnellisuudesta, josta he447 tätä käskyä noudattamalla pääsisivät nauttimaan heille luvatussa Kanaaninmaassa. Mutta kun apostoli Paavali esittää tämän käskyn Efesolaiskirjeen 6. luvun 3. jakeessa, niin hän ilmaisee sen meille kristityille paremmin sopivalla puhetavalla, nimittäin: jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä. Huomatkaa, kuulijani, mahtaisikohan tämä kolminkertainen lupaus koskaan pettää? Ei mitenkään. Taivas ja maa kenties katoavat, mutta nämä elävän Jumalan järkähtämättömät sanat eivät katoa Matt. 24:35. Siksi myös apostoli Paavali esittää ne huomauttamalla rohkaisevasti, että tämä on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus Ef. 6:2. Tämä lupaus tosin koskee varsinaisesti lapsia, mutta sen lisäksi, että vanhempien onnellisuus suurelta osin on heidän lastensa onnellisuudessa, niin varmaa on myös, että oikealla lastenkasvatuksella vanhemmat kouriintuntuvasti edistävät omaa onneaan. Vanhemmat, jotka vaalivat tätä Herran kallista istutusta ja kulkevat Herran teitä, saavat piankin sen ilon, että he voivat nähdä pieniä taimia pöytänsä ympärillä kuin oliivipuun juurella vesoja15 Ps. 128:3. Lasten hellä rakkaus ilahduttaa heitä, lasten varttuminen ja kasvu viisaudessa ja armossa lohduttaa heitä, lasten apu ja palvelukset helpottavat vanhempien448 vaivannäköä, ja heidän nöyryytensä sekä uskollinen kuuliaisuutensa tulevat olemaan heille vanhuuden sauva. Voi, te vanhemmat, jotka kasvatatte näitä rakkautemme taimia, ajatelkaapa kuitenkin, että mahtaisiko mikään vastoinkäyminen maailmassa loukata teidän hellää äidin- ja isänsydäntänne enemmän kuin se, että kaikki teidän rakkautenne joskus tulevaisuudessa palkittaisiin lastenne kiittämättömyydellä, halveksunnalla ja tottelemattomuudella? Näin voi kuitenkin käydä, niin uskomattomalta kuin se teistä nyt tuntuisikin, ja se on milteipä väistämätöntä, jos te ette ajoissa kasvata heitä kurissa ja Herran nuhteessa. Ja mitä vielä? Jollette juurruta heihin hyvettä ja jumalanpelkoa, jollette ajoissa tukahduta heidän omapäisyyttään ja laita heitä hyödylliseen työhön, niin heistä voi ajan mittaan tulla maailman pohjasakkaa ja paheellisia kansalaisia, jotka tuhoavat teidät ja lopulta kohtaavat esivallan koston. Sanokaa minulle, eikö koko teidän ajallinen hyvinvointinne ole silloin tuhottu? Siksi viisas kuningas Salomo sanookin sananlaskuissaan: Viisas poika on isänsä ilo, tyhmä poika, siis paheellinen poika, on äitinsä murhe Sananl. 10:1, ja Sirak sanoo: parempi on kuolla lapsettomana kuin jättää jälkeensä jumalattomia lapsia Sir. 16:3.16 Tämän lisäksi Jumalan viha ja kirous, Herran ankara kosto kohtaa tällaisia vanhempia, aivan kuten tapahtui449 Eelille. Kukapa heistä haluaisi tällä tavoin perin juurin tuhota sekä ajallista että ikuista hyväänsä? Jumala oli luvannut siunata Aaronin talon, mutta kun pappi Eeli velttouttaan salli poikansa ryhtyä Belialin miehiksi,17 Herra antoi sanoa hänelle: Näin ei tule käymään, siis että siunaisin sinua, sillä ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään. Tulee aika, jolloin minä murran sinun käsivartesi ja sinun isäsi suvun käsivarren, niin ettei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi18 1. Sam. 2:30–31. Eivätkö tällaiset kostontuomiot olekin kauhistuttavia? Mutta sitävastoin ei voi olla rohkaisevampaa kuin Abrahamin siunaus, kun sen syy on välittömästi siinä vierellä, sillä Herra sanoo: minä tiedän, että hän käskee poikiaan ja jälkeentulevaa sukuaan pysymään Herran tiellä ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta19 1. Moos. 18:19. Vanhemmat, pankaa toki tämä sydämeenne.
Mutta nyt käännyn jälleen teidän puoleenne, lapset, jotta saisin teidät nöyriksi ja tottelevaisiksi vanhempianne kohtaan. Teillä on itse asiassa jo Herran laissa lupaus, että menestyt ja elät kauan maan päällä.20 Nyt, teidän päivienne alussa, teidän edessänne on avoin kenttä, tulevat ajat ovat usvan peitossa niin ettette voi edes nähdä, mikä teitä tulee siellä kohtaamaan. Te mairittelette kyllä itseänne autuuden ja menestyksen toiveilla,450 ja toivon teille pitkää tulevaisuutta, mutta teidän täytyy vähänkin ajatellessanne huomata, että korkeampi käsi ohjaa teidän kohtaloitanne. Ja jos vähänkään katsotte ympärillenne, niin huomaatte pian sillä kentällä monia onnettomia, joiden täytyy muistuttaa teitä siitä, että heidän kohtalonsa saattaa osua myös teidän kohdallenne. Silloin nousee kysymys: Voi, miten tulisin onnelliseksi maailmassa? Ja suuri Jumala, joka ohjaa sinun onneasi, vastaa sinulle: kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä. Voi, sehän on siunattu lupaus! Herra tarjoaa sinulle tässä kaiken, mitä voit toivoa ja ojentaa näin kohtuullisilla ehdoilla sinulle avaimet onneen. Hän sanoo: sinun vanhempasi siunaavat sinua, jos tottelet heitä, ja tämä siunaus tuottaa sinulle kaiken hengellisen ja ruumiillisen autuuden. Sirak sanoo tästä näin: Kunnioita isääsi ja äitiäsi teoilla, sanoilla ja kärsivällisyydellä, jotta saisit heidän siunauksensa. Isän antama siunaus vahvistaa lasten talot, äidin langettama kirous repii niiden perustukset21 Sir. 3:8–9.22 Toisessa kohdassa sitä vastoin sanotaan: joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne Sananl. 30:17. Voi rakkaat lapset, totelkaa451 näin siunattua neuvoa, sillä teidän Jumalanne vakuuttaa teidät siitä, että teille käy hyvin ja mitäpä te voisitte enempää toivoa niin ajassa kuin ikuisuudessakaan. Itsepäisyyden nujertaminen näyttää tosin olevan vanhalle Aatamille hiukan vaikeaa, mutta sen täytyy kuitenkin kerran tapahtua ja onhan helpointa kantaa iestä nuoruudessa, varsinkin kun Herra niin runsaasti koristelee sen siunauksella, ja toisaalta uhkaa uppiniskaisia lapsiaan jyrinällä ja salamoilla, kun armollisen Jeesuksen omalla suulla sanotaan: Kunnioita isäsi ja äitiäsi, ja joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla Matt. 15:4.
Tähän yleiseen menestymisen lupaukseen Herra yhdistää vielä erityisen lupauksen pitkästä elämästä. Elämä on kiistatta kaikesta maallisesta rakkainta, elämä on kaikkein mieleisintä ja siksi Jumala lupaakin kuuliaisille lapsilleen sen. Jumalattomien elämä jää lyhyeksi, siitä vakuuttaa meille niin Pyhä kirja kuin kaikkien aikojen kokemuskin. Yksi saa teoistaan kuolemanrangaistuksen, toinen lyhentää ja heikentää elämäänsä hekumallaan, muut hakevat Herran kostoa toisin tavoin, niin että heidän täytyy päättää päivänsä ennen kuin ilta koittaa, ja heille sanotaan usein niin kuin hekumalliselle ahmatille: Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin Luuk. 12:20. Mutta kuuliaiset, nöyrät ja452 hyveelliset lapset saavat tässä Jumalalta sen vakuutuksen, että hän pidentää heidän päivänsä maan päällä. Ja vaikka tämä lupaus ei sisälläkään mitään tarkkaa vuosimäärää, niin varmaa on, että heidät heidän sielunsa ja ruumiinsa kannalta parhaaseen ja otollisimpaan aikaan noudetaan täältä paljon onnellisempaan ja kestävämpään elämään taivaassa. Kuulkaa siis, rakkaat lapset, kuinka runsaasti Jumala palkitsee teidän uskollisuutenne vanhempianne kohtaan, ja ryhtykää tästä päivästä lähtien auttamaan heitä kaikella lapsen kuuliaisuudella.
Tämä käsky lupaa siunauksen myös hallitsijoille ja kaikille niille, jotka heidän nimissään käyttävät käskyvaltaa, jos he vain käyttäytyvät oikein, niin kuin isä kansaansa kohtaan. Alamaisille luvataan siunaus, jos he suhtautuvat esivaltaan kuuliaisten lasten tavoin, isännille ja emännille, jos he kohtelevat palvelijoitaan hellästi ja kärsivällisesti, palvelijoille, jos he kunnioittavat ja tottelevat isäntiään, papeille, jos he uskollisesti opettavat ja johdattavat kuulijoitaan, ja lopulta kuulijoille, jos he todellisessa jumalisuudessa seuraavat näiden uskoa. Näin armo ja siunaus leviävät kaikille säädyille ja ikäpolville, niin ruumiillisessa kuin hengellisessäkin mielessä. Lopuksi voimmekin huudahtaa Daavidin tavoin: Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa ja rakastaa Herran käskyjä. Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia, polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen.453 Vauraus ja rikkaus täyttävät hänen kotinsa. Hänen vanhurskautensa pysyy Ps. 112:1–3.
Aamen.
Suom. EO
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Viides saarna käskyistä, § 12
Next Section:
Places: Canaan, land of
Biblical references:
Subjects: