Previous Section: Kahdeksas saarna käskyistä, § 8
Next Section: Kahdeksas saarna käskyistä, § 10
§. 9.
När nu således är bevist, at man kan begå tjufnad på sin egen egendom, må vi då närmare förklara huru så117dant sker. Älskade i Herranom, det sker förnämligast på fyrahanda sätt; nemligen 1) genom lättjan, då man försummar at förvärfva; 2) genom en vårdslös hushållning, då man ej bemödar sig at förvara; 3) genom slöseri, då man sysslosätter sig at förstöra sin egendom, och 4) genom karghet, då man undandrager sin egen kropp dess nödtorfter. Hvardera måste litet närmare utredas.
Vi räknade redan i det föregående en lat och arbetsför tiggare ibland tjufvar i anseende därtil, at de utan betalning beröfva sin nästa dess rätt- och lagfångna egendom. Nu tala vi om alla lata i gemen, så vida de försumma at använda de dem af Gudi förlänta kropps- och sinnes-krafter til förvärfvande af egna behof, och en loflig förökning på sin egendom. Konung Salomo beskrifver märkeligen deras förhållande: Den late säger: Det är et ungt lejon på vägenom, och et lejon på gatone, Ordspr. B. 26:13,14,15,16. så at jag icke vågar mig ut, at förrätta mina sysslor, det vil så mycket säga, den lata har så många hinder: stundom tycker han det är för varmt, stundom för kalt, nu är det än för bittida,1 nu passar det sig illa, nu är det snart gjordt, nu åter för svårt, och intet långt til är det redan för sent. En118 later vänder sig i sängene, lika som en dör på döra-järnen. Den late gömmer sina hand i barmen och det varder honom tungt, at han skal bära henne åt munnen. En later tycker sig visare vara, än sju som seder lära. Men så afmålar han icke mindre lämpeligen deras sjelf ådragna öde, då han således tiltalar den lata. Huru länge ligger du later? När vil du upstå af dinom sömn? Ja såf ännu litet: tag der ännu en sömn före: lägg ännu litet händerna tilhopa, at du må såfva: Så skal fattigdomen med en hast komma öfver dig, såsom en vandrare, och armod såsom en väpnad man, Cap. 6:9,10,11.
2) Bedrifver man tjufnad emot sig sjelf, genom en vårdslös hushållning; den består däruti, när man icke tager noga vara på sina inkomster eller utgifter, icke eftersinnar huru de förra må på lofligt sätt förökas, och de sednare förebyggas: när man håller ingen tilsyn öfver sit folk, deras föda och arbete: när man ej gör sig bekymmer därom, at alt må i rättan tid skaffas in och i sin ordning alt utbetalas, at det inkomna väl förvaras och rätt användas, och i synnerhet, at inkomster och utgifter jämföras med hvarandra, utan låter sin hushållning gå blindtvis i flere år, då man ofta ovetandes i lång tid lefvat af sin nästas välfångna egen119dom. Då man mätt är, säger Syrach, skal man likväl tänka, at man åter hungra kan, och då man rik är, när man tyckes hafva fullt upp uti händerna, skal man tänka, at man åter fattig varda kan. En vis människa är uti allo desso omhogse,2 och tager sig til vara för synder, Syr. 18:25,27.
3) Sker det med värkeligit slöseri, som intet annat är, än då en människa, utan omtanka på sin förmögenhet sysslosätter sig hufvudsakeligen därmed, at efter sina egna begär i onödigheter och fåfänga använda sina egodelar, eller andras dem man har uti sina händer. Vår tid gifver beklageligen många exempel på sådana. Men hvar och en slöser på sit sätt. Den ena dukar sitt bord med pragt och förser det med dyrbara rätter och viner til stort öfverflöd, och säger med den rika fråssaren: Ät och drick min själ, var glad och gör dig goda dagar, Luc. 12:93. En annan gör det icke allenast sjelf, utan samlar sig ock många vänner och sällskaps bröder, at deltaga med honom i detta nöjet och uphöja det. Somliga äro uptända af fylleris lustar, så at de äro bittida uppe om morgonen, til at beflita sig om dryck, och sitta in til nattena, at de af vin hete varda skola, Es. 5:11. De nöjas icke heller därmed, at förtära det allena: de komma flera tilsammans, at roa hvarandra,120 at dricka i kapp och visa sina hjelte bragder i drycker. Ja de hafva väl Harpor, Psaltare,4 Trummor, Pipor5 och Vin i deras colationer,6 v. 12. Men allas smak är åter icke i fråssande och dryckenskap; man slöser icke mindre i kostbara hus och dyrbara husgeråd, i präktiga kläder med mångfalliga ombyten, dyra hästar, kostsamma resetyg7 och en vidlöftig betjening. Mången förtär sin egendom med skökor, på baler, skådespel, stora sällskaper, vidlöftiga lustresor och annat sådant. Och änteligen gifvas äfven de, som igenom et lättsinnigt lånande til alla som begära något af dem, utan hopp och anstalt, at få något tilbaka, förstöra sin af förfäderna samlade förmögenhet. Sådana slösare tiltalar Herren hårt, och säger: I regeren med öfvervåld, och liggen i Elphenbens sängar, och prålen på edra tapeter, och äten det bästa af hjordenom, och det gödda af kalvar, och spelen på Psaltare, och dickten visor, och dricken vin utur skålar, och smörjen eder med balsam, och bekymren eder intet om Josephs skada;8 Därföre hotar Herren dem, at de skulle gå främst ibland dem som fångne bortförde varda, och låfvar at de prålares slösande skulle återvända,9 och säger vidare: Mig förtryter Jacobs högfärd, och är deras Palatsom gramse,10 Amos 6:3,4,5,6,7,8.121
4) Sker det änteligen genom en nästan omännisklig karghet, när någon på andra sidan fattat en så stor kärlek för egodelar, at han ej näns göra sin egen kropp godt, utan fördärfvar sig til krafter, hälsa och lif, och röfvar bort födan för sin egen kropp. Såsom Syrach märkeligen beskrifver en sådan: Den sig sjelfvom intet godt gör, hvad godt skulle han göra androm? Han hafver aldrig någon glädje af sit gods. Ingen skändeligare ting är, än at en unner sig icke sjelfvom godt: och det är den rätta plågan för hans ondsko, Syr. 14:5,6.
§ 9
Kun näin on todistettu, että myös oman omaisuutensa suhteen voi syyllistyä varastamiseen, meidän on lähemmin katsottava,117 miten sellainen tapahtuu. Rakkaat kuulijani Herrassa, sitä tehdään etupäässä neljällä tavalla, nimittäin 1) laiskottelemalla, kun laiminlyödään omaisuuden hankkiminen; 2) leväperäisen taloudenpidon kautta, jolloin ei nähdä vaivaa omaisuuden säilyttämiseksi; 3) tuhlaamalla, silloin kun puuhastellaan oman omaisuuden hävittämiseksi ja 4) saituudella, joka tarkoittaa oman ruumiin välttämättömien tarpeiden kieltämistä. Kutakin täytyy selvitellä hieman tarkemmin.
Jo edellä luimme laiskan ja työtä kaihtavan kerjäläisen varkaiden joukkoon siinä mielessä, että hän maksamatta ryöstää lähimmäisiltään näiden rehellisesti ja laillisesti hankkimaa omaisuutta. Nyt puhumme kaikista laiskureista yleensä, sikäli kuin he jättävät käyttämättä Jumalan heille antamia ruumiin ja sielun voimia omien tarpeidensa tyydyttämiseen ja omaisuutensa luvalliseen kartuttamiseen. Kuningas Salomo kuvaa osuvasti heidän suhtautumistaan: Laiska sanoo: ”Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto” Sananl. 26:13–16, niin ettei uskaltaudu ulos toimittamaan asioitaan. Tämä tahtoo sanoa, että laiskalla on niin monenlaisia esteitä: milloin on liian lämmin, milloin liian kylmä, nyt on vielä liian aikaista, nyt sopii huonosti, nyt se on pian tehty, nyt taas on liian hankalaa, ja eipä aikaakaan, kun se on jo liian myöhäistä.118 Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska. Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse. Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä. Mutta yhtä osuvasti hän kuvaa myös laiskan itselleen tuottaman kohtalon, kun hän puhuttelee tätä: Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi? Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki, niin köyhyys käy olkapäillesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri Sananl. 6:9–11.
2) Itseltään varastaminen leväperäisen taloudenpidon kautta tarkoittaa sitä, ettei pidä kyllin tarkkaa lukua tuloistaan ja menoistaan, ei pohdi miten edellisiä voisi luvallisin keinoin lisätä ja jälkimmäisiä ehkäistä. Ei pidetä silmällä palvelusväkeä, heidän syömistään ja työntekoaan, ei huolehdita siitä, että kaikki hankinnat tehtäisiin oikeaan aikaan ja maksettaisiin oikeassa järjestyksessä, ja että kaikesta hankitusta pidettäisiin hyvää huolta ja että sitä käytettäisiin oikein, ja aivan erityisesti, että tuloja ja menoja verrattaisiin toisiinsa, vaan sen sijaan hoidetaan taloutta summanmutikassa vuosikaupalla, jolloin usein tietämättään eletään pitkiä aikoja toisten rehellisesti hankkimalla omaisuudella.119 Kun elät vauraasti, Sirak sanoo, muista nälänhädän aikaa, kun olet varoissasi, ja sinulla tuntuu olevan yllin kyllin, muista köyhyyttä ja puutetta. Viisas on kaikessa varovainen. Kun synti vallitsee, hän välttää tekemästä väärin Sir. 18:25,27.
3) Se tapahtuu varsinaisen tuhlaamisen kautta, mikä tarkoittaa vain sitä, että ihminen varallisuuttaan ajattelematta käyttää omaisuuttaan tai hallussaan olevaa toisten omaisuutta mielensä mukaisesti etupäässä kaikenlaiseen tarpeettomaan ja turhuuteen. Meidän aikanamme on valitettavasti paljon esimerkkejä tällaisesta. Mutta itse kukin tuhlaa omalla tavallaan. Yksi kattaa pöytänsä komeasti, laittaa esille kalliita ruokia ja ylenpalttisesti viinejä ja sanoo rikkaan mässäilijän tavoin: Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä! Luuk. 12:19. Toinen ei tee sitä vain itse, vaan kokoaa suuren joukon ystäviä ja pöytäkumppaneita osallistumaan tähän huviin kanssaan ja kohottamaan sitä. Jotkut innostuvat juopottelun iloista niin, että he jo ani varhain lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa ja viinistä hehkuvina valvovat yömyöhään11 Jes. 5:11. He eivät myöskään tyydy kuluttamaan sitä itsekseen, vaan monet kokoontuvat yhteen huvittamaan toisiaan;120 he juovat kilpaa ja osoittavat sankarillisia urotekoja ryyppäämisessä. Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut, viini virtaa heidän pidoissaan Jes. 5:12. Mutta myöskään mässääminen ja juopottelu ei ole kaikkien makuun, yhtä lailla tuhlataan kalliisiin taloihin ja arvokkaisiin esineisiin, loisteliaisiin vaatteisiin, joita vaihdetaan useasti, kalliisiin hevosiin, arvokkaisiin kulkupeleihin ja runsaaseen palveluskuntaan. Monet tuhlaavat omaisuutensa yleisiin naisiin, juhliin, näytelmiin, suuriin seurueisiin, pitkiin huvimatkoihin ja muuhun sellaiseen. Ja lopulta on myös niitä, jotka kevytmielisesti lainaavat kaikille, jotka heiltä jotain pyytävät, ilman toivoa ja tekemättä aloitettakaan sen takaisinsaamiseksi ja näin tuhlaavat esi-isiensä hankkiman omaisuuden. Sellaisia tuhlareita Herra puhuttelee kovin sanoin: Te hyväksytte väkivallan keskuudessanne. Te makaatte norsunluuvuoteillanne ja loikoilette leposohvillanne. Te syötte karitsoita laumasta ja juottovasikoita karsinasta. Te näppäilette harpun kieliä ja sepitätte lauluja kuin paraskin Daavid! Te juotte viiniä uhrimaljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta Joosefin heimon vamma12 ei teitä liikuta. Siksi Herra uhkaakin heitä: Vankisaattueen kärjessä te marssitte vieraaseen maahan, ja sanoo: Loikojien juhlat on juhlittu. Edelleen hän sanoo: Minä inhoan Jaakobin suvun ylpeyttä, minä vihaan sen palatsia13 Aam. 6:3–8.121
4) Viimeiseksi se tapahtuu lähes epäinhimillisen saituuden kautta, kun joku toisaalta rakastaa niin paljon omaisuuttaan, ettei henno käyttää sitä edes oman ruumiinsa hyväksi vaan pilaa voimansa, terveytensä ja elämänsä ja riistää ravinnon omalta ruumiiltaan. Sirak sanoo painokkaasti tällaisesta: Itselleen ankara ei ole muillekaan hyvä eikä pääse nauttimaan varoistaan. Itselleen paha on pahoista pahin – siinä palkka hänen pahuudestaan Sir. 14:5–6.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 9.
När nu således är bevist, at man kan begå tjufnad på sin egen egendom, må vi då närmare förklara huru så117dant sker. Älskade i Herranom, det sker förnämligast på fyrahanda sätt; nemligen 1) genom lättjan, då man försummar at förvärfva; 2) genom en vårdslös hushållning, då man ej bemödar sig at förvara; 3) genom slöseri, då man sysslosätter sig at förstöra sin egendom, och 4) genom karghet, då man undandrager sin egen kropp dess nödtorfter. Hvardera måste litet närmare utredas.
Vi räknade redan i det föregående en lat och arbetsför tiggare ibland tjufvar i anseende därtil, at de utan betalning beröfva sin nästa dess rätt- och lagfångna egendom. Nu tala vi om alla lata i gemen, så vida de försumma at använda de dem af Gudi förlänta kropps- och sinnes-krafter til förvärfvande af egna behof, och en loflig förökning på sin egendom. Konung Salomo beskrifver märkeligen deras förhållande: Den late säger: Det är et ungt lejon på vägenom, och et lejon på gatone, Ordspr. B. 26:13,14,15,16. så at jag icke vågar mig ut, at förrätta mina sysslor, det vil så mycket säga, den lata har så många hinder: stundom tycker han det är för varmt, stundom för kalt, nu är det än för bittida,14 nu passar det sig illa, nu är det snart gjordt, nu åter för svårt, och intet långt til är det redan för sent. En118 later vänder sig i sängene, lika som en dör på döra-järnen. Den late gömmer sina hand i barmen och det varder honom tungt, at han skal bära henne åt munnen. En later tycker sig visare vara, än sju som seder lära. Men så afmålar han icke mindre lämpeligen deras sjelf ådragna öde, då han således tiltalar den lata. Huru länge ligger du later? När vil du upstå af dinom sömn? Ja såf ännu litet: tag der ännu en sömn före: lägg ännu litet händerna tilhopa, at du må såfva: Så skal fattigdomen med en hast komma öfver dig, såsom en vandrare, och armod såsom en väpnad man, Cap. 6:9,10,11.
2) Bedrifver man tjufnad emot sig sjelf, genom en vårdslös hushållning; den består däruti, när man icke tager noga vara på sina inkomster eller utgifter, icke eftersinnar huru de förra må på lofligt sätt förökas, och de sednare förebyggas: när man håller ingen tilsyn öfver sit folk, deras föda och arbete: när man ej gör sig bekymmer därom, at alt må i rättan tid skaffas in och i sin ordning alt utbetalas, at det inkomna väl förvaras och rätt användas, och i synnerhet, at inkomster och utgifter jämföras med hvarandra, utan låter sin hushållning gå blindtvis i flere år, då man ofta ovetandes i lång tid lefvat af sin nästas välfångna egen119dom. Då man mätt är, säger Syrach, skal man likväl tänka, at man åter hungra kan, och då man rik är, när man tyckes hafva fullt upp uti händerna, skal man tänka, at man åter fattig varda kan. En vis människa är uti allo desso omhogse,15 och tager sig til vara för synder, Syr. 18:25,27.
3) Sker det med värkeligit slöseri, som intet annat är, än då en människa, utan omtanka på sin förmögenhet sysslosätter sig hufvudsakeligen därmed, at efter sina egna begär i onödigheter och fåfänga använda sina egodelar, eller andras dem man har uti sina händer. Vår tid gifver beklageligen många exempel på sådana. Men hvar och en slöser på sit sätt. Den ena dukar sitt bord med pragt och förser det med dyrbara rätter och viner til stort öfverflöd, och säger med den rika fråssaren: Ät och drick min själ, var glad och gör dig goda dagar, Luc. 12:916. En annan gör det icke allenast sjelf, utan samlar sig ock många vänner och sällskaps bröder, at deltaga med honom i detta nöjet och uphöja det. Somliga äro uptända af fylleris lustar, så at de äro bittida uppe om morgonen, til at beflita sig om dryck, och sitta in til nattena, at de af vin hete varda skola, Es. 5:11. De nöjas icke heller därmed, at förtära det allena: de komma flera tilsammans, at roa hvarandra,120 at dricka i kapp och visa sina hjelte bragder i drycker. Ja de hafva väl Harpor, Psaltare,17 Trummor, Pipor18 och Vin i deras colationer,19 v. 12. Men allas smak är åter icke i fråssande och dryckenskap; man slöser icke mindre i kostbara hus och dyrbara husgeråd, i präktiga kläder med mångfalliga ombyten, dyra hästar, kostsamma resetyg20 och en vidlöftig betjening. Mången förtär sin egendom med skökor, på baler, skådespel, stora sällskaper, vidlöftiga lustresor och annat sådant. Och änteligen gifvas äfven de, som igenom et lättsinnigt lånande til alla som begära något af dem, utan hopp och anstalt, at få något tilbaka, förstöra sin af förfäderna samlade förmögenhet. Sådana slösare tiltalar Herren hårt, och säger: I regeren med öfvervåld, och liggen i Elphenbens sängar, och prålen på edra tapeter, och äten det bästa af hjordenom, och det gödda af kalvar, och spelen på Psaltare, och dickten visor, och dricken vin utur skålar, och smörjen eder med balsam, och bekymren eder intet om Josephs skada;21 Därföre hotar Herren dem, at de skulle gå främst ibland dem som fångne bortförde varda, och låfvar at de prålares slösande skulle återvända,22 och säger vidare: Mig förtryter Jacobs högfärd, och är deras Palatsom gramse,23 Amos 6:3,4,5,6,7,8.121
4) Sker det änteligen genom en nästan omännisklig karghet, när någon på andra sidan fattat en så stor kärlek för egodelar, at han ej näns göra sin egen kropp godt, utan fördärfvar sig til krafter, hälsa och lif, och röfvar bort födan för sin egen kropp. Såsom Syrach märkeligen beskrifver en sådan: Den sig sjelfvom intet godt gör, hvad godt skulle han göra androm? Han hafver aldrig någon glädje af sit gods. Ingen skändeligare ting är, än at en unner sig icke sjelfvom godt: och det är den rätta plågan för hans ondsko, Syr. 14:5,6.
§ 9
Kun näin on todistettu, että myös oman omaisuutensa suhteen voi syyllistyä varastamiseen, meidän on lähemmin katsottava,117 miten sellainen tapahtuu. Rakkaat kuulijani Herrassa, sitä tehdään etupäässä neljällä tavalla, nimittäin 1) laiskottelemalla, kun laiminlyödään omaisuuden hankkiminen; 2) leväperäisen taloudenpidon kautta, jolloin ei nähdä vaivaa omaisuuden säilyttämiseksi; 3) tuhlaamalla, silloin kun puuhastellaan oman omaisuuden hävittämiseksi ja 4) saituudella, joka tarkoittaa oman ruumiin välttämättömien tarpeiden kieltämistä. Kutakin täytyy selvitellä hieman tarkemmin.
Jo edellä luimme laiskan ja työtä kaihtavan kerjäläisen varkaiden joukkoon siinä mielessä, että hän maksamatta ryöstää lähimmäisiltään näiden rehellisesti ja laillisesti hankkimaa omaisuutta. Nyt puhumme kaikista laiskureista yleensä, sikäli kuin he jättävät käyttämättä Jumalan heille antamia ruumiin ja sielun voimia omien tarpeidensa tyydyttämiseen ja omaisuutensa luvalliseen kartuttamiseen. Kuningas Salomo kuvaa osuvasti heidän suhtautumistaan: Laiska sanoo: ”Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto” Sananl. 26:13–16, niin ettei uskaltaudu ulos toimittamaan asioitaan. Tämä tahtoo sanoa, että laiskalla on niin monenlaisia esteitä: milloin on liian lämmin, milloin liian kylmä, nyt on vielä liian aikaista, nyt sopii huonosti, nyt se on pian tehty, nyt taas on liian hankalaa, ja eipä aikaakaan, kun se on jo liian myöhäistä.118 Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska. Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse. Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä. Mutta yhtä osuvasti hän kuvaa myös laiskan itselleen tuottaman kohtalon, kun hän puhuttelee tätä: Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi? Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki, niin köyhyys käy olkapäillesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri Sananl. 6:9–11.
2) Itseltään varastaminen leväperäisen taloudenpidon kautta tarkoittaa sitä, ettei pidä kyllin tarkkaa lukua tuloistaan ja menoistaan, ei pohdi miten edellisiä voisi luvallisin keinoin lisätä ja jälkimmäisiä ehkäistä. Ei pidetä silmällä palvelusväkeä, heidän syömistään ja työntekoaan, ei huolehdita siitä, että kaikki hankinnat tehtäisiin oikeaan aikaan ja maksettaisiin oikeassa järjestyksessä, ja että kaikesta hankitusta pidettäisiin hyvää huolta ja että sitä käytettäisiin oikein, ja aivan erityisesti, että tuloja ja menoja verrattaisiin toisiinsa, vaan sen sijaan hoidetaan taloutta summanmutikassa vuosikaupalla, jolloin usein tietämättään eletään pitkiä aikoja toisten rehellisesti hankkimalla omaisuudella.119 Kun elät vauraasti, Sirak sanoo, muista nälänhädän aikaa, kun olet varoissasi, ja sinulla tuntuu olevan yllin kyllin, muista köyhyyttä ja puutetta. Viisas on kaikessa varovainen. Kun synti vallitsee, hän välttää tekemästä väärin Sir. 18:25,27.
3) Se tapahtuu varsinaisen tuhlaamisen kautta, mikä tarkoittaa vain sitä, että ihminen varallisuuttaan ajattelematta käyttää omaisuuttaan tai hallussaan olevaa toisten omaisuutta mielensä mukaisesti etupäässä kaikenlaiseen tarpeettomaan ja turhuuteen. Meidän aikanamme on valitettavasti paljon esimerkkejä tällaisesta. Mutta itse kukin tuhlaa omalla tavallaan. Yksi kattaa pöytänsä komeasti, laittaa esille kalliita ruokia ja ylenpalttisesti viinejä ja sanoo rikkaan mässäilijän tavoin: Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä! Luuk. 12:19. Toinen ei tee sitä vain itse, vaan kokoaa suuren joukon ystäviä ja pöytäkumppaneita osallistumaan tähän huviin kanssaan ja kohottamaan sitä. Jotkut innostuvat juopottelun iloista niin, että he jo ani varhain lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa ja viinistä hehkuvina valvovat yömyöhään24 Jes. 5:11. He eivät myöskään tyydy kuluttamaan sitä itsekseen, vaan monet kokoontuvat yhteen huvittamaan toisiaan;120 he juovat kilpaa ja osoittavat sankarillisia urotekoja ryyppäämisessä. Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut, viini virtaa heidän pidoissaan Jes. 5:12. Mutta myöskään mässääminen ja juopottelu ei ole kaikkien makuun, yhtä lailla tuhlataan kalliisiin taloihin ja arvokkaisiin esineisiin, loisteliaisiin vaatteisiin, joita vaihdetaan useasti, kalliisiin hevosiin, arvokkaisiin kulkupeleihin ja runsaaseen palveluskuntaan. Monet tuhlaavat omaisuutensa yleisiin naisiin, juhliin, näytelmiin, suuriin seurueisiin, pitkiin huvimatkoihin ja muuhun sellaiseen. Ja lopulta on myös niitä, jotka kevytmielisesti lainaavat kaikille, jotka heiltä jotain pyytävät, ilman toivoa ja tekemättä aloitettakaan sen takaisinsaamiseksi ja näin tuhlaavat esi-isiensä hankkiman omaisuuden. Sellaisia tuhlareita Herra puhuttelee kovin sanoin: Te hyväksytte väkivallan keskuudessanne. Te makaatte norsunluuvuoteillanne ja loikoilette leposohvillanne. Te syötte karitsoita laumasta ja juottovasikoita karsinasta. Te näppäilette harpun kieliä ja sepitätte lauluja kuin paraskin Daavid! Te juotte viiniä uhrimaljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta Joosefin heimon vamma25 ei teitä liikuta. Siksi Herra uhkaakin heitä: Vankisaattueen kärjessä te marssitte vieraaseen maahan, ja sanoo: Loikojien juhlat on juhlittu. Edelleen hän sanoo: Minä inhoan Jaakobin suvun ylpeyttä, minä vihaan sen palatsia26 Aam. 6:3–8.121
4) Viimeiseksi se tapahtuu lähes epäinhimillisen saituuden kautta, kun joku toisaalta rakastaa niin paljon omaisuuttaan, ettei henno käyttää sitä edes oman ruumiinsa hyväksi vaan pilaa voimansa, terveytensä ja elämänsä ja riistää ravinnon omalta ruumiiltaan. Sirak sanoo painokkaasti tällaisesta: Itselleen ankara ei ole muillekaan hyvä eikä pääse nauttimaan varoistaan. Itselleen paha on pahoista pahin – siinä palkka hänen pahuudestaan Sir. 14:5–6.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Kahdeksas saarna käskyistä, § 8
Next Section: Kahdeksas saarna käskyistä, § 10
Places: Egypt
Names: Jacob (the Patriarch) Joosef Solomon
Biblical references:
Subjects: