Toinen katekismussaarna, § 29

§. 29.

Men Lutherus slutar äfven denna andra Artikelen i vår Trosbekännelse med dessa märkeliga orden: Thet är visserliga sant,1Thet är visserliga sant: se Svebilius, svaret under punkten ”Hwad är thet?” för den andra artikeln at betyga sin innerliga öfvertygelse om de här anförda Guddomeliga sanningar. De hämtas alla af uppenbarelsen, ty kött och blod hafver icke kunnat uppenbara oss dem, men de angå oss och vår välfärd på det aldranärmaste. I det föregående har jag budit til at icke allenast förklara dem för eder utan ock af Guds heliga ord bevisa dem, at gifva eder en fullkomlig öfvertygelse om dessa himmelska sanningar. Hvad sägen i nu til alt detta? gifven i dem et otvungit bifall och samtycke i edert hjerta? Jag hoppas väl at icke månge af eder finnas som vilja neka dem, hälst i ifrån barndomen vant eder vid at säga: Jag tror på Jesum Christum. Men huru vigtiga hafven i ansett dem? med hvad rörelse läst dem? hvad tillämpning hafven i gjort af dem på eder sjelfva? hvad värkan och förändring har denna Artikel åstadkommit på edert hjerta och förbättring i hela eder vandel? tron I det at vår Medlare är och heter Jesus,379 som oss förtappade och fördömde syndare hafver frälst och förlossat? kunnen i med djupaste vördnads rörelse betyga, ack! ja, det är visserligen sant; ty jag som varit en dödsens fånge och satans slaf har erfarit kraften däraf på min egen själ och hela mit hjerta. Han heter ock Christus, detta är hans ämbets-namn. Det som äfven i dag är taladt om honom, är därföre taladt på thet i tro skolen, at Jesus är Christus, Guds Son, och at i genom trona skolen hafva lif i hans namn, Joh. 20:31. Hvad sägen i härtil? kunnen i betyga för en hjertat ransakande Gud: det är visserligen sant, at then som Moses hafver skrifvit om i lagen och Propheterna, hafve vi funnit Jesum af Nazaret, Cap. 1:45. en dyr Herrans smorda. Ack! at i då med Philippo viljen i dag blifva hans trogne lärjungar och hans dyra Nåderikes lefvande undersåtare! I hafven hört at Guds Son den andre personen i Guddomen hafver stigit ned ifrån sin Guddomeliga äras thron och antagit sig vår människliga natur och gjort den delagtig af Guddomeliga egenskaper, på det han i sin mandom skulle genom sin död lösa oss ifrån dödsens fängelse. Hvad sägen i om denna stora synen, denna stora Gudaktighetens hemlighet at Gud är uppenbar vorden i köttet? bestyrker denna sak i dag i380 edert hjerta med et vördnadsfullt Amen, ack! ja det är visserligen sant. Men hvad sägen i i synnerhet om hans välgärningar? hafva de lämnat något intryck uppå edert hjerta? han är ju vår Öfversta Prest, som offrat sit lif til en försoning för alla våra synder och är vår förespråkare i himmelen hos sin Fader. Hvad säger vårt hjerta härom? må vi icke utbrista härvid och säga: tusende gånger tusende tack du aldramildaste Herre Jesu Christe för all din ångest, möda, marter och död, du utstått för vår skull. Vi voro förlorade, men du Herre Jesu hafver hulpit oss: vi äre frälste, vi äre dyrt köpte. Denna dyra sanning, ja den dyraste för oss i hela verlden, hafver satan med allo magt sökt göra til intet, och när han ej förmått det, har han ändock budit til at förmörka den för oss, och sätta vårt hjerta ofta i tvifvelsmål; men Gud vare låf! vår Frälsare ropade til slut när han alt lidit och utstått för vår skull på korset, det är fullkomnadt och ingen ting återstår mera, så blir då alt detta som är sagdt om hans försoning visserliga sant. Han har sjelf såsom vår Prophete öpnat för oss nådenes ordning och med det samma vägen til himmelen. Den hafva hans trogne vitnen upskrifvit och förkunnat oss, den hafver både han och hans vit381nen beseglat med sit blod. Gud kan ju icke ljuga, och hans eviga kärlek emot oss utesluter all fruktan för bedrägeri; därföre tro vi ock at alt detta är visserliga sant. Vår hjelte Jesus Christus hafver ju segrat i sin död, sönderkrossat ormsens hufvud, upstått på tredje dagen, upfarit til himla, sitter nu på kraftenes högra hand. Ack! så vare vår Gud låfvad i evighet, som oss segren gifvit hafver genom vår Herra Jesum Christum, 1 Cor. 15:57. Men det sidsta, det trösteligaste bland alt annat är at han på yttersta dagen skal komma at dömma lefvande och döda. Denna hans ankomst är viss; ty han har sjelf försäkrat oss därom: då skal han fullkomligen förlossa oss ifrån alt ondt och föra oss in uti sit härliga rike, at där göra oss sina frälsta i alla evighet lyckeliga. Denna hans ankomst vänte vi dageligen och vinlägge oss, at vi måge täckas2 behaga honom. Den förekommer oss ofta och väcker oss utur vår dvala och vi lyfte ej våra ögon åt himmelen, at icke en helig rysning i vårt hjerta bebodar vår himmelske Brudgummes sidsta ankomst, den vi glade förbide i hoppet. Ack! det är visserliga sant. Amen!

1. Thet är visserliga sant: se Svebilius, svaret under punkten ”Hwad är thet?” för den andra artikeln
2. behaga

§ 29

Mutta Luther päättää myös tämän uskontunnustuksemme kappaleen näillä painavilla sanoilla: tämä on varmasti totta. Näin hän todistaa harrasta vakaumustaan tässä esitetyistä jumalallisista totuuksista. Ne kaikki on saatu ilmestyksestä, sillä liha ja veri eivät voineet ilmoittaa niitä meille, mutta ne koskevat kaikkein lähimmin meitä ja meidän onneamme. Edellä en ole pyrkinyt vain selvittämään näitä totuuksia teille vaan myös Jumalan Pyhän sanan avulla todistamaan ne antaakseni teille täydellisen varmuuden näistä taivaallisista totuuksista. Mitä sanotte nyt kaikkeen tähän? Suostutteko niihin ja hyväksyttekö ne vapaaehtoisesti ja vapaasta sydämestänne? Toivon, ettei teidän joukossanne ole montaa, jotka haluavat kieltää ne, etenkin kun olette jo lapsuudestanne tottuneet sanomaan: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen. Mutta kuinka tärkeinä te olette niitä pitäneet? Miten liikuttuneina olette ne lukeneet? Miten olette soveltaneet niitä itseenne? Millaista vaikutusta ja muutosta tämä uskonkappale on saanut aikaan sydämissänne ja miten se on parantanut koko teidän käytöstänne? Uskotteko, että Välittäjämme, joka on nimeltään Jeesus,379 on vapahtanut ja lunastanut meidät kurjat ja tuomitut syntiset? Voitteko syvimmästä kunnioituksesta liikuttuneina vakuuttaa: kyllä, se on varmasti totta, sillä minä, joka olin kuoleman vanki ja Saatanan orja, olen tuntenut sen voiman omassa sielussani ja koko sydämelläni. Hänen nimensä onkin Kristus, se on hänen virkansa nimi. Se, mitä hänestä tänäänkin on sanottu, on sanottu, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden Joh. 20:31. Mitä sanotte siihen? Voitteko vakuuttaa sydämet tarkastavalle Jumalalle: kyllä, se on varmasti totta, sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, olemme löytäneet, Jeesus Nasaretilaisen3 1938/muokattu Joh. 1:45, kalliin Herran voidellun. Voi, kunpa teistä Filippuksen tavoin tänään tulisi hänen uskollisia opetuslapsiaan ja hänen kallisarvoisen armonvaltakuntansa eläviä alamaisia! Te olette kuulleet, että Jumalan Poika, jumaluuden toinen persoona on sen tähden laskeutunut alas jumalallisen kunniansa valtaistuimelta, ottanut meidän inhimillisen luontomme ja tehnyt sen osalliseksi jumalallisista ominaisuuksista, että hän ihmiseksi tulleena kuolemallaan lunastaisi meidät kuoleman vankeudesta. Mitä sanotte tähän suureen näkyyn, tähän jumaluuden suureen salaisuuteen, että Jumala on ilmestynyt lihassa? Vahvistakaa tämä tänään380 sydämessänne kunnioittavalla aamenella, ah! Se on varmasti totta. Mutta mitä sanotte erityisesti hänen hyvistä teoistaan? Ovat ne jättäneet jonkin vaikutuksen sydämiinne? Hänhän on meidän ylipappimme, joka on uhrannut elämänsä sovittaakseen kaikki meidän syntimme, ja hän on meidän puolustajamme taivaassa Isänsä luona. Mitä sydämemme sanoo siitä? Eikö meidän tule puhjeta huokaamaan: tuhannen tuhannet kiitokset sinulle kaikkein hellin Herra Jeesus Kristus kaikesta sinun tuskastasi, vaivastasi, kärsimyksestäsi ja kuolemastasi, jotka meidän tähtemme kestit. Me olimme kadotetut, mutta sinä Herra Jeesus olet meitä auttanut: meidät on pelastettu, meidät on kalliisti ostettu. Tämän kalliin totuuden, meille vieläpä kaikkein kalleimman totuuden koko maailmassa, on Saatana koko voimallaan koettanut mitätöidä, ja kun hän ei siihen ole kyennyt, hän on kuitenkin pyrkinyt pimittämään sen meiltä, ja usein yrittänyt saada sydämemme kyseenalaistamaan sen. Mutta Jumalan olkoon kiitos! meidän Vapahtajamme huusi lopuksi, kun hän oli kärsinyt ja kestänyt kaiken meidän vuoksemme ristillä, se on täytetty eikä mitään ole enää jäljellä, ja silloin kaikki tämä mitä hänen sovituksestaan on sanottu, on varmasti totta. Hän on itse meidän profeettanamme avannut meille armon järjestyksen ja sen myötä tien taivaaseen. Hänen uskolliset todistajansa ovat kirjanneet sen ylös ja julistaneet meille, sen ovat sekä hän itse että hänen todistajansa381 verellään sinetöineet. Jumalahan ei voi valehdella ja hänen ikuinen rakkautensa meitä kohtaan sulkee pois kaiken pelon petoksesta; siksi uskommekin, että kaikki tämä on varmasti totta. Meidän sankarimme Jeesus Kristus on voittanut kuolemallaan, polkenut rikki käärmeen pään, noussut ylös kolmantena päivänä, astunut taivaaseen ja istuu nyt voiman oikealla puolella. Ah, kiitos olkoon Jumalan ikuisesti, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta4 1938 1. Kor. 15:57. Mutta viimeisimpänä ja kaikkein lohdullisimpana kaiken muun joukossa on se, että hän on viimeisenä päivänä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tämä hänen tulemisensa on varma, sillä hän on itse vakuuttanut meitä siitä; silloin hän lunastaa meidät täydellisesti kaikesta pahasta ja johtaa meidät valtakuntansa kirkkauteen tehdäkseen siellä pelastamansa ikuisesti onnellisiksi. Tätä hänen tulemistaan me joka päivä odotamme ja pyrimme siihen, että voisimme häntä miellyttää. Se tulee usein mieleemme ja herättää meidät horroksestamme, emmekä voi kohottaa silmiämme taivaaseen, ilman että pyhä vavistus sydämessämme ilmoittaa meille taivaallisen ylkämme viimeisestä paluusta, jota me toivossa iloisina odotamme. Ah! Tämä on varmasti totta.

Aamen!

Suom. Eero Ojanen

1. 1938/muokattu
2. 1938

Unfortunately this content isn't available in English