Toinen katekismussaarna, § 26

§. 26.

Sidst återstår oss, välsignade Åhörare, at äfven nämna några ord om vår dyraste Frälsares Jesu uphöjelses tilstånd. Denna uphöjelse blef nödvändig i tvänne afseenden. Vi hörde at förnedrandet endast bestod i afläggandet af några Guddomeliga egenskapers fullkomliga bruk och en tjenares skäpelses antagande. Christi person förblef således under sjelfva den djupaste förnedringen en Guddomelig person. Dess Guddomelighet kunde därföre aldrig uphöra, ej eller evärdeligen1för all framtid, evigt vara undangömd. Han var evig, därföre måste han ock blifva det. Han ägde ära, magt och majestät, därföre måste de ock en gång uppenbaras. För det andra blef den nödvändig i anseende til sjelfva återlösnings värket. Såsom vår försonare måste han dyrt köpa oss genom sit blod til sin e363gendom i sin djupa förnedring; såsom vår Prophete måste han som människa umgås med människor och lära oss. Men som vår Konung och herde måste han föra oss til delaktigheten af sin försoning och genom magt beskydda och bevara oss och ändteligen föra oss in uti sit förvärfvade eviga rike. I anseende til alt detta måste Christus uphöjas och komma i et fullkomligit åtnjutande af sin Guddomeliga magt och himmelska härlighet.

At nu vår Frälsare således är värkeligen uphöjd, därom vitnar den heliga Skrift på alt för många ställen. Hela den 110:de Psalmen talar ganska tydeligen om denna uphöjelse; hvarest han föreställes sittande på Guds högra hand i Guddomelig ära och majestät, såsom en Konung och en Segerherre öfver alla sina fiender. Jesus förkunnade det samma för sina fiender med stor frimodighet, just då han såg den smärtefullaste döden för sina ögon och säger: Härefter skolen i få se människones Son på kraftenes högra hand och komma i himmelens sky, Matth. 26:64. Apostelen Paulus talar i synnerhet därom således: Tu hafver en liten tid låtit honom öfvergifven vara af änglarna, men med äro och pris hafver tu krönt honom, och satt honom öfver tina händers värk. Alt ting364 hafver tu lagt under hans fötter. I thet han nu alt ting hafver honom underlagt, hafver han intet undantagit, thet honom icke underlagdt är, Ebr. 2:7,8. Och uti Phil. 2:9,10,11. sedan han i det föregående beskrifvit Christi förnedring, säger han: Therföre hafver ock Gud förhöjt honom och gifvit honom et namn thet öfver all namn är. At i Jesu namn skola sig böja all knä, theras som i himmelen, på jordene och under jordene äro. Och alla tungor skola bekänna at Jesus Christus är Herren, Gud Fader til äro. Flere bevis härpå behöfve vi icke anföra och desse äro så tydelige, at hans uphöjelse af dem ej allenast kan oryggeligen bevisas, utan ock til des rätta beskaffenhet förstås; så at Christi uphöjelse ingalunda består uti et återtagande af den Guddomeliga naturen, emedan den samma aldrig varit skild ifrån den människliga, sedan de en gång i aflelsen blefvo med hvarandra förenade. Ej eller består den i all Guddomelig äras återtagande, emedan Christi mandom äfven under sin förnedring haft och brukat flera Guddomeliga egenskaper och därföre ingalunda behöft återtaga alt. Utan består den uti et fullkomligt nyttjande af alla Guddomeliga egenskaper och förmåner och uti et fullkomligt afläggande af alla människliga svagheter, så at han nu365 mera icke är under lagen, utan lagsens Herre; icke mera tjenare utan sjelf Herre och Gud, icke mera fattig, utan ägande alt, icke föraktad utan ärad och tilbeden af änglar och människor, icke svag utan allrådande, icke mera husvill utan sittande på Guds högra hand i evighet.

1. för all framtid, evigt

§ 26

Lopuksi meidän on vielä, siunatut kuulijat, sanottava jokunen sana kallisarvoisen Vapahtajamme ylentämisen tilasta. Tämä ylentäminen oli välttämätöntä kahdessa suhteessa. Kuulimme, että alentaminen merkitsi ainoastaan luopumista joidenkin jumalallisten ominaisuuksien täydellisestä käyttämisestä ja palvelijan hahmon omaksumisesta. Kristuksen persoona säilyi siten syvimmässäkin alennuksessa jumalallisena persoonana. Sen jumalallisuus ei siten voinut koskaan lakata eikä sitä myöskään ikipäiviksi voitu kätkeä. Hän oli ikuinen, siksi hänen täytyi myös pysyä sellaisena. Hänellä oli kunnia, mahti ja majesteettisuus, siksi niiden täytyi myös kerran paljastua. Toiseksi ylentäminen oli välttämätöntä myös suhteessa itse lunastuksen työhön. Sovittajanamme hänen täytyi syvässä alennuksessaan363 ostaa meidät kalliisti verellään omaisuudekseen. Profeettanamme hänen täytyi seurustella ihmisten kanssa ihmisenä ja opettaa meitä. Mutta kuninkaanamme ja paimenenamme hänen täytyi myös johdattaa meidät osallisuuteen sovituksestaan ja voimallaan suojella ja varjella meitä sekä lopulta johtaa meidät hankkimaansa ikuiseen valtakuntaan. Kaikkeen tähän katsoen Kristus täytyi ylentää ja hänen täytyi päästä täydellisesti nauttimaan jumalallista mahtiaan ja taivaallista ihanuuttaan.

Sen, että meidän Vapahtajamme näin on todella ylennetty, todistaa Pyhä kirja hyvin monissa kohdissa. Koko 110. psalmi puhuu sangen selvästi tästä ylentämisestä: hänet kuvataan istumassa Jumalan oikealla puolen jumalallisessa kunniassa ja majesteettisuudessa, niin kuin kuningas ja voittoisa valtias kaikkien vihollistensa yläpuolella. Jeesus julisti tätä samaa vihollisilleen arastelematta, juuri sinä hetkenä kun hän näki tuskallisen kuoleman silmiensä edessä ja sanoi: te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä Matt. 26:64. Apostoli Paavali puhuu erityisesti tästä näin: Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla. Panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, panit kaiken364 hänen valtansa alle. Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta.2 1938/1992 Hepr. 2:7–8. Ja Paavali sanoo Fil. 2:9–11, sen jälkeen kun hän on kuvannut Kristuksen alentamista: Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra”. Meidän ei tarvitse esittää tästä enempiä todisteita, nämä osoittavat niin selvästi, että hänen ylentämistään ei ainoastaan voida kiistatta todistaa, vaan voidaan myös ymmärtää sen oikea luonne, niin että Kristuksen ylentäminen ei suinkaan merkitse jumalallisen luonnon takaisinottamista, koska sitä ei koskaan ollut erotettu inhimillisestä, sen jälkeen kun ne siittämisessä toisiinsa yhdistettiin. Eikä ylentäminen myöskään tarkoita kaiken jumalallisen kunnian takaisinottamista, koska ihmiseksi tullut Kristus myös alentamisensa aikana omasi ja käytti monia jumalallisia ominaisuuksia eikä hänen siten tarvinnut ottaa niitä kaikkia takaisin. Siksi ylentäminen tarkoittaakin kaikkien jumalallisten ominaisuuksien ja etujen täydellistä käyttämistä sekä täydellistä luopumista kaikista inhimillisistä heikkouksista, niin että hän365 ei enää ole lain alla vaan lain Herra. Hän ei enää ole palvelija vaan itse Herra ja Jumala, ei enää köyhä vaan hän omistaa kaiken, ei halveksittu vaan kunnioitettu, enkelien ja ihmisten palvoma, ei heikko vaan kaikkivaltias, ei enää koditon vaan istumassa Jumalan oikealla puolella ikuisesti.

1. 1938/1992

Unfortunately this content isn't available in English